maanantai 14. heinäkuuta 2014

Aamupalojen aatelia: banaanipannukakut ja mustikka-vaahterasiirappi

Vaikka olenkin suolaisten aamiaisten ystävä, teen mielelläni poikkeuksen yhden makean aamupalaherkun kohdalla: pannukakut vaahterasiirapin ja marjojen kera. "Cuisine"-ruokalehdestä löysin ihan vastustamattoman ohjeen, jossa pannukakkutaikinassa oli banaania ja vaahterasiirappi oli maustettu mustikoilla. Voitko sinä vastustaa tätä? Enpä usko. Älä turhaan pane kampoihin, vaan kaiva leivontavälineet ja lättypannu esille.


BANAANIPANNUKAKUT (n. 16 kpl)

2,3 dl vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
2 tl leivinjauhetta
1/4 tl soodaa
ripaus suolaa
1,5 dl piimää (huoneenlämpöistä)
2 munaa
3 rkl sulatettua, jäähdytettyä voita
1 banaani

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita toisessa kulhossa piimä, kananmunat ja rasva sekä soseutettu banaani, ja lisää seos kuivien aineiden joukkoon nopeasti sekoittaen.

Paista taikinasta keskilämmöllä pannukakkuja. Paistamiseen voit käyttää mieleistäsi rasvatuotetta. Pannukakut ovat valmiit käännettäväksi, kun taikinapinta alkaa kuplia.


MUSTIKKA-VAAHTERASIIRAPPI (pieni annos)

kukkurallinen 2 dl mustikoita (tuoreita tai pakastemustikoita)
1/2 tl sitruunankuoriraastetta
hiukan reilu 0,5 dl vaahterasiirappia

Laita mustikat ja sitruunankuoriraaste pieneen kattilaan ja keitä hiljalleen, kunnes mustikoista on irronnut kunnolla mehua. Tähän menee noin 10 minuuttia.

Siivilöi mehu toiseen pieneen kattilaan. Painele mustikoita siivilää vasten, jotta saat kaiken mehun irti. Nosta kattila liedelle ja lisää vaahterasiirappi. Anna seoksen kiehua hiljalleen kymmenisen minuuttia, kunnes se on hiukan tiivistynyt ja sakeutunut.

Siirapin voi tarjoilla lämpimänä tai kylmänä. Mustikka-vaahterasiirappi säilyy jääkaapissa jopa 10 päivää.

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Hellekeitto

Helteiseen päivään voi valmistautua monin eri tavoin, esimerkiksi pakkaamalla reppuun ranta- ja uimakamppeet ja jotain virkistävää kesäjuomaa. Ennen tätä kannattaa kuitenkin valmistaa illalliskeiton aihio, jotta nälkäiset rannalla venyjät on helppo ruokkia palatessa. Viilennetty kurkkukeitto sopii helteisenä iltana nälän taltuttajaksi. Se on täyteläinen, raikas ja maukas, ja jos lisäät joukkoon katkarapuja, saat siihen myös enemmän ruokaisuutta.

Ohje oli "Cuisine" -lehdessä (kesä 2014), jonka ostin Ameriikan tuliaisina itselleni. Lehdessä on The Culinary Institute of American keittiömestareiden kesäreseptejä. Oikein ovat herkullisen näköisiä, ja kokkeiluun pääsevät
monet ohjeet. Viilennetyn kurkkukeiton tein melko tarkasti ohjeen mukaan muuten, mutta käytin pakastekatkarapuja, jotka lisäsin keittokulhoihin vasta ihan viime tingassa. Ohjeessa tuoreet ravut keitetään nopeasti ihan alkuvaiheessa.



KYLMÄ KURKKUKEITTO (3-4 annosta)

oliiviöljyä tai voita
1 sipuli
lehtisellerin varsi
2 tuorekurkkua
5 dl kasvislientä (eli 5 dl vettä + 1 kasvisliemikuutio)
n. 1 tl maissitärkkelystä + 2 tl vettä
200 g ranskankermaa
n. 1 dl kuohukermaa
2 rkl tillisilppua (tuoretta)
1 rkl (tai enemmän) sitruunamehua
1/4 tl Tabascoa (tai maun mukaan)
suolaa, valkopippuria
katkarapuja (pari reilua ruokalusikallista per ruokailija)
(+ kurkkukuutioita valmiiseen keittoon)

Kuori ja silppua sipuli. Paloittele sellerinvarsi. Kuori kurkut, halkaise ne ja poista vetinen siemenosa sisältä. Se käy helposti lusikkaa apuna käyttäen.  Kuutioi kurkut. Kuullota sipulia ja selleriä kattilan pohjalla öljyssä tai voissa muutaman minuutin ajan. Lisää sitten kurkkukuutiot ja kasvisliemi ja keitä keittoa hiljalleen kymmenisen minuuttia tai kunnes kurkut ovat pehmenneet.

Nosta kattila hellalta ja soseuta keitto. Tarkista suolaisuus ja lisää suolaa, jos haluat. Ripsauta joukkoon myös valkopippuria. Sekoita maissitärkkelys kylmään vesitilkkaan ja lisää seos soseutetun keiton joukkoon samalla sekoittaen. Nosta kattila takaisin hellalle ja anna poreilla koko ajan sekoitellen vielä pari minuuttia, kunnes keitto on hiukan sakeutunut. Jäähdytä tämän jälkeen keittoa vähintään neljä tuntia. Kattila kannattaa nostaa ensin esimerkiksi tiskialtaaseen kylmään veteen jäähtymään, jonka jälkeen sen voi laittaa jääkaappiin.

Juuri ennen keiton tarjoilua sekoita kulhossa ranskankerma, kuohukerma, silputtu tilli, sitruunamehu sekä Tabasco. Lisää seos soseutetun keiton joukkoon vispilällä sekoittaen. Tarkista maut ja lisää tarvittaessa suolaa, pippuria, sitruunamehua ja / tai Tabascoa. Sulatetut katkaravut (jos niitä haluat käyttää) voi laittaa suoraan keittokulhoihin.

Jos haluat (tai muistat paremmin kuin minä), voit säästää vähän kurkkukuutioita ja lisätä niitä keittokulhoihin keiton tarjoiluvaiheessa.

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Pöytägrilli ja grillipöytä

Meillä on kotona pöytägrilli, jolla saa tehtyä kivat voileivät ja paistettua talvisaikaan makkarat suureen ja akuuttiin grillimakkaranälkään. Japanilaisessa BBQ-ravintolassa Gyu-Kakussa oli ihan toisenlainen pöytägrilli. Se oli suorastaan grillipöytä.


Valitsimme illalliseksemme kahden hengen kesämenun, joka piti sisällään:

 
- alkusalaatin (salaattia, avokadoa ja wasabimajoneesia), inkiväärimarinoitua lohta sekä friteerattuja mustekalarenkaita ja jättikatkarapuja mätimajoneesin kera

 
- pääruuan (mureita naudanlihasiivuja, ankkaa, jättikatkarapuja, maissia, kesäkurpitsaa ja paistettua riisiä)

- jälkiruuan (vihreä tee -laavakakkua jäätelön kera)


Tarjoilija napsautti grillin päälle ja alkoi kantaa ruokaa pöytään. Saimme hyvät ja seikkaperäiset ohjeet grillaukseen, ja onnistuimmekin tekemään hurjan hyvää ruokaa. Ruuan todella hyvästä mausta emme valitettavasti voi ottaa kunniaa, sillä lihat oli file mignon -paloja lukuunottamatta marinoitu valmiiksi ja ohessa tarjotut hyvät kastikkeet kaatelimme kulhoihin pulloista. Mutta olivatpahan lihat hyvin paistettuja!


Jos sinä innostut tästä mainiosta ravintolasta, sellainen löytyy esimerkiksi New Yorkin Times Squaren tienoilta, osoitteesta 321 West 44th Street (8. ja 9. Avenuen väliltä). Sijainti oli Kokkeillaan-kaksikolle ihanteellinen, sillä ukkosmyrskyn tuoksinassa pääsimme hotellilta ravintolaan lähes vesisadetta huomaamatta.

Arigatou gozaimasu. Thank you.

* * *

Ilotulituskuvan myötä lähetämme onnittelut 7.7. ja muina lähipäivinä syntymäpäiväänsä viettäville :)

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Pikkusuolaista pikana

Hetken mielijohteesta ostimme scampeja eli jättikatkarapuja kauppahallin tiskiltä. Ne päätyivät meille itsellemmekin yllätyksenä pienten suupalaleipästen päälle, joita napostelimme alkupaloina pääruokaa odotellessamme. Niistä tulikin yllätyshyviä! Ihan varalta, ennen kuin maistoimme ensimmäiset, nappasin valokuvankin väkerryksistä. Hyvä, kun otin, niin näette tekin, mitä kannattaa tehdä :) Sopivat hyvin vaikkapa tapaspöytään.


Tarvitset:

- paahtoleipää
- cocktailtikkuja

- maustamatonta tuorejuustoa (meillä oli Philadelphiaa)
- vähän sitruunankuoriraastetta
- tuoreita yrttejä (esim. basilikaa, lehtipersiljaa)

- jättikatkaravunpyrstöjä (syöntivalmiita)
- oliiviöljyä
- sitruunamehua
- ripaus suolaa
- mustapippuria
- chilihiutaleita
- tuoreita yrttejä silputtuna (esim. lehtipersiljaa ja tilliä)
- vähän hunajaa

Sekoita ravunpyrstöjä varten marinadin ainekset ja nota ravunpyrstöt marinoitumaan vähäksi aikaa.

Sekoita tuorejuustoon silputut yrtit ja raastettua sitruunankuorta.

Paahda leipää ja anna viipaleiden jäähtyä. Levitä tuorejuustolevitettä leivän päälle ja nosta toinen paahdettu leipä päälle. Leikkaa kerrosleivät suupaloiksi ja aseta jokaisen palan päälle ravunpyrstö. Lienee viisainta poistaa pyrstössä jäljellä oleva kuorenpätkä, jotta syöminen on helpompaa. Tuikkaa ravunpyrstön ja leipäpalan läpi cocktailtikku ja asettele suupalat tarjolle.

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Kalaseljanka

Uusista perunoista ja tuoreesta kuhasta valmistui hyvä keitto venäläisen kalaseljankan (vai -seljangan?) hengessä, ja sen kruunasi nokare smetanaa. Venäläisen keittiön herkut eivät ole Kokkeillaan-keittiössä kovinkaan tuttuja, mutta tästä kalaseljankasta taitaa tulla meille vakioruoka. Se valmistettiin tällä kertaa kuhasta, mutta ei kai kalalla väliä? Laita sitä, mitä järvestä nousee tai tiskillä tarjotaan.


KALASELJANKA

öljyä
n. 10 pientä perunaa
pari porkkanaa
1 sipuli
pieni valkosipulinkynsi
pala tuoretta fenkolia (noin pienen sipulin verran)
2 rkl tomaattipyrettä
6-8 dl kalalientä
n. 400 g kuhaa tai muuta vaaleaa kalaa
1 pieni suolakurkku
2 rkl kapriksia
valkopippuria
(suolaa)

smetanaa tarjoiluun

SIlppua sipuli ja valkosipulinkynsi sekä palanen fenkolia. Kuullota niitä kattilassa öljyssä muutaman minuutin ajan. Lisää kattilaan kuoritut ja pieniksi pilkotut (tai suikaloidut) perunat sekä suikaloidut porkkanat. Lisää myös tomaattipyre ja paista sekoitellen hetken ajan. Lisää kalaliemi ja anna keiton kiehua, kunnes perunat alkavat olla lähes kypsiä. Pilko kalat suupalan kokoisiksi paloiksi ja lisää kattilaan. Laita kansi päälle ja anna kalojen kypsyä höyryssä ensin ennen kuin sekoitat ne kunnolla keittoon. Kalapalat kypsyvät nopeasti, muutamassa minuutissa. Lisää lopuksi keittoon suikaloitu suolakurkku sekä kapriksia. Tarkista suolaisuus ja ripsauta pippuria sekaan. Tarjoile smetananokareen kera.

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Mamma mia, mikä lasagne!

Voi elämä. Taisin syödä Italian MM-jalkapallopelin aikana parasta lasagnea ikinä. Se oli pinaatti-salvia-saksanpähkinäpestolasagnea. Monimutkainen nimi, mutta yksinkertaisesti sanottuna järkkyhyvää.

Olen nähnyt telkkarista joskus milloinlie, kun italialaissyntyinen kokki Michela Chiappa teki tätä lasagnea, ja siitä saakka sen teko kotona on mielessä kaihertanut. Loma ja kylmä lomasää saivat vihdoin pastanveivaushanat auki ja uunin kuumaksi. Hyvää kannatti odottaa, todellakin. Sanoinko jo, että oli järkkyhyvää?!

Tein ohjeen puolitettuna, paitsi valkokastikkeen, jota tein vähän enemmän ja sitten vielä pikkuisen lopussa vielä ohensin lisämaidolla. Lisäsin hitusen valkosipulin määrää (koska se on aina ja iäti niin ihanaa), ja täydensin pestoa basilikalla sekä pienellä määrällä hunajaa (joka täyteläisti makua). Muuten tehtiin ohjeen mukaan. Kirjaan tähän sellaiset määrät, joilla meidän herkkuannoksemme valmistui (noin 19 x 19 cm:n kokoiseen uunivuokaan). Valmistin itse pinaattisen pastataikinan, mutta aivan hyvin tässä voi käyttää myös kaupan valmiita pinaattilasagnelevyjä. Silloin ilmeisesti kannattaa tehdä valkokastikkeesta juoksevampaa (ja ehkä vähän enemmänkin kuin ohjeessa).


PINAATTILASAGNE SALVIA-SAKSANPÄHKINÄPESTOLLA

Pasta:
140 g tuoretta pinaattia
200 g (durum)vehnäjauhoja + tarvittaessa lisää
1 kananmuna

Huuhtele pinaatinlehdet ja laita ne vesitilkan kanssa kattilaan tai paistinpannuun. Kuumenna ja sekoittele, anna pinaatin kiehahtaa ja pehmentyä. Nosta pinaatti siivilään ja valuta kunnolla. Painele ylimääräiset nesteet pois ja jäähdytä pinaatti. Hienonna jäähtynyt pinaatti. Se käy näppärästi veitsellä, mutta voit myös käyttää jotain surravärkkiä.

Laita jauhot, kananmuna ja hienonnettu pinaatti kulhoon. Sekoita taikinaksi. Jos taikina tuntuu liian kuivalta, lisää vähän vettä (tai kananmunaa). Jos on liian vetelää, lisää jauhoja. Kun ainekset ovat sekoittuneet, nosta taikinapallo leivinalustalle tai pöydälle ja vaivaa taikinaa noin 10 minuuttia. Lisää tarvittaessa jauhoja varovasti, jos taikina meinaa tarttua alustaan. Koostumuksen tulisi olla kuin muovailuvahaa. Jätä vaivattu taikina lepäämään kelmuun käärittynä puoleksi tunniksi ennen kaulimista.

Kauli tai veivaa pastakoneen läpi pieni pala taikinaa kerrallaan (pienempi kuin tennispallo, suosittelen). Taikinalevyt saavat olla noin kolmen pelikortin paksuisia. Meillä viimeinen silaus veivattiin pastakoneen 5-säädöllä. Nosta kapeat pastalevyt esimerkisi tuolin selkänojille leivinliinojen päälle. Ei kannata laittaa sinne roikkumaan kovin pitkiä levyjä, koska ne ratkeavat ja putoavat.


Pesto:

1 valkosipulinkynsi
50 g saksanpähkinöitä
10 salvianlehteä
10 basilikanlehteä
50 g parmesaania raastettuna
1/2 sitruunan kuori raastettuna ja mehu
1/2 tl juoksevaa hunajaa
3-5 rkl oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria

Surauta ainekset sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Aloita vähemmällä oliiviöljymäärällä ja lisää sitä tarvittaessa. Pesto saa olla koostumukseltaan sellaista, että sitä voi helposti levittää pastalevyille.

Valkokastike:
n. 40 g voita (tai vastaava määrä nestemäistä margariinia)
3/4 dl vehnäjauhoja
5-7 dl maitoa
kourallinen parmesaaniraastetta
suolaa, mustapippuria, muskottipähkinää

Sulata kattilassa rasva ja lisää sinne vehnäjauhot. Sekoita hyvin ja lisää sitten maitoa vähän kerrallaan koko ajan sekoittaen, jotta vehnäjauhot sekoittuvat kunnolla, eikä tule möykkyjä. Anna kiehahtaa, jotta näet, miten paksua kastikkeesta tulee. Lisää joukkoon parmesaani ja sekoita. Mausta suolalla, mustapippurilla ja ripauksella muskottipähkinää. Kastikkeessa saa olla hiukan enemmän suolaa kuin tavallisen lasagnen valkokastikkeessa.

Lisäksi:
- 1 dl parmesaanijuustoa
- n. 200 g mozzarellajuustoa (meillä oli kevyempää17%:sta mozzarellaa)

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen.

Kun kaikki osaset ovat valmiita, voit aloittaa lasagnen kokoamisen. Leikkaa pastalevyt vuokaan sopivan mittaisiksi pätkiksi. Keitä isossa kattilassa vettä ja kiehauta nopeasti kukin pastalevy (yksittäin, etteivät tartu toisiinsa). Noin 30 sekuntia riittää. Nosta levyt keittämisen jälkeen kylmään veteen toiseen kulhoon  (jotta kypsyminen loppuu) ja siitä puhtaan keittiöpyyhkeen päälle odottamaan.


Kokoa lasagne. Voitele vuokaa kevyesti oliiviöljyllä. Laita vuoan pohjalle hiukan valkokastiketta ja nosta päälle lasagnelevyjä. Levitä levyille hyvin ohuelti pestoa (ei tarvitse tulla säntillisesti joka neliösentille) ja peston päälle valkokastiketta. Ripottele päälle parmesaaniraastetta ja riivittyä tai raastettua mozzarellaa. Toista näitä kerroksia. Päällimmäisen lasagnelevykerroksen päälle tulee vain valkokastiketta ja juustoja.

Paista lasagnea 180-asteisessa uunissa puolisen tuntia tai pidempänkin. Valmista on, kun pinta on saanut kauniin värin. Nosta lasagne uunista ja anna sen rauhoittua noin 10 minuuttia ennen ruokailua.


I-ha-naa!!!

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Lohi ui salsa verdeen

Espanjan jalkapallojoukkueen viimeisen MM-kisapelin kunniaksi (vaikkei heidän kisaurakkansa järin kunniakas ollutkaan) valmistimme lohta espanjalaisittain. Ruoka onnistui hyvin - paljon paremmin kuin espanjan poikien peli on kisoissa sujunut.

Espanjalaisen annoksesta teki salsa verde eli vihreä kastike sekä paahdetut valkosipulinkynnet. Suomalaisen, ja varsin herkullisen lisän lohelle saimme uunissa paahdetuista uusista perunoista. Mitä herkkua!

Ruokavinkki löytyi täältä.


PAISTETTUA LOHTA JA VIHREÄÄ KASTIKETTA (SALSA VERDE)
(kahdelle)


2 lohipalaa
puolikkaan sitruunan mehu
suolaa
4 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä

puolikas sipuli (tai pieni sipuli)
1 pienehkö vihreä paprika
1 valkosipulinkynsi
1 ruukku lehtipersiljaa
1 dl valkoviiniä
1 dl kalalientä (tai 1 dl vettä + vajaa puolikas kalaliemikuutiosta)

Laita lohipalat marinointia varten esimerkiksi johonkin pieneen vuokaan. Purista sitruunasta mehu ja valele sillä lohipalat. Ripottele pinnalle suolaa. Jätä lohet marinoitumaan noin kymmeneksi minuutiksi.

Silppua sipulinpuolikas ja valkosipulinkynsi. Poista paprikasta kanta ja siemenet ja kuutioi se. Kuumenna kasarissa öljyä ja kuullota kasviksia, kunnes ne pehmenevät. Lisää sinne myös persilja. Lisää kattilaan valkoviini ja kalaliemi ja anna kiehua muutaman minuutin ajan. Soseuta kastike sauvasekoittimella.

Kuumenna paistinpannulla oliiviöljyä ja paista valkosipulinkynsiä siinä vähän aikaa ennen kuin lisäät lohipalat paistumaan. Paista ensin nahkapuolelta ja käännä sitten. Paista lohipalat haluamaasi kypsyyteen. (Tarkkaa paistumisaikaa on vaikea sanoa, sillä se riippuu lohipalojen paksuudesta ja syöjän makumieltymyksistä. Me pidämme mehevästä lohesta, joka on juuri ja juuri kypsynyt sisältä. Nyt lohi ehti paistua liian kypsäksi eli kuivaksi, sillä toinen meistä katsoi jalkapalloa ja toinen luki Maisan ja Kaarinan Kiukkukirjaa...) Tarkkaile myös valkosipulinkynsien paistumista ja käännä niiltä välillä kylkeä. Valkosipulinkynnet saavat ruskistua kauniin värisiksi, jolloin ne maistuvat taivaallisilta.

Kokoa annokset: Nosta lohipalat lautasille ja annostele viereen kastiketta. Nosta myös valkosipulinkynnet pannulta lautasille. Tarjoile esimerkiksi uunissa paahdettujen uusien perunoiden kera.