tiistai 30. joulukuuta 2014

Skottilaiset minimunat

Jo viime keväästä saakka ovat mielessäni kaihertaneet skottilaiset munat. Siis sellaiset keitetyt kananmunat, joiden ympärillä on lihaisa kerros ja jotka on uppopaistettu. Yritin Edinburghin reissullamme pariinkin otteeseen tilata niitä, mutta olivat molemmilla kerroilla loppuslut. Turistitko olivat kaikki syöneet? Jäi siis skottilainen muna nauttimatta. Kuukausien kypsyttelyn jälkeen sain kuitenkin munani, kun tein ne vihdoin itse. Innoittajana toimi resepti, jossa oli käytetty viiriäisen munia. Ne ovat söpöjä, maukkaita ja melko harvoin meillä syötyjä, joten päädyin testaamaan ohjeen.

Pienensin vähän alkuperäisen ohjeen määrää, koska meidän kaupassamme viiriäisenmunat myytiin 10 kappaleen paketissa. Jauhelihana käytin pelkkää porsaan jauhelihaa. Lisäsin hippusen mausteita jauhelihataikinaan. 400 g jauhelihaa oli kymmenelle munalle vähän reilu määrä, joten pieni nökkönen taikinaa jäi paistettavaksi sellaisenaan.

Söimme skottilaisia munia lounaaksi salaatin kera. Ne sopisivat kivasti myös esimerkiksi vuodenvaihteen juhlien noutopöytään.


SKOTTILAISET MUNAT (10 kpl)

400 g porsaan jauhelihaa
2 pientä kananmunaa
1 dl korppujauhoja
1 rkl lehtipersiljasilppua
1 tl kuivattua oreganoa
ripaus chilijauhetta
ripaus cayennepippuria
ripaus valkopippuria
1 tl Pan-suolaa (jos käytät tavallista, älä laita näin paljoa)

10 viiriäisen munaa

1 dl vehnäjauhoja
1 kananmuna
n. 2 dl pankojauhoja (=japanilaisia korppujauhoja) tai tavallisia korppujauhoja (ehkä niitä riittää vähemmän)

(rypsi)öljyä paistamiseen


Valmista jauhelihataikina sekoittamalla kaikki ainekset hyvin yhteen.

Keitä viiriäisen munat. Keitä kattilassa vettä ja lisää sinne hiukan suolaa (estänee kuorien rikkoutumista, luulen). Laita varovasti veteen viiriäisen munat ja anna kiehua kaksi minuuttia (minulla olivat hiukan reilun kaksi minuuttia). Nosta kattila levyltä ja kaada kuuma vesi pois ja laita kylmää vettä tilalle. Anna munien jäähtyä kylmässä vedessä hetken aikaa ennen kuorimista.

Kuori viiriäisen munat. Ota kolme lautasta / kulhoa ja laita yhteen vehnäjauhoja, toiseen muna (vatkaa munan rakenne rikki haarukalla) ja kolmanteen korppujauhot.

Jaa jauhelihataikina kymmeneen osaan ja pyöritä ne palloiksi. Paina jokaiseen taikinapalloon peukalolla kuoppa. Ota viiriäisen muna ja pyöräytä se nopeasti vehnäjauhoissa, kopauta ylimääräiset jauhot pois. Laita kevyesti jauhotettu muna taikinakuoppaan ja sulje pallukan reunat. Tässä vaiheessa voi olla tarpeen ottaa vähän ylimääräistä taikinaa pois (minä tein sen molemmista päistä), ellei halua paksumpaa jauhelihakerrosta munan ympärille. Makuasia.

Kun kaikki pallerot ovat valmiit eli munat piilossa, pyöritä pallerot ensin vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi korppujauhoissa. Kuumenna kattilassa öljyä (170 asteeseen) ja paista skottilaiset munat kauniin kullanruskeiksi. Meillä tähän meni 4-5 minuuttia.


maanantai 29. joulukuuta 2014

Kinuskinen panna cotta?

Kannattaisikohan tässä yhteydessä käyttää ollenkaan termiä panna cotta? Kuulostaahan se toki hienommalta kuin kinuskinen jugurtti, vaikka sitä tämä jälkiruoka todellisuudessa oli, eikä keitettyä ja hyydytettyä kermaa. Hyvää kyllä, oikeinkin hyvää, ja kertakaikkisen helppoa! Sen vuoksi laitan ohjeenkin tänne.

Ellei halua itse keitellä reseptiin tarvittavaa kinuskia, voi ostaa valmista. Kinuskin keittäminen itse ei tosin ole vaikeaa. Näin pienellä annoksella se vei aikaa kymmenisen minuuttia + jäähdyttämiseen toinen mokoma.

Minä löysin ohjeen vanhasta Valion ruokaohjelehtisestä, mutta ohje löytyy näköjään nettisivuiltakin. Lehtisen ohjeessa oli käytetty ruokajogurttia (se lienee silloin ollut uutuustuote), mutta minä käytin turkkilaista jugurttia, jota netin ohjeessakin näköjään käytetään. Tein kinuskia puolet Valion ohjeen määrästä, mutta laitoin jugurttia enemmän. Minun versiossani kinuski maistuu melko hennosti, eikä tee jälkkäristä liian makeaa. Sinä voit viritellä niin makean kinuski-jugurtti -yhdistelmän kuin haluat.


KINUSKINEN JUGURTTI (PANNA COTTA) MUSTIKOILLA (2 annosta)

1 dl kuohukermaa
2 rkl fariinisokeria
rouhaisu vaniljaa vaniljamyllystä (tai 1/4 tl vaniljasokeria)
2 dl turkkilaista jugurttia (tai vähemmän, jos haluat annoksista pienemmät ja makeammat)

päälle mustikoita (tai mustikkakeittoa, kuten Valion ohjeessa)

Keitä kinuski. Mittaa kerma ja fariinisokeri (ja vaniljarouhe, jos sitä käytät) kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä kinuskia 10-15 minuuttia tai kunnes se alkaa muuttua paksummaksi kinuskimaiseksi seokseksi. Kinuskin ei tarvitse kiehua täysillä, mutta kuitenkin poreilla reippaasti koko ajan. Jäähdytä kinuski esim. nostamalla kattila kylmävesihauteeseen. Jäähtyessään kinuski paksunee.

Sekoita jugurtti ja kinuski (ja lisää vaniljasokeria, jos käytät sitä etkä vaniljaa myllystä) keskenään, ja annostele seos tarjolle. Nostele päälle mustikoita (tai kaada varovasti mustikkakeittoa).

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Suussa sulavaa poronvasan paahtopaistia

Kinkunsietokyvyn ylittyessä muunlainen liha maistui vielä tapaninpäivänäkin. Valmistimme suussa sulavaa poronvasan paahtopaistia kera peruna-maa-artisokkamuusin ja uunissa kypsennettyjen porkkanakuutioiden. Oi mitä herkkua! Noudattelin valmistuksessa Antti Vahteran reseptiä, ja lopputulos oli mahdottoman onnistunut. Mietimme ruokaillessa, että tätä söisi mielellään ravintolassa, mutta mitäköhän annos siellä maksaisi...

Haluan tässä yhteydessä muistuttaa vielä paistomittarista. Jos et vielä omista digitaalista paistolämpömittaria, hommaa sellainen. Ei tarvitse arpoa ja säätää kypsennysaikoja, vaan mittari hoitaa homman ja hälyttää, kun on valmista.


PORONVASAN PAAHTOPAISTI

2 poron (vasan) paahtopaistia
suolaa, mustapippuria, timjamia
6 salottisipulia
voita paistamiseen

Ota paahtopaistit huoneenlämpöön vähintään puoli tuntia ennen paistamista. Huuhtaise paistit ja kuivaa ne. Poista kalvot, jos niitä on. Meidän paistimme olivat jo siistityt. Kuori sipulit ja puolita ne. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Hiero paahtopaistien pintaan suolaa ja pippuria sekä timjamia (meillä oli kuivattua) vähän ennen paistamista. Paista paahtopaisteja pannulla pari minuuttia puoleltaan, kunnes niissä on kaunis väri. Paistamisen loppuvaiheessa voit laittaa pannulle myös sipulit paistumaan. Paista sipuleitakin, kunnes ne ovat saaneet vähän väriä.

Nosta paahtopaistit ja sipulit folion päälle. Työnnä paistolämpömittari toisen paahtopaistin paksuimpaan kohtaan ja aseta tavoitelämmöksi 54 tai 55 astetta (meillä oli jälkimmäinen). Kääri folio kiinni ja nosta paketti uuniin. Kypsennä 200 asteessa, kunnes sisälämpötila on haluamallasi tasolla. Meillä tähän meni noin kymmenen minuuttia, sillä paahtopaistit olivat melko litteitä. Nosta paketti pois uunista ja anna paistien levätä vielä paketissa 10-15 minuuttia. Sisälämpö nousee vielä tässä vaiheessa.

Tarjolle laitettaessa voit halutessasi leikata paahtopaistit viipaleiksi. Meidän paahtopaistiemme sisälämpötila oli 61 astetta, kun otin ne pois foliosta ja viipaloin ne.

perjantai 26. joulukuuta 2014

Jouluinen pavlova

Hyvää tapaninpäivää!

Kaupat lienevät taas auki, joten ehdit kipaista ostamassa ainekset päivän suloiseen jälkiruokaan tai kahvipöydän kuningattareen. Jouluinen pavlova valmistuu melko vaivattomasti, mutta laittaa makuhermot hyrräämään tyytyväisenä.

Idean marenkikranssiin sain tuoreimmasta Maku-lehdestä. Laitoin marenkiin vähemmän sokeria, kuin lehden ohjeessa (siinä oli 3 dl). Täytteenä käytin valmista luumu-kanelirahkaa ja kermavaahtoa. Päälle laitoin vadelmia ja granaattiomenan siemeniä (melkein puolikkaan siemenet). Valuttelin päälle myös hiukan keittämääni karpalosiirappia, jonka tein samalla tapaa kuin lehden ohjeessa olleen puolukkasiirapin.


JOULUINEN PAVLOVA (14-16 annosta)

4 valkuaista
2,5 dl sokeria (käytä erikoishienoa, jos mahdollista)
2 tl peruna- tai maissitärkkelysjauhoja
1 tl omenaviinietikkaa tai sitruunamehua (olen käyttänyt aina jälkimmäistä)

Laita uuni kuumenemaan 125 asteeseen. Erottele kananmunan valkuaiset puhtaaseen ja kuivaan kulhoon. Yhtään keltuaista ei saa mennä sekaan. Tarkista, että vatkaimen terät ovat puhtaat ja kuivat. Sekoita puoleen sokerimäärästä peruna- tai maissitärkkelysjauho. Vatkaa valkuaiset höttöiseksi vaahdoksi ja ala sitten lisätä sokeria koko ajan vatkaten. Lisää sen jälkeen sokeri-tärkkelysseos samalla tavalla hiljalleen lisäillen ja koko ajan vatkaten. Marenki on valmista, kun se on kiiltävän valkoista ja kovaa (eikä valu kulhosta, jos kulhon kääntää ylösalaisin). Sekoita lopuksi joukkoon etikka tai sitruunamehu.

Laita uunipellille leivinpaperi ja levitä marenki siihen. Jos haluat, voit tehdä pyöreän levyn, mutta voit myös tehdä renkaan. Halutessasi voit pursottaa marengin, mutta lusikoiminenkin käy hyvin (ja helposti). Reunoista voi halutessaan tehdä hiukan korkeammat, sekä levymuotoiseen että rengaspohjaan. Paista marenkia 120-asteisessa uunissa 1-1,5 tuntia. Minä paistoin vain tunnin. Ota sitten marenki pois uunista ja anna sen jäähtyä pellillä ennen täyttämistä.


TÄYTE:

2 prk luumu-kanelirahkaa
2 dl kuohukermaa
2 rkl sitruunan tai limetin mehua

Vaahdota kerma ja lisää joukkoon rahka ja sitrusmehu ja sekoita hyvin.

Nosta marenkilevy varovasti tarjoiluvadille. Nostele täytevaahtoa marenkipohjan päälle. Koristele leivonnainen itsellesi mieluisilla marjoilla tai hedelmillä.


KARPALOSIIRAPPI (tai puolukkasiirappi)

2 dl pakastekarpaloita (tai puolukoita)
0,5 dl vettä
1 dl sokeria
0,5 dl siirappia
1 rkl konjakkia (en laittanut)

Keitä kattilassa marjoja ja vettä muutaman minuutin ajan. Siivilöi marjat ja ota mehu talteen. Puristele marjoja siivilää vasten, jotta saat kaiken mehun irti. Laita mehu takaisin kattilaan ja lisää sinne sokeri ja siirappi (ja konjakki). Keitä marjasiirappia kasaan muutaman minuutin ajan melko kovalla lämmöllä, kunnes se paksuuntuu. Jos siirappi menee liian paksuksi, ohenna sitä vedellä. Siirappi paksunee myös jäähtyessään. Jäähdytä siirappi ennen kuin lisäät sitä leivonnaisen päälle.

maanantai 22. joulukuuta 2014

Pähkinäinen joulukinkun kuorrute


Joulukinkkuun tekisi mieli käydä kiinni hetimiten, kun sen on saanut uunista ulos. Kannattaa kuitenkin malttaa mielensä, odottaa hetki, ja kuorruttaa kinkku. Niin siitä saa viimeistellymmän ja juhlavamman. Me olemme usein sinapoittaneet ja korppujauhottaneet kinkkumme, mutta nyt teki mieli uusia vivahteita.

Kolmikiloinen kinkku paistettiin 125 asteessa ja digitaalisen paistolämpömittarin tavoitelämmöksi asetettiin 80 astetta. Paistoaika taisi olla noin viisi tuntia (en muista ihan tarkkaan, koska odotin vain mittarin piippausta).


PÄHKINÄINEN JOULUKINKUN KUORRUTUS (riittää hyvin noin 3 kg:n kinkulle)

1/2 dl dijonsinappia
3 tl juoksevaa hunajaa
2 rkl parmesaanijuustoraastetta
rouhaisu mustapippuria
1 dl pähkinöitä rouhittuna (meillä oli sekoitus hassel-, pekaani- ja maapähkinöitä)
1-2 tl korppujauhoja

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen ja grillivastukset päälle. Sekoita sinappi, hunaja ja juustoraaste. Mausta mustapippurilla.

Poista kypsästä joulukinkusta verkko ja päällä oleva nahka ja rasva. Sivele sinappiseos kinkun päälle (ei alapuolelle) ja ripottele pinnalle pähkinärouhe. Hippunen korppujauhoja viimeistelee pinnan.

Nosta kinkku uuniin ja anna olla sen aikaa, että pähkinät vähän paahtuvat. Ole tarkkana, etteivät ne kärähdä. Noin kymmenessä minuutissa tullee valmista.


Pienen ja maistuvan joulukinkun meille tarjosi Snellman. Kiitämme!

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Karamellivanukas

Creme brulee on lempijälkiruokaani, jonka valmistaminen ei oikeastaan ole edes vaikeaa. Innostuinkin kovasti löytämästäni ohjeesta, joka on vähän kuin bruleeta, mutta jossa tavallisen sokerin sijasta oli käytetty tummaa sokeria. Suomessa on nykyään myynnissä niin paljon eri sokerilaatuja, että piti vähän tutkailla, mitä ohjeen "packed light brown sugar" tarkoittaa. Kuvissa se näytti suunnilleen samalta kuin meidän fariinisokerimme. Monin paikoin sana "packed" selitettiin sillä, että sokeri pitää mitattaessa painella mitta-astiaan, jotta saadaan oikea määrä sokeria. Muutoin sokeriin jää kuulemma aukkoja ja mittaus vääristyy. Kuulostikin siis ihan fariinisokeriltamme, joten valitsin kaapista sitä.

Lopputulos oli oikein onnistunut. Maussa oli tumman sokerin paahteisuutta ja lämpöä, joka sopii mukavasti talvi-iltoihin. Näin joulun aikaan seosta olisi voinut vaniljan lisäksi maustaa myös jouluisilla mausteilla, esimerkiksi kanelitangolla ja tähtianiksella. Ehkäpä sinä kokeilet ja raportoit tuloksista?


KARAMELLIVANUKAS (4 annosta)

2 rkl voita
3/4 dl fariinisokeria
1/4 tl suolaa (laitoin sormisuolahiutaleita)
puolikas vaniljatanko
2 dl kuohukermaa
3/4 dl kevytmaitoa
2 keltuaista (M-kokoisista munista)

Laita uuni kuumenemaan 170 asteeseen. Ota neljä pientä annosvuokaa (esim. pienet reilun desin vetävät kahvikupit sopivat tähän hyvin) ja laita ne uunivuokaan.

Sulata voi kattilassa ja lisää joukkoon fariinisokeri ja suola. Halkaise vaniljatangon puolikas ja kaavi siemenmassa sisältä pois. Lisää kattilaan vaniljatanko ja siemenet. Paista sokeriseosta sekoitellen noin viisi minuuttia. Varo polttamasta sokeria eli vähennä hiukan lämpöä liedeltä, äläkä pöhötä täysillä. Lisää kattilaan kerma. Sekoita samalla koko ajan, kun kaadat kermaa kattilaan. Keitä seosta viitisen minuuttia samalla useasti sekoitellen, jotta seoksesta tulee tasaista. Lisää lopuksi maito ja sekoita. Tämän jälkeen seosta ei tarvitse enää keittää.

Erottele munista keltuaiset ja laita ne kulhoon. Sekoita keltuaisten rakenne rikki vispilällä, mutta älä vispaa. Poista sokeri-kermaseoksesta vaniljatanko. Kaada kuuma seos vähitellen keltuaisten joukkoon samalla koko ajan vispilällä sekoittaen. Älä vatkaa ja vaahdota tässäkään vaiheessa ettei synny turhaa vaahtoa.

Keitä vedenkeittimellä kuumaa vettä. Jaa vanukasmassa annosvuokiin. Kaada uunivuokaan, jossa pikkuvuoat ovat, kuumaa vettä niin että sitä on noin puoliväliin annosvuokia. Peitä koko homma foliolla ja nosta varovasti uuniin (ettei isossa vuoassa oleva vesi loisku käsillesi ja vanukasmassaan). Kypsennä vanukkaita 45-50 minuuttia (minulla oli 45 minuuttia) 170 asteessa. Karamellivanukkaat ovat valmiita, kun massa on hyytynyt, mutta hytkyy vielä vuokaa varovasti heilutettaessa. Nosta valmiit vanukkaat pois vesihauteesta ja anna niiden jäähtyä vähintään kaksi tuntia. Voit valmistaa vanukkaat myös päivän tai kaksi ennen niiden tarjoilua. Ne säilyvät hyvin jääkaapissa. Koristele vanukkaat halutessasi muutamalla suolahippusella.

torstai 18. joulukuuta 2014

Juustokeksit ja lohi-wasabitahna

Uusimmasta Maku-lehdestä (8/2014) bongasin ohjeen, jota teki heti mieli kokeilla: juusto-seesamikeksit ja lohi-wasabitahna. Niitä oli suositeltu inkivääriglögin kera ruokahalun herättäjäksi, mutta me popsimme niitä puolukkaisen glögin kera. Sivumennen sanoen tyrnäväläinen Seita-glögi on minun mieleeni, sillä se ei ole liian makeaa ja puolukka maistuu aidosti. (Eikä äskeinen suositus ollut sponsoroitu, vaan ihan rehellinen mielipide!)

Tein keksit niillä aineilla, joita tällä kertaa kaapeista löytyi ja laitan sulkeiden sisään alkuperäisessä ohjeessa mainitut. Kekseistä tuli hyviä, ja niitä voisi syödä myös sellaisenaan ilman täytteitä.


JUUSTO-SEESAMIKEKSIT (20 kpl)

2 dl (täysjyvä)vehnäjauhoja
1 tl suolaa
75 g leivontamargariinia (voita)
2,5 dl parmesaanijuustoraastetta (voimakasta juustoraastetta, esim. cheddar)
2 rkl (mustia) seesaminsiemeniä
1 dl turkkilaista jugurttia

Sekoita jauhot, suola ja margariini murumaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon juustoraaste ja seesaminsiemenet, ja sekoita. Lisää lopuksi jugurtti ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Pyöritä taikinasta noin 4 cm läpimitaltaan oleva pötkö ja kääräise se kelmuun (leivinpaperiin). Nosta taikina jääkaappiin tunniksi.

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Nosta taikinarulla jääkaapista ja leikkaa se noin puolen sentin paksuisiksi siivuiksi. Nosta siivut leivinpaperin päälle pellille. Paista keksejä 175-asteisessa uunissa 12-15 minuuttia, kunnes ne saavat kauniin värin. Jäähdytä ritilällä, jotta kekseistä tulee rapsakoita.


LOHI-WASABITAHNA

150 g kylmäsavustettua lohta
2 rkl ruohosipulisilppua
2 tl sitruunamehua
1-2 tl wasabitahnaa (laitoin 1,5 tl)
1/4 tl mustapippuria rouhittuna
1,5 rkl majoneesia (ei kevytmajoneesia)
(1/2 tl hunajaa, jos haluat pyöristää makua)

Leikkaa lohi ihan pieniksi kuutioiksi. Sekoita kulhossa kaikki ainekset. Tarjoile esimerkiksi juusto-seesamikeksien tai saaristolaisleivän päällä.


maanantai 15. joulukuuta 2014

Paistetut muikut

Tuore kala on vastustamatonta. Se ei välttämättä tarvitse mausteeksensa kuin suolaa ja pippuria, vaikka joskus onkin mukava vähän revitellä ja hakea erilaisia makuja. Meillä herkuteltiin viikonloppuna paistetuilla muikuilla. Ihania! Armastus perkasi ne, vaikka osa oli niin pieniä, että ne olisi voinut paistaa niine hyvineen. Perkaaminen kävi näppärästi: pihtiotteella kiinni kiduksien takaa, taitetaan päätä alaspäin ja vedetään samalla sisukset irti. Ensikertalaiselle löytyy hyvä opastusvideo esimerkiksi täältä. Pienet kalat paistuivat nopeasti pannulla, ja saivat lisukkeeksi pinaatti-perunamuusia ja punajuurisalaattia.


PAISTETUT MUIKUT

n. 500 g pieniä muikkuja
1 dl ruisjauhoja
1,5 - 2 tl suolaa
ripaus valkopippuria

paistamiseen voita tai pullomargariinia

Perkaa muikut, elleivät ole jo perattuja. Huuhtaise ne kulhossa kylmässä vedessä ja kaada vesi pois. Kaada muikut talouspaperin päälle ja taputtele kevyesti ylimääräiset vedet pois. Laita jauhot, valkopippuria ja suolaa pussiin ja heitä kalat perään. Sulje pussi ja pyörittele kaloja siellä eestaaskahtaalle, kunnes kalat ovat peittyneet kevyesti jauhoihin. Kuumenna paistinpannulla rasvaa ja lado kalat paistumaan. Käännä, kun niihin alkaa tulla väriä.
Paistetut pienet muikut sopisivat hyvin myös noutopöytään ja vaikkapa sitruunaiseen majoneesiin dipattavaksi.


Jos paistettua kalaa sattuu jäämään, saa seuraavan päivän lounasleivän kasattua nopeasti: Voitele ruisleipäsiivu tai -pala ja nosta päälle muutama salaatinlehti. Levitä päälle eilistä perunamuusia ja punajuurisalaattia. Halutessasi voit siivuttaa päälle myös keitettyä kananmunaa. Nostele päälle paistettuja kaloja. Hyvä ja täyttävä leipä!

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Jälkiruoka tai glögin seuralainen

Valkohomejuusto maistuu taloudessamme paremmin kuin sinihomejuusto. Muuan ystävältä opittu makoisa tapa nauttia valkohomejuustoa on seuraavanlainen: otetaan korpunpuolikas (maustamaton täysjyväkorppu), levitetään sen päälle vähän aprikoosihilloa ja sipaistaan päälle siivu valkohomejuustoa (tai toisinpäin, järjestyksellä ei ole väliä). Minun mielestäni tämä on ihan parasta teekupposen kera. Opastan täten myös lukijoita testaamaan ja ihastumaan.


Nyt glögikauden ollessa kuumimmillaan tulee mieleen napostella jotain pientä glögin hörppäilyn ohessa. Jossain Stokkan mainoslehdessä oli kiva ohje, jossa valkohomejuustoa tarjoiltiin hunajaisten pähkinöiden kanssa. Tämäntyyppisiä reseptejä on tainnut näkyä myös blogeissa. Meille tällainen yhdistelmä oli uusi kokkeilu, mutta hyvin mieluisa. Aineksista saa koottua mukavan jälkiruuan tai käteviä pieniä maistelupaloja esimerkiksi glögin kanssa.

Säädin määriä kohdalleen kahden hengen talouteen. Jätin pois ohjeessa olleen suolan (oli sormisuolaa hitunen) ja laitoin tilalle suolapähkinöitä.


HUNAJAISET PÄHKINÄT JA VALKOHOMEJUUSTOA (kahdelle jälkiruuaksi)

1 dl pähkinöitä ja manteleita (meillä oli hasselpähkinää, mantelia, cashewpähkinää ja pekaanipähkinää)
1 rkl suolapähkinöitä
n. 1,5 rkl juoksevaa hunajaa

100 g valkohomejuustoa

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Sekoita kupissa pähkinät ja hunaja. Kaada pähkinä-hunajaseos leivinpaperin päälle esim. uunivuoan kannelle tai muulle pienehkölle uuninkestävälle lautaselle. Paahda pähkinöitä 180-asteisessa uunissa, kunnes hunaja alkaa karamellisoitua. Meillä tämä vei noin 15 minuuttia.


Paloittele juusto ja annostele lautasille. Nostele päälle pähkinöitä ja hunajaa. Halutessasi voit lisätä annoksiin vielä hiukan hunajaa.


Jos haluat tehdä glögin kanssa tarjottavaksi pieniä annospaloja, laita esim. lusikoihin (tavallisetkin ruokalusikat käyvät) palanen juustoa ja hiukan hunajaisia pähkinöitä.

Jäin vielä miettimään, millaista lisämakua esim. hippunen rosmariinia toisi pähkinöihin... Ehkä kokeilen sitä seuraavalla kerralla.

maanantai 8. joulukuuta 2014

Valkosipuli-vuohenjuustopiiras

Tosi hyvää, mutta toisaalta vain ihan ok. Sellaista oli eräisiin pikkujouluihin tekemäni piiras. Täytteeseen karamellisoitiin kokonaisia valkosipulinkynsiä ja yhdessä vuohenjuustoisen täytemassan kanssa ne olivat älyttömän hyviä (olin vähällä syödä karamellisoidut valkosipulinkynnet sellaisenaan ennen kuin ne pääsivät piiraaseen). Pohja sen sijaan tehtiin valmiista voitaikinasta, enkä minä (ja tämä luultavasti on vain minun vammani) erityisemmin pidä siitä valmistetuista suolaisista tarjottavista. Kokeillut olen monenlaista, mutta suurta ihastusta ei vain ole syntynyt. Mietin siis, että laitanko ohjetta blogiin vielä ollenkaan, vai testaanko sen jollain toisella taikinapohjalla. Jokin spelttinen pohja voisi toimia tässä hyvin. Hyvä täyte kuitenkin voitti kehnohkon pohjan, ja ohje pääsee esille.


Ohje on israelilaisen Yotam Ottolenghin käsialaa. Jokin aika sitten ohje mainittiin Siskot kokkaa -blogin kommenttiosiossa ja onnekseni lueskelin myös kommentit. Muuten se olisi jäänyt varmaan miljoonien reseptien viidakossa kohtaamatta. Kiitos Nelle, kun mainitsit tämän!


VALKOSIPULI-VUOHENJUUSTOPIIRAS

375 g voitaikinaa
3 keskikokoista kokonaista valkosipulia kynnet eroteltuna ja kuorittuna (minä laitoin 4 valkosipulia, olivat mielestäni pieniä)
1 rkl oliiviöljyä
1 tl balsamiviinietikkaa
2,2 dl vettä
3/4 rkl sokeria
1 tl silputtua tuoretta rosmariinia
1 tl silputtua tuoretta timjamia (+ koristeeksi pari oksaa)
120 g pehmeää vuohenjuustoa
120 g kovaa vuohenjuustoa
2 munaa
1 dl kuohukermaa
1 dl ranskankermaa
suolaa ja mustapippuria

Ota esille 28 cm:n läpimittainen piirakkavuoka. Kauli taikinasta hiukan tätä suurempi ympyrä ja nosta se vuokaan. Taikinan reunat saavat jäädä vähän roikkumaan yli vuoan reunan. Minä myös pistelin pohjaa vähän haarukalla, vaikkei sitä ohjeessa käskettykään. Laita taikinalevyn päälle leivinpaperia ja sen päälle esimerkiksi pussillinen kuivia herneitä painoksi (tai keraamisia paistopainoja). Jos vuokasi on metallinen, voit nostaa sen sitten kylmään odottamaan. Minulla oli lasinen vuoka, enkä nostanut sitä välillä kylmään, ettei se halkea kuumaan uuniin laitettaessa. Taikina saa levätä noin 20 minuuttia.

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen ja nosta piirakkapohja uuniin. Paista 20 minuuttia. Poista sitten painot ja leivinpaperi päältä ja paista vielä 5-10 minuuttia, kunnes pohja on saanut väriä.

Kun pohja kypsyy, valmista täyte. Laita kuoritut valkosipulinkynnet pieneen kattilaan ja kaada päälle ihan reilusti vettä. Keitä valkosipulinkynsiä kolme minuuttia ja valuta sitten hyvin.

Paista valkosipulinkynsiä oliiviöljyssä kuumalla pannulla (tai kattilanpohjalla) kaksi minuuttia. Lisää joukkoon balsamiviinietikka ja reilut 2 dl vettä ja anna kiehua noin 10 minuuttia. Lisää tämän jälkeen sokeri, rosmariini, timjami ja noin 1/4 tl suolaa ja anna vielä kiehua hiljalleen noin 10 minuuttia tai kunnes neste on enimmäkseen haihtunut ja valkosipulinkynnet ovat siirappisen liemen peitossa.

Murustele vuohenjuustot esipaistetun pohjan päälle. Nostele sekaan myös karamellisoidut valkosipulit ja valuttele siirappia päälle. Sekoita kulhossa munat, kerma, ranskankerma, noin 1/2 tl suolaa sekä vähän mustapippuria. Kaada seos varovasti vuohenjuustomurujen ja valkosipulinkynsien väleihin niin että täyteseosta tulee joka paikkaan.

Pienennä uunin lämpöä 160 asteeseen ja nosta piiras uuniin. Anna paistua 35-45 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt ja kypsynyt ja piiras on kauniin värinen. Minulla se oli uunissa varmaan tuon 45 minuuttia. Kun olet ottanut piiraan uunista, voit halutessasi leikata pois ylimääräisiä roikkuvia reunoja, ja koristella piiraan timjamilla.


sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Pieni pikainen suklaakiisseli

Enpä ole ennen tehnyt suklaakiisseliä. Kaikenlaisia muita kiisseleitä on tullut tehtyä litrakaupalla, mutta suklaakiisseli on jäänyt tekemättä. Meillä ei kotonakaan ollut sitä koskaan, joten se ei ole tullut verenperintönä omaankaan keittiöön. Vaan nytpä on kokkeiltu tämäkin. Ihan hyvää tuli, voi tehdä joskus uudelleenkin. Minä maustoin kiisselin pikakahvijauheella, mutta sen voi jättää poiskin, ellei kahvista välitä tai ei sitä muuten halua laittaa. Jos muunlaista maustamista haluaa kokeilla, niin esimerkiksi appelsiininkuori sopisi tähän varmasti erinomaisesti.

Ohje on kooste erilaisista suklaakiisseliresepteistä netistä.


SUKLAAKIISSELI

4 dl maitoa
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
2-4 rkl fariinisokeria
(3 tl pikakahvijauhetta)
2 rkl Maizenaa
1/2 tl vaniljasokeria

Laita ainekset vaniljasokeria lukuunottamatta kattilaan ja kuumenna samalla koko ajan sekoitellen. Keitä hiljaa poreillen ja sekoitellen muutaman minuutin ajan. Mausta vaniljasokerilla ja anna jäähtyä kannella tai kelmulla peitettynä.

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Kasvis-couscous ja paistettua halloumia

On ruokia, joita ruokailija odottaa, ja ruokia, jotka odottavat mielellään ruokailijaa. Jälkimmäisiin kuuluu esimerkiksi kasvis-couscous, jonka maut vain paranevat odotellessa. Jos siis valmistelet illanistujaisia tai muita kökkäjäisiä, tai tiedät osan ruokailijoista ehtivän pöytään myöhemmin, on tässä sinulle ruoka. Se on tällaisena kasvisversionakin riittävän ravitsevaa ja täyttävää (ja sopii pääruuaksikin) mutta mikäpä estää paistamasta vierelle kalaa tai lihaa.


KASVIS-COUSCOUS JA PAISTETTUA HALLOUMIA

1 (punainen) paprika
1 sipuli
pätkä kesäkurpitsaa
2 valkosipulinkynttä
1 porkkana
suolaa, mustapippuria, hunajaa, oliiviöljyä

2,5 dl couscousia
2,5 dl vettä

1 pkt kikherneitä (kypsiä ja käyttövalmiita)
1/2 sitruunan mehu
n. 2-3 tl balsamiviinietikkaa
n. 5-6 rkl oliiviöljyä
1 pieni valkosipulinkynsi raastettuna tai hienonnettuna
kourallinen tuoreita yrttejä hienonnettuna (esim. 1/2 minttua ja 1/2 basilikaa)
suolaa, mustapippuria
juoksevaa hunajaa

1 pkt halloumijuustoa

Aloita kasviksista. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Kuori sipuli, valkosipulinkynnet ja porkkana. Siivuta porkkana ohuiksi siivuiksi, silppua sipuli rouheiksi paloiksi ja hienonna valkosipulinkynnet. Kuutioi paprika ja kesäkurpitsanpätkä pieniksi suupaloiksi. Laita kasvikset uunivuokaan ja lorauta päälle oliiviöljyä. Mausta suolaropsauksella, parilla rouhaisulla mustapippuria sekä pienellä lorauksella hunajaa. Sekoita ja nosta vuoka uuniin. Kypsennä kasviksia uunissa puolisen tuntia.

Laita couscous tarjoilukulhoon. Keitä vesi ja kaada kiehuva vesi couscousin päälle. Sekoita vähän haarukalla ja laita kulhon päälle kelmu. Anna hautua noin 15 minuuttia (tai paketin ohjeen mukaan).

Kun couscous on kypsynyt, hämmennä sitä haarukalla ja ala lisäämään muita aineksia eli kypsät kasvikset, kikherneet sekä mausteet. Sekoita, maistele ja säädä suolaisuus ja hapokkuus (lisää sitruunamehua, jos haluat, tai hiukan hunajaa, jos haluat) oman makusi mukaiseksi.

Leikkaa halloumi siivuiksi ja nosta ne paistinpannulla. Kuumenna pannu ja anna juustoviipaleiden paistua. Ne kiehuvat ensin, ja alkavat sitten nopeasti paistua. Käännä viipaleet, kun ne ovat saaneet väriä ja paista myös toiselta puolelta.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Porsaanlihaa japanilaisittain

Koska lentokone ei ole vielä (kunpa joskus!) lennättänyt meitä Japaniin, tunnelmoimme tekemällä japanilaista ruokaa. Tämä mainio katsudon-ohje sattui silmään Huhmare-blogissa , eikä sitten auttanut muu kuin alkaa kokkailemaan.

Ateria piti sisällään porsaanlihaa ja kananmunaa sipulisen kastikkeen kera, sekä tietysti riisiä. Maut olivat meille mieleisiä, ja uskon taipuvani tämän ruuan valmistukseen toistekin. Kinkkisin kohta tässä oli ensimiettimältä dashi-liemi (mm. misokeittoon tarvittava liemipohja), johon sitten löysinkin jauhetta oululaisesta Makukellarista. Kotona totesin jauhepakettia ja -pusseja käännellessäni, että japanin kielen taito ei ihan vielä riitä ottamaan selvää, mikä on jauheen ja veden sekoitussuhde. Sunnuntaipäivä ei ollut myöskään otollinen hetki selvitellä asiaa Makukellarin omistajakunnan kanssa, joten sekoittelin summissa noin 1/2 tl jauhetta viiteen ruokalusikalliseen vettä. Ilmeisen helppoa olisi kai valmistaa lientä oikeista aineksistakin, vaikkapa Ankerias Vipusen opastuksella. Makukellarissa näytti olevan mm. liemeen tarvittavaa boniittihiutaletta, joten ei muuta kuin testaamaan. (Otan vastaan kuumia vinkkejä aiheesta dashi, kiitos.) Tässä ruuassa tuli myös kokeiltua pankojauhoa eli japanilaista korppujauhoa, josta saatiin porsaanleikkeisiin erityisen rapsakka ja maistuva päällys.

Minä valmistin koko kahden hengen aterian yhtä aikaa samalla pannulla, vaikka Huhmareessa se oli tehty kahdessa erässä. Ihan hyvin se tuntui näinkin onnistuvan. Tulikohan jo sanottua, että oli hyvää!


KATSUDON

2 possun ulkofilepihviä (tai 3 jos ovat ihan pieniä)
vehnäjauhoja
kananmuna
pankojauhoja (tai tavallisia korppujauhoja)
suolaa, mustapippuria

1 dl mirinä
0,5 dl soijaa
2 rkl sakea (korvasimme saken sherryllä)
5 rkl sokeria
5 rkl dashi-lientä
1 pienehkö sipuli
suolaa ja pippuria
persiljaa

Nuiji porsaanpihvejä vähän ohuemmiksi. Mausta ne suolalla ja pippurilla. Laita yhdelle lautaselle vehnäjauhoja, toiselle rikottu ja sekoitettu kananmuna ja kolmannelle pankojauhoja. Paina possunleikkeet ensin molemmin puolin vehnäjauhoihin, sitten kananmunaan ja lopuksi pankojauhoihin. Paista leivitetyt pihvit pannulla öljyssä, kunnes ne ovat kypsiä ja kauniin värisiä. Muutama minuutti puoleltansa riittää. Nosta odottamaan lautaselle.

Laita mirin, soija, sake, sokeri ja dashiliemi pannulle ja kuumenna sekoitellen, kunnes sokeri on sulanut. Suikaloi kuorittu sipuli ja lisää pannulle. Hauduta sipulia, kunnes se on pehmennyt. Leikkaa porsaanleikkeet suupalan kokoisiksi siivuiksi ja asettele siivut pannulle sipulien päälle. Riko kaksi kananmunaa, kumpikin omaan lasiinsa/kulhoonsa ja riko niiden rakenne haarukalla sekoittaen. Lisää kananmunat pannulle (toisistaan erilleen). Jatka paistamista vielä muutaman minuutin ajan, kunnes kananmuna kypsyy, mutta jää pehmäksi.

Tarjoile keitetyn riisin kera. Laita riisiä kulhoihin ja nosta lihaviipaleita, kastiketta ja kananmunat kulhoihin riisin päälle.
Pannulla, valmiina tarjoiltavaksi!

lauantai 22. marraskuuta 2014

Lämmittävä jauhelihakeitto

Jyväpasta on jännä tuote. Se näyttää riisiltä, mutta kypsyttyään ei tunnu riisiltä. Törmäsin nyt ensi kertaa kaupan hyllyllä tähän pastalajiin, ja uteliaana heti tartuin pussiin. Sen sanotaan sopivan esimerkiksi keittoihin ja salaatteihin, ja minä päätin testata sen sopivuuden keittoon. Ostin hyvää Viskaalin jauhelihaa ja kaivelin jääkaapin vihanneslokeroita, ja ne yhdistämällä ja jyväpastalla höystämällä tuli hyvä ja lämmittävä keitto. Aika nopeastikin se valmistui, joten voin lämpimästi suositella tätä myös arki-illan reseptiksi.

JAUHELIHAKEITTO (reilu satsi, 3 litran kattilallinen)

n. 500 g jauhelihaa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
vajaan litran verran vihanneksia (meillä oli 4 porkkanaa, kourallinen ruusukaalta, pari kourallista lehtikaalta sekä yksi paprika)
1 rkl tomaattipyrettä
hyppysellinen savupaprikajauhetta
1 rkl paprikajauhetta
1 tl oreganoa
1 rkl persiljaa
reilu rouhaisu mustapippuria
1 lihaliemikuutio
2 dl jyväpastaa
vettä
suolaa

Paista jauheliha. Hienonna sipulit ja kuutioi tai suikaloi vihannekset. Kuullota kasviksia kattilan pohjalla öljytilkassa hetken aikaa. Lisää joukkoon mausteet ja jauheliha ja sekoita. Lisää tomaattipyre ja lihaliemikuutio sekä vettä sen verran, että ainekset peittyvät hyvin. Lisää kattilaan myös jyväpasta. Keitä keittoa vartin verran tai kunnes pasta ja kasvikset kypsyvät. Sekoita pohjia myöten etenkin alkuvaiheessa, ettei pasta jämähdä kattilan pohjaan. Tarkista suola ja lisää halutessasi myös mustapippuria.

* * *

Keitto sopii hyvin eväsruuaksi, sillä jäähtyessään sen neste imeytyy tehokkaasti pastaan, ja keitosta tulee lähes muhennosta. Eipähän tarvitse kuljettaessa pelätä, että liemi virtailee astiasta repun pohjalle.

torstai 20. marraskuuta 2014

Vaahterasiirappinen suklaajälkiruoka

Mietin viime viikonloppuna jälkiruuan äärellä, että onkohan tämä juomaa vai keittoa vai kiisseliä vai vanukasta. Kaksi viimeksi mainittua saa hyljätä heti, sillä niin paksua ainetta ei kupeissa ollut. Ryypiskelimme (kuulostaa villiltä) jälkiruuan kahvikupeista, mutta ihan yhtä hyvin sen olisi voinut lusikoida keittona. Koostumukseltaan tämä höyryävä keitto/juoma oli mitä miellyttävin, ja se sopii ihanasti talvi-illan lämmittäjäksi. Mausteet toivat makuun mukavia sävyjä, ja maku oli kaikenkaikkiaan hyvin lempeä.

Suklaakeiton / -juoman ohje löytyi Donna Hay Magazinesta 74 / 2014.


VAAHTERASIIRAPPINEN SUKLAAJUOMA / SUKLAAKEITTO (2-3 annosta)

2,5 dl maitoa
1,25 dl kuohukermaa
40 g tummaa suklaata
1 vaniljatanko + siemenet
puolikas tähtianis
puolikas kanelitanko
1 kardemumman siemenkota
0,4 dl vaahterasiirappia (+vähän lisää koristeluun)
2 keltuaista
n. 0,25 dl sokeria (käytin ruokosokeria)

+ vaahtokarkkeja

Mittaa kattilaan maito, kerma, paloiteltu suklaa ja vaahterasiirappi. Halkaise vaniljatanko ja kaaputa siementahna sisältä. Lisää tangonpuolikkaat ja vaniljatahna kattilaan yhdessä kanelin, tähtianiksen ja kevyesti murskatun kardemumman siemenkodan kanssa. Kuumenna seosta hiljalleen sekoitellen, kunnes suklaa on sulanut ja seos kiehahtaa.

Sekoita kulhossa vispilällä keltuaiset ja sokeri. Niitä ei tarvitse vaahdottaa. Kaada kuuma suklaaseos kulhoon, aluksi varovasti ohuena nauhana, ja sekoita vispilällä koko ajan. Kaada seos takaisin kattilaan ja kuumenna. Keitä miedolla lämmöllä ihan kevyesti poreillen 3-4 minuutin ajan, kunnes seos vähän sakenee. Siivilöi ja tarjoile. Lorauta pinnalle hiukan vaahterasiirappia.

Jos haluat, voit paahtaa vaahtokarkkeja juoman / keiton pinnalle. Voit paahtaa ne keittiötohottimella tai kynttilän liekin päällä, tai takkatulen loimussa.


lauantai 15. marraskuuta 2014

Karitsanfilettä ja mausteista kookoskastiketta

Rohkenisinkohan sanoa, että ruoka oli intialaista? Vai olisiko parempi luonnehtia, että intiahenkistä? Intialaisen ruuan opettelu on jäänyt meillä lähinnä ravintolakokemusten tasolle, eikä kotioloissa ole tullut tehtyä sellaista kovinkaan monta kertaa. Olen siis ihan aloittelija, suorastaan kokeilija (ellei jopa kokkeilija). Mielikuvani intialaisesta ruuasta tuli siitä, että käytin ruuanvalmistuksessa jeeraa eli juustokuminaa, kurkumaa, chiliä ja kanelia.  Lisäksi maustoin sitä currytahnalla ja kastikkeen nesteenä oli kookosmaitoa. Intialaista vai fuusiokeittiötä? Oikeastaan se on tässä tapauksessa ihan sama, sillä ruoka oli ihan tajuttoman hyvää.


KARITSANFILEET JA MAUSTEINEN KOOKOSKASTIKE (kahdelle)

2 karitsan ulkofilettä

1 tl juustokuminaa
1 tl kurkumaa
1/4 tl chilijauhetta
hippunen kanelia
monta pyöräytystä mustapippuria myllystä

öljyä
1 pieni sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 tl tuoretta inkivääriä silputtuna
1/2 - 1 tl punaista currytahnaa
2 dl kookosmaitoa
(suolaa)

Kuori sipuli ja valkosipulinkynsi ja hienonna ne. Hienonna tai raasta palanen inkivääriä. Sekoita jossain pienessä astiassa juustokumina, kurkuma, chilijauhe, kaneli ja mustapippuri.

Aloita paistohommat karitsanfileistä. Voit halutessasi puolittaa ne. Kuumenna pannulla öljyä. Nosta karitsanfileet paistumaan. Paista ensin toiselta puolelta noin 3-4 minuuttia, riippuen fileen paksuudesta. Käännä fileet ja ripottele paistetulle puolelle suolaa ja noin neljäsosa kuivamausteseoksesta. Paista toiselta puolelta saman verran kuin ensimmäiseltä. Tavoite tässä on hiukan rosee liha, joten älä paista liian kuivaksi. Kun toinenkin puoli on paistunut, käännä lihat ja suolaa ja mausta myös äsken paistetulta puolelta. Pyöräytä vielä tämänkin jälkeen lihoja pannulla pari kertaa ympäri ja nosta pannu sitten pois levyltä. Laita päälle foliota ja jätä fileet lepäämään. Jos käytössäsi on vain yksi paistinpannu, nosta fileet lautaselle ja laita folio päälle.


Kastiketta varten kuumenna paistinpannulla hiukan öljyä ja kuullota sipuli-, valkosipuli- ja inkiväärisilppua siinä hetken ajan. Lisää pannulle jäljelle jäänyt (noin puolet alkuperäisestä määrästä) mausteseos sekä currytahnaa ja paista vielä hetki. Lisää joukkoon kookosmaito ja anna kiehua reilut viisi minuuttia, kunnes kastike on hieman saennut.

Leikkaa karitsanfileet siivuiksi ja tarjoile mausteisen kookoskastikkeen ja riisin kanssa.

perjantai 14. marraskuuta 2014

Höyrytettyä kuhaa ja wokkivihanneksia

Meillä on bambukori höyrytyksiä varten, mutta harmittavan harvoin sitä käytetään. Oma vika, kun ei saa aikaiseksi. Bambuinen höyrytyskori on kaunis ja toimiva, mutta jotenkin sen käyttö vain unohtuu. Nyt päätin jo kauppaan mennessäni, että jotain höyrytettävää on löydyttävä. Onneksi kalatiskillä oli hyvän näköistä ja tuoretta kuhafilettä, jonka arvelin sopivan bambukorin täytteeksi. Kasasin myös kelpo annoksen kasviksia ostoskärryyn, sillä mieli teki wokattuja vihanneksiakin.

Kalasta tuli hyvää, vaikkakaan ei järin kaunista. Marinadin maut sopivat hyvin kuhalle, mutta eivät peittäneet sen makua. Wokkivihannekset ja höyrytetty kala muodostivat kelpo aterian arki-illaksi.


HÖYRYTETTYÄ KUHAA

n. 1 dl soijakastiketta
pieni palanen inkivääriä (teelusikallinen silputtuna)
1 pieni valkosipulinkynsi silputtuna
1 tl limetin mehua

n. 600 g kuhafileitä

Sekoita marinadin ainekset. Leikkaa kuha annospaloiksi ja laita marinadiin. Anna marinoitua sen aikaa, kun pilkot vihannekset ja alat paistelemaan niitä.

Kun vihannekset ovat wokissa ja lähes valmiita, höyrytä kalat. Nostele palat höyryttimeen tai kattilan höyrytysosaan leivinpaperin päälle. Kypsennä höyryssä (veden on syytä poreilla koko ajan) noin 10 - 15 minuuttia kalapalojen paksuudesta ja koosta riippuen. Jos bambukorisi on kaksikerroksinen tai korkeampi, kannattaa kerrosten paikkoja vaihtaa nopeasti puolivälissä kypsennystä. Kypsien kalapalojen päälle voi halutessaan ripotella vielä vähän suolaa.


WOKKIVIHANNEKSET

(maapähkinä)öljyä
1 rasia (ruskeita) herkkusieniä paloiteltuna
2 porkkanaa suikaloituna
1 reilun kokoinen sipuli suikaleina
1 iso valkosipulinkynsi silputtuna
1 rkl tuoretta inkiväärihakkelusta
pari lehtikaalin lehteä suikaloituna (poista lehtiruoto ensin)
1 pieni paprika suikaloituna
soijakastiketta
makeaa chilikastiketta

Kuhan marinoituessa pieni kasvikset. Kuumenna wokkipannulla tai paistinpannulla tilka öljyä ja paista ensin sieniä muutaman minuutin ajan. Lisää sitten kaikki muut ainekset ja paista reilulla lämmöllä välillä sekoitellen. Kun kasvikset alkavat vähän pehmetä, lisää sekaan vähän soijakastiketta ja makeaa chilikastiketta (oman maun mukaan molempia). Paista vielä sekoitellen pari minuuttia, että maut tasaantuvat.Kasviksia ei tarvitse kypsentää ihan pehmeäksi möhnäksi, vaan porkkanasuikaleetkin saavat jäädä puolikypsiksi.

maanantai 10. marraskuuta 2014

Ainakin kahdeksan P:n naposteltavat

Jos ei ole keksinyt nimeä kehittelemälleen pikkusuolaiselle, niin kannattaa mennä niiden kanssa oululaisten ruokabloggareiden kemuihin. Tarjoilin porukan pikkujouluissa Peruspöperölässä perunamuusista tehtyjä "leivoksia", joiden päälle virittelin paprikaa ja nyhtöpossua, enkä oikein keksinyt niille muuta nimeä kuin "pottupavlovat" (tai kauniimmin "perunapavlovat"). Marengistahan tehdään samantyylisiä kermavaahdolla ja marjoilla tai hedelmillä koristeltuja leivoksia, joten ajattelin soveltaa. No, verbaalivirtuoosibloggarit lähtivät sitten vähän virittelemään nimeä ja syntyi jotain seuraavanlaista: "pienet pyöreät paprika-pulledpossutäytteiset parmesan-perunapavlovat". Melko vaikeaa, mutta myös melko hauskaa.

Koko ajatus lähti siitä, että suomalaisessa joulupöydässä on perinteisesti syöty perunaa ja possua. Pikkujoulupöytään päätin sitten keksiä näistä jotain, ja sain aikaan pottupavlovat. Pursotin perunamuusista leivinpaperin päälle "leivos"pohjat ja paistoin ne kauniin värisiksi. Täytettä varten kypsensin "porsaan uuniliha" -nimellä kutsuttua palaa possusta reilut neljä tuntia, jonka jälkeen se oli helposti haarukalla murennettavissa. Possun alle laitoin paprika-tuorejuustoseosta. Päälle ripoteltu paahdettu sipuli (ostin kaupasta) antoi kivaa lisämakua ja rapsakkuutta annoksiin.

Tykkäsin, ja vissiin maistui muillekin.

Perunapavloviin tarvittava perunamuusi saa olla melko tanakkaa, mutta sitä pitää kuitenkin voida pursottaa. Kirjaan ohjeeseen noin-määriä, sillä lisäisin välillä sitä ja tätä, enkä tullut mitanneeksi tarkasti mitään.

Täytteeksi voi valita itselleen mieluisia aineksia - lihaa, kalaa tai kasviksia. Jos haluaa käyttää nyhtöpossua, kannattaa koko homman teko aloittaa siitä, sillä valmistus kestää useita tunteja.


PIENET PYÖREÄT PAPRIKA-PULLEDPOSSUTÄYTTEISET PARMESAN-PERUNAPALVOVAT (reilut 20 kpl)

* Perunamuusi:

n. 700 g perunoita
1 pieni valkosipulinkynsi
n. 1 dl ruokakermaa
n. 1/2 dl parmesaanijuustoa raastettuna
1 pieni kananmuna
suolaa, mustapippuria

Kuori perunat ja valkosipulinkynsi. Puolita perunat ja laita ne kattilaan yhdessä valkosipulinkynnen kanssa. Keitä perunat kypsiksi ja kaada keitinvesi pois (jätä valkosipulinkynsi perunoiden joukkoon). Soseuta perunat ja valkosipulinkynsi yhdessä ruokakermatilkan ja juustoraasteen kanssa. Lisää myös suolaa ja pippuria tässä vaiheessa. Jätä seos jäähtymään joksikin aikaa ennen kananmunan lisäämistä.

Kun perunasose alkaa olla niin jäähtynyttä, että sitä voi käsitellä vaikka sormin, lisää kananmuna ja vatkaa sähkövatkaimella ihan tasaiseksi. Säädä tässä vaiheessa koostumus kohdalleen (ja suolaisuus) ja lisää vähän ruokakermaa, jos muusi on liian jankkia. Voit tehdä pienen koepursotuksen, josta huomaat, jos muusia on liian vaikea pursottaa. Toisaalta myös liian löysä muusi on pahasta, sillä silloin pohjat eivät pysy kasassa kunnolla.

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Pursota leivinpaperille pyöreitä tai soikeita leivospohjia, ja niihin hiukan korkeammat reunat. Paista pohjia 225-asteisessa uunissa kunnes ne ovat saaneet väriä. Ensin voi tuntua, että mitään ei tapahdu, mutta aika äkkiä väriä sitten alkaa tulla.


* Nyhtöpossu: (lihaa tulee tästä määrästä reilusti enemmän kuin näiden pottupavlovien tarpeeseen)

n. 1 kg porsaan uunilihaa
mausteita pintaan (esim. 1 rkl paprikajauhetta, reilu tupsaus cayennepippuria, ropsaus kuivattua oreganoa, mustapippuria ja suolaa)
hyvä loraus soijakastiketta
pari valkosipulinkynttä
1 sipuli

Laita uuni kuumenemaan 150 asteeseen. Hiero mausteet lihan pintaan joka puolelle (mausteet voi ensin sekoittaa keskenään). Nosta liha uunivuokaan ja lisää sinne valkosipulinkynnet ja lohkottu sipuli. Lisää vuokaan myös soijakastiketta. Nosta vuoka uuniin ja kypsennä lihaa ilman kantta tunnin verran. Laita sitten kansi tai folio päälle ja jatka kypsentämistä. Noin neljän tunnin jälkeen voi kokeilla, miten mureaa liha on. Lihan pitää olla sellaista, että se hajoaa melkein ajatuksen voimalla - tai ainakin kevyesti haarukalla riipimällä.


* Paprikatäyte:

2 paprikaa (esim. punainen ja keltainen)
1 valkosipulinkynsi
öljyä
cayennepippuria, mustapippuria, suolaa
100 g maustamatonta tuorejuustoa

Silppua paprikat pieniksi kuutioiksi ja hienonna valkosipulinkynsi. Paista niitä öljytilkassa hetken aikaa ja lisää mausteita. Jos pidät vahvasta mausta, tupsauta enemmän cayennepippuria joukkoon. Lisää lopuksi tuorejuusto ja sekoita ja kiehauta nopeasti.

Kokoa pavlovat: Annostele pohjien päälle vähän paprikatäytettä ja nostele päälle riivittyä possua. Ripottele pinnalle paahdettua sipulia ja vaikkapa kevätsipulisilppuakin.


* * *

Monenlaista hyvää syötiin pikkujouluissa! Kamera oli mukana, mutta onnistuin kuvamaan vain murto-osan tarjottavista, kun keskityin syömiseen ja seurusteluun. Kiitos kaikista ihanista makuhermoja kutkuttavista herkuista ja riemukkaasta, imelästä, äänekkäästä, sukkelasta ja kekseliäästä seurasta - ja tietysti emännöinnistä ja isännöinnistä!

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Pesämunia

Aamiasmunansa voi valmistaa vaihdellen eri tavoin. Tässä tulee taas yksi uusi tapa. Vinkki löytyi tällaisesta blogista, josta olen löytänyt monta muutakin mielenkiintoista ohjetta.

Näistä tuli ihan hauskoja, vaikka jäinkin kaipaamaan vähän mehevämpää leipää. Pitäisiköhän kuoppaan laittaa ennen muita aineita vaikkapa tuorejuustoa?



PESÄMUNAT eli KANANMUNAA LEIVÄN SISÄLLÄ

sämpylöitä
kananmunia (yhtä monta kuin sämpylöitä)
kinkkusiivuja (yhtä monta kuin sämpylöitä)
suolaa, mustapippuria, persiljaa
juustoraastetta
(sriracha-chilikastiketta)

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Leikkaa sämpylöiden yläosasta ohut siivu pois, siitä tulee kansi. Koverra sämpylän sisälle kolo, johon arvelet kananmunan mahtuvan. Jos pidät srirachakastikkeesta, tipottele tai lorauta makusi mukaan sitä sämpyläkuoppien pohjalle ja reunoillekin. Vuoraa kolo kinkkusiivulla ja riko vuorattuun koloon kananmuna. Ripottele pinnalle suolaa, mustapippuria ja persiljaa (tuoretta tai kuivattua) sekä juustoraastetta. Nosta leipäkansi päälle.

Kääräise sämpylät folioon ja nosta kääröt uuniin. Kypsymisaika riippuu mm. sämpylän koosta eli kuinka paljon sämpyläreunaa on jäänyt. Tarkkaile kypsyyttä. Meillä 15 minuutin jälkeen munat olivat vielä ihan löysiä ja 25 minuutin jälkeen meidän makuumme juuri sopivasti hyytyneet. Kun leivät olivat foliossa vielä viitisen minuuttia eli sen aikaa, että sain teetä kuppeihin, hyytyivät ne lisää. 20 minuuttia olisi siis ollut ehkä riittävä aika. Uuniaika on siis jotain 15-25 minuuttia riippuen leivistä ja ruokailijan mieltymyksistä kypsyyden suhteen.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Eihän tämä oo samanlaista! -pastarullat

Silloin tällöin käy niin, että kun ryhtyy toteuttamaan jotakin reseptiä, huomaa puolivälissä manaavansa, että voi pippuri! - tämähän menee nyt vähän eri tavalla kuin alkuperäisohjeessa.

Näin kävi viikonloppuna, kun ryhdyin totetuttamaan netissä löytämääni ohjetta pinaatti-ricotta-rotolosta. Itse rotolosta en paljon ymmärrä, mutta ilmeisesti se on italialainen pastaruoka, jossa on täytettyä pastaa. Käsittääkseni siinä pasta täytteineen keitetään ja sitten vielä mahdollisesti paistetaan rapsakkuutta hakien. Minä oikaisin tuon löytämäni ohjeen mukaan, enkä keittänyt pastaa, vaan laitoin sen suoraan tomaattikastikkeessa uuniin.

Ongelmaksi tässä muodostui pinaatti. Jos olisin oikein ajatuksella katsonut ohjeen kuvia, olisin huomannut, että käytetty pinaatti näyttää ihan erilaiselta kuin meikäläisten pakastepinaatti. Meillähän pakastepinaatti on niin hienonnettua, että sitä on tosi vaikea saada puristettua kaikkea nestettä pois ilman että myös pinaatti häviää. Niinpä löysä pinaatti löysytti myös ricottajuustotäytteen, ja siitä tuli lusikoitavaa. Muotoiltavaa, kaunista pötkylää (joka ohjeessa täytteestä tehtiin ja pastalevylle aseteltiin) siitä ei saanut millään. Siispä piti toimia tilanteen vaatimalla tavalla ja soveltaa: leikkasin pastalevyt heti alkuun kapeammiksi siivuiksi ja katkaisin ne sopivan mittaisiksi pätkiksi, tein siivuista rullat ja istutin ne tomaattikastikkeen päälle vuokaan ja lopuksi lusikoin täytettä rullien sisään. Toimi!

Koska ruuan (hyvänmakuisen!) voi valmistaa löysemmälläkin pinaatilla ja sitä myöten täytteellä, niin kirjaan ohjeen tähän. Tällä määrällä sekä täytettä että tomaattikastiketta jäi meillä yli (koska pastaa oli vähemmän kuin ohjeessa), mutta sehän ei ole ongelma. (Täytteestä ajattelin valmistaa lättyjä lisäämällä siihen maitoa ja vähän vehnäjauhoja, ja tomaattikastike nyt menee missä vaan miten vaan.) Yritys numero 2 (se vielä tulee joskus) tästä ruokalajista muuntuu varmasti niin, että käytänkin tuoretta pinaattia pakastepinaatin sijasta.


PINAATTI-RICOTTA-PASTARULLAT TOMAATTIKASTIKKEESSA

8 tuorelasagnelevyä (15 x 11 cm) (--> minä en näitä kaupasta löytänyt, joten tein pastataikinan ja levyt itse, ja niitä tuli vähän vähemmän kuin ohjeessa oli)
vajaa 1 dl mozzarellaa raastettuna

Täyte:
250 g pakastepinaattia
500 g ricottajuustoa
1 kananmuna
3/4 dl raastettua parmesaanijuustoa
1 valkosipulinkynsi (raastettuna tai hienonnettuna)
hyppysellinen jauhettua muskottipähkinää (tai vähän raastettua)
1/2 tl suolaa
ropsaus mustapippuria

Kastike:
700 g paseerattua tomaattia (laitoin 800 g tomaattimurskaa)
1 sipuli silputtuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
kourallinen basilikanlehtiä silputtuna
ripaus chilijauhetta
ripaus mustapippuria
1 tl sokeria
suolaa (maun mukaan)
oliiviöljyä

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen (kiertoilmalla ilmeisesti 180 astetta).

Valmista tomaattikastike. Kuullota sipulia ja valkosipulia öljytilkassa ja lisää joukkoon tomaattimurska tai paseerattu tomaatti. Lisää myös mausteet ja anna kiehua lempeästi hetken aikaa.
Täytettä varten sulata pinaatti ja valuta se niin hyvin kuin mahdollista. Sekoita kaikki täytteen ainekset kulhossa.
Laita uunivuokaan noin kolmasosa tomaattikastikkeesta. Leikkaa pastalevyt pituussuunnassa kolmeen osaan ja tee niistä rulla-aihiot vuokaan tomaattikastikkeen päälle. Sipaise suikaleiden päähän vettä ja purista sitten päät kiinni, niin saat rullat paremmin pysymään kiinni. Nostele pikkulusikalla juustotäytettä pystyssä oleviin rulliin. Lusikoi vuokaan vielä lopuksi tomaattikastiketta sen verran, että rullat eivät kokonaan peity.
Nosta vuoka 200-asteiseen uuniin ja paista noin 20 -30 minuuttia. Lisää sitten päälle raastettua mozzarellajuustoa ja paista vielä kymmenisen minuuttia tai kunnes juusto on saanut väriä. Ota paistos uunista ja anna sen levätä vielä kymmenisen minuuttia ennen ruokailua.

lauantai 1. marraskuuta 2014

Puuroa vai burritoa?

Minulla on tapana usein iltaisin heilauttaa kattilaa Armastuksen näkökentässä ja kysyä "syötkö aamulla puuroa". Kysymys on retorinen, sillä keitän puuroa kahdelle joka tapauksessa. Nykyään taidankin vain hihkaista: "Puuroaamu!"

Nyt olen saanut ehdotuksen kysyä "otatko puuroa vai burritoa?". Tämän ehdotuksen juuret ovat aamiaispöydässä, jossa nautittiin aamiaisburritoja. Olin juuri saanut aamiaisen (burritot, hedelmäjuoman ja kahvin) valmiiksi puuhasteltuani keittiössä melko tovin, ja jouduin toteamaan, että arkiaamuina nämä burritot eivät ole vaihtoehto. Puuro on.

Aamiaisburritot jäivät mieleeni kesäiseltä New Yorkin reissulta. Siellä ne olivat olennainen osa useiden kahviloiden aamiaisvalikoimaa ja minäkin söin kerran sellaista. Välissä oli muistaakseni munakokkelia ja jotain papuseosta, ja niitä minäkin laitoin nyt. Papujen joukkoon lisäsin chorizomakkaraa, koska sitä vielä jääkaapissa oli. Koska kananmuna on lempeää, halusin papu-chorizotäytteeseen vahvaa lämpöä, mutta en kuitenkaan tulisuutta heti aamusta. Ihanan aromin ja hyvän lämmön siihen toi savupaprikajauhe. Olin ajatellut laittaa burritoihin myös avokadoa, mutta se ryökäle piileksi selän takana toisella pöydällä, enkä muistanut sitä ollenkaan!


Näistä tuli älyttömän hyviä!



AAMIAISBURRITOT (4 kpl)

4 tortillalättyä

munakokkelia (4 kananmunaa, 2 rkl maitoa, ripaus suolaa ja mustapippuria)

(pala chorizomakkaraa, jos haluat sitä käyttää)
1 pieni sipuli
1 valkosipulinkynsi
hippunen tai nökkönen savupaprikajauhetta (maun mukaan)
285 g mustapapuja (käyttövalmiita pahvitölkissä) + 1/2 dl tölkin nestettä
1 pieni tomaatti silputtuna
1 rkl limetin mehua
1/2 tl hunajaa
ripaus mustapippuria ja suolaa
pari ruokalusikallista tuoretta basilika- ja lehtipersiljasilppua (korianterin ystävät laittavat korianteria)

avokadoa kuutioituna
tomaattisalsaa (purkkituote käy hyvin, ja voit valita haluatko mietoa vai tulista)


Aloita valmistamalla papuseos. Silppua sipulit ja makkara. Jos käytät tässä chorizoa, aloita paistamalla ensin sitä ihan pienessä öljymäärässä pienessä kattilassa. Anna makkarapalojen vähän ruskistua ja lisää vasta sitten sipulit joukkoon. Sekoita ja anna sipuleiden kuullottua. Siivilöi pavut ja säästä paketin liemi. Lisää kattilaan pavut sekä savupaprikajauhetta (sitä voit lisätä vielä, joten aloita pienellä määrällä, jos tuote ei ole sinulle tuttu). Sekoita ja lisää noin 1/2 dl papujen nestettä sekä tomaattisilppu. Mausta limetin mehulla, hunajalla ja mustapippurilla, lisää suolaa tarvittaessa. Anna papuseoksen porista miedolla lämmöllä viitisen minuuttia.

Munakokkelia varten riko munat kulhoon ja lisää sekaan maito ja mausteet. Sekoita vispilällä, mutta älä vispaa vaahdoksi. Kuumenna pannulla mieleistäsi rasvaa (nestemäistä margariinia, voita...) ja kaada munaseos sekaan. Pienennä lämpöä ja sekoittele seosta koko ajan. Valmis munakokkeli on kokkareista, muttei kuivaksi paistunutta. Homma ei vie kauaa aikaa.


Kun täytteet ovat valmiit, lämmitä tortillalätyt esimerkiksi mikrossa ja levitä niille täytteet: munakokkelia, papuseosta, tomaattisalsaa sekä avokadoa. Kääräise lätyt rullalle. Rullan toista päätä voi rullatessa vähän kääntää kohti keskustaa, jolloin käsin syödessä täyte pysyy paremmin sisällä.

Hyvä hedelmäjuoma aamuksi syntyy esimerkiksi seuraavanlaisesti:
- 1 verigreippi
- 1 omena
- 1 päärynä
- 1 rkl puolukkahilloa
- loraus appelsiinimehua

--> Kaikki ainekset kuutioidaan ja surautetaan tasaiseksi juomaksi. Greippi kannattaa ensin kuoria veitsellä ja sitten leikata (fileoida) veitsellä myös lohkoiksi siten, että kalvoja ei tule mukaan.

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Chorizoa, ruusukaalta ja uppomuna

Joskus tulee valmistaneeksi ruokaa, jolle ei meinaa keksiä nimeä. Ne ovat niitä tilanteita, kun on avannut jääkaapin, haalinut sieltä pöydälle erinäisiä sekalaisia aineksia ja alkanut sitten miettiä, että miten nämä yhdistellään ruuaksi. Tämänkertaisen ruuan äärellä minulta taas kysyttiin, että mikä on tämän ruokalajin nimi. Olin juuri pureskellessani asiaa miettinyt, enkä osannut vastata kysymykseen. En osaa vieläkään, vaikka alan jo reseptiä kirjoittelemaan. Odottelen, josko saisin valaistumisen tässä naputtellessani.


Rakkaalla lapsella sanotaan olevan monta nimeä. Kyllä nämäkin leivät ansaitsevat useamman:

CHORIZO-RUUSUKAALI-UPPOMUNALEIVÄT (2 annosta)
tai MUNALEIVÄT
tai AAMIAISLEIVÄT

6 - 10 ruusukaalta (riippuu koosta, meillä oli 6 isoa)
n. 50 g chorizomakkaraa (meillä oli yksi tuoremakkara)
1 valkosipulinkynsi
1 salottisipuli (tai puolikas tavallisesta pienehköstä sipulista)
2 rkl ruokakermaa
ripaus mustapippuria
ripaus suolaa
oliiviöljyä

2 viipaletta vaaleaa leipää

2 kananmunaa

Huuhtaise ruusukaalit ja leikkaa niiden kannat pois. Uloimmat lehdet voi myös riipiä biojäteastiaan, jos ne näyttävät nuhjaantuneilta (yleensä teen niin). Riivi sitten ruusukaaleista muutamia lehtikerroksia irralleen. Kun lehdet alkavat muuttua pieniksi ja hankalasti nypittäviksi, niin leikkaa ydinosa ohuiksi viipaleiksi. Tee lehdistä ja ydinosista kaksi eri kasaa leikkuulaudalle.

Kuori valkosipulinkynsi ja sipuli. Silppua sipulit. Kuori chorizo ja leikkaa se kuutioiksi.

Kuumenna paistinpannulla tilkka öljyä ja paista makkarakuutioita, kunnes ne alkavat saada väriä. Lisää pannulle sipulit ja ruusukaaliviipaleet ja paista niitä vielä hetken ajan ennen kuin lisäät ruusukaalien lehdet pannulle. Paista taas välillä sekoitellen muutaman minuutin ajan ja lisää sitten pannulle tilkkanen ruokakermaa. Ripsauta sekaan myös mustapippuria ja hippunen suolaa. Sekoita, kuumenna ja nosta pannu pois levyltä.

Tässä vaiheessa voit valmistaa uppomunat, jos sellaisista pidät. Minä teen ne kelmussa kypsentäen (Arzakin tapaan). Jos et pidä uppomunista tai et halua alkaa niitä värkkäämään, voit paistaa häränsilmämunat esim. lättypannun koloissa. Tai jos et kertakaikkiaan pidä vetelästä tai vetelähköstä keltuaisesta, niin paista munasi kuten haluat. Mutta älä jätä munia tästä pois, ne sopivat hyvin yhteen ruusukaalin ja chorizon kanssa. Minä keitin nyt uppomunia hiukan pidempään kuin tuon kelmu-uppomunien suositellun 4 minuuttia 20 sekuntia, ja annoin niiden vielä olla kelmuissa leipien paistamisen ajan. Keltuaiset ehtivät tiivistyä tässä siis ehkä hiukan liikaa.

Paista leipäviipaleet pannulla oliiviöljytilkassa tai paahda ne leivänpaahtimessa. Kokoa annokset: Nosta lautaselle leipä ja laita sen päälle ruusukaali-chorizoseosta. Asettele päällimmäiseksi uppomuna ja pyöräytä pinnalle hiukan mustapippuria.