maanantai 18. kesäkuuta 2018

Paahdettua kukkakaalta spagetin kera

Maistoin tämän ruuan suussani jo ennen kuin aloin kokkeiluhommiin. Pienen säätämisen jälkeen lopputulos olikin sitä, mitä toivoin. Oi onnistumisen iloa!

Melkeinpä mikä tahansa kasvis tykkää uunissa paahtumisesta, ja kukkakaali on siitä peräti innoissaan. Paahdettu kukkis yhdistettynä valkosipuliin, oliiviöljyyn, sitruunamehuun ja parmesaaniin... arvaatte varmaan, aivan ihanaa! Tätä sörssöä kelpaa yhdistää pastaan. Laitoin spagettia, koska toinen kuivakaappimme vaihtoehto oli nallemakararonia, eikä se nyt tuntunut asianmukaiselta. Joku kierrepasta olisi myös ollut tässä kiva, niin kukkakaalimurut olisivat tarttuneet mukavasti pastan kiemuroihin.

Määrät ovat, anteeksi vain, vähän summittaisia. Maistelemalla löydät sinun talouteesi sopivimman säädön eli mieleisesi kombon sitruunamehun ja valkosipulin kanssa. Suunnilleen näillä kirjatuilla määrillä meillä mentiin.


PAAHDETTUA KUKKAKAALTA PASTAN KAVERIKSI

1 pieni kukkakaali (noin puolikiloinen pallero)
rypsiöljyä

1 valkosipulinkynsi
4-5 rkl oliiviöljyä
4-5 rkl sitruunamehua
vajaa 1 dl raastettua parmesaanijuustoa
n. 1 tl suolaa
kolme pyöräytystä mustapippuria myllystä
2-3 rkl pastan keitinvettä

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Paloittele kukkakaali pieniksi suupaloiksi ja asettele uunivuokaan. Lorottele kukkakaalinuppujen päälle hiukan öljyä ja nosta vuoka uuniin. Anna kukkakaalipalojen paahtua, kunnes ne ovat saaneet väriä ja pehmenneet. Saattoi mennä reilut 20 minuuttia.

Kun kukkakaalit ovat melkein kypsiä, laita pastavesi kiehumaan. Suolaa vesi ja heitä pasta kypsymään. Sillä välin murskaa kypsyneet kukkakaalipalat haarukalla vaikkapa kulhossa (ei tarvitse tulla tasaisen sielää massaa, riittää kun on vähän sössätty). Lisää kukkakaalimuhjun joukkoon raastettu/hienonnettu valkosipulinkynsi, oliiviöljyä, sitruunamehua, parmesaania ja suolaa sekä mustapippuria. Sekoita hyvin ja maista. Suolan tarve riippuu vähän siitä, miten suolaisessa vedessä olet pastasi keittänyt. Lisää sitruunamehua, jos haluat lisää kirpakkuutta. Kun pasta alkaa olla kypsää, ota pari ruokalusikallista kiehumisvettä kukkakaalimuhjuun ja sekoita. Siivilöi kypsä pasta ja sekoita sen joukkoon kukkakaaliseos.

Paahtuneet aarteet - maistuisi siltäänkin.

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Pari endiiviä, kiitos!

Nyt olen paikannut taas yhden aukon sivistyksessäni eli syönyt endiiviä. Tänne Oulun korkeuksillekin rantautuu hiljalleen noita (meidän mittapuussamme) erikoisempiakin ilmestyksiä, ja toistaiseksi olen vain niitä ujosti vihannesosastolla silmäillyt. Muutaman päivän ne pötköttelivät jääkaapissa ja odottelivat kokin inspiraatiota (jota kokki haeskeli internetistä). Monissa resepteissä endiivi oli kesytetty kypsentämällä, ja niin minäkin päätin tehdä. Endiivin maun sanotaan olevan hitusen karvas, mutta kypsentäminen pehmentää sitä. Pidin kyllä mausta raakanakin, ja seuraava endiivikokkeilu on todennäköisesti tarjota endiivin lehtiä jollain pehmeänmaukkaalla täytteellä höystettynä.

Grillasin ruuaksi raakamakkaroita ja maissia, ja lisukkeeksi paistelin pannulla pari endiiviä. Ne saivat makua sinapista, hunajasta, balsamiviinietikasta ja valkosipulista, koska tuumailin makujen sopivan hyvin makkaroiden kanssa. Ja jo osui ajatus napakymppiin! Napakammalla grillillä eli paremmilla lämmöillä endiivit voisi grillatakin. Tuoreella tillisilpulla vahvistettuna nämä endiivit sopisivat varmasti ihanasti myös kalan seuraksi.


HUNAJA-SINAPPISET PAISTETUT ENDIIVIT

2 endiiviä
3-4 rkl rypsiöljyä

1 tl hunajaa
1 tl Dijon-sinappia
1 tl balsamiviinietikkaa
1 pieni valkosipulinkynsi raastettuna/hienonnettuna
pari pyöräytystä mustapippuria myllystä

Poista endiiveistä päällimmäiset lehdet, halkaise endiivit pituussuunnassa ja huuhtaise ne (ja kuivaa). Kuumenna pannulla öljyä ja nosta endiivinpuolikkaat paistumaan leikkuupinta alaspäin. Anna endiivien paistua lempeähköllä lämmöllä, kunnes ne ovat pehmenneet ja saaneet väriä (noin 15 minuuttia).

Sekoita kastike kupissa. Käännä endiivit pannulla ja valuttele kastiketta niiden päälle. Anna hautua vielä hetki ennen tarjoilua.

Tykkäsin kovasti!!

tiistai 29. toukokuuta 2018

Kipinää kielelle eli korealaiset kanavartaat (ja grillattua paksoita)

Vahva korealainen Gochujang-chilitahna on riittoisaa. Lusikallisesta saa jo mukavasti makua ja lämpöä ruokiin, joten puolen kilon rasiasta riittää ja riittää ja riittää... Hyvä niin, koska sittenpähän voi tehdä kerran jos toisenkin näitä korealaisia kanavartaita (joiden ohjeen löysin Me Naiset -lehdestä nro 21/2018). Epäilin, miten liha saa makua pelkästään grillauksen aikana sivelystä, joten tumpsautin kanapalat marinoitumaan (valkosipulilla tuunaamaani) mausteseokseen vartiksi. Kannatti!

Vajaa puoli kiloa broileria ja pari ruokalusikallista gochujang-tahnaa muodostivat mukavasti suussa kihelmöivän liiton ja nenänvarteen kohosi pikkuisen hikikarpaloita. Siis juuri meille sopiva, mutta jos haluat vain vähän chilin lämpöä, vähennä toki tahnan määrää marinadissa. Lusikallisellakin saa jo hyvät maut.

Suosittelen investoimaan metallisiin varrastikkuihin, jolloin ei tarvitse huolehtia siitä, että tikut kärähtävät kesken grillauksen. Jos käytät puisia tikkuja, on niitä syytä liottaa ennen lihojen/kasvisten pujottelua niihin, jotta ylimääräistä hiillostusta ei pääse syntymään. Meidän sähkögrillimme tosin ei ole niin järeissä lämmöissä, että palaminen olisi huolenaihe. Siitä huolimatta ne metallivartaat ovat oikein mukavat.


KOREALAISET KANAVARTAAT

480 g ohuita broilerfileitä

Marinadi:
2 rkl korealaista gochujang-chilitahnaa
2 rkl seesamiöljyä
2 rkl vaahterasiirappia
2 rkl soijakastiketta
2 valkosipulinkynttä raastettuna (tai hienonnettuna)

Leikkaa broilerfileet suupalan kokoisiksi paloiksi. Sekoita marinadin ainekset ja nostele kanapalat sekaan. Sekoita hyvin ja jätä marinoitumaan huoneenlämpöön vartiksi.

Kuumenna grilli ja nosta vartaat paistumaan. Paista vartaita välillä käännellen noin 15 - 20 minuuttia, kunnes liha on kypsää.

* * *

Helppoa, kätevää ja erittäin maukasta! Söimme kanavartaita grillatun paksoin eli pinaattikiinankaalin kanssa. Se olikin mahtava lisuke broiskulle, erityisesti erinomaisen kastikkeensa ansiosta! Kastikeohje on Kokkipottilan Hannelen käsialaa. 


GRILLATTUA PAKSOITA JA MAAPÄHKINÄKASTIKETTA

pari pientä paksoita neljään osaan pitkittäin halkaistuna
suolapähkinöitä (maapähkinöitä)

Maapähkinävoikastike:
2 rkl riisietikkaa
2 rkl hunajaa
2 rkl rypsiöljyä
3 tl kalakastiketta
2 rkl maapähkinävoita
1 pieni valkosipulinkynsi raastettuna
sormenpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä raastettuna

Sekoita kaikki kastikeainekset kulhossa. Grillaa paksoipaloja välillä käännellen, kunnes ne saavat vähän väriä, mutta ne saavat jäädä rapsakoiksi. Kun paksoit on grillattu, valele niitä kastikkeella. Ripottele päälle hiukan suolapähkinöitä. Namnam!

maanantai 14. toukokuuta 2018

Grillikausi avattu: Broilervartaat portugalilaisittain

Helle on hellinyt meitä jo päiväkausia, ja se tuntuu näin toukokuussa peräti ihmeelliseltä. Ja ihanalta! Viikonloppuna korkkasimme sen kunniaksi grillikauden. Parvekkeelle roudattu sähkögrillimme on ihan kelpo kapine aika monenlaiseen grillaukseen, mutta ei ihan parhaimmillaan (eli tarpeeksi kuuma) punaisen lihan grillaukseen. Nyt grillasimme valmiiksi kypsennettyä maissia, pari jämäksi jäänyttä halloumijuustosiivua sekä portugalilaisittain maustettuja broilervartaita. Broiskuohjeen löysin Donna Hay Magazinesta 97/2018 ja sitä pienesti soveltaen valmistui oikein maittava kanaruoka. Ateria täydentyi salaatilla sekä upealla auringonpaisteella. En keksinyt tilanteessa mitään valittamista. Annan arvosanaksi reilusti kiitettävän!

Donnan vartaissa oli käytetty karitsaa, pekonia, possua, naudanlihaa (edullisempia ruhonosia) ja chorizomakkaraa, mutta täällä ei kaupassa ollut tarjonta ihan parhaimmillaan, joten mentiin pelkällä broiskulla.


BOILERVARTAAT PORTUGALILAISITTAIN

1 pkt broilerin rintafileitä (meillä oli 3 reilun kokoista filettä)

Marinadi:
4 valkosipulinkynttä murskattuna
1 tl jauhettua juustokuminaa
vajaa 1 tl chipotlechilihiutaleita (tai 1 tl savupaprikajauhetta + 1/2 tl chilihiutaleita)
2 tl raastettua sitruunankuorta (keltaista osaa)
2 rkl omenaviinietikkaa (koska ei ollut punaviinietikkaa)
3 rkl oliiviöljyä
n. 1 tl suolaa
ripaus mustapippuria

Sekoita marinadin ainekset kulhossa. Paloittele broilerinfileet noin suupalan kokoisiksi kuutioiksi ja heitä ne marinadin sekaan. Sekoita hyvin ja anna palojen maustua 15 minuuttia.

Valmista marinoitumisen aikana kastike.


Minttu-persiljasalsa:

vajaa 1 dl silputtua tuoretta lehtipersiljaa (en mittaillut ihan tarkasti, semmoinen about kourallinen...)
vajaa 1 dl silputtua tuoretta minttua
1 vihreä chili hienonnettuna (poista vaaleat siemenkiinnikkeet ja siemenet)
1 tl raastettua sitruunankuorta
1 rkl sitruunamehua
4-5 rkl oliiviöljyä (sen verran, ettei salsa jää ihan jankiksi)

Sekoita salsan ainekset keskenään kulhossa ja jätä odottamaan valmiita vartaita.

Kun broilerpalat ovat marinoituneet, pujottele ne varrastikkuihin. Kuvassa näkyvät metalliset tikut ovat peräti kätevät. Jos käytät puisia tikkuja, liota niitä ennen grillaamista vedessä, jotta ne eivät grillauksen aikana ala kärventyä. Grillaa lihoja välillä käännellen, kunnes ne ovat kypsyneet, mutta eivät kuivuneet. Tekisi mieli sanoa, että kypsymisaika riippuu palojen koosta ja grillin kuumuudesta, mutta tunnustan sen sijaan, että en muistanut katsoa kellosta, kauanko noiden kypsymiseen meni meillä aikaa. Luiruttele minttu-persiljasalsaa kypsien broilervartaiden päälle. Se muuten sopi erinomaisesti myös salaatinkastikkeeksi!



tiistai 8. toukokuuta 2018

Yhden pannun taktiikka - rautua ja parsaa uunissa

Ilmaisut "älyttömän hyvää" ja "yksinkertaista" sopivat hyvin samaan virkkeeseen. Jos nuo mahtuvat yhteen astiaan, niin aina vain paranee! Lauantai-illan täydellinen ateria muodostui uunissa kypsennetystä raudusta ja parsasta höystettynä tillipestolla ja halloumijuustolla. Yhden astian taktiikkani vähän petti, kun halusin halloumijuustoon paistopintaa ja se piti hankkia paistinpannulta. Uunissa juustot vain pehmenivät, eivätkä saaneet väriä.

Äh. Sotkinhan minä kolmannenkin astian, sen pestokulhon. Älyttömän hyvää ja yksinkertaista siitä huolimatta! Tehkää tekin, ja sotkekaa niin monta astiaa kuin haluatte.


RAUTUA JA PARSAA UUNISSA

vajaa 400 g:n rautufile
1 nippu tankoparsaa
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
(halloumijuustoa)

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Levitä pellille leivinpaperi ja ota palanen foliota esille. Nosta rautufile folion päälle ja taittele folion reunoja laidoiksi. Ripottele kalan päälle suolaa ja hiukan mustapippuria.

Huuhtele parsat. Napsauta niiden tyvistä puumainen osa pois. Kuori parsat, jos haluat eli jos kuori näyttää kovin napakalta. Levitä parsat leivinpaperin päälle pellille ja lorauta niiden päälle hiukan öljyä. Ripottele päälle myös vähän suolaa. Jos haluat mukaan halloumia, leikkaa siitä siivuja ja laita pannulle. Voit paistaa halloumit myös erikseen pannulla, koska uunissa ne eivät ennätä saada väriä. Nosta pelti kaloineen ja parsoineen uuniin. Kypsennä niitä 175 asteessa noin 15-20 minuuttia, riippuen kalafileen ja parsojen paksuudesta.

Valmista kypsymisen aikana pesto.

Tillipesto:
puoli ruukkua basilikaa
pari ruokalusikallista pinjansiemeniä
pikkuinen valkosipulinkynsi
1 tl raastettua sitruunankuorta + hiukan sitruunamehua
ripaus suolaa
1/2 - 1 dl oliiviöljyä

Laita ainekset kulhoon ja suristele sauvasekoittimella kastikkeeksi. Öljyn määrällä voit säätää soosin koostumusta. Levitä haluamasi määrä kastiketta kypsän kalan päälle.

* * *

Työreissuilla tulee joskus tehneeksi hassuja ostoksia. Reilu viikko sitten löysimme työkaverin kanssa tuollaiset vekkulit porkkananteroittimet. Tuikitarpeellinen keittiöväline! Nyt on vekotin testattu, ja ai että tuli sievää porkkanaruusuketta salaatin somisteeksi :)

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Makua tofuun!

Olen edelleen vähän epäröivä tofun suhteen. Olen syönyt hyvää tofua (nämä ovat parhaat kokkeiluni: "Tofun tutinaa" ja "Rapeaa tofua...".), mutta myös mautonta ja ankeaa. Omat tofukokkeilut ja makumieltymykset ovat jalostuneet seuraavanlaiseksi ajatukseksi: rapsakka paistopinta ja reipas maustaminen ovat tarpeen, jotta tofu uppoaa.

Glorian Ruoka & viini -lehdessä (4/2018) oli ohje japanilaiseen inkivääripossuun. Koska nyt ei ollut hinkua porsaanlihaan, niin päätin vaihtaa sen tofuun (josta ohjeessakin oli vinkattu). Tofua oli enemmän kuin ohjeessa possua (sitä oli vain 200 g), joten päätin omatoimisesti kasvattaa kastikkeen määrää. Koska lisäsin soijaa suhteessa muita aineksia enemmän, en tohdi enää nimittää soosia tare-kastikkeeksi, joksi sitä kutsuttiin lehden ohjeessa. Tiedä, kuinka tarkaa se on... Tällä soijan määrällä kastikkeella voi hyvinkin olla ihan toinen nimi. Elän toivossa, että sapporolaistuneet oululaiset perehdyttävät meitä jatkossa japanilaisen ruoan saloihin ja tuuttaavat blogiinsa hyviä reseptejä.     


JAPANILAINEN INKIVÄÄRITOFU

270 g maustamatonta tofua
1 tl tuoretta inkivääriraastetta
2 tl sakea

Kastike:
3 tl tuoretta inkivääriraastetta
2 rkl sakea
4 rkl soijakastiketta
2 tl miriniä
2 tl sokeria

Leikkaa tofu noin sentin paksuisiksi siivuiksi. Levitä ne lautaselle ja pirskottele päälle sakea sekä inkivääriraaste. Anna tofusiivujen maustua 5-10 minuuttia. Sekoita sillä välin pienessä kulhossa kastikkeen ainekset.

Kuumenna paistinpannulla hiukan öljyä ja nosta marinoituneet tofuviipaleet paistumaan. Anna niiden paistua oikein kuumalla pannulla, kunnes pintaan on tullut väriä, ja käännä niiden kylkeä. Paista joka sivulle rapsakka kauniin ruskea pinta. Kun tofut ovat paistuneet, vähennä hiukan lämpöä liedeltä ja lisää pannulle kastike. Anna kastikkeen kiehua kokoon ja tofuviipaleiden imeä kastikkeen makua.

Tarjoile tofu keitetyn riisin kanssa. Riisi on syytä laittaa kypsymään ihan ensimmäisenä, ja kun se alkaa olla lähes kypsää, voi alkaa paistaa tofupaloja. Annoksessa oli lisäksi suikaloitua kaalta, jonka senkin paistoin nopeasti oikein kuumalla pannulla. Kunhan varhaiskaalta alkaa tulla kauppoihin, sitä ei kannata paistella, mutta tämä vanha kaali kaipasi mielestäni paistopintaa.

Hyvää, teen toistekin - myös possuversiona. Porsaan ulkofile siis suikaloidaan ja marinoidaan sakella ja inkiväärillä, kuten tofukin.


torstai 5. huhtikuuta 2018

Loskaa pyöräteillä, kevättä lautasella: Herne-avokadopestoa pastalle

Töistä kotiin pyöräityäni oli pikkuisen kiukkuinen, mutta pieni ärtymykseni suli jo ruuanteon maisteluvaiheessa. Avokadon, herneiden, valkosipulin ja mintun kombinaatio herkisti hymyilemään ja iloisen vihreä väri vei ajatuksia jo kesää kohti. Tämä pastaruoka oli kovastikin minun makuuni.

Tein ruuan lähes alkuperäisen ohjeen (Donna Hay Magazine, Issue 97 / 2018) mukaan. Minttua minulla ei ollut riittävästi, joten laitoin myös basilikaa. Fifty-fifty -kombinaatiolla maku on minun mielestäni sopivasti hennon minttuinen. Lisäsin pestoon myös limetin mehua ja pecorinojuustoa, joita ei ohjeessa ollut lainkaan. Herneet kiehautin ihan nopeasti ennen käyttöä. Ruoka valmistui nopeasti, pastan kiehumisen aikana, joten se sopii myös kiireisemmälle kokille.


HERNE-AVOKADO-MINTTUPESTOA PASTALLE

200 g pakasteherneitä
1 avokado
1 valkosipulinkynsi
1 tl raastettua limetin kuorta
puolikkaan limetin mehu
reilu 1 dl mintun ja basilikan lehtiä
n. 0,5 dl raastettua pecorinojuustoa (tai parmesaania)
2 reilua ruokalusikallista oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria
n. 0,5 dl (paahdettuja) pinjansiemeniä

Laita pastaa varten vesi kiehumaan ja ala valmistella samalla pestoa. Kiehauta pienessä kattilassa vähän vettä ja lisää sekaan pakasteherneet. Kiehauta herneitä pari minuuttia, älä yhtään pidempään. Kaada ne siivilään ja huuhdo nopeasti kylmällä vedellä. Tarkoitus on säilyttää herneiden kaunis heleä väri. Halkaise avokado ja poista kivi (napauta siihen veitsi kiinni ja kierrä kivi irti). Kaapaise avokadon "hedelmäliha" lusikalla irti kuoresta.

Surauta sauvasekoittimella tahnaksi noin puolet herneistä, avokado, valkosipulinkynsi, limetin kuori ja mehu, minttua ja basilikaa, juustoraaaste ja oliiviöljy sekä suola ja myllystä rouhittu mustapippuri. Maista ja lisää suolaa maun mukaan. Pestossa saa olla suolaisuutta aika reilusti, koska se maustaa myös pastan.

Kun pasta on kypsää, ota talteen noin desilitra pastan keitinvettä. Sekoita kypsän pastan joukkoon pesto ja tarpeen mukaan keitinvettä sekä loput herneet ja pinjansiemenet. (Jos haluat paahtaa pinjansiemeniä, tapahtuu se näppärästi kuivalla, kuumalla paistinpannulla. Älä jätä pinjansiemeniä yksinänsä paahtumaan, sillä ne palavat yllättävän joutuin. Sekoittele niitä paahtamisen aikana.)