sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Ternimaitojuusto

Voi veljet, miten helppoa suuren herkun tekeminen voi olla!


Meitä on ilahdutettu parilla pakastetulla purkillisella ternimaitoa, jotka ovat hetken olleet pakasteessa odottamassa toteutustaan. Toisesta aion tehdä tietenkin pannukakkua, joka on ternimaidosta tehtynä erityisen hyvää. Toisesta purkillisesta halusin tehdä jotain, jota en ole ennen itse valmistanut: ternimaitojuustoa. Otin maidon sulamaan jo torstaina, ja vielä eilen seassa oli jääkokkareita, mutta vihdoin tänään päästiin tositoimiin. Katselin netistä ohjeistusta, ja kaikkialla oli toimittu jotakuinkin samalla reseptillä: ternimaitoa ja ripaus suolaa + 175 astetta uunin lämpöä. Näin minäkin lähdin kokkeilemaan.


TERNIMAITOJUUSTO

n. 5 dl ternimaitoa
vajaa 1/2 tl suolaa

Sekoita suola maidon joukkoon. Voitele sopivan kokoinen uunivuoka kevyesti ja kaada maito vuokaan. Nosta vuoka 175-asteiseen uuniin noin tunniksi, eli kunnes seoksesta on tullut juustoa ja pinta on saanut kauniin värin.


Tarjoile ternimaitojuusto (vielä hiukan lämpimänä tai haaleana) hyvän hillon tai marjojen kera. Me söimme juustoa siemenettömän lakkahillon kera, herkkua!

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Espressovanukas (ja rosvopaistimuistutus)

Pääsiäisen pyhinä voi antaa jälkiruokainnostukselle vallan ja tehdä toinen toistaan parempia herkkuja hyvän aterian päätteeksi. Eräs oikein houkutteleva ohje löytyi Maku-lehdestä 5/2010: espressovanukas. Jos pesueesi sattuisi syömään pääruuaksi vaikkapa taivaallista rosvopaistia karitsasta, olisi espressovanukas aterialle huokailuttavan ihana päätös. Tällä aterialla voisi myös hurmata pääsiäisen ruokavieraat!


ESPRESSOVANUKAS (6 annosta)

2,5 dl espressojuomaa (varmasti vahva tavallinenkin kahvi käy)
2,5 dl kermaa
1 vaniljatanko
2 munaa
4 keltuaista
1,25 dl sokeria

Karamelliseos vuokien pohjalle:
1 dl sokeria
1 dl vettä

Laita uuni kuumenemaan 150 asteeseen.

Mittaa kahvi ja kerma kattilaan. Halkaise vaniljatanko ja kaavi siementahna pois. Lisää vaniljatanko ja siementahna kattilaan. Kiehauta seos, siirrä pois liedeltä ja jätä jäähtymään.

Tee karamelliseos: Mittaa sokeri (valurauta)pannuun ja kuumenna sitä kunnes se muuttuu kullanruskeaksi. Kaada sitten joukkoon vesi, anna kiehua voimakkaasti ja sekoita seos siirappimaiseksi. Jaa karamelliseos annosvuokien (1,5 dl kokoiset) pohjille ja pyöräytä kulhoja niin, että seos leviää pohjille kunnolla.
Vatkaa munat, keltuaiset ja sokeri kevyesti. Poista vaniljatangot kahvi-kermaseoksesta. Kaada seos ohuena nauhana muna-sokerivaahtoon koko ajan vispilällä sekoittaen. Jaa vanukasseos vuokiin.

Nosta vuoat isompaan uunivuokaan ja kaada isoon vuokaan kuumaa vettä sen verran, että vesi ylettyy pikkuvuokien puoliväliin saakka. Kypsennä vanukkaita 150-asteisessa uunissa tunnin verran (minulla olivat 55 minuuttia). Nosta sitten vanukkaat vesihauteesta pois, ja anna jäähtyä. Irrota vanukkaat varovasti reunoista veitsen avulla ja kumoa tarjoilulautasille. Koristelussa voi käyttää esim. kahvipapuja, kahvipavun muotoisia suklaapapuja, paahdettuja mantelilastuja ja ananaskirsikkaa.


Yllätysmunat

Ruoho(sipuli)pedillä lepäilevät avokadolla ja katkaravuilla täytetyt kananmunat sopivat vaikkapa pääsiäisen alkupalapöytään, kokkeileppa!


PÄÄSIÄISEN YLLÄTYSMUNAT (avokado-katkaraputäyte)

keitettyjä kananmunia pituussuunnassa puolitettuna (keltuaiset poistettuna)

punasipulia ihan pieneksi kuutioituna
avokadoa ihan pieninä kuutioina
katkarapuja
limetin mehua
keitettyjen munien keltuaiset murennettuina
himppunen ranskankermaa sitomaan ainekset
mustapippuria
suolaa

Leikkaa kananmunanpuolikkaiden pohjista ihan pikkuruinen viilto pois, jotta puolikkaat pysyvät paremmin paikoillaan eivätkä keikahtele kumoon. Sekoita täyteainekset keskenään ja mausta suuhun sopivaksi. Nostele täytettä kananmunanpuolikkaiden koloihin ja nosta puolikkaat tarjolle ruohosipulipedille.


maanantai 25. maaliskuuta 2013

Pääsiäisen leivosvinkki


Sitruunamarenkipiiras on usein meillä kuulunut pääsiäiseen ja ylipäänsä näin kevätauringon kirkkaisiin päiviin. Ei kokonaisen piiraankaan syömisessä mitään ongelmaa ja hankaluutta ole, mutta kahden hengen taloudessa siitä voi saada joskus yliannostuksen ellei tuhoajana ole vieraita. Piiraan voi tämän vuoksi tehdä myös yksittäisiksi leivoksiksi, joita voi näppärästi ottaa pakasteesta tarjolle kahden hengen päiväkahvihetkiin tai vaikkapa yllätysvieraita varten.

Osa päiväkahville, osa pakasteeseen!

Ideana on pakastaa piiraat ilman marenkikuorrutusta (esim. suhteessa 1 munanvalkuainen / 1/3 dl sokeria) , jonka voi sitten hetki ennen tarjoilua tehdä ja kypsentää uunissa (150 astetta, kunnes marenki on saanut hennosti väriä) tai kaasutohottimella. Kätevää, eikö totta?

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Jauhelihapihvit paprikalla ja salamilla

Armastus tilasi (=toivoi ja ehdotti) eräänä iltana ruuaksi jauhelihamureketta, mutta sai jauhelihapihvejä. Meillä ei siis läheskään aina saa sitä mitä tilaa :) Sama kai se on, missä muodossa jauhelihataikina lopulta tarjotaan, kunhan siinä on maut kohdallaan. Näissä oli. Lisämakua ja mukavaa purutuntumaa pihveihin toivat paprikakuutiot ja salami. Normiarkiruokaakin voi siis piristää uusilla mauilla helposti!


JAUHELIHAPIHVIT PAPRIKA- JA SALAMISILPULLA (6 kpl)

1/2 prk kermaviiliä
1/2 dl korppujauhoja
1 muna
puolikas sipuli
1 valkosipulinkynsi
pieni pala juuriselleriä hienona raasteena
puolikas paprika ihan pieninä kuutioina
suolaa
mustapippuria
1/2 tl cayennepippuria
1 tl kuivattua oreganoa
1 tl kuivattua persiljaa
400 g jauhelihaa
vajaa 1 dl salamimakkaraa pieneksi paloiteltuna (minä silppusin ohuet salamisiivut pienemmiksi)

Sekoita kermaviiliin korppujauhot ja kananmuna sekä hienonnettu sipuli, raastettu valkosipulinkynsi, juuriselleriraaste (n. 2 rkl raastetta), paprikasilppu  sekä mausteet ensin keskenään. Lisää sitten jauheliha ja salamisilppu ja muokkaa seoksesta tiivis taikina. Anna taikinan maustua ainakin vartin verran ennen pihveiksi muotoilua tai muotoile heti pihveiksi, joiden annat maustua ennen paistamista. Paista pihveihin hyvä pinta pannulla ja nosta ne sitten 200-asteiseen uuniin 15-20 minuutiksi kypsymään.

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Venäläinen hunajakakku


Joskus leipoessa, hikeä otsalta pyyhkiessä miettii, että olisi voinut valita helpommankin tavoitteen. Varsinkin, kun tavoitteena on tarjota leivonnaista kunnianarvoisten oululaisten bloggareiden kemuissa. Armastukseni kysyi minulta varovasti jossain leivonnan vaiheessa, että "et ajatellut jotain jo kokeiltua ja hyväksi havaittua tehdä". No en ajatellut. Olen jo pitkään haaveillut, että pääsisin leipomaan venäläistä (tai slaavilaista) hunajakakkua, medovnikia, jollaista pääsin taannoin maistamaan. Kahdelle hengelle kakkua ei oikein viitsi alkaa tekemään, sillä kakku on kaikessa ihanuudessaan niin makeaa, että pala mieheen ja naiseen on sopiva määrä, ja loppukakun sijoitus on vähän probleema. Vaikka ainahan olisi se mahdollisuus, että pienentäisi annostuksia...

Ohjeita löytyi netistä aika paljon. Kaikissa yhteistä oli se, että kakku koostuu useista keksimäisistä kerroksista (parhaimmissa jopa 15!), joiden välissä on täytettä. Sekä taikinassa että täytteessä on käytetty hunajaa. Täytemassaa käytetään myös kuorrutuksena, ja kaiken kruunaa pohjakeksistä muhennettu "jauho". Osassa kakkuohjeista täytteenä oli ranskankermaa, osassa kondensoidusta maidosta tehty tahna tai kiisseli. Joissain kondensoitu maito oli sekoitettu pehmeään voihin, joissain siitä keitettiin munien kanssa kiisseli. Minä en halunnut kovin voipitoista kakkua, joten valitsin kiisselin. Päädyin lopulta noudattamaan suurinpiirtein tällaista ohjetta. Tuskanhien sain pintaan sekä kiisselinkeittovaiheessa että kakkua kootessa. Kaiken sähläyksen jälkeen lopputulos oli kuitenkin varsin hyvä, joten laitan ohjeen muistiin tänne. Tartun kyllä tähän kakkuun joskus vielä uudemman kerran, ja kokeilen sitten toisenlaista täytettä. Pohjistakin pitää tehdä ohuemmat, jotta kerroksia tulee enemmän. Hyvää tulee kuitenkin näinkin:


VENÄLÄINEN HUNAJAKAKKU

Täyte:
1 prk kondensoitua maitoa
3 kananmunaa
2 rkl hunajaa
50 g voita

Riko kananmunien rakenne. Sekoita kattilassa kondensoitu maito ja munat, ja lisää joukkoon hunaja ja voi pieninä paloina. Kuumenna lempeästi ihan koko ajan sekoittaen, kunnes kiisseli pulpahtaa pari kertaa ja paksunee. Nosta kattila liedeltä ja kaada kiisseli toiseen astiaan jäähtymään. (Voin paljastaa, että tämä palaa hyvin näppärästi pohjaan. Minulla on tästä nimittäin varma tieto. Tein kiisselin kahdesti, sillä ensimmäinen erä paistui ja kokkeloitui, kun hetkeksi poistuin kattilan ääreltä ja lakkasin sekoittamasta. Lämpötilakin oli liian suuri. Onneksi oli kaksi purkkia maitoa!)

Taikina:
50 g voita
2 tl hunajaa
2,25 dl sokeria
2 kananmunaa
6,75 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Laita pieneksi pilkottu voi ja hunaja kuumaa kestävään kulhoon (esim. teräskulhoon). Sulata ne vesihauteessa. Vatkaa sokeri ja munat kevyesti vaahdoksi. Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe. Lisää voi-hunaja-seokseen sokeri-munavaahto reippaasti koko ajan vatkaten. Vatkaa vesihauteessa pari minuuttia ja nosta kulho pois hauteesta. Lisää joukkoon jauhoseos ja sekoita nopeasti hyvin. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen ja kauli taikinasta leivinpapereiden päälle ohuita levyjä. Minun levyni olivat ehkä puolen sentin paksuisia, ja olisivat saaneet olla ohuempiakin, lähes läpikuultavia. Paista levyt yksi kerrallaan kauniin kullanruskeiksi. Puolen sentin paksuisissa levyissä meni 8-10 minuuttia. Leikkaa levyt haluamaasi muotoon ja kokoon, ja jäähdytä levyt. Säästä yli jääneet palat, tarvitset ne muhennettavaksi.

Kokoa kakku. Laita kerroksittain kakkulevyjä ja kiisseliä (joka minulla oli melkoisen valuvaa, ja meinasi valuttaa ensimmäisen kakkukerroksen jälkeisiä kerroksia pois paikoiltaan. Cocktailtikuilla ne pysyivät paikoillaan kätevästi.) Valuta kiisseliä myös päällimmäisen kakkulevyn päälle ja reunoille. Jauha yli jääneet kakkupalat jauhomaiseksi muruksi ja ripottele jauhe siivilän läpi kakun päälle ja reunoille. Nosta kakku jäähtymään useiksi tunneiksi (meillä kakku oli kylmässä noin kahdeksan tuntia ja jähmettyi hyvin).

Tässä vaiheessa epätoivoni meinasi lähteä kasvamaan valtaviin mittasuhteisiin... Mutta kyllä se jämähti, ja täytettä jäi ihan väliinkin :)


tiistai 19. maaliskuuta 2013

Pieni tomaattikeitto

Joskus tulee mieleen arkisena vapaapäivänäkin syödä ihan oikea varta vasten sitä hetkeä valmistettu lounas, eikä mitään viikonlopun jämiä. Tomaattikeitto on juuri sopiva tähän tarkoitukseen. Maukas, nopea ja piristävän värinen!


TOMAATTIKEITTO (reilu annos yhdelle)

puolikas pieni sipuli
1 valkosipulinkynsi
pieni pala inkivääriä (silputtuna tai raastettuna n. 1 tl)
n. 200 g (kirsikka)tomaatteja
n. 1 dl vettä
1 tl jauhettua korianteria (tai siemeniä morttelissa murskattuna)
hyppysellinen kanelia (varo ettei tule liikaa, silloin saat kanelisoppaa)
chilijauhetta maun mukaan
suolaa
mustapippuria
tiraus sitruunamehua
hunajaa (tai sokeria)

Silppua sipuli ja laita se pieneen kattilaan öljytilkan kanssa kuullottumaan. Silppua valkosipulinkynsi ja raasta pala inkivääriä sekaan. Pehmennä sipuleita hetken ajan. Huuhtaise ja puolita (kirsikka)tomaatit (isot tomaatit kannattaa laittaa neljään osaan), nakkaa ne kattilaan. Lisää mausteet ja vettä ja kiehauta nopeasti. Soseuta keitto ja tarkista maut oman suun mukaiseksi. Tomaattien kypsyysasteesta ja lajikkeesta vähän riippuu, kuinka paljon makeutusta keitto tarvitsee.

Jos haluat tarjota keittoa vaikkapa alkuruokana päivällisillä, voi olla mukava siivilöidä keitto. Näin yhden naisen lounaalla keiton tomaatinkuoret ja pienet sattumat eivät haittaa, joten en siivilöinyt.

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Ei mitään peruspöperöitä :)

...vaikka Peruspöperölässä oulubloggareiden (ja hängöraundien) kanssa iltaa vietettiinkin. Virpin emännöimään iltaan olivat herkkuineen saapuneet Diplomi-insinöörin keittiöläiset (linssi- ja avokadosalaatit) Kokit ja potit (paahdetut kikherneet ja papu- ja avokadotahnatäytteiset mexicolätyt) Pastanjauhantaa (sienipiirasta) ja Sokerikukkasia (sitruunaiset kuppikakut) sekä pari vielä blogitonta ruuasta nautiskelijaa. Pöytään kannettiin jos jonkinmoista silmänruokaa, ja kun niitä vielä pääsi hyvässä seurassa syömäänkin, niin nautinto oli täydellinen! Ihastelu, mussutus, santsaaminen ja huokailu saivat minut välillä unohtamaan kameran käytön, ja kuvaamatta jäivät ainakin Virpin muheva lihapata ja vara-aviomiehensä rakentelemat broilerinmaksavartaat, jotka molemmat olisivat kyllä ansainneet päästä kuviin. Ottakaapa tästä ideaa seuraaviin bakkanaaleihinne, arvon lukijat:







Minä väkersin iltaa varten venäläistä hunajakakkua, joka lopulta onnistuikin kaikkien hikisten vaiheiden jälkeen (joten mahdollisesti tohdin reseptiikkaakin julkistaa). Kakku löysi ihastuttavan makuparin Pekan kanelisesta appelsiinisorbetista. Vein kaiken varalta (että jos kakku olisikin jotenkin pahaa ja kamalaa) tarjolle myös parmankinkkuun kääräistyjä marinoituja vuohenjuustopaloja, jotta olisi jotain syömäkelpoistakin tarjottavaa :)

Lämpimät kiitokset Virpille illan emännöinnistä ja koko joukolle loistoseurasta! Eikä ruokakaan siis pahaa ollut :)

torstai 14. maaliskuuta 2013

Tuunattu tiikeri

Joskus tekee mieli leipoa ihan silkasta leipomisen ilosta! Tällä kertaa teki mieli jotain suklaista, muttei kuitenkaan mitään tuhtia suklaakakkua. Kehitin oman reseptini erään käsinkirjoitetun (alkuperä tuntematon) kakku-/piirakkataikinan pohjalta, ja lopputulos muistutti tiikerikakkua. Maku oli sopivan suklainen ja siellä täällä olleet vadelmat toivat piristystä makeuteen.


KAHDEN TAIKINAN SUKLAAKAKKU VADELMALISÄLLÄ

Perustaikina:
100 g margariinia
1,5 dl maitoa3 munaa
2,5 dl sokeria
4,5 dl vehnäjauhoja
2,5 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

+ toiseen taikinaosaan: 100 g tummaa suklaata sulatettuna (sulata mikrossa tai vesihauteessa)

ja

+ toiseen taikinaosaan: 100 g suklaata rouhittuna, 1 rkl vehnäjauhoja

vadelmia

Sulata margariini ja lisää sen joukkoon maito. Sekoita ja jätä jäähtymään. Vaahdota munat ja sokeri, ja lisää joukkoon vehnäjauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe ja vaniljasokeri. Sekoita kevyesti ja lisää margariini-maitoseos joukkoon nopeasti sekoittaen.

Ota sitten taikinasta noin puolet toiseen taikinakulhoon. Lisää taikinaan sulatettu suklaa ja sekoita hyvin.

Lisää toisen kulhon taikinaan 1 rkl vehnäjauhoja sekä suklaarouhe, ja sekoita. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (minun vuokani oli neliönmallinen 24x24cm). Kaada päälle tummaa suklaataikinaa summittaisesti sinne tänne. Ota veitsi ja pyöräytä taikinoita vähän sekaisin laidalta toiselle. Jos haluat, voit ripotella päälle vadelmia.

Paista 200-asteisessa uunissa kypsäksi. Minulla paistamiseen meni n. 45 minuuttia.
Oranssi ilta-aurinko toi jänittävää punaa kuvaan :)

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Nyhtöpossun eri vaatteet

Olen jo kotvan miettinyt, että onkohan nyhtöpossusta (Campasimpukan lanseeraama loistava uudissana pitkään haudutetusta possusta) tulossa suomalaisten kansallisruokaa. Niin usein sitä näkee ruokablogeissa ja kuulee ihmisten tehneen. Ja mikäpä ettei? Liha on edullista ja valmistuu lähes itsekseen, ja maustamisessa saa käyttää mielin määrin mielikuvitusta. Meilläkin on kokeiltu vaikka mitä mausteversiota, parhaimpana ehkä tämä. Viikonloppuna taas nyhdettiin (ei tyhjästä kuitenkaan). Kilon possupalasta (joka maustettiin mm. jollain jamaikasoosilla) oli monenlaiseksi herkuksi:

Täyttävä ja hyvä iltapala tai välipala, tai vaikka mainio kisakatsomoeväs! Nyhdä possua sämpylän väliin ja somista mieltymystesi mukaan.

Sitten kun on vatsa täynnä sämpyläversiosta, niin tekee kuitenkin mieli vielä pikkuisen vähäsen lisää. Salaatinlehden kainaloon nyhdetty possu vastaa hyvin tähän mielitekoon ja mahtuu johonkin mahanmutkaan.

Seuraavana päivänä lounas hoituu maukkaasti nyhtöpossusalaatilla!

Tämänkertaisen possun kastikkeeksi tehtiin sekoitus majoneesista ja kermaviilistä:

2 rkl majoneesia
2 rkl kermaviiliä
3 valkosipulinkynttä
vähän hunajaa
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria
tiraus sitruunamehua

Ainekset sekoitetaan ja seoksen annetaan maustua vähän aikaa ennen tarjolle panoa.

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Sitruunaiset paistinperunat

Paistetut perunat ovat hävikkiherkkua perinteisimmillään. Joskus meillä keitetään tarkoituksella "liikaa" perunoita, jotta saadaan paistettuja perunoita seuraavana päivänä. Kun söimme paistinperunoita kalan kera, joten tuunasin ne tillillä ja sitruunamehulla. Sitruunamehu nimittäin sopii yllättäen erinomaisesti perunoiden maustamiseen, kuten esimerkiksi lyttypottujen kohdalla on meillä kerta toisensa jälkeen todettu.


PAISTETUT SITRUUNA-TILLIPERUNAT

keitettyjä perunoita
voita + öljyä
tilliä
mustapippuria, suolaa
sitruunamehua

(Kuori, jos käytät kuori päällä keitettyjä perunoita) ja kuutioi perunat. Kuumenna pannulla nokare voita ja loraus öljyä. Kippaa perunakuutiot pannulle paistumaan. Anna rauhassa paistua tovi, ennen kuin alat sekoittelemaan, jotta saat perunoihin kauniin värin. Sekoita välillä ja anna taas paistua. Kun perunat alkavat olla melkein valmiit, lisää joukkoon suolaa ja pippuria sekä tilliä. Lisää lopuksi sitruunamehua maun mukaan ja pyöräytä vielä pannulla minuutin verran.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Gratinoitu pinaattikuha

"Pronto! Pronto!" -kirjassa oli houkuttelevan näköinen kalaohje, jossa oli pinaattipedille laitettu kampelafileitä ja koko komeus oli gratinoitu uunissa. Tuoreen kampelan saaminen näillä leveysasteilla on kinkkistä, joten valitsin kaupasta kampelan sijasta toista vaaleaa kalaa - kuhaa. Vähän ohjetta muunnellen syntyi gratinoitu pinaattikuha.


GRATINOITU PINAATTIKUHA

n. 500 g kuhafileitä
suolaa, pippuria

n. 100 g  tuoretta pinaattia1 rkl voita
2 rkl sitruunamehua
1 iso valkosipulinkynsi
mustapippuria, suolaa

2 rkl voita
puolikas sipuli pieneksi silputtuna
1 rkl vehnäjauhoja
2 dl maitoa
2 dl ruokakermaa
2 keltuaista
2 rkl raastettua parmesaanijuustoa

Poista kuhafileiden pääpuolessa keskellä filettä oleva ruotokohta. Ripottele fileille hiukan suolaa ja mustapippuria.

Huuhtaise pinaatinlehdet ja poista niistä tanakimmat lehtiruodit. Laita kattilaan sitruunamehu, voinokare, pinaatit ja muhennettu valkosipulinkynsi. Kypsennä pinaatteja viitisen minuuttia välillä hämmentäen. Mausta pippurilla ja suolaripauksella.

Kastiketta varten sulata voita kattilassa ja lisää sinne sipulit kuullottumaan. Vähän ajan päästä lisää vehnäjauhot. Sekoittele hetki, mutta älä ruskista. Lisää kattilaan maito koko ajan seosta vispilällä sekoittaen. Kuumenna, kunnes seos sakenee ja lisää kerma. Kiehauta ja lisää keltuaiset koko ajan reippaasti sekoittaen. Älä enää keitä kastiketta, mutta kuumenna sitä vielä vähän aikaa sekoitellen. Lisää juustoraaste, pippuri ja hiukan suolaa.

Laita uunivuoan pohjalle vähän öljyä ja kalafileet. Nostele kalojen päälle pinaattia ja kaada lopuksi päälle kastike. Laita paistos 200-asteiseen uuniin n. 20 minuutiksi. Halutessasi voit ottaa lisäväriä paistoksen pintaan lopuksi esim. grillivastuksia käyttäen.


perjantai 8. maaliskuuta 2013

(Poltto)uunista ulos: janssoninkiusaus

Viitisentoista vuotta sitten en tiennyt tykkääväni janssoninkiusauksesta, mutta sittemmin olen kehittänyt ymmärrystäni työpaikkaruokalan erinomaisen janssonin ansiosta. Armastukseni on ollut janssonivastainen pidempäänkin, mutta sitten koitti päivä, jolloin hän ehdotti, että valmistaisimme janssoninkiusausta! Tähän (epätoivoiseen?) ehdotukseen hänet ajoi taannoinen myönteinen janssoninkiusauskokemus äitinsä luona, sekä meidän jääkaapissamme lymyävät anjovisfileenjämät ja vanheneva kermapurkki.

Olimme päiväkävelleet pari pitkää lenkkiä ja niiden välissä kyläilleet, ja nälkä oli jo kova, kun ruuanlaitto alkoi. Tarkoituksena ei ollut nopeuttaa ruuanvalmistusta paistamalla kiusausta reilussa 250 asteessa, mutta niin sattui käymään :) Kolmen vartin päästä hiippailin katsomaan, miltä näyttää... Reilusti oli ruskistunut osa pinnasta ja koko vuoan reunat. Näppärä kotikokki taivasteli tilannetta hetken (ja mietti, miten ihmeessä hanikka oli lipsahtanut noille lukemille), pienensi lämpöä ja möyhi kauhalla tummat kohdat piiloon paistokseen. Ja jatkoi kypsennystä. Ei tarvinnut otsikoida reseptiä "hiiltynyt janssoninkiusaus" :)


JANSSONINKIUSAUS (kaikesta huolimatta oikein hyvä)

perunoita (meillä ehkä 6-7 pottua)
1 iso sipuli
noin puolikas rasiallinen anjovisfileitä liemineen
vajaa 2 dl kuohukermaa
(suolaa ei lisätty, arveltiin sitä olevan riittävästi anjoviksissa ja liemessä)

Puolison voi laittaa kuorimaan pottuja, niin itse voi sitten suikaloida ne. Laitetaan perunasuikaleet uunivuokaan. Sipuli silputaan ja lisätään perunasuikaleiden joukkoon. Anjovisfileet saksitaan pienemmiksi ja ne kaadetaan liemineen päivineen peruna-sipulisekoituksen joukkoon (tai voi myös asetella nätisti, kuten esimerkiksi täällä on tehty). Rouhitaan mustapippuria mukaan ja kaadetaan kerma vuokaan. Sekoitetaan ja työnnetään vuoka uuniin. Paistetaan 200 - 225 asteessa tunnin verran tai kunnes potut ovat kypsiä. Tarkistetaan välillä, että uunin hanikat eivät osoita ihan mitä sattuu.

torstai 7. maaliskuuta 2013

Kouluruokaklassikko: kanaviillokki

Kouluvuosilta on jäänyt huonoja ja hyviä ruokamuistoja. Maksakeitto ei kuulunut suosikkeihini, kun punaiselta muovilautaselta sitä söin, mutta kanaviillokki sen sijaan maistui minulle. Kouluvuosien jälkeen en ole tainnut kanaviillokkia maistellakaan, mutta viime vuosina sitä on alkanut taas tehdä mieli. Lopulta sattuivat yhteen lomaviikko ja viillokki-innostus, ja sen seurauksena söimme kanaviillokkia. Lähikauppojen siipikarjavalikoimassa oli broileria, ei muuta, siispä siitä meidänkin viillokkimme syntyi. Sopivan tuntuisen ohjeen löysin Oliivin ystävä -blogista.

Vieläkö kouluissa tarjotaan kanaviillokkia?


KANAVIILLOKKI

1 kokonainen (luomu)kana (meillä oli broileri)
vettä (sen verran, että kana peittyy kattilassa)
n. 2 tl suolaa (laita enemmän, jos siipieläimesi on suuressa kattilassa kuten meillä)
200 g pala juuriselleriä
3 porkkanaa
purjo
1,5 tl kokonaisia maustepippureita
1,5 tl kokonaisia valkopippureita
3 laakerinlehteä

Ota broileri / kana sulamaan. Pussissa on sulatusohjeet (meidän broiskumme lupasi sulaa jääkaapissa 20 tunnissa). Huuhtaise broileri ja laita se suureen kattilaan. Peitä lintu vedellä ja kuumenna se kiehuvaksi. Poista pinnalle  muodostuva vaahto. Paloittele selleri ja porkkanat (niitä ei tarvitse kuoria), halkaise ja huuhtaise purjo ja pätki muutamaan osaan, ja lisää ne kattilaan mausteiden kanssa. Keitä lintu kypsäksi - aikaa tähän kului meillä himpun reilut kaksi tuntia. Siivilöi keitinliemi ja jätä liemi ja broileri / kana jäähtymään. Irrota sitten kanasta lihat ja kuori rasva liemen pinnalta.

Nyt jäähtymään!


Kastike:

2 rkl voita
0,5 dl vehnäjauhoja
1 rkl currya
8-9 dl kanan keitinlientä (minä laitoin tämän verran)
suolaa
ripaus valkopippuria
puolikkaan sitruunan mehu
broilerin / kanan lihat
1/2 dl kermaa (alkuperäisessä ohjeessa oli 2 dl)
(+tuoretta persiljaa, jota ei meillä koristelua varten ollut)

Sulata voi kattilassa ja sekoita vehnäjauhot ja curry voihin. Lisää keitinlientä hiljalleen suuruksen sekaan kattilaan, sekoita vispilällä koko ajan. Mausta kastike suolalla ja valkopippurilla, ja purista sekaan puolikkaan sitruunan mehu. Lisää lopuksi kanan lihat ja kerma ja anna kastikkeen vielä kiehahtaa.

- - -

Me söimme kanaviillokkia yhtenä päivänä riisin kera, toisena päivänä keitettyjen perunoiden kera. En millään muista minkä kanssa sitä koulussa syötiin!

Meillä kanalientä tuli runsaasti, sillä kattila oli jättimäinen (kun talouden toiseksi pienin kattila kävi liian pieneksi). Saimme siis pakastettavaksi lopun kanaliemen esimerkiksi tuleviin risotto- tai kasviskeittokokkailuihin käytettäväksi. Muistimme laittaa pakasterasioiden kanteen maalarinteippimerkinnät "kanaliemi 3/13", ettei tarvitse arpoa myöhemmin merkkaamattomien purkkien välillä ja yllättyä :)

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Omenaiset hasselpähkinämuffinit

Mitä leipoisit, jos sinua pyydettäisiin tekemään pähkinäpiirakka niin että "siihen tulee sitä taikinaa ja sitten pähkinöitä ja sitä lierua päälle"? Että minkälainen taikina? Mitä pähkinöitä? Mikä ihmeen lieru???

Kun en pystynyt tällä ohjeistuksella pähkinäpiirakkaa tekemään, niin tein pähkinämuffineita. Hävikistä herkuksi -hengessä raastoin taikinaan myös yhden pienen, aavistuksen nahistuneen omenan. Olen joskus kauan sitten saanut mainon suklaahippumuffiniohjeen (jota olen välillä tehnyt suklaan sijasta mustikoilla, välillä sitruunalla) Hannelelta, ja siitä muunnelma on nyt tämä reseptini. Laitan sulkuihin suklaahippumuffiniaineet, niin saatte kaksi reseptiä yhdellä iskulla.

Tämä ohje muuten on nopea toteuttaa vaikkapa silloin, kun vieraat soittavat tulevansa tunnin päästä :)


OMENAISET HASSELPÄHKINÄMUFFINIT (12 kookasta muffinia)

1 dl ruokokidesokeria + 0,5 dl hienoa sokeria (alkuperäisohjeessa on 1,5 dl tavallista sokeria)
125 g margariinia
2 munaa
1,5 dl hasselpähkinärouhetta (100 g rouhittua suklaata)
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 prk kermaviiliä
1 pieni omena (kuorittuna ja karkeaksi raastettuna, tätä ei siis suklaaversioon)

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Vaahdota sokerit ja pehmeä margariini. Lisää munat joukkoon samalla vaahdottaen. Lisää pähkinärouhe ja vehnäjauhot sekä leivinjauhe ja vaniljasokeri. Sekoita vähän ja lisää kermaviili ja omenaraaste ja hurauta kunnolla sekaisin. Jaa taikina (voideltuihin) muffinipellin koloihin tai amerikanmuffinivuokiin ja paista 200 asteessa noin 20 minuuttia.


maanantai 4. maaliskuuta 2013

Iltapalapannari

Kannattaa miettiä, selaileeko ruokaohjeita ennen ruuanlaittoa ja leivontaa, vai vasta siinä vaiheessa, kun paistos on uunissa. Minä en miettinyt, vaan heilutin vispilää. Sitten havahduin miettimään, miten tämä olisi pitänyt tehdä.


Siinäpä lopputulos. Pannarilta näytti ja tuntui, hyvälle tuoksui ja maistui. Laitan tähän ohjeen, jatkoksi suolaisten pannarien listaan (joita siis löytyi netistä paaaaaaaljon, kun lopulta katsoin).

SUOLAINEN PANNUKAKKU

1,5 dl vehnäjauhoja (osa voi olla ohrajauhoja)
5 dl maitoa
3 kananmunaa
mustapippuria (+ripaus suolaa)
1 rkl tuoretta, silputtua oreganoa
pari ruokalusikallista silputtua ruohosipulia
hieman oliiviöljyä

savukinkkuviipaleita silputtuna
tuorejuustonokareita
(tai täytteitä mielihalujesi tai jääkaapin sisällön mukaan)

Tee taikina vehnäjauhoista, maidosta ja kananmunista, ja mausta se mustapippurilla ja yrteillä. Turvota hetki ja kaada n. 24 x 30 cm kokoiseen leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan. Ripottele päälle kinkkua ja tuorejuustonokareita. Paista 225-asteisessa uunissa puolisen tuntia.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Suloiset silakat

Koko viikon olen haaveillut paistetuista sinappisista silakoista, joiden ohjeen olen löytänyt Sekametelisoppaa-kirjasta (A. Vahtera & V. Nurmi). Välillä oli ajan puute, välillä silakoiden puute. Kun viimein löytyi aikaa ja silakoita, saatiin lautaselle erittäin maukas ateria. Reseptissä on hauska idea marinoida silakoita tai silakkafileitä (joita meillä oli) yön yli sinappisessa kermassa. Silakoihin tuli ehkä juuri tämän ansiosta miellyttävää pehmeyttä, ja paistettuja silakoita tuli melkein ahmaistua ylen määrin. Juuri ja juuri raskin viedä isälle tuliaisina muutaman herkkupalan :)

Niin hyvää oli, että suosittelen lämpimästi kokeilemaan!


PAISTETUT SINAPPISET SILAKAT

500 g silakkafileitä (tai pieniä puhdistettuja silakoita)
2 munankeltuaista
2 dl kermaa
2 rkl hyvää suomalaista sinappia (meillä oli Auran sinappia, vihreää)
suolaa
1 dl (ruis)korppujauhoja (minulla turhaantui paljon enemmän!)
2 tl suolaa

Jos käytät kokonaisia silakoita, perkaa ne. Leikkaa vatsa auki ja nipsauta pää pois. Poista sisukset ja huuhtaise.

Sekoita keltuaiset, kerma ja sinappi kulhossa, mausta ripauksella suolaa. Laita silakkafileet (tai silakat) maustumaan kastikkeeseen yöksi.

Käännä silakkafileet kalan muotoon ja pyöräytä ne (tai kokonaiset silakat) korppujauho-suolaseoksessa. Paista voissa kauniin ruskeiksi.