lauantai 17. kesäkuuta 2017

Aamiaislautanen

Jos aamupalaa syödään vasta puolenpäivän tienoilla, kuten meillä tänään, saa siinä olla hyvinkin lounasmaisia elementtejä. Kananmunat ja pekoni ovat taattua aamiaiskamaa, samoin avokado, mutta couscousin avulla tästä tuli erittäin hyvä kokonaisuus, jonka voisi nimetä aamiaislautaseksi, lounaaksi tai brunssiksi. Ravinteikas lautasellinen sopii hyvin niin aamun kuntoilijalle kuin edellisen illan juhlijallekin.

Kun jälkiruuaksi surauttaa smoothien ja keittää kahvit, niin täysi maha ja hyvä mieli on taattu tunneiksi eteenpäin!


AAMIAISLAUTANEN / BRUNSSITARJOTTAVA (noin neljä annosta couscousia)

2 dl couscousia
2 dl kiehuvaa vettä
1 tl (luomu)kasvisliemijauhetta

3 rkl oliiviöljyä
2 rkl balsamiviinietikkaa
hippunen suolaa (tarvittaessa)
muutama rouhaisu mustapippuria myllystä
kourallinen yrttejä (lehtipersiljaa, basilikaa, minttua)
3-4 salvian lehteä
kourallinen rucolaa
n. 1,5 dl herneitä (tuoreita tai pakasteherneitä)
2 kevätsipulia varsineen (tai 1 salottisipuli)
1 pieni valkosipulinkynsi

1 kananmuna / ruokailija
2-3 siivua pekonia / ruokailija
puolikas avokado / ruokailija
kirsikkatomaatteja

Aloita couscousista. Laita ryynit kuumutta kestävään kulhoon tai pieneen kattilaan kasvisliemijauheen kanssa, kaada kuuma vesi päälle ja sekoita. Laita päälle kelmu tai kansi ja anna couscousin turvota 8-10 minuuttia (tai paketin ohjeen mukaan) eli suunnilleen sen aikaa, kun silppuat siihen muut ainekset.

Viipaloi sipulinvarret (tai hienonna salottisipuli), riivi herneet paloistaan (tai sulata pakasteherneet), kuori ja raasta valkosipulinkynsi ja silppua yrtit ja rucola. Kun couscous on pehmennyt, lisää äsken mainitut lisukkeet sen sekaan, ja sekoita joukkoon myös herneet, öljy, balsamico ja mustapippuria. Suolaa voi lisätä maun mukaan. Jätä couscous maustumaan siksi aikaa, kun paistat kananmunat ja pekonisiivut. Tähän sopii hyvin hiukan paistettu muna, jossa on löysähkö keltuainen - tai sitten uppomuna, miten tykkää (ja jaksaa).

Kokoa valmiit annokset ruokailijoille tai asettele kaikki tarjolle erikseen, jotta jokainen saa koota mieleisensä kombon.


tiistai 13. kesäkuuta 2017

Gochujang-härkistä

Näin kuumimman (toivottavasti myös säiden puolesta) grillimakkarakauden kynnyksellä täytyy välillä myös pitäytyä ihan pelkässä kasvisruuassa. Meillä ei erikseen ja kalenteroidusti vietetä kasvisruokapäiviä, vaan ne ovat osa arkiruokarytmiä hyvin luontevasti. Härkis on kiva ja maistuva proteiininlähde kasvisaterioihin, ja tällä kertaa se maustettiin korealaisittain gocujang-chilimaustetahnalla. Työpäivän jälkeen riisin kypsyessä ehti helposti tehdä härkislisukkeen ja tarkistaa vieläpä verkosta tuoreimmat käänteet ja kommentit hallituskuvioissa (ja puoluehärdellissä).


GOCHUJANG-HÄRKIS

pari ruokalusikallista öljyä paistamiseen
1 sipuli
puolikas (suippo)paprika
kourallinen parsakaalinnuppuja
2 porkkanaa
2 cm:n pätkä inkivääriä (=reilu ruokalusikallinen silputtuna)
4 valkosipulinkynttä
reilu teelusikallinen Gochujang-chilitahnaa (tai maun mukaan)
1 pkt Härkistä
vajaa 1 dl soijakastiketta (säädä kastikkeella suolaisuus makusi mukaan)
2,5 dl vettä + 1 tl Maizenaa
1 dl sipulinvarsia (tai kevätsipulia) silputtuna

Kuori ja suikaloi sipuli. Kuori ja viipaloi porkkanat ohuiksi viipaleiksi. Leikkaa parsakaalin nuppuja hiukan pienemmiksi paloiksi. Suikaloi paprika. Kuori ja raasta/hienonna inkivääri ja valkosipulinkynnet. 

Kuumenna paistinpannulla tai wokkipannulla öljyä ja paista siinä ensin sipulia, paprikaa, porkkanasiivuja ja parsakaalipaloja viitisen minuuttia (oikein reilulla lämmöllä, välillä sekoitellen). Lisää sitten joukkoon inkivääri ja valkosipuli ja paista vielä minuutti-pari (varo, etteivät pala). Vähennä lämpöä ja lisää pannulle Härkisrouhe, chilitahna ja soijakastiketta (laita ensi puolisen desiä ja lisää myöhemmin, jos haluat), ja sekoita hyvin. Sekoita veden joukkoon Maizena ja kaada pannulle muiden ainesten joukkoon. Sekoita, ja anna kiehahtaa parin minuutin ajan. Maistele ja lisää tarvittaessa vielä soijakastiketta suolaisuuden lisäämiseksi. Lisää joukkoon ihan lopuksi, juuri ennen tarjoilua, silputut  (kevät)sipulinvarret.

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Lisuketta tai pääruokaa: linssejä ja munakoisoa

Linssit ovat hyviä ja ravitsevia, ja sopivien kumppaneiden kanssa niistä saa kokonaisen aterian. Proteiinikertymä on kerralla kuitattu, vitamiinit ja hivenaineet saatu, eikä tarvitse kuikuilla lihan perään. Linsseistä saa kuitenkin kivan lisukkeen lihalle tai kalalle, ja tällä kertaa uunissa kypsennetty kana sai seurakseen linssi-munakoisomuhennosta. Tämä on erinomainen lisukevaihtoehto riisin, ohran, potun tai pastan sijaan.


LINSSI-MUNAKOISOMUHENNOS

öljyä
1 munakoiso
1 sipuli silputtuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
kymmenkunta kirsikkatomaattia
2 dl punaisia linssejä
noin reilut 3 dl vettä
1 tl kasvisliemijauhetta
1 tl balsamiviinietikkaa
1/2 dl yrttisilppua (esim. tuoretta basilikaa, persiljaa, oreganoa, minttua...)
hiukan mustapippuria
ripaus suolaa
1 tl juoksevaa hunajaa

Pese ja kuutioi munakoiso suupalan kokoisiksi paloiksi. Kuumenna korkeareunaisella paistinpannulla öljyä ja laita munakoisopalat paistumaan. Paista munakoisoja oikein kuumalla pannulla, kunnes ne ovat kauttaaltaan saaneet väriä. Voit lisätä öljyä pannulle välillä, mutta pidä joku tolkku - munakoisot imaisevat helposti melkoisen satsin, eikä tavoite ole, että ne lilluvat öljyssä. Kun munakoisoissa on väriä, lisää pannulle hiukan öljyä sekä sipulikuutiot ja valkosipulisilppu. Pienennä lämpöä ja kuullota sipuleita munakoisopalojen seassa sekoitellen, kunnes ne ovat hiukan pehmenneet. Puolita kirsikkatomaatit ja heitä pannulle paistumaan.

Huuhtele linssit ja lisää ne pannulle. Lisää myös kolmisen desiä vettä ja kasvisliemijauhe. Sekoita, laita kansi päälle ja anna linssien hautua kypsiksi. Tämä kestää kymmenisen minuuttia. Kannattaa välillä sekoittaa ja tarkistaa nestetilanne (voit lisätä tarvittaessa hiukan vettä). Kun linssit ovat kypsyneet, lisää sekaan balsamiviinietikka ja yrtit sekä mustapippuri ja hunaja. Sekoita ja tarkista vielä suolan määrä sopivaksi.

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Kanaa ja kirsikkapiirasta

Kun uuni lämmitetään ruuanlaittoa varten, on taloudellista tehdä samoilla lämmöillä myös jotain leivonnaista, eikö vain?

Sunnuntaina meillä herkuteltiin paitsi yrttikanalla, myös Twin Peaksin kirsikkapiiraalla. Aloitimme nimittäin katsomaan tuon kulttisarjan uutta kautta, ja se vaati ehdottomasti piirasta ja kahvia. Molemmat maistuivat Twin Peaksin ohessa aivan mahdottoman hyvälle. (Nyt on neljä jaksoa katsottu ja olen enemmän pihalla kuin monessa muussa sarjassa tässä vaiheessa. Välillä on tuntunut, että olen Kiasmassa katsomassa jotain audiovisuaalista installaatiota... Tunnelmassa on kuitenkin jotain koukuttavaa, joten katsotaan nyt loppuun asti, mimmoisia kuvioita sinne Cooperin monien kasvojen taakse kehkeytyy.))

Sunnuntaikanamme oli luullisten paistipalojen muodossa ja sai mausteekseen karkeaa dijonsinappia ja kasan yrttejä. Kannattaa survoa mausteet aina broiskun nahan alle, jolloin ne pääsevät kunnolla maustamaan lihaa, eivätkä valu nahkaa myöten vuoan pohjalle.



YRTTISET BROILERIN PAISTIPALAT

n. 600 g nahallisia kana-/broilerpaloja (luullisia paistipaloja tai koipireisiä)

n. 1dl yrttisilppua (tuoretta basilikaa, oreganoa ja persiljaa)
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
2 tl karkeaa dijonsinappia
5-6 tl oliiviöljyä
1 tl suolaa
1 tl juoksevaa hunajaa
pari rouhaisua mustapippuria

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita yrtit ja muut maustetahnan ainekset sekaisin kulhossa. Öljyä tulee sen verran, että seoksesta tulee paksuhko tahna, joka ei valu heti pois kanojen päältä. Ripsauta hiukan suolaa kanojen alapuolelle. Irrottele kanapalojen nahkoja lihasta työntämällä sormet varovasti väliin. Lusikoi yrttitahnaa jokaisen kanapalan nahkan alle ja nosta palat uunivuokaan nahkapuoli (eli yrttitahnapuoli) päälle päin. Lorauta hiukan oliiviöljyä vielä kanojen päälle ja ripsauta halutessasi hippunen suolaakin. Nosta vuoka uuniin ja paista noin 1 h 10 minuuttia tai kunnes palat ovat kypsentyneet kunnolla.

* * *

Jälkiruuaksi kirsikkapiirasta ja Twin Peaksia, kyllä kiitos!


lauantai 13. toukokuuta 2017

Pari pannusiikaa, kiitos!

Minulla on sen tason ruotokammo, että tohdin syödä kalaa vain huolellisesti fileoituna tai kunnolla jauhettuna. Siksipä kalatiskillä myytävät pannusiiat ovat jääneet meillä aina sinne tiskin jäihin.

Koska tänään olin jo yltiö(uhka)rohkealla tuulella ja kävin elämäni ensimmäisellä pyörälenkillä lukkopolkimien kanssa, ajattelin, että samaan rohkeuden sumaan sopii myös kala ruotoineen päivineen. Ostimme siis pannusiikaa kauppahallista. Sepä olikin hyvä ostos. En joutunut peloistani huolimatta ruotojen uhriksi, ja kala maistui oikein hyvälle. Teemme toistekin. (En myöskään kaatunut pyörälenkillä, joten päivässä oli monta onnistumista.)


PANNUSIIKA (kahdelle)

2 pannusiikaa (eli pientä siikaa perattuna)
suolaa
4 viipaletta inkivääriä
2 valkosipulinkynttä kuorittuna
pätkä sitruunaruohoa (mäiski vartta puukon kahvapäällä muutaman kerran)
puolikkaan limetin mehu

paistamiseen voita ja rypsiöljyä

Tee siikoihin molempiin kylkiin muutama viilto terävällä veitsellä. Ripottele kalojen sisään ja pinnalle suolaa. Kuumenna pannulla öljyä ja voita (tai pelkkää voita, jos niin haluat) ja heitä sinne paistumaan inkiväärisiivut, valkosipulinkynnet (kokonaisina) ja sitruunaruoho. Anna niiden maustaa öljy-voiseosta hetki ennen kuin nostat kalat pannulle. Paista kaloja molemmilta puolilta viitisen minuuttia ja valele välillä pannulla olevalla rasvalla. Lopuksi purista sekaan puolikkaan limetin mehu ja anna muhia pari minuuttia. Valele vielä kaloja samalla kerran-pari.

Nopean ja hyvän lisäkkeen (joka toimii melkein kastikkeena) kalalle saat esimerkiksi paistamalla nopeasti pannulla valkosipulinkynnen (viipaloidun), muutaman kourallisen tuoretta (huuhdeltua) pinaattia ja pari reilun kokoista tomaattia. Ripaus suolaa ja pieni töräys juoksevaa hunajaa riittää mausteeksi.

Kalan ja pinatti-tomaattihöystön lisäksi lautaselle lastattiin uunissa paahdettuja perunoita, porkkanoita ja kukkakaalta (joiden mausteena oli vain suolaa, valkosipulijauhetta ja mustapippuria).

maanantai 8. toukokuuta 2017

Hyvää ja kylmää! - jäätelötesti

Suomeen on viime vuosina ilmaantunut paitsi pienpanimoita myös pieniä jäätelötehtaita (pienjäätelimöitä?) ilahduttavan monta. Niiden tekemät jäätelöt voittavat mielestäni jäätelöjättien pakettijäätelöt sekä maussa että koostumuksessa satanolla. Hinnalla nämä noin puolen litran kylmät herkut eivät kilpaile, mutta ainakin pienessä taloudessa raskii niitä ostaa. Parhaimpiin tosin saattaa kehittyä riippuvuus ja himo, jolloin jäätelöpaketti kannetaan kotiin tuon tuostakin.


Oululainen blogaanijoukkio testasi eilen ihanalla Suomi100-brunssilla muutaman kotimaisen jäätelötehtaan tuotteita. Näin toukokuisena lumipyrypäivänä on ihan oikea aika koota testin tuloksia.

Ostin testiin nyt mukaan Kolmen kaverinSuomen jäätelön ja Jymyn jätskejä. Jokaiselta oli mukana vaniljajäätelö, mutta makujäätelöt valikoituivat ihan summamutikassa, eikä niissä ajateltu tasapuolisuutta tai vertailukelpoisuutta millään lailla. Jäätelömakuja näillä tehtailla on muuten melkoinen määrä, joten valinnanvaraa ja maisteltavaa riittäisi helposti kesän jokaiselle viikolle.         

Kaksitoistahenkinen raati arvioi jäätelöiden tuoksua, ulkonäköä, koostumusta ja makua. Luonnollisesti ja perinteisesti kulutusmittarina (eli paljonko söisin) oli muumimukillinen. Raati oli täynnä kokeneita maistelijoita, sillä aiemmin on testattu mm. sinappeja, jouluoluita, glögejä, kuplajuomia ja grillimättöjä. Jäätelöiden arviointi otettiin siis niin tosissaan kuin railakkailta naurunpyrskähdyksiltä kyettiin. Joku totesi, että harvoinpa tulee jäätelöitä myös haisteltua. Nyt haisteltiin ja tuoksuissa oli eroa!


Vaniljajäätelö oli raatimme suurimman ja tarkimman asiantuntijan, tulevan eskarilaisen, mielestä kirkkaasti ykkönen verrattuna makujäätelöihin. Kaikissa vaniljajäätelöissä oli runsaasti vaniljansiemeniä todisteena aidon vaniljan käytöstä. Värissä, tuoksussa, koostumuksessa ja maussa oli eroja, mutta ei kovinkaan suuria. Niinpä vaniljajäätelöt olivat keskenään kovin tasaväkisiä, ja niukan voiton vei Jymyn vaniljajäätelö. Kakkoseksi pääsi Kolmen kaverin vaniljajäätelö ja kolmas oli Suomen jäätelön vaniljajätski.


Makujäätelöistä testasimme tällä kertaa kuusijäätelön, raparperijäätelön ja mustikkajäätelön. Näitä testatessa nuorimman raatilaisen kasvoilta kuvastui paikoin hämmästystä ja paikoin pettymystä - ja nenänvarteen sekä otsalle kehkeytyi ryppy poikineen. Vain mustikka taisi saada jonkinmoisen hyväksynnän - myös meiltä aikuisilta se sai makujäätelöistä parhaimmat pisteet. Kuusijäätelö herätti vilkkaan keskustelun. Kukaan raatilaisista ei maistellessaan pystynyt nimeämään, mille jäätelö maistuu. Taidettiin ehdotella villiyrteistä saunavihtaan ja nokkosiin eli kuitenkin jäljillä eli luonnossa oltiin. Jäätelö maistui vihreältä, se todettiin! Ja yllättävän hyvältä! Eniten hämmennystä herätti raparperijäätelö, joka jäi makujäätelöarvioissa kolmanneksi. Sen mausta ei saatu millään kiinni, ja sitä arveltiin mm. hedelmäjäätelöksi. Makujen paljastuttua totesimme, että jos tietää mitä syö, se myös maistuu täsmälleen sille. Kyllä on ihmismieli jännä, kun täydentää makuhavaintoa.

Kiitos kaikille ihanille raatilaisille! Valmistaudumme seuraaviin testauksiin...

* * *

PS: Oulun alueellakin on pari oikein hyvää jäätelötehdasta: Sortolan jäätelö ja Tähtijätski. Sortolan jäätelöä en löytänyt kaupasta, joten päätin jättää Tähtijätskinkin nyt väliin. Molempien jäätelöä olen syönyt aiemmin ja ne ovat olleet ihania! Ehkä seuraavaan jäätelötestiin (sitä on jo suunniteltu) yritämme löytää mansikkajäätelöt molemmilta kotipuolen valmistajiltakin.

Kyllä kesä vielä tulee ja lumipyryt loppuvat.
Nimimerkki "Toiveikas"

torstai 20. huhtikuuta 2017

Pientä makeaa: macaron-leivokset

Jos mielit jotain oikein makeaa ja hienostunutta (ja gluteenitonta!) kahvipöydän sulostuttajaa, valmista macaron-leivoksia. Minä olen tehnyt niitä muutaman kerran. Ensimmäinen yritys oli naurettava ja raivostuttava yhtä aikaa: Sain aikaan murenevia kokkareita. Sen jälkeen olen kokenut onnistumisia ja voin sanoa, että ei macaronien valmistaminen niin kauhean vaikeaa ole. Oikeastaan päinvastoin. Tarvitaan vain malttia ja tarkkuutta - ja uskoa itseensä.

Nyt käyttämäni ohje löytyi Kodin Kuvalehdestä nro 8/2017. Siinä ohjeistettiin sekoittamaan mantelijauhetta ja tomusokeria tehosekoittimessa, jotta jauheesta tulisi oikein hienoa. Minä luistin tästä vaiheesta ja lopputuloksesta onkin havaittavissa mantelimurua. Makuun se ei vaikuttanut, joten annoin itselleni tämän laiskuuden anteeksi.


MACARONIT (20 kpl)

90 g (eli 3) munanvalkuaista
1/4 tl suolaa
30 g sokeria (2 kukkurallista ruokalusikallista)
110 g mantelijauhetta (2,5 dl)
200 g tomusokeria
1/4 tl elintarvikeväriä jauheena

Erottele huoneenlämpöisistä kananmunista valkuaiset kulhoon (kulhon pitää olla ihan puhdas ja kuiva). Tässä pitää olla hyvin tarkkana, ettei yhtään keltuaista pääse livahtamaan sekaan. Jos pääsee, ei valkuaisesta tule kovaa vaahtoa.

Sekoita keskenään mantelijauhe ja tomusokeri. Sekoita ne tehosekoittimessa, jotta mantelijauheesta tulee entistä hienompaa.

Lisää valkuaisten joukkoon suola. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää sitten joukkoon sokeri pienissä erissä koko ajan vatkaten, kunnes vaahto on kiiltävää ja jämäkkää. Lisää sitten vaahtoon siivilän läpi tomusokeri-mantelijauheseos muutamassa erässä taikinanuolijalla varovasti sekoittaen/nostellen. Samalla voi lisätä värijauhetta. Liian riuskat otteet sekoituksessa pilaavat taikinan.

Levitä uunipellille leivinpaperia. Laita macarontaikina pursotinpussiin (pyöreä tylla sopii tähän tarkoitukseen). Pursota taikinasta noin kahden sentin kokoisia nokareita pellille. Kun olet pursottanut yhden pellillisen (minulla mahtuivat kahdelle pellille), tasoita mahdollisesti pintaan jääneet huiput kostutetulla sormenpäällä. Pursota sitten loputkin macaronit. Anna macaronien levätä 30-60 minuuttia ennen paistamista. Pinnan tulee hiukan kuivua ja nahistua.

Laita uuni kuumenemaan 130 - 150 asteeseen (minulla oli jossain puolivälissä tuota). Paista macaroneja uunin alaosassa 14 - 16 minuuttia. Anna niiden jäähtyä ennen kuin irrottelet ne leivinpaperista.

Täytteeksi sopii esimerkiksi lemon curd, lime curd tai vadelma curd (eli hedelmä-/marjalevite) sellaisenaan tai maustamattomaan tuorejuustoon sekoitettuna. Minä käytin tällä kertaa vadelma curdia. Sipaise täytettä macaronin tasaiselle puolelle ja paina kevyesti toinen macaron päälle.



Macaron-leivokset sopivat kevään ja kesän juhlapöytiin, mutta ovat myös erinomainen tuliainen!