tiistai 3. maaliskuuta 2015

Kookos-tomaattikeitto - nopea ja herkullinen!

Tomaattikeitto on hieno asia. Sen väri ilahduttaa mieltä ja maku sielua. Ihan pienilläkin muutoksilla (vaikkapa kanelin ja inkiväärin avulla) siitä löytää taas uudenlaista makua. Uutta makua löytyi myös Maku-lehden (1/2015) ohjeella, kun tomaatti sai lisämakua mm. juustokuminasta, currysta ja kookosmaidosta. Ohjeessa oli käytetty tölkkitomaattimurskaa, mutta minä himoitsin tuoreita tomaatteja ja tein keiton niistä. Lisäsin keittoon myös hiukan chiliä tuomaan lämpöä, mutta muuten noudatin reseptiä. Ehdottomasti erinomainen eväs!

Jos haluat tehdä oikein sileää keittoa, kannattaa varmaan kaltata tomaatit eli poistaa niistä kuoret. Se tapahtuu näppärästi: tee tomaatin päähän ristiviilto, pidä sitä hetken aikaa kiehuvan kuumassa vedessä (muutama sekunti usein riittää), ja nykäise kuori pois. Minä en kuorinut tomaatteja, joten keitossa oli soseutuksesta huolimatta joitain kuorenpaloja. Kuitua, kuitua - eli ei haitannut.



KOOKOS-TOMAATTIKEITTO (4 annosta)

2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
1 tl korianterinsiemeniä murskattuna
1/2 tl jauhettua juustokuminaa (jeeraa)
1/2 tl currya
1/2 - 1 tl chilijauhetta
1 kg tomaatteja (tai tomaattimurskaa tölkistä)
(2 dl vettä - jota minä en lisännyt lainkaan)
1 rkl (ruokokide)sokeria
1 tl suolaa
200 ml kookosmaitoa (ohjeessa oli 500 ml)

Jos käytät tuoreita tomaatteja, kuutioi ne ensin valmiiksi.

Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet. Kuullota niitä öljyssä pehmeiksi ja läpikuultaviksi. Lisää sitten kattilaan mausteet ja paista vielä hetki. Laita kattilaan tomaatit (ja vesi) ja sokeri ja suola. Hauduttele keittoa noin 10 minuuttia ja soseuta se. Lisää lopuksi kookosmaito, sekoita hyvin ja kiehauta keitto.


Tein keiton päälle laitettavaksi pienen limettijugurtin: 2-3 tl turkkilaista jugurttia + noin puolikkaan limetin kuori ja vähän mehua -> sekoita ja laita hiukan keiton päälle juuri ennen syöntiä.

lauantai 28. helmikuuta 2015

Linssi-fenkolilisuke

Ostin eräänä päivänä hyvännäköisiä kyljyksiä, joiden lisukkeeksi mietin yhtä sun toista. Kaappeja kaivelemalla sain idean: linssejä ja fenkolia! Nyt pitää miettiä, miten sen tein...


LINSSI-FENKOLILISUKE

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 pieni fenkoli
tilkka öljyä
n. 2 dl vihreitä linssejä (de Puy)
n. 5 dl vettä
maun mukaan suolaa, ripaus mustapippuria, hiukan hunajaa
muutama kirsikkatomaatti puolitettuna
tiraus sitruunamehua

Silppua sipuli ja valkosipulinkynnet. Hienonna fenkoli melkein yhtä pieneksi silpuksi kuin sipuli. Kuumenna kattilan pohjalla öljyä ja kuullota sipuleita ja fenkolia siinä muutaman minuutin ajan. Älä ruskista. Lisää linssit ja vettä (älä laita ihan kaikkea heti kerralla). Kuumenna kiehuvaksi, laita vähän suolaa, ja keitä noin puoli tuntia. Lisää vettä, jos näyttää, että keitos kuivuu liikaa. Kun linssit ovat kypsiä, mutta eivät vielä muhjaantuneet (muhjumössöä ei tässä tavoitella), lisää joukkoon kirsikkatomaatit ja mausta seos pippurilla, hunajalla ja sitruunamehulla. Maistele ja lisää tarvittaessa suolaa.

Lisuke sopii tarjoiltavaksi niin lihan kuin kalankin kanssa. Meillä lautasella oli dijon-sinapilla ja sitruunalla höystettyjä porsaankyljyksiä.

perjantai 27. helmikuuta 2015

"Ennen vanhaan" -täytekakku

Työpaikan ruokapöydässä käytiin mielenkiintoista täytekakkukeskustelua, johon osallistui niin kakkukonkaria kuin ensikertalaistakin ja kaikkea siltä väliltä. Itse olen harvoin saanut aikaan täytekakun, johon olisin täysin tyytyväinen. Kakun kostutus on minulle vaikeaa, ja kuorruttaminenkin ahdistaa. Eli mikään ei tunnu helpolta. Marsipaanikuorrutus on minulle kammotus enkä ole järin innostunut sokerimassastakaan. Pidän vanhanaikaisesta eli kermalla kuorrutetusta kakusta. Nykykakuissa näyttää useimmin olevan jokin moussetäyte, ja ruokapöytäkeskustelumme kakkuneitsyt miettikin, että mitä sinne ennen vanhaan laitettiin. No hilloa!

Tällä kertaa syntymäpäivänsankari toivoi hillakakkua. Pakasteesta löytyi pussillinen hilloja, joten toive oli helposti toteutettavissa. Tuli jopa ihan hyvää, niin kuin ennen vanhaan :)

Nykyvalikoimalla kakun tekeminen onnistuu täysin laktoosittomana.


HILLAKAKKU / LAKKAKAKKU (pienelle porukalle)

2 munaa
0,75 dl sokeria
1 tööttäys vaniljatahnaa pullosta (tai 1 tl vaniljasokeria)
0,75 dl vehnäjauhoja
2 rkl perunajauhoja
1/2 tl leivinjauhetta

maitoa kostutukseen


(siemenetöntä) lakkahilloa
n. 1,5 dl hilloja / lakkoja
2 dl kuohukermaa
1/2 prk maitorahkaa
1 tööttäys vaniljatahnaa pullosta (tai 1 tl vaniljasokeria)
2 tl tomusokeria

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Voitele ja jauhota kevyesti pieni kakkuvuoka. Jos haluat korkean kakun, käytä ihan pienen pientä kakkuvuokaa ja tee siihen korkeammat reunat leivinpaperin avulla.

Korotin vuoan reunoja reilusti leivinpaperilla.

Vaahdota kananmunat kuohkeaksi ja vaaleaksi vaahdoksi. Lisää ihan loppuvaiheesssa vaniljatahna, jos käytät sitä. Sekoita keskenään kuivat aineet (ja vaniljasokeri siis tässä vaiheessa, jos käytät sitä) ja lisää ne siivilän läpi muna-sokerivaahtoon. Sekoita varovasti ja lempeästi esim. lastan avulla, jottei vaahto laskeudu. Kaada taikina vuokaan ja paista 20-30 minuuttia, kunnes kakku on kypsynyt. Kokeile kypsyyttä tikulla. Jos siihen tarttuu taikinaa, on kakkupohja vielä raaka. Älä testaile liian aikaisin, koska kakku lässähtää. Jäähdytä kakkupohja.

Vaahdota kerma. Lisää joukkoon rahka, sokeri ja vanilja, ja sekoita hyvin. Leikkaa kakkupohja kolmeen osaan. Nosta ensimmäinen levy lautaselle ja kostuta sitä maidolla. Voit käyttää apuna lusikkaa tai pullasutia. Kokeile sormilla kostutuksen määrää, ettei tule liian märkää (tai jää liian kuivaksi). Levitä pohjan päälle pari ruokalusikallista (tai haluamasi määrä) hilloa ja ripottele päälle hilloja/lakkoja. Levitä päälle pari kukkurallista lusikallista kermavaahtoa. Nosta seuraava levy päälle ja toista toimenpiteet. Nosta lopuksi kolmas levy päälle, kostuta se, ja levitä senkin päälle vielä hiukan hilloa. Kuorruta kakku kermavaahdolla ja koristele haluamallasi tavalla.


lauantai 21. helmikuuta 2015

Muurahaiset puussa

Kiinalaisen ruuan kokkikurssilla Makukellarissa törmäsin ruokalajiin, josta en ollut ennen kuullutkaan: Ants Climb Tree. Se on perinteinen kiinalainen (sichuanilainen) ruokalaji, jossa vähäisellä lihamäärällä saadaan ruokittua enemmän ihmisiä. Nimi tulee siitä, että jauhelihamurut näyttävät (jostain kuvakulmasta katsoen) muurahaisilta. Ruoka osoittautui helpoksi tehdä ja maultaan todella hyväksi - ja vahvaksi. Sitä syötiin keitetyn riisin kanssa, mikä pehmensi makuja varovaisemmallekin chilinsyöjälle sopivaksi.


Ostin Makukellarista kiinalaista voimakkaan makuista soijapapukastiketta/-tahnaa, josta muurahaisruoka saa hyvän makunsa. Tavallisessa, edes hyvän valikoiman ruokakaupassa en ole tätä tahnaa nähnyt, mutta aasialaisissa marketeissa sitä varmaan on myytävänä. Ja kannattaa kysellä sen perään, ellei sitä heti hyllystä löydy. Makukellarissa ainakin kuulemma tilataan tuotteita myyntiin myös toiveiden mukaan.


ANTS CLIMB TREE eli JAUHELIHAA JA NUUDELIA KIINALAISITTAIN (4 annosta)

2 rkl kiinalaista tulista soijapapukastiketta (tällä määrällä tulee nenänniistotulista)
n. 100 g nauta-sikajauhelihaa (tai sika-nautaa)
1 rkl silputtua valkosipulia (ohjeessa oli vähemmän, mutta lupa viritellä omien mieltymysten mukaan)
1 rkl silputtua tuoretta inkivääriä (myös inkivääriä laitoin enemmän kuin ohjeessa)
2,5 dl kuumaa vettä
n. 70 g riisivermiselliä (ohjeessa oli vähän enemmän)
1 tl sokeria
n. 1 tl soijakastiketta
hiukan suolaa (tarvittaessa)
kevätsipulia koristeeksi
muutama tippa seesamiöljyä

Kuumenna paistinpannulla hiukan öljyä (esim. rypsiöljy käy hyvin). Laita pannulle chilipaputahnaa ja paista sitä muutaman minuutin ajan, kunnes pannulta alkaa nousta hyväntuoksuisia huuruja. Varo paistamasta liian kuumalla, ettei tahna pala. Lisää pannulle jauheliha ja jatka paistamista. Sekoita jauhelihaa koko ajan, jotta se murustuu kunnolla ja saa hyvin makua tahnasta. Kun jauheliha alkaa olla ruskistunut, lisää pannulle valkosipulit ja inkiväärit ja paista sekoitellen vielä hetki.

Lisää pannulle vesi, sokeri ja soijakastiketta. Anna kiehahtaa ja maista, tarvitseeko lisätä suolaa. Laita kiehuvaan liemeen vermisellit. Sekoittele ja anna vermisellien kypsyä ja imeä itseensä lientä. Vähennä lämpöä liedestä, jotta vermisellit eivät pala pohjaan kiinni. Kun vermisellit ovat pehmeitä ja liemi imeytynyt, nosta pannu pois liedeltä. Kaada ruoka tarjoiluastiaan. Ota sakset ja pätki pitkiä vermisellejä lyhyemmiksi.

Koristele ruoka silputulla kevätsipulilla ja muutamalla tipalla seesamiöljyä. Tarjoile keitetyn riisin kanssa. (Laita riisi kypsymään jo ennen kuin alat valmistamaan tätä ruokaa.)

tiistai 17. helmikuuta 2015

Maissipyrettä ja parmesaanikuhaa

Päivän ruuan yhteydessä tuli mieleen kaksi asiaa:

Ensinnäkin se, että jokaisen parisuhteellisen ruokabloggarin olisi hyvä ottaa valokuvia ruuan lisäksi puolison ilmeistä uuden ruuan äärellä. Mitä kasvoilla näkyisi? Hymyä? Onnea? Kulmien kohottelua? Virnistelyä? Salattua pelkoa? Järkytystä? Epäluuloa?

Toiseksi, aikoinaan eräässä kiinalaisessa ravintolassa noutoruoka-asioilla jos tilasi kalaa, sai neljä viidestä kerrasta kanaa. Hyvää sekin, mutta jos olisi nimenomaan mielinyt kalaa, oli pettynyt.

Kaksi edellä mainittua ajatusta eivät liity juuri toisiinsa, mutta päivän ruokaan kylläkin. Jännä ilme oli Armastuksella, kun saapui keittiöön "syömään"-kutsun kuultuaan. Ja kalaa tuli pyytämättä ja tilaamatta.

Ei ole aina työpäivän jälkeen ajatus ihmisellä järin korkealentoinen, kuten huomaatte, mutta hyvää ruokaa pystyy laittamaan.


Idean ruokiin sain Donna Hayn lehdestä (Oct-Nov 2014). Yhdistin kaksi ohjetta yhdeksi valitsemalla toisesta lisukkeen ja toisesta pääraaka-aineen, ja sovelsin niistä omat versioni.


MAISSISOSE / MAISSIPYRE (kahdelle)

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
200 g pakastemaissia
1 - 1,5 dl ruokakermaa
1 rkl parmesaaniraastetta
suolaa, mustapippuria
1 rkl öljyä

Silppua sipuli (ei tarvitse olla kovin hienoa silppua) ja paina valkosipulinkynsien rakenne rikki veitsen lavalla. Kuullota sipuleita kattilan pohjalla öljyssä viitisen minuuttia. Älä ruskista. Lisää kattilaan maissi (lisäsin lähes suoraan pakasteesta) ja sekoita. Anna sipuli-maissiseoksen kuullottua vielä muutaman minuutin ajan. Kun maissi on sulanut, lisää kattilaan noin desi ruokakermaa. Kuumenna ja anna kiehua viitisen minuuttia. Lisää hiukan suolaa ja soseuta seos sauvasekoittimella. Säädä paksuus mieleiseksesi kerman avulla. Sekoita joukkoon parmesaaniraaste. Tarkista lopuksi suola, ja lisää ripaus mustapippuria. Jätä odottelemaan kannen alle.


PARMESAANIKUORRUTETTUA KUHAA

400 g kuhafileitä
reilu kukkurallinen desilitra raastettua parmesaanijuustoa
1 rkl vehnäjauhoja
n. 0,25 dl maitoa
suolaa, mustapippuria
n. 3 rkl öljyä

Leikkaa kuhafileet sopivan kokoisiksi annospaloiksi ja ripottele niille hiukan suolaa. Kaada yhteen kulhoon maito ja sekoita toisessa kulhossa juustoraaste ja vehnäjauho. Tähän voi ripsauttaa myös hiukan suolaa. Kuumenna paistinpannulla öljyä. Pyöräytä kuhapalaa maidossa ja sitten parmesaani-vehnäjauhoseoksessa, ja nosta paistumaan. Paista paloja muutaman minuutin ajan molemmilta puolilta (huomioi palojen paksuus ja säädä paistoaika sen mukaan). Älä paista liian kuumalla pannulla, jottei juusto kärähdä ennen kuin kalapala on kypsä.

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Kokkikoulussa Makukellarissa

Tiedätkö, että paras öljylämpötila kevätkääryleiden uppopaistamiseen on 110-120 astetta? Kuumemmassa ne alkavat kuplia ja niistä tulee "rupisia". Tai että kiinalaiseen ruokaan käytetään yleensä valkopippuria, jopa runsaasti? Minä opin muun muassa nämä asiat eilisen illan kokkikurssilla: kiinalaista ruokaa Makukellarissa (Makukellari Facebookissa). Tämä kiva pikkupuoti paitsi myy aasialaisia ruokatarvikkeita (ja ilokseni myös mm. Whittardin teetä ja kaakaota), myös järjestää aasialaisen ruuan kokkauskursseja toiveiden mukaan.

Lauantai-iltana kokoonnuimme ruokabloggariporukalla (Milla, Hannele, Heidi, Rommirusina, Virpi, Pastanjauhajat ja mää) opiskelemaan. Sepä olikin mukava tapa viettää iltaa! Seurasimme, ihastelimme ja ihmettelimme, kun illan emännät / kokit Wendy ja Yang valmistivat kolme kiinalaista ruokalajia, mutta pääsimme myös maistelemaan syömään ruokia. Eikä jäänyt nälkä.


Ruokasessio alkoi kevätrullien täytteen teosta ja päättyi kevätrullien valmistukseen ja syöntiin. Taisimme kaikki polttaa kielemme, sillä hotkimme todella hyvät (varmasti parhaat syömäni) kevätrullat niin kuumina.



Niin kauniita ja tasakokoisia... Aion harjoitella kotona!

Päivän keitto lämmitti mieltä ja kehoa. Valkopippurijauheen määrä tässä keitossa yllätti. Ellen olisi tiennyt, että keitossa on käytetty sitä, olisin arvellut tulisuuden tulevan chilistä. Sitäpä ei ollutkaan lainkaan!


Hauska "ants-climb-tree" -ruokalaji (chilitahnaa, jauhelihaa, vermiselliä...) toi kevyen hien nenänvarteen, mutta ei kuitenkaan ollut liian tulista edes vähemmän chiliä sietäville. Sen kanssa tarjoiltu riisi pehmensi makuja sopivasti.



Lämpimät kiitokset Yangille ja Wendylle hienosta illasta

ja ihanista makuelämyksistä!


Assistentti-Wendy ja kokki-Yang

Kiitos mukavasta opiskeluseurasta myös bloggarikollegoille! Laitan reseptit teille, kunhan saan ne sähköpostiini.

* * *

P.S: Ihan ite maksettiin tämä koulutus :)

perjantai 6. helmikuuta 2015

Hyvä, mutta huono


Törmäsin netissä vinkkiin, miten perunaröstit/röstiperunat voi tehdä vohveliraudalla. Kaivoin masiinan esille (myös siinä toivossa, että saisin joskus lähiaikoina tehtyä myös Jonnan appelsiinivohveleita) ja ryhdyin kokeilemaan. Tein laiskan kokin pelkkäperunaisia paistoksia ilman sipulisilppua, mausteena vain suolaa ja mustapippuria. Lorautin perunaraasteen joukkoon hiukan nestemäistä margariinia, jota käytin myös paistamisessa. Kasasin kuumennetun vohveliraudan parilalle kasan perunaraastetta, tasoittelin sen, ja painoin kannen kiinni. Sitten odotin ja odotin ja varovasti kurkistin, huomatakseni röstin tarttuneen jämäkästi kiinni parilan pintaan. Irrottelin sen varovasti lastalla ja painoin vielä kannen kiinni. Noin kymmenen minuutin paistumisen jälkeen ohut röstiperuna oli valmis ja kypsä. Maku oli oikein hyvä.

Mikä sitten oli huonoa? Odottaminen. Kun yksi perunarösti oli valmis, oli toisen ruokailijan vielä odotettava omaansa. Koska on mukavampi syödä yhtä aikaa, ehti ensimmäinen paistos jäähtyä odotellessaan. En nimittäin halunnut luopua sen ihanasta rapsakkuudesta peittelemällä sitä kovin tiiviisti kannen tai folion alle. Totesin siis ensimmäistä satsia paistaessani, että paistan samanaikaisesti pannulla pieniä röstejä välttääkseni koko illan paistourakan. Tämä olikin päivän viisain päätös!


Söimme röstien kera graavilohta, smetana-ruohosipulituorejuustotahnaa (aineksia suhteessa 50:50) sekä rucolaa. Niin hyvä makuja!

Aika kiva alkuruoka, vai mitä?