sunnuntai 22. marraskuuta 2020

Maukas maissikeitto

Olen tänä syksynä löytänyt purkkimaissin! Sehän on aivan mainio tuote moneen tarkoitukseen, kun ei tarvitse sulattaa. Purkki auki ja hommiin (tai syömään). Aiemmin syksyllä tein maissista alkupalan meksikolaiseen illalliseen, ja siitä tuli kaikessa yksinkertaisuudessaan aivan salonkikelpoinen ruoka. Pitää tuonnempana muistaa postatakin se. Viimemmäksi purkkimaissia tuli maissikeittoon, johon haeskelin ideaa useilta sivustoilta. Niiden perusteella muovautui Kokkeillaan-keittiön maissikeitto, josta tuli niin hyvää, että suosittelen tekemään! Laitoin keittoon pekonia, jota monissa resepteissä oli käytetty, mutta keittoa lusikoidessani totesin sen ihan turhaksi. Rapsakaksi paistuneet pekonit menettivät keittämisen aikana rapeutensa, eivätkä mielestäni enää olleet kovin kivoja keitossa. Jos niitä haluaa käyttää, kannattaa ehkä tehdä niin, että paistaa pekonimurut vasta juuri ennen tarjoilua ja lisää keiton päälle siinä vaiheessa, kun alkaa syömään. Jatkossa jätän pekonin tästä pois ja kutsun maissikeittoa kasviskeitoksi. Keittoon sopivaa savuisuuden makua saa mukavasti makeasta savupaprikajauheesta.

Keitto on melko nopeasti valmistuva, joten se sopii hyvin arkipäivien härdelliin.

 


MAISSIKEITTO (4 annosta)

 

3 rkl öljyä

1 (salotti)sipuli

2 perunaa

1 porkkana

1 pieni punainen paprika

1 valkosipulinkynsi

1/2 tl savupaprikajauhetta

1/2 tl Aji Mango -chilijauhetta (tai hippunen tavallista chilijauhetta)

2 dl vettä

puolikas kasvisliemikuutio (tai kanaliemikuutio)

4 dl maitoa

100 g tuorejuustoa

1 prk maissia

(50 g pekonia --> paista vasta lopuksi suikaloidut pekonit, jos välttämättä pekonia tähän haluat, äläkä heitä niitä kattilaan keiton sekaan vaan ripottele vasta lautaselle keiton päälle)


Kuori sipuli ja valkosipulinkynsi sekä perunat ja porkkana. Hienonna sipulit, kuutioi porkkana ihan pieniksi kuutioiksi ja peruna vähän porkkanakuutioita isommiksi paloiksi. Leikkaa paprika myös pieniksi kuutioiksi/paloiksi.

Kuumenna kattilan pohjalla öljyä ja freesaa siellä sipulia, perunaa ja porkkanaa muutaman minuutin ajan sekoitellen. Lisää paprikakuutiot ja valkospuli, ja jatka paistamista hetki. Älä polta valkosipulia. Lisää kasvisten joukkoon savupaprikaa ja chiliä sekä vesi ja liemikuutio. Sekoita, laita kansi päälle, ja jätä kiehumaan keskilämmöllä. Kun perunakuutiot ovat kypsiä (minulla oli pienet kuutiot, kypsyivät noin kymmenessä minuutissa), lisää kattilaan maito ja tuorejuusto. Kiehauta ja sekoita, jotta juusto sulaa tasaisesti. Valuta maissit siivilässä ja lisää keittoon. Anna kiehua viitisen minuuttia, jotta maissit kuumenevat kunnolla. Maista keittoa ja lisää tarvittaessa suolaa.

perjantai 20. marraskuuta 2020

Chili con carne

Puoliso yllätti minut eräänä päivänä chilijauheilla, ja siitäkös kotikokkailija innostui! Chilijauheet olivat peräisin Armastuksen chiliharrastajatyökaverilta, joka oli raskinut myydä muutaman pussillisen tuotoksiaan muillekin. Kahdessa pussissa oli savuchilijauhetta ja kahdessa tavallista. Olen testannut nyt kolmea noista ja todennut erittäin hyviksi - kiitos viljelijälle!

Jos keittiössä on neljää laatua uutukaisia chilijauheita ja lisäksi muutamaa muutakin kaupan versiota, niin tottakai ruokalistalla on chili con carnea. Se sopii kylmiin syyspäiviin - tai tätä kirjoitettaessa voisi sanoa talvipäiviin (kun lunta tupruttaa ja maa viimein on valkea) - lämmittämään kehoa ja mieltä. Tätä voisi tehdä myös ilman lihaa tai jollain kaura-/herneproteiinilla, mutta silloin sitä kutsuttaisiin chili sin carneksi.

Minä käytin tähän kahta erilaista chilijauhetta ja lisäksi makeaa savupaprikajauhetta. Jos ei sinulla ole saatavilla tällaisia ohjeessa käytettyjä erikoisempia chilijauheita, niin operoi niillä, joita kaapista löytyy. Laita kuitenkin jotain savuista chiliä, esimerkiksi chipotlea, jotta saat hyvän aromin muhennokseen. Tästä ruuasta voi tehdä juuri niin tulisen kuin haluaa eli säädä ihan mielesi  mukaan chilimääriä. Muista kuitenkin, että helpompi on lisätä kuin ottaa pois, eli aloita pienillä määrillä ja maistele. Meidän chilistämme tuli ihanan lämmittävää, mutta ei tulista. Chilit toivat makua ja lämpöä, mutta eivät poltelleet syödessä. Täydellistä!



 CHILI CON CARNE

 

3 rkl öljyä

400 g naudan jauhelihaa

2 sipulia

4 valkosipulinkynttä

2 tl jauhettua juustokuminaa

2 tl oreganoa

1 rkl jauhettuja korianterinsiemeniä

2 tl paprikajauhetta

1/2 tl savupaprikajauhetta (makeaa)

1/2 tl Montufar-chilijauhetta

1 tl Peruvian Pointer -chilijauhetta

2 rkl tomaattipyrettä

1 dl portteria (siis olutta)

1 lihaliemifondirasia (tai loraus fondia)

1 prk tomaattimurskaa

1 tl hunajaa

30 g tummaa suklaata (70 %) 

1 pkt kidneypapuja

suolaa ja mustapippuria


Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet. Kuumenna öljyä paistinpannulla ja nosta jauheliha paistumaan. Paista sekoitellen ja nosta hetken kuluttua sipuli sekaan. Kun jauheliha alkaa olla ruskistunut, lisää joukkoon hienonnettu valkosipuli sekä kaikki jauhetut mausteet sekä oregano. Sekoita hyvin ja laske vähän lämpöä. Lisää joukkoon tomaattipyrettä ja paista taas hetki sekoitellen. Lisää portteri, fondi, tomaattimurska ja hunaja. Sekoita hyvin ja anna seoksen kiehua. Maistele jo tässä vaiheessa ja lisää chiliä, jos haluat. Suolaakin voi lisätä jo tässä vaiheessa hiukan. Jätä sörsseli kiehumaan keskilämmölle, ja sekoittele välillä. Kun muhennos on muhinut tunnin verran, lisää joukkoon paloiteltu suklaa ja anna sen sulaa sekaan. Sekoita taas hyvin ja lisää siivilässä valutetut kidneypavut. Anna muhennoksen vielä kiehua, puolisen tuntiakin, ja tarkista makujen tasapaino. Lisää suolaa, jos sille tuntuu tarvetta olevan, lisää hunajaa, jos tasapainotusta tarvitaan, ja lopuksi rouhaise sekaan hiukan mustapippuria.


Chili con carnea voi hyvin syödä pelkän leivän kanssa, mutta riisikin on sille aivan oivallinen kumppani.

Ja aika helposti muutama lusikallinen meni ihan semmoisenaan, ilman mitään lisukkeita. Että niin hyvää tuli!

torstai 19. marraskuuta 2020

Punajuuri-kvinoasalaatti

Knivoa. Kinova. Kivona. Ikov... KVINOA!

Että oli vaikea saada tuo sana oikein kirjoittua otsikkoon! Sanoisin, että vaikeampaa kuin itse salaatin valmistaminen. Salaatti valmistuu nimittäin melkein kuin itsestään, koska uuni hoitaa asiaa osaltaan. Älä säikähdä monia ainesosia ja muutamia työvaiheita. Ehdit puuhastella yhtä sun toista, kun kasvikset ovat uunissa. Punajuurien kuoriminen on tässä ehkä se epämiellyttävin homma, joka sekin muuttuu ihan siedettäväksi, kun vetäisee käsiinsä kumihanskat. Ilman hanskoja punajuuriväri tarrautuu käsiin sitä tiukemmin mitä kuivemmat kädet ovat.

Minä tuunasin ohjetta lisäämällä joukkoon paahdettua ruusukaalta, suurta ruokarakkauttani. Mandariinia tai muuta hedelmää en sen sijaan laittanut salaattiin ollenkaan. (Alkuperäinen ohje salaattiin löytyy täältä.) Paahdoin ruusukaalit ja punajuuret uunissa samalla pannulla, erillään toisistaan, ja nostin ruusukaalit hiukan ennen punajuurilohkoja pois uunista. Silti osa niistä ehti saada vähän turhan tummaa väriä pintaansa. Ensi kerralla olen tarkempi, toivon mukaan. Tai sitten uppoudun taas kirjaan ja tarkkana olo unohtuu. 

 

PUNAJUURI-KVINOASALAATTI (2-3 annosta pääruuaksi)

 

puoli pussillista babypinaattia

4 pientä punajuurta

1 ruusukaalirasia

öljyä, suolaa, pippuria, hunajaa

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Kuori punajuuret ja leikkaa kolme niistä lohkoiksi (yhdestä punajuuresta noin 6-8 lohkoa). Raasta yksi punajuurista hienoksi raasteeksi ja jätä odottamaan *). Leikkaa ruusukaalien kannat pois ja poista päällimmäiset lehdet, jos ne näyttävät nuhjaantuneilta. Leikkaa isoimmat ruusukaalit pitkittäin kahtia. Nosta punajuurilohkot yhteen kulhoon ja ruusukaalit toiseen kulhoon. Kaada kumpaankin loraus oliiviöljyä ja mausta suolalla, mustapippurilla ja hennolla hunajalorauksella. Sekoita. Kaada kummankin kulhon sisältö uunipellille leivinpaperin päälle - toisistaan erilleen - ja nosta uuniin. Kypsennä kasviksia uunissa, kunnes ne ovat pehmenneet, mutta eivät vielä lötköpehmeitä. Riippuu lohkojen ja ruusukaalien koosta, kuinka kauan kypsyminen ottaa. Koska kasvikset ovat pellillä erikseen, voit keräillä ruusukaalit pelliltä ennen punajuuria, jos ne meinaavat kärähtää ja kypsyä liikaa. Uunituksen aikana ehdit puuhailla muuta.

***

1,5 dl kvinoaa

3 dl vettä

*) punajuuriraastetta

Huuhtele kvinoa ensin kuumalla vedellä (älä jätä tätä vaihetta välistä, sillä se vaikuttaa kvinoan makuun). Kuumenna sitten kattilassa vesi kiehuvaksi ja lisää joukkoon kvinoa ja punajuuriraaste. Keitä noin 20 minuuttia ja nosta jäähtymään.

***

Marinadi:

0,5 dl oliiviöljyä

pieni valkosipulinkynsi raastettuna

2 rkl limetin mehua

2 tl hunajaa

suolaa ja mustapippuria

pari ruokalusikallista tuoretta, hienonnettua basilikaa

pari ruokalusikallista tuoretta, hienonnettua minttu

Sekoita  marinadin ainekset kulhossa lukuunottamatta hienonnettuja yrttejä. Sekoita puolet marinadista uunista otettuihin punajuurilohkoihin, puolet ruusukaalien joukkoon. Lisää punajuurien joukkoon basilikasilppu ja ruusukaalien joukkoon minttusilppu, ja sekoita. Anna maustua siihen saakka, kun laitat salaatin tarjolle.

***

Kokoa salaatti. Huuhtele pinaatti ja valuta siivilässä. Laita tarjoiluvadille jäähtynyttä punajuurikvinoaa, pinaatinlehtiä ja marinoituja kasviksia. Sekoita kermaviilikastikkeen ainekset (ohje alla) kulhossa ja tarjoa erikseen annosteltavana.


Kastike:

1 prk kermaviiliä

0,5 dl hienonnettua, tuoretta minttua

1 tl hunajaa

ripaus suolaa ja mustapippuria



tiistai 6. lokakuuta 2020

Paahdettu juuressalaatti ja valkopapuhummus

Jos olet edes kerran elämässäsi paahtanut uunissa juureksia, olet todennäköisesti huomannut, miten hienot maut paahtaminen saa aikaan. Keittämällä saat kasvikset kypsiksi, mutta paahtamalla saat ne kypsiksi ja maukkaiksi. Olen lukemattomia kertoja paahtanut uunissa juureksia/kasviksia, ja mausteiksi riittävät oikeastaan vaikkapa vain öljy, suola ja mustapippuri. Tosin loraus hunajaa, muutama tippa balsamicoa, hippunen rosmariinia ja pari kynttä valkosipulia nostavat maut vähän eri tasolle. Kun löysin Etiketti-lehdestä ((3/2020) uunipaahdettujen juuresten ohjeen, johon liittyi jälkimarinointi, innostuin. Kastikkeen ainesosaluettelo sai veden kielelle, ja toden totta passasi kasvisten joukkoon täydellisesti!

Alkuperäisohjeessa oli käytetty vain juureksia. Minä en löytänyt ohjeessa ollutta juuripersiljaa kaupasta, joten se jäi pois. Olisi kyllä joskus mukava sitäkin maistella. Lisäsin joukkoon ruusukaalia (vai kaalta??? <-- Tästä taivutusmuodosta kävimme oulun ruokabloggariporukalla Pastanjauhajien 15-vuotiskemuissa mainiota keskustelua pitkin iltaa: kaali --> kaalta/kaalia?, kieli --> kieltä/kieliä? jne. Suomen kieli on niin ihanaa!) ...niin, siis ruusukaalia lisäsin, vaikka se ei juures olekaan. Onpahan vain niin herkkua, että sen lisääminen tähän ei ainakaan huonontanut ruokaa.

 

PAAHDETUT JA MARINOIDUT UUNIKASVIKSET

 

5 pientä porkkanaa

n. 500 g punajuuria

1 rasia ruusukaalta

250 g salottisipulia

3 valkosipulinkynttä

4-5 rkl oliiviöljyä

2 rkl vaahterasiirappia

1 tl kuivattua rosmariinia (tai oksa tuoretta)

3 rkl tuoretta timjamia hienonnettuna

(1 dl salvianlehtiä hienonnettuna <-- tätä oli ohjeessa, minulta puuttui)

1 tl suolaa


Kastike:

3 rkl oliiviöljyä

2 rkl sitruunamehua

2 rkl vaahterasiirappia

1 tl viinietikkaa

1 tl raastettua appelsiininkuorta

ripaus suolaa

1 dl hienonnettuja yrttejä (laitoin lehtipersiljaa ja minttua)


Laita uuni kuumenamaan 225 asteeseen. Pese ja kuori porkkanat ja punajuuret. Leikkaa porkkanat pätkiksi (paksuimmat pätkät kannattaa halkaista) ja punajuuret ohuehkoiksi siivuiksi (hanskat kädessä punajuuren kanssa värkkääminen on vähemmän sottaista). Leikkaa ruusukaalien kannasta siivu pois ja poista uloimmat lehdet, jos ne näyttävät huonokuntoisilta. Halkaise ruusukaalit pituussuunnassa kahtia. Kuori sipulit ja valkosipulinkynnet. Halkaise sipulit puoliksi (isot neljään osaan) ja viipaloi valkosipulinkynnet. Levitä kasvikset uunipellille leivinpaperin päälle. Sekoita joukkoon öljy, vaahterasiirappi, yrtit ja suola. Sekoita ja nosta pelti uuniin. Kypsennä kasviksia noin 25 minuuttia tai kunne ne ovat kypsyneet. Kypsennysaika riippuu siitä, miten isoiksi/pieniksi paloiksi olet ne pilkkonut.

Sekoita kastikeainekset kulhossa ja sekoita paahdettujen kasvisten joukkoon. Nauti salaatti lämpimänä tai kylmänä. Me söimme tätä nuotiomakkaroiden ja ihanan raikkaan kaalisalaatin kanssa.



VALKOPAPUHUMMUS (josta ei ole kuvaa, mutta uskokaa, hyvää tämä on!)

1 prk kypsiä valkopapuja

0,5 dl öljyä

2 valkosipulinkynttä

0,5 dl hienonnettua lehtipersiljaa

2 rkl sitruunamehua

1 rkl seesaminsiemenöljyä

1 tl juustokuminaa

0,5 tl suolaa

Valuta pavut siivilässä. Laita kaikki ainekset korkeaan kulhoon ja surauta sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Säädä makuja suolalla ja sitruunamehulla mieleiseksesi.

sunnuntai 4. lokakuuta 2020

Liekitetyt suklaakakut

Olimme syyskuun lopulla Pastanjauhantaa-blogin 15-vuotissynttärijuhlissa, joissa juhlamiljöö oli mitä tunnelmallisin. Vietimme ihanaa iltaa kodassa nuotion loimutessa ja hehkuessa, tietenkin herkutellen ja rupatellen.

Veimme kemuihin ennalta valmisteltuja ja kypsennettyjä uunijuureksia valkopapuhummuksen kera, mutta jälkiruoan valmistin nuotiolla. Melkoinen luolamiesnaisnmeininki! Olin näppärästi sekoittanut jo kotona kuivat aineet yhteen rasiaan ja pakannut voin ja sokerit toiseen rasiaan. Kananmunat kulkivat ehjinä perille omassa rasiassaan, eivätkä kokkaustohinoissa lopulta jääneet kenenkään alle illan mittaan. Kodassa sitten vain sekoitin voin ja sokerin puuhaarukalla ja kippasin muut ainekset sekaan. Hetki raivokasta sekoittamista, ja taikina oli valmis. Suklaakakkuset oli määrä paistaa epäsuoralla lämmöllä (ja voidelluissa vuoissa), mutta pikkuisen reilua liekkiä löi nuotio paistovaiheessa, ja osaan leivonnaisista tuli aavistuksen kitkerää makua kärvähtäneiden reunojen vuoksi. Paisto aloitettiin ihan ritilän reunamilla, mutta kun vuokia siirrettiin keskemmälle, alkoi tapahtua: Kakkutaikina alkoi hienosti kohota ja kypsyä. Tämän jälkeen siirtelin vuokia useasti vähän reunemmalle, keskemmälle, reunemmalle... ja toivoin parasta. Pimeässä kypsymisen tarkkailu oli vähän arpapeliä. Illan emäntä iloitsi täydellisestä leivonnaisesta, jossa palaneen makua ei ollut lainkaan. 1/6 siis onnistui - ei huono! Nautimme kuumat suklaamuffinit/-kakut vaniljajäätelön kera.

Suklaakakkusten ohjeen löysin täältä. Alkuperäisohjeessa oli tehty 12 kakkusta, minä tein 6 reilun kokoista. Muscovadosokerin vaihdoin kookossokeriin eli siihen, mitä taloudesta löytyi.


SUKLAAKAKUT NUOTIOLLA (6 kpl)

100 g voita

1 dl sokeria

1,5 dl kookossokeria

3 kananmunaa

1,5 dl vehnäjauhoja

ripaus vaniljajauhetta

0,5 dl tummaa kaakaojauhetta

0,5 tl leivinjauhetta

100 g tummaa leivontasuklaata veitsellä rouhittuna

- lisäksi 6 foliovuokaa


Sekoita/vatkaa huoneenlämpöinen voi sokereiden kanssa. Lisää kananmunat yksi kerrallaan vatkaten/voimakkaasti sekoittaen. Sekoita kuivat aineet keskenään sekä rouhittu suklaa. Lisää voi-sokeri-muna-seokseen ja sekoita nopeasti taikinaksi. Voitele vuoat ja jaa taikina vuokiin (leipurille jää yksi reilu lusikallinen taikinaa laadunvalvontaa varten). Paista nuotiolla (tai grillissä 190 asteessa) epäsuoralla tulella/lämmöllä (tai pistä pökköä pesään ja liekitä kakkuset). Hallitusti grillissä paistoajaksi riittänee noin 15 minuuttia (jos teet 12 kpl, niin 10 minuuttia), mutta avotulella paistoaika on vähän arvailua. Kun taikina alkaa kohota, kannattaa alkaa vahtia kakkusia tarkasti. Suklaakakkuset saavat hyvin mielellään jäädä sisältä vähän taikinaisiksi.

Rohkeasti kokkeilemaan leivontaa avotulella! (Nämä olivat niin hyvän makuisia, että taidan tehdä näitä myös ihan tavallisessa sähköuunissa.)

***

Kiitos isännälle ja emännälle sekä juhlaväelle voimaannuttavasta syysillasta! Ja herkuista, nams!

maanantai 14. syyskuuta 2020

Mehevää nyhtökanaa moneen eri tarpeeseen

Tein eräänä viikonloppuna mahottoman mehevää uunibroileria, jonka synnystä ei ole mitään erikoista tarinaa. Oli vain paistileikkeitä ja jääkaapin tarjonta, lyhyt pohdinta, liemen sekoitus ja kotvanen odottelua. Lopputulos oli mehevä nyhtökana, jonka olisi voinut syödä sellaisenaan, seisaaltaan, yksin. Kutsuin kuitenkin Armastuksenkin syömään, ja laitoimme riivittyä broileria hotdogsämpylöiden väliin porkkanan, kurkun, paprikan ja majoneesin kera. Kostutin leipiäkin hiukan tuolla vuoassa olleella liemellä, jotta nekin saivat lisämakua ja mehevyyttä.

Kävi sillä tavalla hassusti, että kirjasin ainekset muistiin, mutta unohdin kirjata, kauanko ruoka oli uunissa. Valmista on sitten, kun liha hajoaa haarukalla vähän heilauttamalla.




MEHEVÄT BROILERIN PAISTILEIKKEET

1 pkt broilerin paistileikkeitä (maustamaton)

Liemi:

2 valkosipulinkynttä rouheasti pilkottuna

1 iso sipuli silputtuna

puolikkaan limetin mehu

1 tl gochujang-tahnaa (korealaista chilimaustetahnaa)

2,5 dl vettä

2 tl hunajaa

puolikas kanaliemikuutio

pari rouhaisua mustapippuria, vähän suolaa

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen (tai 180 kiertoilmalla). Sekoita liemen ainekset kulhossa. Nosta paistileikkeet uunivuokaan (sen kokoiseen, että ne lepäävät vuoassa melko tiiviisti). Kaada liemi päälle (broilerpalat peittyvät lähes kokonaan). Nosta vuoka uuniin ja kypsennä (loppuajasta foliolla peitettynä, jos näyttävät kuivuvan) noin tunti... tai puolitoista. Jos pinta saa vähän väriä, ei se haittaa, mutta kokonaan broilerit eivät saa kuivua. Liemen ideana on pitää liha mehevänä ja pehmeänä.

Lihan voi syödä sellaisenaan valitsemansa lisukkeen kera, mutta sen voi myös riipiä parin haarukan avulla pienemmäksi "silpuksi". Näin se sopii mainiosti esimerkiksi leipien väliin tai vaikka tortillojen täytteeksi. Me sekoitimme jäljelle jääneet lihat seuraavana päivänä keitetyn riisin joukkoon (kera sipulin, porkkanan ja papujen). Edelleen hyvää!


keskiviikko 19. elokuuta 2020

Vihreää kanaa

Ikäiseni taloudenpitäjä on ruuanlaittourallaan ehtinyt tehdä broileria muodossa jos toisessakin. Äsken popsin ehkä kaikkien tekemieni ja syömieni broiskuruokien parhaimmistoa: broilerinfilettä lehtipersilja-pinaattikastikkeessa. Aioin alunperin tehdä tätä kastiketta, mutta ei-niin-korianterin-ystävänä päädyin muokkaamaan ohjetta vähän. Lopputulos olikin sitten jo ihan eri ruoka, sen verran sattui muutoksia tulemaan. Ruoka on helppo ja nopea valmistaa eli sopii hyvin arkihässäkkään ateriaksi.

Lehtipersilja-pinaattikastike oli ihanan valkosipulinen! Laitoin joukkoon kaksi reiluhkoa kynttä, mutta voit toki vähentää määrää, ellet halua itsellesi valkosipulihenkäyksiä, jotka tainnuttavat vampyyrit Transsylvaniassa asti. Lisukkeeksi paistoin toissapäivänä keitettyjä pottuja ja tuoretta, pätkittyä, vihreää papua. Mausteeksi tähän laitoin yrttisuolaa, mustapippuria ja tirauksen sitruunamehua.

BROILERIA VIHREÄSSÄ KASTIKKEESSA

1 pkt broilerinfileitä (ohuita)

öljyä paistamiseen

(yrtti)suolaa ja mustapippuria maustamiseen


Kastike:

kourallinen tuoretta pinaattia

ruukku lehtipersiljaa

2 valkosipulinkynttä

1 tl hunajaa

2 dl kuohukermaa

puolikas kanaliemikuutio

hiukan raastettua sitruunankuorta


Kuumenna korkeareunaisella pannulla tilkka öljyä ja laita broilerfileet paistumaan. Mausta ripauksella suolaa ja mustapippuria. Fileiden paistuessa voit tehdä kastikkeen. Surauta nopeasti sauvasekoittimella (korkealaitaisessa astiassa) pinaatti, lehtipersilja, valkosipuli, hunaja ja kerma tasaiseksi seokseksi. Kaada kastikeseos pannulle kanojen joukkoon, kun ne on molemmilta puolilta paistettu (noin 4-5 min./puoli). Lisää joukkoon vielä puolikas kanaliemikuutio murennettuna ja raasta mukaan vähän sitruunankuorta (hienoteräisellä raastimella kuoren keltaista osaa). Sekoita ja anna kastikkeen porista noin 10 minuuttia. Jos haluat kastikkeesta vähän sakeampaa, anna kiehahtaa pidempään, jotta kerma keittyy kokoon.