tiistai 27. syyskuuta 2016

Liian kypsät riisit sekä lysähtänyt taikina (ja kokki)

Viime aikoina innostus keittiö- (ja blogi)hommiin on ollut hyvin laimeaa. Kuin ihmeen kaupalla olemme kuitenkin saaneet murua rinnan alle, ja välillä ihan hyvääkin ruokaa. Enimmäkseen vanhoja tuttuja ruokalajeja, vaikka ruokalehdissä ja -kirjoissa on useita to do -merkintöjä ja netissä lukematon määrä reseptejä on tähtimerkitty.

Kun sitten jostain olen oikein innostunut, ei ole tullut ihan priimaa. Yhdet sämpylät saivat hermon hirveän kireälle, kun ohjeen jauhomäärä ei tuntunut olevan ollenkaan kohdallaan ja taikinasta tuli jauhojen itsepäisestä lisäämisestä huolimatta lysähtänyttä lössöä. "Pyörittele palloiksi" -kohta ohjeessa raivostutti ja nauratti, koska lusikoin siitä lutrakkeesta kasoja uunipellille. Tuli epämääräisiä ja rumia sämpyläklönttejä, mutta maku oli kohtuullisen hyvä. Ei kannata kuitenkaan tehdä niitä uudelleen - kaksi viimeistä kohtuullisen hyvää mutta rumaa homehtui pussiin.

Eräs takaisku oli intialainen riisiruoka biryani. Tyrin riisin keittämisen. Ohjeessa käskettiin keittämään riisiä kuusi minuuttia. Olisi pitänyt uskoa ja olla tarkkana, eikä tyhjentää ja täyttää tiskikonetta ajatuksella "äkkiä tämän tässä hoidan ja sitten valuttelen riisikattilasta vedet pois". Ei ollut enää mitä valuttaa, koska riisit olivat kattilassa yhtenä möykkynä. Tönkköriisistä huolimatta ruuasta tuli erittäin hyvän makuista, mutta seuraavan päivän lämmityksessä se oli koostumukseltaan niin hirveää, että vain vaivoin sain annokseni nieltyä.


Tässä kuitenkin teille karitsa-biryanin ohje, sillä siitä tuli oikeasti hyvää. Mutta keittäkää riisiä vain kuusi minuuttia! Toistan: kuusi minuuttia!

Ruoan valmistus on aikaavievää, sillä lihan marinoitumiseen tarvitaan vähintään kaksi tuntia, ja paloista riippuen kypsennykseen melkein toinen mokoma. Maku kuitenkin palkitsee (ja koostumuskin oikein keitetyllä riisillä...).


Ohje löytyi englanninkielisestä Olive-lehdestä (July 2016).


Minä aion ottaa tämän ruuan kanssa vielä uusintaottelun:

KARITSA-BIRYANI (4-5 annosta)

1 kg karitsan niskaa (...sanoi ohje, mutta minulla oli n. 1 kg luullisia patalihoja)

1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
5 cm:n pätkä tuoretta inkivääriä
2 reilun kokoista vihreää chiliä
6 rkl luonnonjugurttia (laitoin turkkilaista)
2 tl suolaa

2 tl chilijauhetta
1/2 tl kardemummaa
1 kanelitanko
6 neilikkaa jauhettuna (= noin 1/2 tl)
2 tl garam masala -mausteseosta

4 dl basmatiriisiä
1 ruukku tilliä
1 ruukku korianteria (tai lehtipersiljaa)

Aloita valmistamalla marinadi karitsanlihalle. Pilko sipuli, valkosipuli, inkivääri ja chilit hieman pienemmiksi paloiksi, ja surauta ne sauvasekoittimella tai blenderillä tahnaksi yhdessä jugurtin kanssa. Minä lisäsin seokseen myös suolaa, vaikkei sitä ohjeessa ollutkaan. (Ohjeessa ei ollut missään kohtaa mainittu suolaa.) Sekoita marinadi kulhossa lihapaloihin ja nosta jääkaappiin maustumaan vähintään kahdeksi tunniksi.

Keitä riisi. Huuhtele riisi ensin kylmässä vedessä 1-2 kertaa ja kaada huuhteluvesi pois. Kuumenna sitten kattilassa vettä kiehuvaksi, lisää veteen vähän suolaa ja heitä riisit sekaan. Keitä KUUSI minuuttia. Valuta ylimääräine vesi pois ja lisää riisin sekaan silputtua tilliä ja korianteria / lehtipersiljaa.

Kuumenna paistinpannulla öljyä (intialaiset käyttävät gheetä eli kirkastettua voita, käytä sinäkin jos tahdot) ja paista siinä chilijauhetta, kardemummaa, neilikkaa ja kanelitankoa muutaman minuutin ajan. Lisää pannulle karitsanlihat ja paista niihin väriä. Lisää pannulle sitten loraus vettä (ja loppu marinadi) sekä garam masala -mauste, laita kansi päälle ja anna lihojen muhia hiljalleen kiehuvassa liemessä, kunnes liha on pehmeää ja mureaa. Ohjeessa ajaksi oli määritelty tunti, meillä muhivat yli puolitoista tuntia. Kypsymisaika riippuu siitä, mitä osaa ruhoa lihat ovat ja kuinka suuria paloja.

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Annostele uunivuokaan kerroksittain riisi - lampaanliha - riisi. Valuta pinnalle kirkastettua voita, jos haluat.

Peitä vuoka foliolla ja laita se uuniin 30 minuutiksi. Tarjoile ruoka esimerkiksi luonnonjugurtin, naanleivän ja mangochutneyn kanssa.

Meillä ei ollut mangochutneytä, mutta tein mangosta ruuan kylkeen pienen raikkaan salaatin.

tiistai 20. syyskuuta 2016

Mifua kahdella mantereella


Nyt pukkaa monesta tuutista lihan korvikkeita, joita kiinnostaa kokeilla. Meillä syödään kasvisruokaa useamman kerran viikossa ja tähän asti on selvitty (ja ruokaisuutta saatu) oikein hyvin esimerkiksi erilaisia papuja ja tofua käyttämällä, mutta vaihtelu virkistää. Ja ruokabloggarilla kokeilunhalua riittää!

Härkis on vielä kokeilematta, mutta nyhtökauraa ja Mifua on testattu. Nyhtökauran löytäminen Oulun kokoisessa kaupungissa on onnenkauppaa, ja minulle paketin kuljetti parinkymmenen kilometrin päästä työkaveri - kiitos kuriirille! Mifua on paljon helpompi löytää. Meidän lähikaupassamme sitä on asemoitu raejuustojen viereen. Loogista, sillä onhan se ulkonäöltään ja koostumukseltaankin vähän samankaltaista. Raejuusto maistuu meille molemmille, ja sen vuoksi innostuin Mifuakin testaamaan. Rasiassa on vähän reilut 300 g ruokaraetta, ja se riitti kahden hengen taloudessa kahteen ruokaan. Toinen ruoka sijoittuu makumaailmaltaan Aasiaan, toinen Meksikoon.

Mifu oli ok, ja todennäköisesti ostan sitä uudelleenkin. Pitää vähän testailla, mihin se parhaiten sopii. Mukavaa Mifussa on se, että siihen tulee paistettaessa kiva paistopinta.

Nyhtökaura oli niin erilainen tuote kuin ruokarae, että niiden vertailu ei oikeastaan kannata. Me söimme nyhtökauraa tortillalättyjen välissä kasvisten ja guacamolen kera. Lämmitin valmiiksi maustetun tuotteen pannulla, ja lisäsin sekaan hiukan valkosipulia, juustokuminaa ja vettä (jotta tulee mehukkaampaa). Saimme vatsamme tehokkaasti täyteen ja maku oli hyvä. Tätäkin voi ostaa uudelleen - jos sattuu hyllyssä olemaan.

Tässä ohjeet wokkiin ja kaalikeittoon:


MIFU-KASVISWOKKI (pari annosta)

öljyä
1 sipuli
puolikas pienestä kukkakaalista
150 g ruusukaalta
2 porkkanaa
1 rkl tuoretta inkivääriä silputtuna
2 valkosipulinkynttä
puolikas vihreä chili (tai maun mukaan)
n. 150 g Mifu-ruokaraetta
2-3 rkl soijaa
2 rkl osterikastiketta
1 tl hunajaa

Suikaloi sipuli. Paloittele kukkakaalinpuolikas sopiviksi paloiksi. Poista ruusukaalien kannat ja siivuta kaalinpäät. Silppua inkiväärinpala ja valkosipulinkynnet sekä chili (jätä siemenet ja siemenkiinnikkeet, jos haluat enemmän potkua).

Kuumenna wokissa tai paistinpannulla vähän öljyä ja heitä kasvikset kuumalle pannulle paistumaan. Paista sekoitellen reippaassa lämmössä ja lisää ruokarae sekaan jo melko varhaisessa vaiheessa, jotta sekin ruskistuu. Kasviksiinkin saa tulla väriä. Kasvisten on hyvä jäädä napakoiksi, joten älä kypsennä ja pehmennä niitä liikaa. Lisää pannulle soijakastike, osterikastike ja hunaja, ja sekoita hyvin. Anna ruuan muhia vielä muutaman minuutin ajan, jotta kasvikset imevät makuja. Sekoita välillä. Soijakastikkeen määrällä voit säädellä ruuan suolaisuutta, joten laita sitä ensin vähän ja lisää tarvittaessa.

* * *


MIFU-KAALIKEITTO MEKSIKON HENGESSÄ

öljyä
1 sipuli silputtuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
3 porkkanaa viipaloituna
1 tl juustokuminaa
1/3 tl savupaprikajauhetta (hot)
1 paprika (värillä ei väliä) pieneksi kuutioituna
n. 250 g savoijinkaalta (tavallisellakin pärjää) ohuelti suikaloituna
1 tlk tomaattimurskaa
2 tölkillistä vettä
1 tl tummaa balsamiviinietikkaa
1 rkl hunajaa
suolaa, mustapippuria
1/2 rasiaa Mifu-ruokaraetta

Kuumenna kattilanpohjalla hiukan öljyä ja heitä sinne paistumaan sipulit ja porkkanat. Lisää joukkoon juustokuminaa ja vahvaa savupaprikajauhetta (jos käytät miedompaa savupaprikajauhetta, niin voit laittaa sitä vähän enemmänkin). Sekoita, anna paistua ja lisää sekaan paprikakuutiot ja kaalisuikaleet sekä tomaattimurska ja vesi. Mausta hunajalla ja balsamiviinietikalla sekä suolalla ja muutamalla rouhaisulla mustapippuria. Suolan määrän voit säätää mieleiseksesi.

Anna keiton kiehua vartin verran ja tarkista maut. Mifun voi lisätä keittoon sellaisenaan loppuvaiheessa. Minä kuumensin pannulla vähän öljyä ja ruskistin ruokaraetta ennen kuin lisäsin sen keittoon.


Lopuksi vielä kuva nyhtökauratäytteestä tortillalätyllä. Maistui!

* * *

Eikä ollut sponsoria. Ihan ite omin rahoin maksoin nämä tuotteet :)

maanantai 12. syyskuuta 2016

Omenainen broilerkastike

Kun on ollut aktiivinen kokkailija jo... ööö, no, pitkälti yli kaksikymmentä vuotta, on ehtinyt nähdä monenlaisia trendejä sekä erilaisten raaka-aineiden nousuja ja tuhoja. Parikymmentä vuotta sitten muistelen käyttäneeni omenaa ruuanlaitossa useammin kuin nykyisin, ja trendi näkyy sen aikaisissa reseptiarkistoissakin. Muistan tehneeni esimerkiksi omenaista curry-katkarapukastiketta ja joitain possuruokia omenalla ryyditettynä, currylla tietenkin. Nyt löysin vuosien takaisesta K-kaupan reseptikansiosta omenaisen kanapastan ohjeen, jota päätin kokeilla näin omenakauden keskellä.

Sovelsin ohjetta vain vähän. En halunnut laittaa omenaa niin paljon kuin ohjeessa oli, vaan vain sen verran, että se antaa hentoa aromia. Ruuasta tulikin oikein maukas. Rosmariinipussia en meinannut ensin löytää maustekaapista millään, mutta onneksi löysin lopulta. Rosmariini täydensi kastikkeen makuja ihanasti dominoimatta makua liikaa.


OMENAINEN BROILERKASTIKE (PASTALLE)

n. 400 g broileria (kuutioin ohuita leikkeitä noin sentin kuutioiksi)
1 dl omenakuutioita (laitoin kotimaisia omenoita ihan pieniksi kuutioituna)
50 g pekonia suikaleina
1 sipuli hienonnettuna
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
reilu 10 cm:n pätkä purjoa renkaiksi leikattuna
1 dl ruokakermaa
120 g ranskankermaa
1 tl hunajaa
1/2 tl kuivattua rosmariinia
1 tl kanaliemijauhetta
suolaa, mustapippuria
(paistamiseen öljyä)

Paista pannulla ensin hetken aikaa pekonia ja lisää sitten sekaan sipulisilppu. Paista niitä sekoitellen, kunnes sipuli kuullottuu pehmeämmäksi ja pekoni rapsakoituu. Lisää pannulle tarvittaessa öljyä ja paista pekoni-sipuliseoksen kanssa myös broilerkuutiot. Lisää pannulle purjorenkaat, valkosipuli ja omenat ja paista vielä parin minuutin ajan välillä sekoitellen. Kaada pannulle kerma ja ranskankerma, ja lisää kanaliemijauhe, hunaja, rosmariini ja ripaus mustapippuria. Kun kastike alkaa kiehua, tarkista suola ja lisää sitä tarvittaessa. Anna kastikkeen kiehua vielä 5-10 minuuttia. Broilerkuutiot ovat niin pieniä, että ne kypsyvät joutuisasti.

Tarjoile broilerkastike esimerkiksi tagliatelle-pastan kera.

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Kahden kukkakaalin katkarapusalaatti

Jos ei osaa päättää, missä muodossa laittaisi kukkakaalta salaattiin, kannattaa valita molemmat (tai kaikki) mielessä olevat vaihtoehdot. Minä paahdoin puolet kukkakaalista ja puolet laitoin salaattiin sellaisenaan. Tein mielestäni hyvän valinnan, ja hyvän salaatin!


KUKKAKAALI-KATKARAPUSALAATTI

1 pieni kukkakaali
vihreää salaattia pohjaksi (laitoin vajaan puolikkaan Cosmopolitan-salaattia ja ruukullisen mustakaalta)
n. 15 cm:n pätkä kurkkua
kymmenkunta miniluumutomaattia
3 isompaa tomaattia
reilu 100 g isoja (kuorittuja) katkarapuja
puolikas mango
hiukan oliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria

Sulata katkaravut ja valuta niistä neste pois.

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Leikkaa noin puolikas kukkakaali suupalan kokoisiksi paloiksi ja laita uunipellille leivinpaperin päälle. Lirauta päälle vähän oliiviöljyä, ripottele pinnalle suolaa ja rouhaise hiukan mustapippuria myllystä. Laita kukkakaalit uuniin paahtumaan siksi aikaa, että valmistat salaatin. Menee ehkä 10-15 minuuttia riippuen siitä, mikä kokoisia kukkakaalipalat ovat.

Riivi salaatinlehtiä pienmmiksi paloiksi ja levitä tarjoiluvadille. Pilko kurkut ja tomaatit. Leikkaa mangosta toinen sivu, kuori ja kuutioi se. Pilko loput kukkakaalin kukinnot pienemmiksi paloiksi. Lisää kaikki nämä salaatinlehtien päälle vadille. Ripottele myös katkaravut muiden ainesten joukkoon. Jos haluat lisätä salaattiin salaatinkastikkeen tai vinegreten jo valmiiksi, valuttele sitä päälle jo tässä vaiheessa.

Kun uunissa olevat kukkakaalit ovat pehmenneet ja saaneet vähän väriä, ota ne pois uunista ja lisää salaatin päälle.


Minä tein salaattiin nopean ja helpon kastikkeen:

1 rkl vaaleaa balsamiviinietikkaa
ripaus suolaa ja mustapippuria
1/2 tl kuivattua tilliä
1 tl hunajaa
1/2 tl dijonsinappia
2 rkl oliiviöljyä

Sekoitin ensin pienessä kupissa etikan, suolan, pippurin, tillin, hunajan ja sinapin. Lisäsin joukkoon öljyn ja sekoitin pienellä lusikalla vauhdikkaasti, jotta sain tasaisen vinegreten.

maanantai 29. elokuuta 2016

Omenaa, omenaa! (ja kesäkurpitsaa, nam)

Kun on itsellä vain parveke, on onni saada iso kasa omenoita jonkun toisen puutarhasta. Sieltä, missä niitä riittää jaettavaksi useampaan talouteen. Suurkiitos!


Meillä iso osa omenasatsista päätyi tänäkin vuonna uuniomenahilloon, joka on minun mielestäni parasta omenahilloa ikinä. Maku on ihana ja tekeminen helppoa. Omenat pestään ja lohkotaan, siemenkodat poistetaan ja omenapalat heitetään mausteiden kera uunivuokaan. Uunissa hillo-omenat kypsyvät kuorineen päivineen pehmeiksi ja kypsennyksen jälkeen ne soseutetaan sauvasekoittimella. Hillo valmis! Minä käytin tällä kertaa pelkkää hillo- ja marmeladisokeria, kun ennen olen tehnyt hillosokerilla tai fifty-fifty-sekoituksella.

Jos omenoita sattuu hillohommista jäämään yli, niin niistä kannattaa tehdä esimerkiksi mehevää omenakakkua. Tai jos ei ole ylijäämäomenoita, niin tuon kakun vuoksi voi kipaista kaupassa ostamassa omenoita. On sen verran hyvä kakku!

Minun lapsuudessani syötiin usein uuniomenoita. Omenat kuorittiin, sisus/siemenkota poistettiin ja päälle valuteltiin siirappia ja ripoteltiin kanelia. Sitten omenoita paistettiin uunissa, kunnes ne olivat pehmenneet. Simppeliä ja herkullista jäätelön kera. Ehkä modernimpi versio uuniomenoista, ja oikeastaan vähän kuin yhdistelmä omenapiirakasta ja uuniomenoista, on omenacrumble. Omenamurupaistos lienee sille suomenkielinen nimi. Olen varmaankin joskus sitä tehnyt, muttei siitä ole jäänyt erikoisempaa muistijälkeä. Tämä oli hyvä merkki siitä, että täytyy ottaa uusintaottelu omenamurupaistoksen kanssa. Etsin netistä reseptejä, ja päädyin lopulta soveltamaan ihan oman versioni.


OMENAMURUPAISTOS (2 tosi isoa annosta, 4 pientä)

4 pienehköä kotimaista omenaa

50 g voita
0,5 dl fariinisokeria
0,5 dl sokeria
0,75 dl vehnäjauhoja
0,75 dl kaurahiutaleita
1 rkl mantelijauhetta
1 tl kanelia

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Sekoita voi ja kuivat aineet murumaiseksi seokseksi.

Pese omenat, halkaise ne ja poista siemenkodat. Pilko omenat reilun suupalan kokoisiksi ja laita uunivuokaan. Levitä muruseos omenoiden päälle. Kypsennä omenapaistosta uunissa noin puoli tuntia tai kunnes omenat ovat pehmenneet ja muruseos saanut hiukan väriä pintaan. Tarjoile omenamurupaistosta vaniljajäätelön tai -kastikkeen kera.

* * *

Lopuksi ruokavinkki Kokkeillaan-arkistosta: Ota ruokalistalle jonain päivänä kesäkurpitsa-halloumipihvit. Ne ovat maukkaita, täyttäviä ja varsin nopeita valmistaa.

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Nimetön, mutta erittäin hyvä broileriruoka

Ruokia voi nimetä monin eri tavoin. Raaka-aineiden lisäksi valmistustapa tai -astia voi antaa nimen ruualle (-pata tai -vuoka tai -muhennos). Se on melko selkeää ja kuvaavaa, puhumattakaan nimistä "salaatti" tai "kastike". Sitten on toisessa ääripäässä sörsseleitä, hässäköitä ja viritelmiä, joille ei keksi järkevää nimeä millään. Olisi mukava tarkentaa eikä sanoa, että on valmistanut uunibroileria tai paistettua kalaa - tai kasvissörsseliä.

Eräänä päivänä tein taas ihan täysin näppätuntumalla ja "mitä kaapissa sattuu olemaan" -meiningillä broilerruokaa. Nimeän sen nyt erittäin maukkaaksi uunibroileriksi, koska sitä se oli. Mausteet kuljettavat ajatukset Aasiaan, mutta ranskankerma palauttaa takaisin Eurooppaan. Varsinainen fuusioruoka. Mutta hyvää!

Kun ruoka-annokset oli syöty, kävin ottamassa valokuvan jäljelle jääneistä broiskupaloista. Olin nimittäin ennen niiden maistamista vielä hyvin epävarma, millaista mahtoi tulla, tai tuliko syömäkelpoista ollenkaan, enkä kuvannut ensin. Hirviän kiva yllätys oli, että ruoka maistui älyttömän hyvälle.


ERITTÄIN MAUKASTA UUNIBROILERIA

4 broilerin paistileikettä (sopii hyvin haudutukseen)
1 sipuli paloiteltuna
pala tuoretta chiliä silputtuna
1 valkosipulinkynsi viipaloituna
1 rkl tuoretta inkivääriä silputtuna
3 tl punaista currytahnaa
3 rkl thaimaalaista kalakastiketta
2 rkl sitruunamehua
1 rkl hunajaa
1 tl suolaa
1 dl ranskankermaa (ei kevytversiota)

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita kaikki kastikeainekset pienehkössä (sellaisessa, johon broilerpalat juuri mahtuvat) uunivuoassa ja nosta broilerin paistileikkeet sekaan. Kypsennä broileria uunissa noin tunnin ajan tai kunnes ne ovat kunnolla kypsyneet. Käännä broilerpalat välillä ympäri. Tarjoile riisin kera.

Tunnustan, että en muista paistoaikaa tarkasti. Tein ruuan ja kirjasin paperilapulle ainekset heti syönnin jälkeen, mutta en pösilö muistanut kirjata, kuinka kauan vuoka oli uunissa. Enkä enää monen päivän jälkeen muista paistoaikaa. Sori!

lauantai 20. elokuuta 2016

Kesäkurpitsa-hernekeitto

Vihreä on kesän väri, joten tätä keittoa kelpaa tehdä uuden sadon tuotteista eli kesäkurpitsasta ja herneistä. Tuoreiden herneiden sijaan keittoon voi käyttää pakasteherneitä. Ne heitetään keittoon lopuksi vain minuutiksi tai kahdeksi. Ne sulavat äkkiä, joten soseutushommiin pääsee hetikohta herneiden lisäämisen jälkeen.



KESÄKURPITSA-HERNEKEITTO

5 dl vettä
3 tl kanaliemijauhetta (tai yksi kanaliemikuutio, kasvisliemikin käy)
5-6 perunaa
200 g kesäkurpitsaa
1 valkosipulinkynsi
5 dl herneitä
kourallinen basilikanlehtiä
1 tl tuoretta tilliä
1 dl raastettua parmesaanijuustoa
ripaus valkopippuria (ja suolaa tarvittaessa)

Laita vesi kiehumaan. Pese ja kuori perunat ja pilko ne neljään osaan. Laita perunat ensimmäisenä kiehumaan ja lisää samalla veteen kanaliemijauhe ja kuorittu valkosipulinkynsi. Pilko sitten kesäkurpitsa perunakuutioiden kokoisiksi paloiksi. Minä käytin tuoreita herneitä ja palkoja oli pari litraa. Niistä tuli reilut 5 dl herneitä. Riivi perunoiden kiehuessa myös herneet, jos käytät tuoreita. Lisää kattilaan kesäkurpitsapalat ja anna niiden kiehua yhdessä perunoiden kanssa. Kun perunat alkavat olla lähes kypsiä, lisää keittoon herneet. Niiden ei tarvitse kiehua enää kuin viitisen minuuttia. Älä keitä liikaa, koska silloin herneiden heleä väri alkaa kadota. Halutessasi voit jättää vähän herneitä lisättäväksi keittoon soseutuksen jälkeen.

Nosta kattila pois kuumalta levyltä, lisää joukkoon basilikanlehdet ja tilli, ja soseuta keitto sauvasekoittimella sileäksi. Ihan lopuksi lisää keittoon parmesaaniraaste ja sekoita vielä hyvin. Tarkista suola, lisää sitä tarvittaessa ja ripsauta sekaan hippunen valkopippuria.