tiistai 10. lokakuuta 2017

Kahden lämmön lihakastike

Viilenevät syysilmat ja lämmittävät lihapadat ja -kastikkeet sopivat hyvin yhteen. Kun lihakastikkeen joukossa on sopivasti paprikajauhetta ja chilirouhetta, tulee ruokaan extralämpöä. Maltti on valttia tämän kastikkeen maustamisessa - chili on ruokalajina nimittäin ihan oma lukunsa ja nyt haetaan vain lämpöä, ei chilin poltetta.


LÄMMITTÄVÄ LIHAKASTIKE

öljyä paistamiseen
n. 500 g naudan paistia kuutioina
1 reilun kokoinen sipuli hienonnettuna
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
2 rkl paprikajauhetta
n. 1/2 - 1 tl chipotlechilirouhetta (aavistus savua maussa)
2 rkl vehnäjauhoja
1 rkl sinappia
1 rkl hunajaa
kuuma vettä
1-2 tl suolaa
1/2 dl kuohukermaa
reilut rouhaisut mustapippuria
kourallinen pitkiä vihreitä papuja (pakaste)

Paista paistikuutioita korkeareunaisella paistinpannulla 2-3 erässä niin, että niihin tulee ainakin parille sivulle kunnolla väriä. (Oikeasti, älä lykkää koko satsia pannulle kerralla, koska lihat eivät ruskistu ikinä!) Kun lihat on ruskistettu, nosta kaikki takaisin pannulle, lisää tilkka öljyä ja heitä sekaan sipulikuutiot ja valkosipulisilppu, ja paista sekoitellen muutaman minuutin ajan. Lisää samalla joukkoon myös paprikajauhe ja chipotlerouhe, ja lopulta myös vehnäjauhot. Sekoita reippaasti ja kaada sekaan sitten kuumaa vettä - aluksi 2-3 dl, ja kunhan näet, miten sakeaksi kastike suurustuu, tarvittaessa lisää. Pahoittelen, etten tullut mitanneeksi vettä, vaan lorautin sitä summissa suoraan vedenkeittimestä. Lisää kastikkeeseen sinappi ja hunaja sekä suolaa, ja jätä kastike kiehumaan lempeällä lämmöllä vähintään puoleksitoista tunniksi. Lihapalojen koosta riippuu, miten pitkän kypsennyksen ne vaativat. Isot lihapalat pysyvät pieniä paloja mehevämpinä pitkään haudutettuna. Maista jossain välissä ja lisää tarvittaessa suolaa. Kun lihapalat ovat meheviä, kypsiä ja pehmenneitä, lisää sekaan pavut ja kerma. Nosta lieden lämpöä ja anna kastikkeen kiehahtaa ja papujen kypsyä. Viimeistele muutamalla rouhaisulla mustapippuria.

tiistai 3. lokakuuta 2017

Papu-tomaattikeitto

Tomaattikeitto maukasta ja nopea valmistaa, mutta ei välttämättä pidä nälkää kovin pitkään, ellei siihen ole lisätty jotain ruokaisampaa elementtiä. Nyt ruokaisuutta ja pehmeyttä makuun toivat voipavut, joita heitin sekaan tölkillisen. Koska pavut olivat valmiiksi kypsennettyjä, meni keiton teossa kaikkinensa vain parikymmentä minuuttia. Makua lyhyt valmistusaika ei nitistänyt, joten tämä on mitä parhain kasvisruoka vauhdikkaaseen arkeen. Joko innostuit?


PAPU-TOMAATTIKEITTO

1 tlk säilyke(kirsikka)tomaatteja
1 tlk voipapuja (valmiiksi kypsennettyjä)
reilu tölkillinen vettä
1 sipuli
2 reilunkokoista valkosipulinkynttä
hippunen chilijauhetta
hippunen inkiväärijauhetta
1 kasvisliemikuutio
suolaa, mustapippuria
(ripaus sokeria tai hiukan hunajaa tarvittaessa)

Kaada kattilaan tomaatit liemineen sekä huuhtaistut pavut, rouheasti pilkottu sipuli ja valkosipulinkynnet sekä vesi, kasvisliemikuutio, chili ja inkivääri. Kuumenna keittoainekset ja keitä niitä kymmenisen minuuttia. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää vettä, jos keitto tuntuu liian paksulta. Tarkista suola ja lisää sitä tarvittaessa. Ripsauta joukkoon vähän mustapippuria ja pyöristä makuja ripauksella sokeria tai pienellä määrällä hunajaa.

Keittoannokset voi halutessaan koristella paahdetuilla mantelilastuilla.

maanantai 2. lokakuuta 2017

Pizzavinkki


Tein eräänä päivänä tonnikalakastiketta (sipulia, valkosipulia, tonnikalaa, tomaattimurskaa, paprikaa ja hippunen ruokakermaa, ja mausteena vähän chilijauhetta), jota jäi tähteeksi. Olisin hyvin voinut keittää sen kaveriksi taas pastaa, mutta enemmän houkutteli pizza. Levitin pizzapohjalle tonnikalakastikkeen jämät ja silppusin päälle hiukan kinkkua. Sitten vain juustoa ja pepperonia pintaan ja koko komeus uuniin. Maukas tonnikalakastike tavanomaisen tomaattikastikkeen tilalla nosti pizzan erinomaiselle tasolle, joten uskallan suositella testaamaan tällaista. Nams!

Kaikessa yksinkertaisuudessaan tähän olisi voinut heittää päälle vain juustoraasteen ja niinkin olisi taatusti tullut hyvää.

maanantai 25. syyskuuta 2017

Metsän aarteita: hirvipyörykät

Lapsuudessani ja nuoruudessani söin hirvenlihaa niin paljon, että kaipailin liharepertuaariin jo vaihtelua. Nyt tilanne on toinen, ja toivoisin ruokavalioon sitä hirvenlihaa hieman useammin. Kun kauppahalli mainosti hirvenlihaa, syöksyin sinne ostoksille ja sain käsiini hyvää jauhelihaa. Valmistin siitä hirvenlihapullia, jotka maustoin hippusella katajanmarjaa, valkosipulia ja timjamia. Puolet taloutemme jäsenistä piti lihapullia parhaimpina syömistään ja puolet oli sitä mieltä, että parempiakin on syöty. Makuasioista voi kiistellä keskustella.

Lihapullat tarjoiltiin suppilovahveromuhennoksen ja keitettyjen perunoiden kera.


HIRVENLIHAPULLAT (n. 16 isoa pyörykkää)

1 sipuli
1 ihan pieni valkosipulinkynsi
vajaa prk kermaviiliä
0,5 dl korppujauhoja
n. 1 tl suolaa
1 tl timjamia
3 katajanmarjaa
pari rouhaisua mustapippuria myllystä
1 kananmuna
500 g hirvenjauhelihaa

Aloita kuorimalla ja silppuamalla sipuli ja valkosipulinkynsi. Kuullota niitä pannulla öljytilkassa, kunnes sipuli pehmenee, muttei ruskistu. Nosta jäähtymään.

Sekoita kulhossa kermaviili ja korppujauhot, ja lisää joukkoon mausteet. Katajanmarjat voi rouhia morttelissa tai veitsellä leikkuulaudalla. Sekoita mukaan myös sipulit ja kananmuna sekä jauheliha. Möyhi seos tasaiseksi taikinaksi ja pyörittele lihapulliksi.

Voit paistaa lihapullat pannulla tai uunissa. Minä paistoin niihin ensin vähän pintaa pannulla ja nostin ne loppukypsymään uuniin 175 asteeseen noin puoleksi tunniksi.

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Tyrni ja kerma ne yhteen soppii!

Työporukan kahvipöytäkeskustelut polveilevat vilkkaasti vakavien työasioiden ja leppoisampien höpötysten välillä. Eräänä päivänä asiakeskustelu unohtui tyystin, kun eräs työkaveri täräytti pöytään rasiallisen tyrnimarjoja ja ryhdyimme niitä maistelemaan. Happaman kirpeitä marjoja maistellessa tuli mieleen, että mitenhän näiden mehu sopisi possetin ainesosaksi. Asia ei jäänyt ainoastaan mietintäasteelle, sillä seuraavana päivänä sain marjoja ja ohjeistuksen kokeilla possettia - eipä vähän mahtava tehtävä! Kiitos!

Kotona töräytin marjat soseeksi sauvasekoittimella ja siivilöin siitä mehun. (Marjoja oli reilun desin verran, ehkä puolitoista desiä, ja niistä tuli mehua noin 0,75 dl.) Tyrnimehu oli oikein hyvä possetin hyydyttäjä ja siitä tuli myös mahdottoman miellyttävä maku possettiin. Lämpimästi suosittelen tekemään tätä - on helppoa ja lopputulos on ihana!

Kokkeile myös muita Kotiharmin keittiön hyydytettyjä kermoja: seljankukkaposset, karpaloposset ja perinteinen sitruunaposset.



HYYDYTETTY TYRNIKERMA eli TYRNIPOSSET (2 annosta)

2 dl kuohukermaa
0,5 dl + 1 rkl sokeria
0,5 dl tyrnimehua (tiivistettä)

Kaada kerma ja sokeri pieneen kattilaan ja kuumenna seos kiehuvaksi. Keitä 2-3 minuuttia aika reippaasti poreillen. Sammuta liesi, nosta kattila pois levyltä ja lisää joukkoon tyrnimehu. Sekoita lusikalla hyvin ja kaada seos kahteen annosvuokaan. Anna possetin hyytyä jääkaapissa vähintään kolme tuntia, mielellään 4-5 tuntia ennen tarjoilua.


perjantai 15. syyskuuta 2017

Fenkolirisotto

Meillä on tehty jo muutaman vuoden ajan säännöllisesti fenkolirisottoa, joko pääruuaksi tai lisukkeeksi kalalle. En kuitenkaan onnistu löytämään sen ohjetta täältä blogista, kumma kyllä, vaikka se ansaitsee paikkansa reseptiarkistossa ilman muuta.

En oikeastaan ollenkaan pidä aniksen tuoksusta tai mausta, mutta laku kyllä uppoaa - kunhan se ei ole liian vahvasti aniksisista (onkohan tuo sana ollenkaan?). Fenkolia kun siivuttaa, niin sieltä nousee oikein voimakas aniksen tuoksu. Kotimaisessa fenkolissa on ollut mielestäni vielä voimakkaampi tuoksu kuin ulkomaisessa - vai onkohan se ollut vain sattumaa ja yksilökohtaista? Kun ensi kerran tein fenkolirisottoa, irvistelin tässä vaiheessa ja mietin, että taisinpa tarttua väärään reseptiin. Kun fenkolia sitten kuullottaa ja kypsentää, muuttuu maku aromaattiseksi ja pehmeäksi.

En lainkaan muista, mistä alunperin sain fenkolirisottoinnostuksen eli mitä ohjetta alkuun käytin. Sohaisen risoton nykyään varmaan aina hiukan eri tavalla riippuen läsnäolevista aineksista. Esimerkiksi valkoviiniä meillä on hyvin harvoin, joten usein puristan sen sijaan joukkoon vähän sitruunamehua. Juustona käytän joko parmesaania tai pecorinoa. Joskus olen paistanut risoton kylkeen pari kampasimpukkaa per ruokailija, mutta nyt käyttämäni uunissa rapeutettu parmankinkku sopii mukaan myös. Risotto on ihanaa myös sellaisenaan. Riisin laatuun kannattaa kiinnittää huomiota ja valita kunnon risottoriisi. Minä tein viimeksi hutiostoksen ja ostin ihan tyhmää risottoriisiä. Tiedänpähän, etten osta toiste samaa.

Kokkeillaan-keittiössä fenkoli on jo tuttu juttu ja paljon käytetty, miten teillä? 


FENKOLIRISOTTO (3-4 annosta)

pari ruokalusikallista öljyä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 pienehkö fenkoli (= n. 2 dl fenkolisuikaletta)
2 dl risottoriisiä
1 dl kuivaa valkoviiniä
2 tl kasvisliemijauhetta + maun mukaan suolaa
n. 7 - 8 dl kuumaa vettä
n. 1 dl parmesaanijuustoa raastettuna
ripaus mustapippuria

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipulinkynsi. Halkaise ja suikaloi ihan ohuiksi suikaleiksi (ja pätki pisimpiä suikaleita lyhyemmäksi). Keitä esimerkiksi vedenkeittimellä litran verran vettä. Kuumenna kattilan pohjalla öljyä ja kuullota siinä lempeästi sipulia, valkosipulia ja fenkolisilppua vajaan kymmenen minuutin ajan, välillä sekoitellen. Kaada joukkoon riisi ja sekoita vielä vähän. Lisää kasvisliemijauhe (voit käyttää myös kasvisliemikuution) ja viini, nosta lieden lämpöä ja anna kiehahtaa pari minuuttia suht reippaasti. Lisää sitten joukkoon kiehuvan kuumaa vettä, ensin 2-3 desiä, ja kun riisi on imenyt tämän määrän, taas 1-2 desiä lisää. Lisää aina kuumaa vettä, jotta riisin kypsyminen jatkuu tasaisena. Valmiin risoton koostumus on mehevän puuromainen. Kun riisi on kypsää (tarkista keitto-ohje risottoriisipaketistasi, josta näet myös osviittaa tarvittavan nesteen määrästä), raasta joukkoon parmesaani ja sekoita hyvin. Mausta risotto ripauksella mustapippuria ja tarkista suola.

Jos haluat annoksiin tuota kuvassa olevaa rapsakkaa parmankinkkua, kuumenna uuni 200 asteeseen ja levitä parmankinkkuviipaleita leivinpaperin päälle pellille. Nosta pelti uuniin ja paahda kinkkusiivuja 10-15 minuuttia, niiden paksuudest riippuen, kunnes ne alkavat olla hiukan rapeita. Ole tarkkana, sillä ne palavat helposti.

torstai 14. syyskuuta 2017

Kuiva pulla unelmanpehmeäksi eli pullavanukas

Tunnustan olevani ranttu pullansyöjä. Pullan tulee olla tuoretta ja mehevää, ja kuivakka parin päivän vanha pulla takertuu kurkkuun. Taloutemme avarakatseisempi ruokailija kelpuuttaa kuivemmankin pullan - pääasia, että on pullaa. Meillä siis ei tapahdu sitä, että kuivahtanut pullapitkon pätkä joutuu biojätteisiin, mutta jos sinun taloudessasi on tällainen uhka, niin pysähdy tämän reseptin äärelle.

Vaikka uhka ei meillä ollut todellinen, tein hiukan kuivahtaneista pikkupullista kuitenkin pullavanukasta. Se on ihanaa, pehmeää, syysiltoihin sopivaa lohturuokaa, ja jäätelön tai vaniljakastikkeen kera oikein salonkikelpoinen jälkiruoka vaikka vieraille tarjottavaksi. Olen tehnyt pehmeää pullaherkkua ennenkin, mutta tällä kertaa tein siitä oikein sesonkiruokaa - omenalla tietenkin. Oikeastaan tämä voisi olla tupla- tai triplahävikkiherkku, sillä kuivan pullan ohella nahistunut omena ja eilisen maito toimivat tässä kuin tuoreemmatkin tuotteet.


OMENAINEN PULLAVANUKAS (noin 4 annosta)

n. 250 g pullaa (leetaa tai pikkupullia)
1 omena
4 dl maitoa
2 munaa
2 rkl fariinisokeria
1 tl vaniljasokeria

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Siivuta pullat ja asettele ne lomittain uunivuokaan. Kuori ja raasta omena ja tunge raastetta pullaviipaleiden väleihin. Sekoita kulhossa maito, munat ja sokerit ja kaada seos tasaisesti pullaviipaleiden päälle ja anna imeytyä kymmenen minuuttia, ennen kuin nostat vuoan uuniin. Paista pullavanukasta 175-asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Viimeisen kymmenen minuutin ajaksi voit peittää vuoan foliolla, jos näyttää, että pullan pinta kuivahtaa (tosin rapsakka pinta ei sekään ole pahasta). Ota vuoka uunista ja anna sen jäähtyä hiukan ennen tarjoilua.