keskiviikko 24. elokuuta 2016

Nimetön, mutta erittäin hyvä broileriruoka

Ruokia voi nimetä monin eri tavoin. Raaka-aineiden lisäksi valmistustapa tai -astia voi antaa nimen ruualle (-pata tai -vuoka tai -muhennos). Se on melko selkeää ja kuvaavaa, puhumattakaan nimistä "salaatti" tai "kastike". Sitten on toisessa ääripäässä sörsseleitä, hässäköitä ja viritelmiä, joille ei keksi järkevää nimeä millään. Olisi mukava tarkentaa eikä sanoa, että on valmistanut uunibroileria tai paistettua kalaa - tai kasvissörsseliä.

Eräänä päivänä tein taas ihan täysin näppätuntumalla ja "mitä kaapissa sattuu olemaan" -meiningillä broilerruokaa. Nimeän sen nyt erittäin maukkaaksi uunibroileriksi, koska sitä se oli. Mausteet kuljettavat ajatukset Aasiaan, mutta ranskankerma palauttaa takaisin Eurooppaan. Varsinainen fuusioruoka. Mutta hyvää!

Kun ruoka-annokset oli syöty, kävin ottamassa valokuvan jäljelle jääneistä broiskupaloista. Olin nimittäin ennen niiden maistamista vielä hyvin epävarma, millaista mahtoi tulla, tai tuliko syömäkelpoista ollenkaan, enkä kuvannut ensin. Hirviän kiva yllätys oli, että ruoka maistui älyttömän hyvälle.


ERITTÄIN MAUKASTA UUNIBROILERIA

4 broilerin paistileikettä (sopii hyvin haudutukseen)
1 sipuli paloiteltuna
pala tuoretta chiliä silputtuna
1 valkosipulinkynsi viipaloituna
1 rkl tuoretta inkivääriä silputtuna
3 tl punaista currytahnaa
3 rkl thaimaalaista kalakastiketta
2 rkl sitruunamehua
1 rkl hunajaa
1 tl suolaa
1 dl ranskankermaa (ei kevytversiota)

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita kaikki kastikeainekset pienehkössä (sellaisessa, johon broilerpalat juuri mahtuvat) uunivuoassa ja nosta broilerin paistileikkeet sekaan. Kypsennä broileria uunissa noin tunnin ajan tai kunnes ne ovat kunnolla kypsyneet. Käännä broilerpalat välillä ympäri. Tarjoile riisin kera.

Tunnustan, että en muista paistoaikaa tarkasti. Tein ruuan ja kirjasin paperilapulle ainekset heti syönnin jälkeen, mutta en pösilö muistanut kirjata, kuinka kauan vuoka oli uunissa. Enkä enää monen päivän jälkeen muista paistoaikaa. Sori!

lauantai 20. elokuuta 2016

Kesäkurpitsa-hernekeitto

Vihreä on kesän väri, joten tätä keittoa kelpaa tehdä uuden sadon tuotteista eli kesäkurpitsasta ja herneistä. Tuoreiden herneiden sijaan keittoon voi käyttää pakasteherneitä. Ne heitetään keittoon lopuksi vain minuutiksi tai kahdeksi. Ne sulavat äkkiä, joten soseutushommiin pääsee hetikohta herneiden lisäämisen jälkeen.



KESÄKURPITSA-HERNEKEITTO

5 dl vettä
3 tl kanaliemijauhetta (tai yksi kanaliemikuutio, kasvisliemikin käy)
5-6 perunaa
200 g kesäkurpitsaa
1 valkosipulinkynsi
5 dl herneitä
kourallinen basilikanlehtiä
1 tl tuoretta tilliä
1 dl raastettua parmesaanijuustoa
ripaus valkopippuria (ja suolaa tarvittaessa)

Laita vesi kiehumaan. Pese ja kuori perunat ja pilko ne neljään osaan. Laita perunat ensimmäisenä kiehumaan ja lisää samalla veteen kanaliemijauhe ja kuorittu valkosipulinkynsi. Pilko sitten kesäkurpitsa perunakuutioiden kokoisiksi paloiksi. Minä käytin tuoreita herneitä ja palkoja oli pari litraa. Niistä tuli reilut 5 dl herneitä. Riivi perunoiden kiehuessa myös herneet, jos käytät tuoreita. Lisää kattilaan kesäkurpitsapalat ja anna niiden kiehua yhdessä perunoiden kanssa. Kun perunat alkavat olla lähes kypsiä, lisää keittoon herneet. Niiden ei tarvitse kiehua enää kuin viitisen minuuttia. Älä keitä liikaa, koska silloin herneiden heleä väri alkaa kadota. Halutessasi voit jättää vähän herneitä lisättäväksi keittoon soseutuksen jälkeen.

Nosta kattila pois kuumalta levyltä, lisää joukkoon basilikanlehdet ja tilli, ja soseuta keitto sauvasekoittimella sileäksi. Ihan lopuksi lisää keittoon parmesaaniraaste ja sekoita vielä hyvin. Tarkista suola, lisää sitä tarvittaessa ja ripsauta sekaan hippunen valkopippuria.

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Harjoittelu kannattaa - onnistunut paisti

Rion olympialaisia seuratessa tulee miettineeksi, miten paljon harjoittelua, onnistumisia ja epäonnistumisia on kisasuorituksen takana. Niin voi olla keittiössäkin. Suuriin kokkikilpailuihin valmistaudutaan pitkään ja huolella, ja annoksia hiotaan urheilusuoritusten lailla täydellisiksi. Täällä Kotiharmilassa ei valmistauduta minkäänlaisiin kilpailuihin (tai no, pyöräilyn kilometrikisa on hyvässä vauhdissa, mutta sitä ei nyt lasketa), mutta yli kymmenen vuotta on harjoiteltu erään ruuan valmistamista. Siis minä olen harjoitellut. Se on isän bravuuriruoka, naudanpaistia kastikkeessa. Ruuasta tuli kertaheitolla Armastuksen suosikkiruoka, kun minun kotonani käytiin kyläilemässä ja syömässä, ja säännöllisin väliajoin hän on ehdottanut, että tehtäisiin sitä meilläkin. Ja minä olen tehnyt. Useita kertoja. Joskus on tullut ihan hyvää, joskus ihan jees, mutta koskaan ei yhtä hyvää kuin isän tekemänä. Olen kysynyt ohjeet ja seurannut tarkasti vierestä, kun hän on sitä tehnyt, mutta ei. Ei yhtä hyvää.

Sitten koitti päivä, jolloin ruoka onnistui! Voi tätä riemua! Omat lisäykseni reseptiin ovat valkosipuli ja timjami, muuten ainekset olivat kuin isän ruuassa. Kermana tosin oli kuohukermaa, kun sitä oli kaapissa. Isä on aina laittanut kahvikermaa. On parempi niin, huomasin.

Nyt pitää joutuin kirjata ohje muistiin, että saan seuraavalla kerralla tehtyä yhtä hyvää. Kannattaa teidänkin kokkeilla!

Minun ikäpolvelleni ruskea kastike on tuttu asia, mutta tuskinpa enää yli kymmenen vuotta nuoremmille. Minä teen ruskeaa kastiketta ehkä kerran vuodessa tai harvemmin, mutta tähän ruokaan se kuuluu (kermalla aateloituna) ehdottomasti. Koostumuksen kanssa on vielä harjoittelua. Kun hihkaisen "syömään", on kastike hyvää, mutta kun sitä aletaan annostella, on se salamannopeasti paksuuntunut liian jämäkäksi. Niin nytkin. Mutta harjoittelen ja kymmenen vuoden kuluttua saan varmaan jo tasalaatuista ja hyvää kastiketta aikaan.


NAUDANPAISTIA JA KASTIKETTA

n. 800 g palanen naudan sisäpaistia
n. 2 tl suolaa
rouhittua mustapippuria
2 reilua ruokalusikallista sinappia (tavallista suomalaista sinappia)
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
5 timjaminoksaa
1 laakerinlehti
1/2 dl vettä

Kastikkeeseen:
n. 3 rkl voita/margariinia
3 rkl vehnäjauhoja

n. 3 dl paistolientä
2-3 dl vettä
1 dl kahvikermaa

Nosta paistipala jääkaapista huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen paistamista. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.Silppua sipuli rouheasti ja napauta valkosipuli litteäksi veitsensyrjällä. Laita sipulit, laakerinlehti ja timjaminoksat uunivuokaan. Kuumenna pannulla vähän öljyä/voita/margariinia, ja ruskista sisäpaistipalan pintoihin kaunis väri.


Nosta lihapala uunivuokaan sipulien päälle. Kaada kuumalle paistinpannulle, jossa paistoit lihan, hiukan vettä ja anna kiehahtaa nopeasti. Kaada neste uunivuokaan. Näin saat pannultakin hyvät maut talteen. Suolaa ja pippuroi liha joka puolelta ja levitä joka puolelle myös sinappia. Laita vuoan päälle kansi ja nosta vuoka uuniin. Anna paistin kypsyä 175 asteessa noin 2,5 tuntia, kunnes se on kokonaan kypsää ja mureaa (ei ihan ylikypsää). Käännä paistipala jossain vaiheessa. Nosta kypsä paistipala leikkuulaudalle odottamaan viipalointia.

Kun paisti on kypsä, valmista kastike. Voit käyttää siihen paistoliemen sellaisenaan tai siivilöitynä (minä siivilöin). Jos syöt paistia perunoiden kanssa, laita tässä vaiheessa perunat kiehumaan. Kastiketta varten sulata paistinpannulla voi/margariini ja ripottele sinne vehnäjauhot. Paista vehnäjauhoja usein niitä sekoitellen, kunnes seoksen väri muuttuu toffeen väriseksi. On makuasia, kuin tummaa ja paahteisen makuista kastikkeesta haluat. Vaihta sekoitusvälineeksi vispilä, nosta paistinpannu pois kuumalta levyltä ja kaada lihan paistoliemi (siivilöitynä tai siltään) vehnäjauhojen joukkoon koko ajan vispilällä sekoittaen. Näin vältät jauhomöykyt kastikkeessa. Palauta pannu levylle, lisää vettä ja anna kiehua kymmenisen minuuttia (jotta jauhot kypsyvät, eikä kastike maistu jauhoille). Lisää kerma ja anna kiehua vielä hetki. Veden määrällä voit säätää kastikeen haluamaasi paksuuteen. Suolaa ei todennäköisesti tarvita, mutta halutessasi voit sitä lisätä.

Leikkaa paisti noin sentin paksuisiksi, sopivan kokoisiksi paloiksi (poikkisyin). Nosta viipaleet kastikkeen joukkoon ja anna niiden maustua siellä vielä vähintään 5-10 minuuttia ennen tarjoilua.

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Mustikat kotiin kuljetettuna (ja mustikkavinkit)

Onnenpotku ja jymypaukku samanaikaisesti. Siltä tuntui, kun saimme eräänä iltana kotiin kuljetettuna ämpärillisen aamulla poimittuja mustikoita. Ällistyin niin, että en hetkeen tainnut saada sanaa suustani. Toivottavasti kuitenkin muistin sanoa KIITOS!

Mustikat ovat vattujen ohella lempimarjojani. Nyt on pakasteessa mustikkaa niin, ettei tarvitse jo joulukuussa alkaa himmailemaan ja jemmailemaan viimeisiä pusseja. Yksi parhaita mustikkaherkkuja - ja nopea valmistaa - on mielestäni mustikkahyve (talkkunalla maustettu). Se sopii niin jälkiruuaksi kuin välipalaksikin ja istuu hyvin myös aamu- ja iltapalapöytäänkin. Kannattaa kokeilla myös mustikkavaahterasiirapin tekoa ja herkutella aamiaspannareilla. Leivontainnostuksen noustessa suosittelen esimerkiksi mustikkakukkoa, basilika-mustikkapiirakkaa tai mustikkamarmoroitua juustokakkua. Meillä uppoavat kaikenlaiset mustikkaherkut, mutta jos mustikkaan yhdistää pullataikinan, niin ollaan jo lähes nirvanassa. Me naiset -lehdessä (nro 32-33 / 2016) oli tähän tunnelmaan sopiva mustikkabostonin ohje, ja sunnuntaiaamun iloksi veivasin pullataikinan ja upotin sinne mustikoita. Mehevää, pullaista ja mustikkaista - täydellistä!

Tein oman bostonpullani vähän liian pieneen vuokaan, joten yksi pala rullasta ei mahtunut muiden joukkoon (bostonkakkua tehdessä ei kannata ahnehtia ja täyttää vuokaa liian täyteen, koska tarvitaan tilaa kohoamiselle). Lykkäsin palan yksinään paistumaan pieneen kulhoon. Hyvä tuli siitäkin.


MUSTIKKABOSTON
(8 annosta, sanoo lehti... 8 todella isoa annosta, sanon minä)

3,5 dl maitoa
1 rkl kuivahiivaa
10 - 12 dl jauhoja (käytin 11,5 dl)
50 g pehmeää voita
2 kananmunaa
1,5 dl sokeria
1 tl kardemummaa
0,5 tl suolaa

Täyte:
4 dl mustikoita
3 rkl sokeria (ohjeessa oli 2 rkl)
1 rkl vaniljasokeria
2 rkl perunajauhoja
1 sitruunan kuori raastettuna
2 rkl sitruunamehua

voiteluun kananmuna (ohjeessa oli kyllä voideltu voilla)


Aloita pullataikinasta. Pehmitä voita (tai margariinia) hiukan esimerkiksi mikrossa. Sitä ei tarvitse sulatta ihan nestemäiseksi. Lämmitä maito reilusti kädenlämpöiseksi. Sekoita vispilällä kuivahiiva ja 3 dl jauhoja maitoon. Sekoita tasaiseksi taikinan aluksi. Vaivaa sitten joukkoon pehmeä voi ja kananmunat. Lisää sen jälkeen sokeri, kardemumma ja suola, ja sekoita hyvin. Lisää loput vehnäjauhot taikinaan desilitra kerrallaan koko ajan sekoittaen ja vaivaten. Vaivaa taikinaa niin, että se alkaa tuntua kimmoisalta ja irtoaa kulhon reunoista. Anna taikinan nousta liinalla peitettynä 30 minuuttia.

Sekoita täytteen ainekset kulhossa. Voit survoa mustikoita hiukan, jos haluat.

Kumoa kohonnut taikina jauhotetulle leivonta-alustalle. Vaivaa taikinasta ilmakuplat pois ja kauli tai taputtele se 2-3 cm:n paksuiseksi levyksi. Levitä päälle mustikkatäyte, mutta älä ihan reunoille asti, ettei se pursuile ulos rullausvaiheessa. Rullaa levy löysästi ja leikkaa se kahdeksaan palaan. Voitele kakkuvuoka (läpimitta 25 cm) tai rutista leivinpaperiarkki sutturalle, avaa se ja vuoraa sillä vuoka (minä tein näin). Järjestele pullapalat vuokaan leikkauspinta ylöspäin. Peitä bostonpulla liinalla ja anna kohota 20 minuuttia. Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen, voitele kohonnut pulla (minä ripottelin vähän sokeriakin pinnalle) ja paista sitä 180-asteisen uunin alatasolla noin 30 minuuttia.


Tässä on se piskuinen yksinäinen pullapala :) Yhtä hyvän makuinen kuin isompi sisaruskin!

lauantai 13. elokuuta 2016

Kirpsakka sinappimarinadi possupihveille

En ole vuosikausiin ostanut valmiiksi marinoitua lihaa. Onneksi naturelliakin on tarjolla paljon, vaikka joitain vuosia sitten tuntui mahdottomalta sellaista löytää. Itse maustaen ja marinoiden voi parhaiten säätää maut mieleisekseen. Lisäksi tietää tarkalleen, mitä on sisältönä. Elle Mat och Vin -lehdestä (nro 6/2016) bongasin kiinnostavan marinadiohjeen porsaanlihalle. Sinappi sopii porsaanlihalle hyvin, ja tässä marinadiohjeessa oli käytetty sinappijauhetta. Sitä oli meillä kaapissa, eikä purkin kantta järin usein raotella, joten ohje tuli kuin tilauksesta.

Marinadiohjeeseen olisi tullut omenasiideriviinietikkaa, jota ei valikoimistamme (eikä kaupankaan) löytynyt. Onkohan se kovinkin omalaatuista tai mietoa? Minä käytin vaaleaa balsamiviinietikkaa ja vähensin määrää neljänneksellä. Marinadista tuli melko etikkaista ja tujakkaa, mutta jotenkin kivasti se kuitenkin sopi porsaanlihan kanssa yhteen. Ehkä hitusen makeutta lisäisin seuraavalla marinointikerralla. Tai vähentäisin sitä etikan määrää. Tai etsisin jostain ohjeessa mainittua omenasiideriviinietikkaa.

Lehden ohjeessa oli marinoitu ja paistettu porsaankyljyksiä, mutta meillä oli luutonta ulkofilettä noin sentin paksuisina pihveinä. Tein niiden seuraksi kermasta, häränlihafondista, sipulisilpusta ja sinapista pienen kastikkeen, ja kaalista, kurkusta, kyssäkaalista ja retiisistä salaatin. Perunoitakin oli, ja oijjoi miten hyviä! Niistä kiitämme Viitakosken pottufarmaria :)



SINAPPIMARINADI PORSAANLIHALLE
(riittää hyvin noin kuudelle ulkofilepihville)

1 dl omenasiideriviinietikkaa (laitoin 0,75 dl vaaleaa balsamiviinietikkaa)
1/2 dl sinappijauhetta
2 rkl vaahterasiirappia (hunajakin käy)
2 rkl bourbonia/viskiä (korvasin brandylla)
1 tl worcestershirekastiketta
1 tl tabascoa
1/2 dl hienonnettua tuoretta rakuunaa (ei ollut, laitoin persiljaa ja timjamia)
1 rkl hienonnettua (salotti)sipulia
1 tl suolaa

Sekoita marinadin ainekset. Nosta pihvit muovipussiin ja kaada marinadi päälle. Sulje pussi ja muokkaa varovasti niin, että marinadi ympäröi pihvit hyvin. Anna lihan marinoitua jääkaapissa 3-12 tuntia. Paista pihvejä grillissä parin minuutin ajan kummaltakin puolelta (paksuudesta riippuen). Kyljykset vaativat pidemmän kypsymisajan.

tiistai 9. elokuuta 2016

Seljankukkaomppuja ja plättyjä

Kesälomalainen voisi listata pitkän listan niitä ihan parhaimpia lomajuttuja: herätyskellottomat aamut, myöhäiset aamiaiset, kuntosalit ja pyörälenkit keskellä päivää, suunnitellut reissut ja ex tempore -pyrähdykset, pitkään venyvät illat... ja sen, ettei tiedä mikä viikonpäivä on! Lista on loputon, koska loma on niin i-ha-na! Yksi listaan kuuluva loma-asia on lähes joka päivä (kun ollaan oltu kotona) ollut päiväkahvit parvekkeella. On ollut päivänpaistetta, ukkosmyrskyä ja sateenropinaakin, mutta aina hyvää seuraa ja hyvää kahvia. Joskus ihan leivonnaistakin!

Loman jo loputtua voi vielä vähän haikailla parvekepäiväkahvien perään ja muistella esimerkiksi siellä nautittuja lättyjä (tai odottaa seuraavan viikonlopun päiväkahviaikaa). Pelastin pari nuhjaantumisuhan alla olevaa omenaa haudutettavaksi seljankukkamehussa, ja nuo maukkaat palat sopivat lättyjen kanssa paremmin kuin monet hillot. Kermavaahtoa tuunasin sekoittamalla siihen sitruunankuoriraastetta ja mascarponejuustoa.


SELJANKUKKAOMENAT (lättyjen pariksi)

2 omenaa
2 rkl voita
2 rkl kookossokeria
n. 3/4 dl seljankukkamehua (tiivistettä)
1/2 tl vaniljasokeria

Kuori omenat ja poista niistä siemenkodat. Kuutioi omenat melko reiluiksi suupaloiksi. Sulata pienen kattilan pohjalla voi ja heitä omenapalat sekaan. Lisää myös sokeri ja paista omenoita hetken aikaa välillä sekoitellen. Lisää joukkoon seljankukkamehu ja anna omenoiden kiehua mehussa hiljalleen kymmenisen minuuttia tai kunnes palat alkavat pehmentyä, mutta eivät ole vielä muhjaantuneet liian pehmeiksi. Nosta kattila pois levyltä ja lisää sekaan vaniljasokeri. Sekoita ja anna jäähtyä hiukan ennen tarjoilua.

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Paahdettu kukkakaali - kuin karkkia! (+tonnikalapasta)

Paahdettu kukkakaali on herkku, jonka kanssa on syytä olla varovainen. Se on niin hullun hyvää, että täytyy pitää kiirettä, jotta sitä riittää itse ruokaan sen sijaan että keittiöhenkilökunta napsisi paloja suoraan pelliltä suuhunsa. Siis jos on niin pölijä, että valmistaa sitä osaksi jotain ruokaa, eikä siltään syötäväksi :)

Olen kokkausurallani valmistanut lukemattomia annoksia tonnikalapastaa. Se on kätevä hävikistä herkuksi -ruoka, koska siihen saa upotettua jääkaapista yhtä sun toista. Eikä koskaa tule tylsää "sitä samaa"! Tämänkertainen tonnikalapasta oli ehkä parasta ikinä. Se valmistettiin Donna Hayn ohjetta (Issue 87/2016) mukaellen. Paahdettu kukkakaali aateloi ruoan ja kaprikset toivat mukanaan ihanaa suolaisuutta ja kirpakkuutta.



PAAHDETTUA KUKKAKAALTA, TONNIKALAA JA KAPRIKSIA SPAGETIN KERA
(kastike riittää 3-4 annokseen)

1 pienehkö kukkakaali (tai iso, jotta siitä jää naposteltavaksikin...)
oliiviöljyä + suolaa

1 pieni sipuli
1 pieni valkosipulinkynsi
tilkka öljyä
150 g ranskankermaa
1 tlk tonnikalapaloja
1 rkl sitruunamehua
pari rouhaisua mustapippuria myllystä
2 rkl kapriksia

Aloita kukkakaalista. Laita uuni kuumenemaan 240 asteeseen. Paloittele kukkakaali suupalan kokoisiksi paloiksi ja laita palat leivinpaperin päälle pellille. Lirauta päälle vähän oliiviöljyä ja ripottele suolaa. Paahda kukkakaalipaloja uunissa parikymmentä minuuttia (tai kunnes ne ovat saaneet väriä ja pehmenneet).
Laita spagetti kiehumaan samaan aikaan, kun alat valmistaa kastiketta.

Kuumenna kattilan pohjalla hiukan öljyä. Silppua sipuli ja valkosipulinkynsi ja kuullota niitä muutaman minuutin ajan öljyssä. Lisää joukkoon ranskankerma ja tonnikala. Sekoita ja anna pulpahdella muutaman kerran. Kastikkeeseen saa jäädä reilumpia tonnikalapaloja, joten älä sekoita ihan muhjuksi.

Kun pasta on kypsää, kaada siitä vesi pois ja sekoita kastike ja kaprikset pastan sekaan. Osan kukkakaalipaloistakin voi heittää sekaan jo tässä vaiheessa. Lisää annoksiin vielä päälle paahdettua kukkakaalta. (Ja silputtuja sipulinvarsia, joita näin kesällä on kiva lisätä ruokaan jos toiseenkin.) Raasta annosten päälle halutessasi parmesaanijuustoa.