perjantai 22. heinäkuuta 2016

Somat ja hyvät friandit

Friandi ei ole kuulunut sanavarastooni tähän mennessä, mutta tämänpäiväisen leivonnan ja maistelun jälkeen se sinne kuuluu. Olen ymmärtänyt, että friandi on mehevä ranskalainen leivonnainen, jonka taikinassa on mantelijauhoa ja päällä marjoja tai hedelmiä. Kokonaisten kananmunien sijaan leivonnaisiin tulee pelkkiä valkuaisia eikä kohotusainetta (leivinjauhetta) lainkaan. Jamie Oliverin lehdessä (nro 70 / 16) leipomaan houkutelleet rosmariini-aprikoosifriandit oli tehty friandivuoissa, joten sellaisiakin lienee olemassa. Näyttivät ovaalinmuotoisilta ne lehden kaakut. Minulla ei ole sellaisia vuokia, joten käytin tavallisia muffinivuokia.

Rosmariini-aprikoosifriandit maistuivat meille oikein hyvin. Ne olivat pehmeitä, meheviä ja erittäin hyvän makuisia. Rosmariinin maku oli hento ja päällä olleet aprikoosit toivat raikkautta makeaan kakkuun.

Seuraavalla kerralla teen 12 kappaletta friandeja. Lehden (erittäin helpolla) ohjeella tuli kuusi muffinipellin vuokien kokoista friandia, joiden ei tarvinnut päiväkausia etsiskellä avonaisia suita, joihin kadota :)

Laitan ohjeen määrät alkuperäisen mukaan grammoina. Keittiövaaka on edullinen ja hyvä hankinta, joten jos et vielä sellaista omista, niin suosittelen hankkimaan.


ROSMARIINI-APRIKOOSIFRIANDIT (6 kpl)

100 g voita sulatettuna ja jäähdytettynä
125 g tomusokeria
25 g vehnäjauhoja
85 g mantelijauhetta
3 kananmunan valkuaista (keskikokoisia munia)
yhden sitruunan kuori
1 rosmariinin oksan lehdet hienonnettuna (valitsin aika pienen oksan)
3 - 4 tuoretta aprikoosia lohkottuna

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Voitele kuusi muffinipellin koloa huolellisesti ja reilulla kädellä. Voit varmaan käyttää myös samankokoisia vahvoja irrallisia muffinivuokia.

Sekoita tomusokeri, vehnäjauhot ja mantelijauhe kulhossa. Vaahdota toisessa kulhossa valkuaiset. Sekoita valkuaisvaahtoa jauhoihin muutamassa erässä. Sekoita samalla joukkoon noin puolet rosmariiniisilpusta sekä sitruunankuoriraaste. Sekoita lopuksi hellästi joukkoon voisula, kunnes saat aineksista pehmeän taikinan. Jaa taikina muffinivuokiin, asettele päälle aprikoosilohkoja ja ripottele pinnalle hiukan rosmariinisilppua.  Paista friandeja 180 asteessa 15-20 minuuttia kunnes ne ovat kullanruskeita.

Anna friandien jäähtyä kunnolla ennen kuin alat poistaa niitä koloistaan. Halutessasi voit siivilöidä niiden päälle koristeeksi hiukan tomusokeria.

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Raikkaat ahvenrullat ja kantarellikastike

Lomareissun ja -ruokien jälkeen säntäsin torille ja kauppahalliin ostamaan uusia perunoita ja ahvenfileitä. Ahven maistuu makoisalle sellaisenaan pannulla paistettunakin, mutta halusin vielä vähän fiilistellä Välimeren tunnelmissa ja yhdistin kalaan pecorinojuustoa ja sitruunankuoriraastetta, ja rullailin filepuolikkaat somiksi pyörylöiksi. Söimme ne kantarellikastikkeen, uusien perunoiden ja salaatin kanssa arkilounaaksi, ja viinilasillisen kera ateria tuntui mahdottoman juhlavalta. Jos siis haluat helliä omaa väkeä tai vieraita, niin valmista näitä ahvenrullia.


AHVENRULLAT (2-3 annosta)

n. 500 g ahvenfileitä
suolaa, mustapippuria, hiukan tuoretta tilliä
n. 2-3 rkl pecorinojuustoa raastettuna (parmesaanikin sopii)
n. 2 tl sitruunankuoriraastetta

cocktailtikkuja

paistamiseen esimerkiksi oliiviöljyä ja voita

n. 2 rkl valkoviiniä tai vettä nopeaan höyrytykseen

Leikkaa jokainen ahvenfile pituussuunnassa kahteen osaan. Poista pääpuolessa keskellä oleva kapea ruotopätkä (löydät sen tunnustelemalla). Levitä puolikaat leikkuulaudalle vieri viereen ja ripottele päälle suolaa ja hiukan mustapippuria. Silppua vähän tilliä ja ripottele sitä sekä juustoraastetta ja raastettua sitruunankuorta fileiden päälle. Ota valmiiksi esille cocktailtikkuja, joilla rullat kiinnitetään.


Ala rullailla fileenpuolikkaita niin, että käärit yhden rullalle ja nostat sen toisen puolikkaan päälle ja jatkat rullausta. Yhteen rullaan tulee kaksi siivua kalaa. Kiinnitä rulla tuikkaamalla cocktailtikku rullan läpi. Jos fileet ovat kovin eri kokoisia, voit valikoida paksumman ja isomman fileesiivun pariksi vähän ohuemman siivun, jotta saat tasakokoisempia rullia (jos haluat olla tarkka).


Kuumenna paistinpannulla oliiviöljyä ja pieni nokare voita. Nosta ahvenrullat paistumaan. Paista niitä melko kuumalla lämmöllä muutaman minuutin ajan kummaltakin puolelta. Kun kumpikin puoli on paistunut, lisää pannulle hiukan valkoviiniä tai vettä, ja nosta nopeasti kansi päälle. Parissa minuutissa kalarullat höyrystyvät meheviksi ja ovat valmiita tarjoiltaviksi.


Ennen tarjoilua poista tikut. Pyöräytä tikkua hiukan niin se on helpompi vetää irti.


Minä tein perunoille ja kalalle nopean kantarellikastikkeen:
- noin puoli litraa kantarelleja puhdistetaan ja halkaistaan / hienonnetaan
- 1 pieni sipuli hienonnetaan
- sipuleita ja sieniä paistetaan hetken aikaa öljyssä paistinpannulla ja sekaan lorautetaan 2 dl kuohukermaa
- mausteeksi suolaa, mustapippuria ja hiukan (tuoretta) timjamia
- annetaan kiehua hetken aikaa, jotta kastike saostuu vähän
- kalapannulta voi kaataa valkoviiniliemen sienikastikkeeseen antamaan lisämakua

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Sillikaviaaria uusille perunoille

Saimme kerran kylässä syödäksemme aivan mahdottoman hyvää sillimuhennosta. Siitä saakka se on kummitellut mielessäni, ja vasta nyt sain tehtyä herkkua itse. Kauppareissulla mieleen putkahti taas tuo taannoin syöty silliherkku, joten ostimme siihen ainekset Valion reseptin mukaan.

Kävimme juhannusaattona ostamassa uusia perunoita torilta suoraan viljelijältä ja söimme illalla yksinkertaisen, mutta ihanan kesäisen aterian: uusia perunoita ja sillikaviaaria. Perunat olivat aivan järisyttävän hyviä, eivätkä välttämättä olisi tarvinneet seurakseen yhtään mitään. Ei edes voita tai sipulia, noita perinteisiä uusien pottujen lisukkeita. Perunoiden lisukkeena tarjoiltu sillikaviaari kuitenkin sopi ihan täydellisesti pienien ja makeiden Siikli-perunoiden seuraksi. Parvekkeella ilta-auringossa ja kuohuviinilasillisen kera tuo ateria oli kaikessa yksinkertaisuudessaan hykerryttävän juhlava!

Sillikaviaaria sipaistiin myös kauppahallista ostetun tervaleivän (Leipomo Pekka Heikkisen valmistamaa) päälle. Etteipä vähän hyvää!

Kahdella sillifileellä tästä sillikaviaarista tulee vahvan sillinen. Jos on varovainen sillin syöjä, niin kannattaa kokeilla ensin yhdellä kalafileellä ja lisätä sitä, jos makuaisti niin sallii.


SILLIKAVIAARI

2 keitettyä kananmunaa (8 minuutin keittoaika)
2 kevytsuolattua sillifileetä
2 pientä uutta sipulia varsineen
n. 1 dl tuoretta tillisilppua
200 g kevyttä Creme fraichea
ripaus mustapippuria

Aloita keittämällä kananmunia 8 minuuttia ja jäähdyttämällä ne.

Huuhtele sillifileet kylmän veden alla ja hienonna ne veitsellä pieniksi kuutioiksi. Silppua sipulit ja varret. Kuutioi keitetyt ja jäähtyneet kananmunat pieneksi hakkelukseksi (minä hienonsin haarukalla rouheasti). Sekoita kaikki ainekset tahnaksi ja anna maustua jääkaapissa hetken ajan ennen tarjoilua.

Tarjoile sillikaviaaria uusien perunoiden kanssa tai esimerkiksi tervaleivän tai saaristolaisleivän päällä.


torstai 23. kesäkuuta 2016

Porovoileipäkakku

Mikä on poronlihan kanssa aina niin sopiva lisuke? Puolukka tietenkin! Voileipäkakkukirjan tekijä Markku Kopra on rohkeasti tuonut puolukan myös voileipäkakkuun poron kaveriksi, ja onnistuneesti onkin sen tehnyt. Tämä voileipäkakku oli ehkä parhaimpia syömiäni voileipäkakkuja. Tai toiseksi paras. En osaa päättää tämän ja hummuskakun välillä. Päiväkahvilla santsasin varalta molempia.

Tein ihan pienen muutoksen kakkuun. Unohdin nimittäin ostaa ruisleipää ja käytin sen sijaan hapankorppua. Ei huono ratkaisu! Hapankorppu imee itseensä hyvin kostutuslientä ja kakun muhiessa yön yli jääkaapissa pehmenee mukavasti. Hapankorppukerroksesta tuli ohut, mutta siitä tuli ihan kivasti makua kakkuun. Muuten valmistin kakun kirjan ohjeen mukaan (paitsi vähän pienempänä). Koristelu on ihan omaa niukkaa käsialaa.


POROVOILEIPÄKAKKU

8 viipaletta täysjyväpaahtoleipää
6 viipaletta ruisvuokaleipää

Porotäyte:
200 g kylmäsavuporosiivuja
200 g savuporotuorejuustoa
pieni salottisipuli
2 rkl hienonnettua lehtipersiljaa
ripaus mustapippuria

Puolukkatäyte:
1,5 dl puolukkahilloa
200 g maustamatonta tuorejuustoa

Kostutukseen:
n. 1 dl lihalientä

Koristeluun:
n. 150 g maustamatonta tuorejuustoa
100 g kylmäsavuporosiivuja
karpaloita
viinisuolaheinää
ruohosipulia
(minulla oli babypinaattia ja porosiivuja)

Valmista ensin porotäyte. Leikkaa porosiivut ja sipuli niin mahdollisimman pieniksi kuutioiksi. Sekoita ne kulhossa savuporojuuston ja hienonnetun persiljan kanssa tahnaksi. Mausta ripauksella mustapippuria.

Puolukkatäytettä varten sekoita toisessa kulhossa hillo ja tuorejuusto tahnaksi.

Vuoraa pyöreä 20 cm läpimitaltaan oleva kakkuvuoka kelmulla niin, että kelmua jää roikkumaan myös reunojen yli. (Voit myös tehdä alkuperäisohjeen mukaan niin, että vain pohjustat irtopohjaisen kakkuvuoan leivinpaperilla. Minä tein oman pienemmän kakkuni suorakaiteen muotoiseen leipävuokaan ja vuorasin sen ensin kelmulla.) Leikkaa leipäviipaleista paistuneet reunat pois ja asettele vuoan pohjalle yksi kerros leipää. Pyöreään vuokaan leivistä saa koota mieleisensä palapelin, suorakaiteen muotoiseen vuokaan leivät on helpompi asemoida. Kostuta leivät kevyesti jäähtyneellä lihaliemellä. (Pullasuti on tähän kätevä apu.) Levitä porotäyte leipien päälle. Murenna ruisleipää ja levitä muru porotäytteen päälle. (Tai taittele hapankorppuja pienemmiksi paloiksi ja levitä porotäytteen päälle.) Kostuta ruiskerros huolellisesti ja levitä sen päälle puolukkatäyte. Asettele päällimäiseksi kerrokseksi paahtoleipiä ja kostuta ne. Peitä kakku kelmulla ja nosta jääkaappiin maustumaan yön ajaksi.

Irrota kakku vuoasta. Notkista kuorrutukseksi tuleva tuorejuusto vatkaamalla sitä reippaasti (kulho ja lusikka toimivat tässä hyvin). Levitä tuorejuustoa kakun päälle ja sivuille. Koristele kakku haluamallasi tavalla. Ohjeen kuvassa oli kivasti taputeltu kakun alareunaan ruohosipulisilppua. Leivinpaperista oli leikattu pitkä suikale ja asetettu se kakun yläreunan ympäri. Vapaaksi jääneeseen alareunaan oli taputeltu ruohosipulisilppua. Näin oli saatu kaunis tarkkarajainen koristelu.

Jauhoton rosmariini-mantelileipä

Markku Kopran ja Sari Tammikarin tekemä Voileipäkakkukirja yllätti positiivisesti - ja maukkaasti! Ostin kirjan keväällä, koska siinä oli kauniit kuvat (kakut pääosassa, ei härpäkkeitä) ja kekseliään oloisia reseptejä. Nyt olen kokeillut kolmea reseptiä: jauhotonta rosmariini-mantelileipää, porokakkua ja hummuskakkua. Voi tavaton, että olivat hyviä! Molemmat kakut olivat raikkaita ja mahdottoman maukkaita. Reseptiikka oli tosiaankin onnistunut! Naputtelen kakkujen ohjeet tänne jossain vaiheessa.

Oli mukava löytää kirjasta voileipäkakkuun sopiva gluteeniton leipäohje. Olen joskus tehnyt voileipäkakkua kaupan gluteenittomata leivästä, enkä ole ollut ihan vakuuttunut sen mausta. Nyt ei olisi tarvittu gluteenitonta vaihtoehtoa, mutta halusin testata ohjeen myöhempiä tarpeita varten. Voileipäkakkukirjan gluteeniton mantelileipä oli maukas, ja se sopi hyvin tekemääni hummuskakkuun. Lisäksi leivän tekeminen oli helppoa. Kostutettavana leipä oli vähän haastava, eli tarvitsi enemmän ja huolellista kostuttamista kuin esimerkiksi paahtoleipä.


GLUTEENITON ROSMARIINI-MANTELILEIPÄ

4 dl mantelijauhetta
80 g (n. 2 dl) cheddarjuustoa (mature)
0,5 dl tuorejuustoa
4 tl leivinjauhetta
4 kananmunaa
0,5 tl kuivattua rosmariinia

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Sekoita mantelijauho, leivinjauhe ja rosmariini kulhossa. Raasta juusto ja sekoita kuivien aineiden joukkoon. Cheddarissa on riittävästi suolaa, joten lisäsuolaa ei tarvita. Sekoita ainekset taikinaksi ja levitä pellille leivinpaperin päälle n. 30 cm x 30 cm kokoiseksi levyksi. (Minun levyni oli hitusen pienempi, koska levystä uhkasi tulla arveluttavan ohut noilla mitoilla. Olisin kuitenkin voinut huoletta levitellä ja ohentaa vielä.)

Paista leipää 200-asteisessa uunissa 10 minuuttia. Anna leivän vähän jäähtyä ja poista sitten leivinpaperi varovasti.

Jos teet 30 x 30 -kokoisen pohjan, saat siitä yhdeksän paahtoleipäpalan kokoista neliötä kakkua varten.

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Ihana papusoppa

Donna Hayn ruokalehti putkahti postista ihan sopivaan aikaan. Sen kannessa luki "uudet talvisuosikit - lämmittävät hyvän olon keitot...". Se on sopinut hyvin Suomen kesäkuuhun, ainakin täällä Oulun korkeuksilla. Nyt tuntuu jo vähän lämpiävän, mutta eipä nuolaista ennen kuin tipahtaa... lunta tai räntää :)

Yksi lehdestä toteutettavaksi valikoitunut ohje oli tomaattinen, mausteinen papukeitto. Muuntelin sen aineksia vain vähän: Speck-kinkkua ei ollut saatavilla, joten ostin ylikypsää pekonia (joka olikin tosi hyvä tuote). Mustakaalta olin ostanut ihan tätä keittoa varten, mutta käytinkin sen vahingossa toiseen tarkoitukseen, joten tavallinen valkokaali sijaisti mustakaalta. Papukeitosta tuli aivan ihanaa! Siinä oli chilin tuomaa lämpöä, muttei tulisuutta. Pekoni toi sopivaa savuisuutta keittoon. Jos et halua käyttää pekonia ollenkaan, voit lisätä savuisuutta ripauttamalla joukkoon hiukan savupaprikaa. Huomioi, että savupaprika voi olla melko tulista. Voit silloin jättää tuoreen chilin pois ja hakea lämmön keittoon savupaprikasta.


LÄMMITTÄVÄN MAUSTEINEN TOMAATTINEN PAPUKEITTO

2 tl oliiviöljyä
150 g ylikypsää pekonia
1 sipuli
2 isoa valkosipulinkynttä
1 punainen chili
500 ml paseerattua tomaattia
7,5 dl vettä
n. 4 tl kanaliemijauhetta (tai 1 kanaliemikuutio)
380 g kidneypapuja (kypsiä)
380 g mustapapuja (kypsiä)
n. 2 dl hyvin ohueksi suikaloitua kaalta
pieni kourallinen silputtua lehtipersiljaa
suolaa ja mustapippuria

Suikaloi pekonit ja paista niitä kattilan pohjalla öljyssä, kunnes ne vähän rapsakoituvat. Silppua sipuli, valkosipulinkynnet ja chili, ja lisää kattilaan. Paista miedommalla lämmöllä sekoitellen hetken aikaa, kunnes sipuli vähän kuullottuu ja pehmenee. Lisää loput ainekset, sekoita ja anna keiton porista hiljalleen noin kymmenen minuuttia. Uuden sadon kaali ei tarvitse pitkää keittoaikaa. Talvikaalia voi keittää halutessaan pidempään, mutta silloin ehkä kannattaa lisätä pavut vasta hetken keittämisen jälkeen, etteivät ne muhjaannu.

Ripsauta keittoon mustapippuria myllystä, ja suolaa tarvittaessa. Sekoita keittoon lopuksi silputtua lehtipersiljaa.

lauantai 18. kesäkuuta 2016

Hennon sitruunainen silaus pullaan

Minulla oli jokin aika sitten tilaisuus valmistaa ihan omin käsin pullasuti. Voi sitä riemun määrää, kun onnistuin! En todellakaan ole mikään askartelija, joten ajatus pullasudin teosta jännitti etukäteen. Pullasutia puolen tunnin ajan kasatessani ajattelin kunnioituksella näkövammaisia käsityöläisiä, jotka suoriutuvat tuostakin tehtävästä murto-osassa siitä ajasta, jonka minä tuhersin.


Itse tehty pullasuti piti tietysti vihkiä käyttöön. Peruspulla on hyvää, mutta tällä kertaa annoin sille sitruunaisen loppusilauksen:

- hienoa sokeria
- sitruunankuoriraastetta


Pese sitruuna huolella ja raasta sen kuorta (vain keltaista osaa). Sekoita hyvin sitruunankuoriraaste ja sokeri, joita tulee suhteessa 50:50. Voitele pullat ja ripottele sitruunasokeria päälle. Paista pullat tavalliseen tapaan.