perjantai 22. elokuuta 2014

Täytetty tofu (ja possukuutiot)

Emme ole oikein aktiivisia tofun syöjiä. Äkkiseltään en muista, että meillä olisi tehty tofua kuin yhdellä tavalla - tofu teriyakia (tosin useampia kertoja). Ehkä sitä on johonkin kiinasoppaankin joskus laitettu, mistä vähän heikko muisto on jäänyt. Muuan vastikään netistä löytämäni täytetyn tofun resepti oli niin houkutteleva (askarteluosioistaan huolimatta), etten voinut sitä vastustaa. Nyt oikein lämpimästi kiittelen itseäni siitä, että tartuin tuumasta toimeen ja tein sitä!

Tähän eteläisen Kiinan herkkuun kului nyt vain kaksi ruokalusikallista porsaanjauhelihaa, joten sain samalla tehtyä toisenkin ruokalajin, paistettuja possukuutioita. Paitsi että vähän syötiin kyllä samalla aterialla myös näitä, kun olivat niin hyviä. Nyt pitäisi vielä keksiä, mihin koloistaan kaivetut tofumuruset käytetään. Voisiko niitä käyttää munakkaaseen? Auttakaa! Mikä on lempitofureseptisi?



TÄYTETTY TOFU (2 palaa)

270 g kiinteää tofua

2 rkl porsaanjauhelihaa
4 siitakesientä
2 cm:n pala porkkanaa
1/4 pienestä (puna)sipulista (tai pätkä kevätsipulin vartta)
1 pieni valkosipulinkynsi
n. 1 cm tuoretta inkivääriä
1 tl soijakastiketta
ripaus suolaa

(maapähkinä)öljyä paistamiseen

Leikkaa tofupala kahtia ja koverra terävän pienen puukon ja teräväkärkisen lusikan (muovinen kiivilusikka toimi hyvin) avulla kumpaankin palaan kolo.

Valmista täyte. Hienonna sipuli, sienet ja porkkana tosi pieneksi silpuksi. Raasta valkosipulinkynsi ja inkivääri. Sekoita täyteainekset taikinamaiseksi ja täytä sillä kolot.

Kuumenna paistinpannulla öljyä ja nosta tofupalat paistumaan. Laita ensimmäisenä jauhelihapinta pannua vasten. Paista joka puolelta kauniin kullanruskeaksi. Tässä menee aikaa noin 15 minuuttia, ehkä hiukan pidempäänkin.

Tee tofupalojen paistuessa kastikeliemi valmiiksi:

2 rkl soijakastiketta
2 tl maissitärkkelystä
7-8 rkl vettä
1/6 kanaliemikuutiosta

Sekoita maissitärkkelys soijaan ja veteen. Murustele joukkoon kanaliemikuution palanen.

Kun olet paistanut tofukuutioita joka puolelta, kaada pannulle kastikeliemi ja anna kiehahtaa kolme minuuttia. Tarjoile tofukuutiot esimerkiksi riisin kera.



* * *


POSSUKUUTIOT

400 g porsaanjauhelihaa
1/4 (puna)sipulia hienoksi silputtuna
1 tl raastettua tuoretta inkivääriä
1 valkosipulinkynsi raastettuna
2 tl soijakastiketta
vajaa 1 tl suolaa
reilut rouhaisut mustapippuria
1 kananmuna
1 rkl korppujauhoja
1/2 - 1 tl cayennepippuria

Sekoita aineksista taikina. Parhaiten saat taikinan sekoittumaan kädellä puristellen ja sekoittaen. Muotoile taikinasta lihapullan kokoisia kuutioita ja ruskista ne joka puolelta paistinpannulla. Kun kuutiot alkavat olla kypsiä, voit halutessasi kaataa pannulle vielä yllä mainitun kastikkeen ja pyöräyttää kuutiot siinä.

maanantai 18. elokuuta 2014

Paakkelsinhimo ja sen taltuttaminen

Se iski ihan yhtäkkiä, täysin varoittamatta. Kauhea suklaaleivonnaisen himo! Yritin ajatella muuta, mutta koko ajan takaraivossa takoi "suklaasuklaasuklaasuklaa". Ajatus suklaalevystä ei riittänyt alkuunkaan, vaan piti saada jotain pehmeää ja suklaista, ihanasti rinnuksille murustelevaa leivonnaista. Tartuin melkein ensimmäiseen ohjeeseen, jonka hakukone antoi: amerikkalaiset suklaamuffinit. Piti olla riittävän simppeliä ja nopeaa ärhäkkään suklaaleivonnaistuskaan. Suklaapalat taikinassa olivat bonusta.


Osui ja upposi! Siis hyvää tuli ja sielu soitteli sinfoniaa, kun mussutin muffinia. Hävettää tunnustaa (lörppä), että söin yhden muffinin verran taikinaakin. Että oli hyvää! Syökää tekin, tulee hymy huulille.


AMERIKKALAISET SUKLAAMUFFINIT (12 - 14 kpl, riippuen vuokien koosta ja leipurin ahneudesta)

200 g voita
2 dl sokeria (minä laitoin 1 dl fariinisokeria + 1 dl tavall. sokeria)
2 tl vaniljasokeria
3 munaa
4,5 dl vehnäjauhoja
3 rkl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
1,5 dl maitoa
150 g tummaa suklaata
1 rkl sitruunamehua

Vaahdota pehmeä rasva, sokeri ja vaniljasokeri. Lisää munat yksitellen vatkaten. Yhdistä vehnäjauhot, kaakaojauhe ja leivinjauhe keskenään. Lisää jauhoseos siivilän läpi taikinaan vuorotellen maidon kanssa. Rouhi suklaa karkeaksi rouheeksi. Sekoita taikinaan lopuksi suklaa ja sitruunamehu. Vältä turhaa sekoittamista.

Jaa taikina paperivuokiin isoihin muffinivuokiin pellille tai pienempiin vuokiin muffinipellin koloihin. Paista muffineita 200 asteessa uunin keskitasolla 18–20 minuuttia (pienempiä hiukan vähemmän aikaa).

Anna jäähtyä hetken aikaa ja taltuta sitten suklaaleivonnaisen himo haukkaamalla iso pala muffinia! Nauti (hiljaa hyräillen) hyvästä mausta.

tiistai 12. elokuuta 2014

Ricotta-pinaattipannukakut

Jos et keksi, mitä teksit ricottajuustosta, kurkkaa esimerkiksi Campasimpukan ricottapostaukset ja valitse niistä herkuista jokin sopiva. Minä olen käyttänyt ricottaa melko vähän, sillä usein juustohyllyllä on sillä kohtaa ollut vain ammottava aukko ja ricottaruoka on jäänyt tekemättä. Nyt kun mietin, niin en oikein keksi, että mitä ricottaruokaa minulla olisi ollut mielessä... Varmaan jotain Campasimpukan ohjeistuksen mukaista :)

Mietin ensin, että olisin tehnyt jotain ricotta-pinaattitäytteisiä canneloneja, mutta uuniruoka ei kiinnostanut ja töissä popsin jo lasagnea (eli pastaa sekin), joten suunnitelma joutui hylätyksi. Päädyin tekemään ricotta-pinaattipannukakkuja, joista tuli tosi hyviä ja ruokaisia. Pannukakuiksi nimesin ne siksi, että laitoin taikinaan leivinjauhetta. Ajattelin, että se kuohkeuttaisi juustopohjaisia lettusia, niin kuin tekikin. Salaatin kanssa pannukakuista tulikin hyvä ja maukas illallinen.


RICOTTA-PINAATTIPANNUKAKUT (n. 15 kpl)

100 g tuoretta pinaattia
1 pieni sipuli
250 g ricottajuustoa
1 kananmuna
2 dl maitoa
1,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl ohrajauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
n. 0,5 tl suolaa
kunnon rouhaisu mustapippuria

Ryöppää pinaatinlehdet pehmeiksi keittämällä niitä pienessä vesimäärässä parin minuutin ajan. Nosta pinaatti siivilään valumaan ja anna jäähtyä siinä. Purista pinaateista kaikki neste pois ja hienonna ne veitsellä. Hienonna myös sipuli.

Sekoita kaikista aineksista vispilän avulla taikina. Paista taikinasta pannulla pieniä pannukakkuja.


P.S.: Nämä toimisivat mahtavasti myös aamiaisella!

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Tomaattirisotto - namnamnam!

Tomaattirisotto syntyi vahingossa, mutta nousi ensimaistamalta risottosuosikkieni kärkikastiin. Jääkaapissa oli vähän paseerattua tomaattia, ja mietin sille käyttötarkoitusta. Kirsikkatomaatitkin lymyilivät rasiassaan sen näköisenä, että ne kurtistuvat kohta näkymättömiksi. Pastakastiketta oli tehty vastikään, joten ei siis sitä. Sitten keksin risoton - tomaattirisoton! Söimme risottoa nyt paistetun kuhan ja lämpimän pinaatin kera, mutta olisin voinut popsia pelkkää risottoa, ja paljon.

Niin hyvää kuin tämä onkin, kannattaa olla maltillinen ja tehdä vain sen verran kuin kertasyömisellä jaksaa syödä. Risoton uudelleen lämmittäminen ei ole niitä parhaimpia ideoita. Maku karkaa johonkin ja rakenne kärsii jäähdytettäessä ja lämmitettäessä. Hätätapauksessa risoton voi pelastaa lämmitysvaiheessa lisäämällä siihen hiukan jotain nestettä. Mutta voi se silti olla parempaa kuin joidenkin isojen työpaikkaruokaloiden ruokatarjonta...


TOMAATTIRISOTTO (kaksi annosta)

oliiviöljyä
1 punasipuli
2 valkosipulinkynttä
1,5 dl risottoriisiä
1 dl paseerattua tomaattia
4-5 dl kiehuvaa vettä
1 kasvisliemikuutio
vajaa 1 tl hunajaa
mustapippuria
1/2 dl basilika-lehtipersiljasilppua (minulla oli reilummin basilikaa ja vähän persiljaa)
parikymmentä kirsikkatomaattia pilkottuna (tai 3-5 tavallista)
vajaa 1 dl parmesaania raastettuna

Silppua sipuli ja valkosipulinkynnet ja kuullota niitä öljyssä hetken aikaa, mutta älä ruskista. Lisää kattilaan riisi ja kuullota sitäkin nopeasti. Kaada kattilaan paseerattu tomaatti ja pari desiä kuumaa vettä (vedenkeittimen avulla tämä homma hoituu kätevästi) sekä kasvisliemikuutio ja hunaja, ja sekoita. Anna risoton poreilla ja lisäile kuumaa vettä aina aika ajoin, kun riisit ovat imeneet nestettä. Keitä risottoa hiljalleen, kuumaa nestettä välillä lisäillen, riisipaketin keitto-ohjeiden mukaan kypsäksi. Muista, että risoton ei ole tarkoitus olla kuivaa tai tönkköistä, vaan löysähköä ja pehmeää. Kun riisit ovat lähes kypsiä (varo, etteivät ne kiehu liian pehmeäksi puuroksi), lisää risottoon tomaatit, yrttisilppu ja parmesaaniraaste. Anna risoton vielä vähän aikaa poreilla, jotta yrttien maku pääsee risottoon ja tomaatit vähän pehmenevät. Lisää lopuksi risottoon ripaus mustapippuria ja sekoita hyvin.

perjantai 1. elokuuta 2014

Raikas tuoremansikkakiisseli

Talvella (mikä kummallinen sana, jonka merkitys tuntuu nyt mitä kaukaisimmalta) meillä syödään mansikoita oikeastaan pelkästään kiisselissä tai sopassa, tai joskus rahkassa. Mustikoita ja vadelmia sen sijaan tulee enemmänkin syötyä sellaisenaan pakasteesta. Tuoreita, vasta ostettuja mansikoita on sääli laittaa kiisseliin - paitsi jos ne laittaa sinne vasta kiisselipohjan teon jälkeen! Mansikoiden raikkaus säilyy näin paremmin kuin keitettäessä ja maku on tuoreempi. Minä terästin kiisseliä limetin mehulla ja mintulla, joskin niitä olisi saanut tämän kokoisessa satsissa olla ehkä vielä hiukan enemmänkin. Fiilaile sinä määriä oman makusi mukaan. Myös sokerin määrää voi säätää mielensä mukaan (ja mansikoiden kirpsakkuuden mukaan). Kannattaa maistaa lientä siinä vaiheessa, kun sokeri on liuennut vesi-limetinmehuseokseen.


TUOREMANSIKKAKIISSELI

7,5 dl vettä
1 limetin kuori raastettuna
1 limetin mehu
1,5 dl sokeria
1 dl kylmää vettä + 4 rkl perunajauhoja (=suuruste)

litra tuoreita mansikoita
3 mintun oksan lehdet

Valmista ensin kiisselipohja. Kiehauta kattilassa vesi, limetinkuoriraaste, limetin mehu ja sokeri. Sekoita kylmään veteen perunajauhot. Ota kattila pois liedeltä ja kaada suurusliemi ohuena nauhana kattilaan koko ajan kiisseliä sekoittaen. Nosta kattila takaisin liedelle ja anna kiisselin pulpahtaa pari kertaa ennen kuin otat kattilan taas pois liedeltä jäähtymään.

Poista mansikoista kannat. Soseuta mansikat yhdessä mintunlehtien kanssa. Kaada mansikkasose kiisselipohjaan ja sekoita kunnolla vispilällä, jotta ainekset sekoittuvat hyvin. Jos haluat, voit kaataa kiisselin tarjoiluvatiin jäähtymään. Laita kelmu tiiviisti astian päälle, jottei pinnalle muodostu kuorta. Tarjoile jäähtyneenä.

torstai 31. heinäkuuta 2014

Perunapizzaa ilman villasukkia


Viime kesänä varustauduttiin oululaisten ruokabloggareiden kesäpiknikkiin järeästi eli muun muassa tikkitakilla ja villasukilla. Tänä vuonna pääsimme vähemmällä ja sekä käsivarret että varpaat olivat näkösällä. Sää kokoontumiselle oli siis mitä mainioin. Minä valmistin piknikille viilennettyä kurkkukeittoa, ja leivoin perunapizzaa. Samoilla uuninlämpimillä valmistui  pullaakin, joten vein muassani myös leetaa. Kahvit ostimme Ainolan puiston Kahvila Kiikusta, joka sattui olemaan kantomatkan päässä.

Hirmuisen hyvä ja tarkka selostus piknikherkuista löytyy Makuja kotoa -blogista, jonka lisäksi vilteillä istuskelivat Aina nälkä -blogilaiset, Diplomi-insinööriläiset, KokkiPottiHannele, Pastanjauhajat sekä Peruspöperöläiset. Kiitos teille kaikille mahtavasta kesäpiknikkiseurasta ja -nauruista ja tietenkin ruuasta. Skool oululaiselle ruokaosaamiselle! Jään taas odottelemaan muutamia reseptejä...


* * *

Perunapizzan ohje löytyi ruotsalaisesta Mat magasinet -lehdestä (nro 7 / 2014). Tein piknikkiä varten ihan himpun verran isomman pohjasatsin, mutta ohjeen mukainenkin olisi riittänyt. Ohuempi pohja olisi ollut varmaan parempi. Kirjaan  blogiin nyt sen alkuperäisen ohjeen. Jauhovarastostamme ei löytynyt spettijauhoja, joten laitoin niiden sijaan grahamjauhoja.


PERUNAPIZZA ja YRTTIÖLJY

25 g hiivaa
1,5 dl kädenlämpöistä vettä
1 tl suolaa
0,5 tl sokeria
2 rkl öljyä (ohjeessa oli rapsiöljyä, minä laitoin oliiviöljyä)
n. 1,75 dl spelttijauhoja
n. 2 dl vehnäjauhoja

Liuota hiiva veteen. Lisää muut aineet ja työstä taikinaksi. Kohota taikinaa liinan alla 30 minuuttia.

Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen ja laita uuniin tyhjä uunipelti kuumenemaan. Kauli taikina ohueksi, uunipellille sopivaksi levyksi ja nosta levy leivinpaperin päälle.

3 rkl oliiviöljyä + 1 puristettu valkosipulinkynsi
1 tl tuoretta, hienonnettua rosmariinia
2-4 perunaa
1 punasipuli
2 mozzarellapalloa (á 125 g)
suolaa ja mustapippuria

Sekoita kupissa oliiviöljy ja valkosipuli ja sivele seos pullasudin avulla pizzapohjan päälle. Ripottele päälle rosmariini. Jos käytät kuivattua rosmariinia, riittää sitä paljon vähäisempi määrä.

Pese perunat huolella (voit halutessasi myös kuoria ne) ja siivuta ne läpikuultavan ohuiksi siivuiksi. Siivuta hyvin ohuelti myös punasipuli. Levitä peruna- ja punasipulisiivut pizzapohjan päälle ja ripottele niiden päälle suolaa ja mustapippuria. Revi mozzarellapallot paloiksi ja levittele peruna- ja sipuliviipaleiden päälle.

Ota kuuma pelti uunista ja vedä leivinpaperin päällä lepäävä pizza varovasti pellille. Paista pizzaa 30 - 35 minuuttia.

Jos haluat, voit tarjota pizzan kera yrttiöljyä (kirveliöljyä oli ohjeessa, mutta meidän kaupassa ei ole kirveliä näkynyt):

nippu mieleisiäsi yrttejä
0,75 dl öljyä (laitoin oliiviöljyä)
hiukan sitruunamehua

Silppua yrtit ja sekoita ne sitruunamehutilkan kanssa öljyyn. Roiski yrttiöljyä pizzan päälle heti uunista ottamisen jälkeen.

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Elämä on elämyksiä...

...pieniä ja suuria, kotimaassa ja kauempana.


Kokkeillaan-keittiöläiset lennähtivät kesälomalla New Yorkiin ihmettelemään suuren maailman meininkiä. Ja olihan siellä monenlaista elämystä tarjolla! Tässä tunnelmapaloja mukavasta reissusta:

Tehokas maankäyttö vaatii koooooooorkeat rakennukset. Siinä niskanikamat soi, kun piti tiirailla niin ylös. Ei meillä Oulussa vaan näin ylös ylletä.

Oma hotellihuoneemme oli hotellin toiseksi ylimmässä kerroksessa eli 35. kerroksessa. Eipä vähän korkealla. Ihan jännitti katsoa ulos ja alas ikkunasta. Näkymät olivat aitoa suurkaupunkia. Huomaatko hissin nappuloista, mikä kerros puuttuu :) ?

Kaupunki tarjoaa nähtävää ja koettavaa varmasti ihan jokaiselle. En ole ennen nähnyt saati että olisin käynyt ihka oikealla lentotukialuksella. Manhattanin laiturissa oli parkissa museoksi muutettu Intrepid-alus, jonka kannella esiteltiin paljon erilaisia lentokoneita ja helikoptereita. Kyljessä lepäili sukellusvene, jossa pääsi käymään. Laivan kannella oli esillä myös avaruussukkula Enterprise, joka ei pettymyksekseni ollut edes käynyt avaruudessa. Minusta lentotukialuskin oli pikkukaupungin tytölle kulttuuria (ja historiaa), mutta jos haluaa niitä normaalimpia kulttuurielämyksiä, saa itselleen hankittua myös taideähkyn. Me kävimme MoMa:ssa (modernin taiteen museossa), Metropolitan Museum of Artissa (ihan val-ta-van suuri) ja Guggenheimissa. Lapsille, lapsenmielisille ja muuten vaan kaikesta kiinnostuneille suosittelemme myös Luonnonhistorian museota ja Bronxin eläintarhaa.

Central Parkissa riittää vehreyttä
Valmistauduimme reissuun varaamalla liput kotona netin kautta vain kahteen paikkaan: Vapaudenpatsaalle ja baseball-otteluun. Ensiksi mainittuun pääsy voi olla ilmeisesti etenkin kesäkaudella vaikeaa, ellei ennakkolippuja ole. Katselimme lippuja toukokuussa ja melkein koko kesäkuu oli jo ihan varattu. Patsaan kruunuun ensimmäiset vapaat liput taisivat olla vasta elokuulle, siispä kävimme "vain" jalustassa. Samalla lipulla pääsee myös Ellis Islandille, paikkaan jonka kautta aikanaan kaikki siirtolaiset ovat tulleet maahan.

 
 
Baseball ei ole meille kummallakaan millään lailla tuttu laji ennestään, mutta toki suomalaisen pesäpallon tuntemus auttoi vähän tajuamaan peliä. Noin 50 000 katsojaa oli kuitenkin ehkä enemmän elämys kuin itse peli, joka oli välillä kovin tylsä, anteeksi vain kaikki baseballfanit. Jos kiinnostaa käydä baseball-ottelussa, kannattaa katsoa vähän vinkkiä hyviin istumapaikkoihin ja muuhunkin esimerkiksi täältä.

Broadway Bites -ruokafestivaalien pikkusuolainen
New Yorkissa ei pääse turisti näkemään nälkää, sillä ravintolatarjontaa on ihan jokaiseen makuun. Myös hinnoittelun puolesta tarjontaa on laajalti. Pääsimme kerran myös itse tekemään, tai oikeastaan grillaamaan ruokaa Gyu-Kaku -ravintolassa, josta jo aiemmin kirjoitinkin. Annokset olivat joka paikassa reiluja, jopa suureellisia. Vai mitä sanotte tästä aamiaisesta?
Ensimmäisen aamun Grand Slam -aamiaisannos järkytti sielua ja verisuonia niin hyvin, että jatkossa hakeuduimme kevyempien eväiden ääreen. Aamiaisburritoja (täytteenä esimerkiksi munakokkelia, papuja ja kasviksia) näkyi menevän paljon, samoin bageleita kermajuustolla. Molemmat testattiin ja hyväksi todettiin.

Elokuvissa ja sarjoissa newyorkilaiset haukkaavat hiukopalaksi siivun pizzaa tai hodarin, ja näin se näytti olevan ihan todellisessakin elämässä. Lounasaikaan nakkisämpyläkojulle jonotti pukumiehiä ja korkkarinaisia Wall Streetin toimistoistakin. Niinhän mekin sitten tehtiin.

Olin joskus aiemmin kuolannut Makuja kotoa -blogin Heidin kirjoitukselle maailman parhaista burgereista, ja kuinka ollakaan, hotellimme nurkan takana olikin yksi Shake Shack -ravintola. Siihen oli ihan aina pitkä jono, paitsi kahden ukkosmyrskyn aikana. Silloin säntäsimme kiireen vilkkaa hakemaan omat annoksemme ja söimme ne hotellihuoneessa ukkosen paukatessa ja vesisateen piiskatessa kaupunkia. Gurmeeburgerit! Kyllä maistui.

Katz's oli meille turisteille elämys monella eri tavalla. Sisään mennessämme saimme siniset tiketit, joiden kanssa marssittiin jonottamaan tiskille. Hirveä hulabaloo oli siellä. Tilasimme sandwichit ja niiden valmistuessa saimme maistiaisiksi niiden väliin tulleita kalkkunaa ja pastramia (järkyttävän hyvää lihaa). Toki näiden maistiaisten saamisesta tuli palkita kokkipoika tipillä. Juomat haettiin eri tiskiltä ja sitten päästiin syömään.
Kalkkunaleipä oli ihan ok, mutta pastramileipä oli mielettömän hyvää. Leipä oli kooltaan sellainen, että isommallakin pojalla lähti hyvin nälkä. Kun oli syöty, jonotettiin kassalle, jossa maksu tapahtui pelkästään käteisellä. Muista siis varata taaloja mukaan, jos aiot ruokailla Katz'silla.

Toinen hauska monen tiskin paikka oli muuan elektroniikkaliike. Siellä jätimme ensin ostoskassit kassisäilytykseen ja siirryimme yläkerran tiskille kysymään muistikorttia kameraan. Ensimmäisellä tiskillä oli nainen, joka ilmoitti, ettei saa myydä mitään, koska on harjoittelija. Siis toiselle tiskille, jossa asiointi alkoi onnistua. Muistikorttia ei saanut tietenkään vielä tässä vaiheessa mukaansa. Alakerran kassaosastolla piti valita käteis- tai korttijono, joista täti aina opasti vapautuvalle kassalle. Ostos maksettiin ja seuraavalta tiskiltä itse tuotteen sai kuittia vastaan. Lopuksi haettiin ostoskassit säilytyksestä. Hyvä työllistäjä tuommoinen kauppa.

Talojen katoilla oli hauskan näköisiä vesisäiliöitä, osin kai ilmeisesti vieläkin vettä täynnä. Pikkuisen tähtäsin kameralla myös miesten vaatteita myyvän liikkeen nimeen. Sekös meitä suomalaisia hihitytti.

Chinatown oli metka paikka. Se on levittäytynyt jo melko laajalle alueelle ja syönyt kai tilaa jo Little Italyltakin.
Suomalainen terveysviranomainen saisi sätkyn, kun näkisi, että kokonaiset sikapossut kuskataan lähiravintolaan olalla pitkin katua. Tämä possuauto kiersi kulmakunnan ravintoloiden liepeillä ja toimitti lihat kuppiloihin. Kumpaahan possua meillä oli illalla lautasella?
Kiinakorttelin tapa ratkaista päivähoito-ongelmia oli jännittävä. Emme rohjenneet mennä kurkkimaan ikkunoista, millaista päivätoimintaa tuolla oli tarjolla.


Auringonlaskua kannattaa mennä katsomaan Top of the Rockin laelta (sinne, niin kuin moniin muihinkin torneihin ja nähtävyyksiin oli turvatarkastus). Me olimme lippujonossa kahdeksalta ja saimme liput puoli yhdeksän sisäänmenoon. Se oli hyvä aika. Näimme auringon laskevan Manhattanin ylle ja kaupungin valojen syttyvän.

Mahtava loma! Tekisi mieli mennä New Yorkiin vielä joskus uudelleen...

* * *

Lopuksi pari kysymystä:

Miksi ei...

...meillä ole sellaista jugurttijäätelöbaaria, jossa saisi itse tuutata kuppiin haluamansa määrän ja valikoiman jäätelöä (ja joka sitten punnitaan)?


...meidän talon porraspielessä ole näin komeita vartijoita?