sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Enchiladat - tai mitä lie rullahommia uunin kautta

Enchiladat, tortillat, fajitakset, tacot, nachot... Siinä on suomalaiselle semmoista sanaviidakkoa, että saa laittaa viidakkoveitsen heilumaan ja internetin laulamaan. Lätty on tutumpi, ja lättyjähän nämäkin tavallaan ovat. Vehnälättyjä eli -tortilloja täytettynä, rullattuna ja kuorrutettuna. Tuli niin hyviä, että sain määräyksen kirjata ohjeen muistiin.

Muistaako muuten joku vielä jauhelihatäytteiset räiskäleet? Siis ennen tortilloiden saapumista näille korkeuksille. Mausteiden määrässä ne hävisivät näille satanolla, mutta siihen maailman aikaan olivat kuitenkin hirmu hyviä. Niitä myytiin kaupan pakastealtaassakin valmiina. Minkähänlaisia ne mahtoivat olla?



ENCHILADAT (8 kpl)

8 kpl vehnätortilloja
1 prk tomaattisalsaa (mietoa, mediumia tai hottia maun mukaan)
1 pss juustoraastetta

400 g jauhelihaa (meillä oli nyt broilerinjauhelijaa)
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
1 punainen paprika
1 punainen chili (tai ihan oman maun mukaan enemmän tai vähemmän)
1 porkkana
2 tl juustokuminaa
1 tl oreganoa
1 tl chipotlechilihiutaleita (tämä on chilinystävän määrä)
n. 1 tl suolaa
n. 1/2 tl mustapippuria rouhittuna
2 rkl tomaattipyrettä
1 pkt mustapapuja (kypsennettyjä siis)
3-4 rkl ranskankermaa (kaikki mitä purkinpohjalla oli)
n. 2 tl hunajaa

Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen. Kuori sipulit ja valkosipulinkynnet ja hienonna ne. Suikaloi paprika. Halkaise chili ja poista halutessasi vaaleat siemenkiinnikkeet siemenineen (koska niissä piilee suurin tulisuus). Suikaloi chili. Kuori ja suikaloi porkkana. Kuumenna paistinpannulla öljyä ja laita paprikasuikaleet paistumaan. Niihin tulee hyvää makua, kun ne saavat vähän paistopintaa. Lisää sitten hetken päästä vasta jauheliha paistumaan ja taas hetken päästä sipuli ja valkosipuli sekä porkkana. Kun jauheliha on jotakunkin kypsynyt, mausta seos juustokuminalla, oreganolla, chipotlella (josta saa kivaa savun makua) sekä suolalla ja mustapippurilla. Sekoittele ja lisää tomaattipyre, mustapavut, hunaja ja ranskankerma. Seoksesta ei ole tarkoitus tulla kastikemainen vaan ennemminkin muhennos, jotta lopputulos ei olisi lötkö ja märkä vaan mehevä. Sekoita ja maistele ja lisäile mausteita ja suolaa makumieltymystesi mukaan.

Sipaise uunivuoan pohjalle ja reunoille vähän öljyä. Nostele tortillalättyjen päälle täytettä ja rullaa tiukasti. Nosta rullat vuokaan. Jos täytettä jää (minulla jäi), voit levittää loput rullien päälle vuokaan. Kaada lopuksi päälle purkillinen tomaattisalsaa ja ripottele pinnalle vielä juustoraaste. Nosta vuoka uuniin ja paista, kunnes juusto on saanut sopivasti väriä, ehkä n. 20 minuuttia riittää.


lauantai 21. heinäkuuta 2018

Tiikeriravut ja lohi hernesopassa

Otsikon yhdistelmä kuulostaa peräti omituiselta, mutta kun kerron, että kyseessä ei ollut perinteinen hernesoppa vaan mintulla höystetty soppamainen hernepyre, niin ymmärrät ehkä jujun. Löysin Elle Mat&Vin -lehden nettisivuilta kesäisen houkuttelevan ohjeen, jota muokkaamalla valmistui tämä helteisen kesäillan ateria varsin vaivattomasti ja nopeasti. Lohiostoksilla ollessani näin kaupan tiskillä myös  kypsentämättömiä tiikeriravunpyrstöjä, joita en voinut vastustaa, ja niinpä ne pääsivät keittoannoksiin mukaan. Tarjolla olisi ollut myös turskankieliä, mutta ne eivät olleet ollenkaan niin vastustamattomia! Valitsin siis ravut.  

Tämä ruoka on kaiketi tarkoitettu alkupalaksi, ja toimii varmasti loistavasti pienempänä annoksena myös sellaisena. Näin reilumpana se upposi hyvin myös illalliseksi. Koska hiki ja sen tähen kevyt ruoka tarpeen.



LOHTA JA TIIKERIRAPUA HERNEKEITON KERA (2-3 annosta pääruokana, useampi alkuruuaksi)

3 rkl öljyä
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
2 palsternakkaa (oli ehkä n. 300 g)
n. 5-6 dl kasvislientä
200 g herneitä (pakasteherneet käyvät hyvin)
puoli ruukkua minttua
puoli ruukkua lehtipersiljaa
tiraus sitruunamehua
suolaa ja mustapippuria mausteeksi (+sellerisuolaa ripaus, jos sellaista löytyy)

n. 200 g lohta
3 tiikerirapua / ruokailija

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipulinkynsi. Kuori palsternakat ja kuutioi ne. Kuumenna kattilanpohjalla öljyä ja kuullota sipuleita ja palsternakkakuutioita viitisen minuuttia sekoitellen. Lisää kattilaan puoli litraa kasvislientä (tai vettä ja yksi kasvisliemikuutio) ja anna palsternakkojen kiehua kypsiksi. Lisää herneet kattilaan, kun juurekset ovat kypsyneet ja keitä vielä muutama minuutti. Lisää sitten yrtit ja soseuta keitto. Aloita sitten maistelu ja maustaminen. Suolaa maun mukaan, mustapippuria maltillisesti ja hiukan sitruunamehua terävöittämään makeahkoa makua. Sellerisuolaa laitoin hippusen (sitä olen valmistanut itse merisuolasta ja sellerinsiemenistä), koska juuriselleriä ei ollut keittoon laittaa. Jos haluat sileän ja tasaisemman värisen keiton, siivilöi soppa. Minä jätin keiton ronskisti rosoiseksi.

Kun keitto on valmis, paista annoksiin kalapalat (mausteena suola ja mustapippuri + tiraus sitruunamehua) ja ravunpyrstöt. Raa´at tiikeriravunpyrstöt ovat harmaita ja muuttuvat paistettaessa kauniin vaaleanpunertaviksi. Vain pari minuuttia per puoli riittää hyvin. Liian pitkä kypsentäminen muuttaa ne sitkeiksi ja kumimaisiksi. Ripsaus suolaa ja hippunen chilipulveria päälle, ja annoksia kohti.

perjantai 20. heinäkuuta 2018

Kaksi hyvää syytä käydä Kajaanissa

Jos mietit, miksi kannattaisi visiteerata Kajaanissa, kerron sinulle kaksi hyvää syytä: ravintola Anorakin alkuruoka ja pääruoka! Mahdollisesti jälkiruoka olisi se kolmas syy, mutta emme jaksaneet enää syödä jälkkäriä.

Piipahdimme pikaisesti Kajaanissa toteamassa, että hellettä on sielläkin. Illalla nälän tullen kipaisimme ensimmäiseen kohdalle sattuneeseen ravintolaan ajatuksella "no ihan sama, mennään tuohon, päästään ainakin ulos varjoon syömään ja nauttimaan kesäillasta".


Alkupaloiksi haukea ja salaattia. Raikasta ja maukasta! Erityisen viehättynyt olin tuosta salaatista.

Pääruuaksi ylikypsää possua ja flank steakia. Ei moitittavaa, päinvastoin. Meidän makuhermomme ilahtuivat näistä ruokalajeista vallan paljon.

Ravintola Anorak sijaitsee Kajaanin linnan raunioiden kohdalla, näköetäisyydellä katua ylöspäin keskustaa kohden. Kannattaa siellä linnassakin toki käydä, eikä pelkästään tuossa Anorakissa :)


* * *

Ai niin! Olihan siellä vielä semmoinen kiva juttu kuin Höyrylaiva Kouta! Armastus hoksautti, että sekin kannattaa tähän lisätä. Olisimme halunneet iltaristeilylle, mutta niin oli suosittu tuo, että ei mahduttu mukaan. Iltapäivän Kajaanijoen reissulle kuitenkin päästiin ja mukavaa oli. Liput kannattaa varata etukäteen, jos haluaa päästä juuri tietylle matkalle mukaan.


maanantai 18. kesäkuuta 2018

Paahdettua kukkakaalta spagetin kera

Maistoin tämän ruuan suussani jo ennen kuin aloin kokkeiluhommiin. Pienen säätämisen jälkeen lopputulos olikin sitä, mitä toivoin. Oi onnistumisen iloa!

Melkeinpä mikä tahansa kasvis tykkää uunissa paahtumisesta, ja kukkakaali on siitä peräti innoissaan. Paahdettu kukkis yhdistettynä valkosipuliin, oliiviöljyyn, sitruunamehuun ja parmesaaniin... arvaatte varmaan, aivan ihanaa! Tätä sörssöä kelpaa yhdistää pastaan. Laitoin spagettia, koska toinen kuivakaappimme vaihtoehto oli nallemakararonia, eikä se nyt tuntunut asianmukaiselta. Joku kierrepasta olisi myös ollut tässä kiva, niin kukkakaalimurut olisivat tarttuneet mukavasti pastan kiemuroihin.

Määrät ovat, anteeksi vain, vähän summittaisia. Maistelemalla löydät sinun talouteesi sopivimman säädön eli mieleisesi kombon sitruunamehun ja valkosipulin kanssa. Suunnilleen näillä kirjatuilla määrillä meillä mentiin.


PAAHDETTUA KUKKAKAALTA PASTAN KAVERIKSI

1 pieni kukkakaali (noin puolikiloinen pallero)
rypsiöljyä

1 valkosipulinkynsi
4-5 rkl oliiviöljyä
4-5 rkl sitruunamehua
vajaa 1 dl raastettua parmesaanijuustoa
n. 1 tl suolaa
kolme pyöräytystä mustapippuria myllystä
2-3 rkl pastan keitinvettä

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Paloittele kukkakaali pieniksi suupaloiksi ja asettele uunivuokaan. Lorottele kukkakaalinuppujen päälle hiukan öljyä ja nosta vuoka uuniin. Anna kukkakaalipalojen paahtua, kunnes ne ovat saaneet väriä ja pehmenneet. Saattoi mennä reilut 20 minuuttia.

Kun kukkakaalit ovat melkein kypsiä, laita pastavesi kiehumaan. Suolaa vesi ja heitä pasta kypsymään. Sillä välin murskaa kypsyneet kukkakaalipalat haarukalla vaikkapa kulhossa (ei tarvitse tulla tasaisen sielää massaa, riittää kun on vähän sössätty). Lisää kukkakaalimuhjun joukkoon raastettu/hienonnettu valkosipulinkynsi, oliiviöljyä, sitruunamehua, parmesaania ja suolaa sekä mustapippuria. Sekoita hyvin ja maista. Suolan tarve riippuu vähän siitä, miten suolaisessa vedessä olet pastasi keittänyt. Lisää sitruunamehua, jos haluat lisää kirpakkuutta. Kun pasta alkaa olla kypsää, ota pari ruokalusikallista kiehumisvettä kukkakaalimuhjuun ja sekoita. Siivilöi kypsä pasta ja sekoita sen joukkoon kukkakaaliseos.

Paahtuneet aarteet - maistuisi siltäänkin.

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Pari endiiviä, kiitos!

Nyt olen paikannut taas yhden aukon sivistyksessäni eli syönyt endiiviä. Tänne Oulun korkeuksillekin rantautuu hiljalleen noita (meidän mittapuussamme) erikoisempiakin ilmestyksiä, ja toistaiseksi olen vain niitä ujosti vihannesosastolla silmäillyt. Muutaman päivän ne pötköttelivät jääkaapissa ja odottelivat kokin inspiraatiota (jota kokki haeskeli internetistä). Monissa resepteissä endiivi oli kesytetty kypsentämällä, ja niin minäkin päätin tehdä. Endiivin maun sanotaan olevan hitusen karvas, mutta kypsentäminen pehmentää sitä. Pidin kyllä mausta raakanakin, ja seuraava endiivikokkeilu on todennäköisesti tarjota endiivin lehtiä jollain pehmeänmaukkaalla täytteellä höystettynä.

Grillasin ruuaksi raakamakkaroita ja maissia, ja lisukkeeksi paistelin pannulla pari endiiviä. Ne saivat makua sinapista, hunajasta, balsamiviinietikasta ja valkosipulista, koska tuumailin makujen sopivan hyvin makkaroiden kanssa. Ja jo osui ajatus napakymppiin! Napakammalla grillillä eli paremmilla lämmöillä endiivit voisi grillatakin. Tuoreella tillisilpulla vahvistettuna nämä endiivit sopisivat varmasti ihanasti myös kalan seuraksi.


HUNAJA-SINAPPISET PAISTETUT ENDIIVIT

2 endiiviä
3-4 rkl rypsiöljyä

1 tl hunajaa
1 tl Dijon-sinappia
1 tl balsamiviinietikkaa
1 pieni valkosipulinkynsi raastettuna/hienonnettuna
pari pyöräytystä mustapippuria myllystä

Poista endiiveistä päällimmäiset lehdet, halkaise endiivit pituussuunnassa ja huuhtaise ne (ja kuivaa). Kuumenna pannulla öljyä ja nosta endiivinpuolikkaat paistumaan leikkuupinta alaspäin. Anna endiivien paistua lempeähköllä lämmöllä, kunnes ne ovat pehmenneet ja saaneet väriä (noin 15 minuuttia).

Sekoita kastike kupissa. Käännä endiivit pannulla ja valuttele kastiketta niiden päälle. Anna hautua vielä hetki ennen tarjoilua.

Tykkäsin kovasti!!

tiistai 29. toukokuuta 2018

Kipinää kielelle eli korealaiset kanavartaat (ja grillattua paksoita)

Vahva korealainen Gochujang-chilitahna on riittoisaa. Lusikallisesta saa jo mukavasti makua ja lämpöä ruokiin, joten puolen kilon rasiasta riittää ja riittää ja riittää... Hyvä niin, koska sittenpähän voi tehdä kerran jos toisenkin näitä korealaisia kanavartaita (joiden ohjeen löysin Me Naiset -lehdestä nro 21/2018). Epäilin, miten liha saa makua pelkästään grillauksen aikana sivelystä, joten tumpsautin kanapalat marinoitumaan (valkosipulilla tuunaamaani) mausteseokseen vartiksi. Kannatti!

Vajaa puoli kiloa broileria ja pari ruokalusikallista gochujang-tahnaa muodostivat mukavasti suussa kihelmöivän liiton ja nenänvarteen kohosi pikkuisen hikikarpaloita. Siis juuri meille sopiva, mutta jos haluat vain vähän chilin lämpöä, vähennä toki tahnan määrää marinadissa. Lusikallisellakin saa jo hyvät maut.

Suosittelen investoimaan metallisiin varrastikkuihin, jolloin ei tarvitse huolehtia siitä, että tikut kärähtävät kesken grillauksen. Jos käytät puisia tikkuja, on niitä syytä liottaa ennen lihojen/kasvisten pujottelua niihin, jotta ylimääräistä hiillostusta ei pääse syntymään. Meidän sähkögrillimme tosin ei ole niin järeissä lämmöissä, että palaminen olisi huolenaihe. Siitä huolimatta ne metallivartaat ovat oikein mukavat.


KOREALAISET KANAVARTAAT

480 g ohuita broilerfileitä

Marinadi:
2 rkl korealaista gochujang-chilitahnaa
2 rkl seesamiöljyä
2 rkl vaahterasiirappia
2 rkl soijakastiketta
2 valkosipulinkynttä raastettuna (tai hienonnettuna)

Leikkaa broilerfileet suupalan kokoisiksi paloiksi. Sekoita marinadin ainekset ja nostele kanapalat sekaan. Sekoita hyvin ja jätä marinoitumaan huoneenlämpöön vartiksi.

Kuumenna grilli ja nosta vartaat paistumaan. Paista vartaita välillä käännellen noin 15 - 20 minuuttia, kunnes liha on kypsää.

* * *

Helppoa, kätevää ja erittäin maukasta! Söimme kanavartaita grillatun paksoin eli pinaattikiinankaalin kanssa. Se olikin mahtava lisuke broiskulle, erityisesti erinomaisen kastikkeensa ansiosta! Kastikeohje on Kokkipottilan Hannelen käsialaa. 


GRILLATTUA PAKSOITA JA MAAPÄHKINÄKASTIKETTA

pari pientä paksoita neljään osaan pitkittäin halkaistuna
suolapähkinöitä (maapähkinöitä)

Maapähkinävoikastike:
2 rkl riisietikkaa
2 rkl hunajaa
2 rkl rypsiöljyä
3 tl kalakastiketta
2 rkl maapähkinävoita
1 pieni valkosipulinkynsi raastettuna
sormenpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä raastettuna

Sekoita kaikki kastikeainekset kulhossa. Grillaa paksoipaloja välillä käännellen, kunnes ne saavat vähän väriä, mutta ne saavat jäädä rapsakoiksi. Kun paksoit on grillattu, valele niitä kastikkeella. Ripottele päälle hiukan suolapähkinöitä. Namnam!

maanantai 14. toukokuuta 2018

Grillikausi avattu: Broilervartaat portugalilaisittain

Helle on hellinyt meitä jo päiväkausia, ja se tuntuu näin toukokuussa peräti ihmeelliseltä. Ja ihanalta! Viikonloppuna korkkasimme sen kunniaksi grillikauden. Parvekkeelle roudattu sähkögrillimme on ihan kelpo kapine aika monenlaiseen grillaukseen, mutta ei ihan parhaimmillaan (eli tarpeeksi kuuma) punaisen lihan grillaukseen. Nyt grillasimme valmiiksi kypsennettyä maissia, pari jämäksi jäänyttä halloumijuustosiivua sekä portugalilaisittain maustettuja broilervartaita. Broiskuohjeen löysin Donna Hay Magazinesta 97/2018 ja sitä pienesti soveltaen valmistui oikein maittava kanaruoka. Ateria täydentyi salaatilla sekä upealla auringonpaisteella. En keksinyt tilanteessa mitään valittamista. Annan arvosanaksi reilusti kiitettävän!

Donnan vartaissa oli käytetty karitsaa, pekonia, possua, naudanlihaa (edullisempia ruhonosia) ja chorizomakkaraa, mutta täällä ei kaupassa ollut tarjonta ihan parhaimmillaan, joten mentiin pelkällä broiskulla.


BOILERVARTAAT PORTUGALILAISITTAIN

1 pkt broilerin rintafileitä (meillä oli 3 reilun kokoista filettä)

Marinadi:
4 valkosipulinkynttä murskattuna
1 tl jauhettua juustokuminaa
vajaa 1 tl chipotlechilihiutaleita (tai 1 tl savupaprikajauhetta + 1/2 tl chilihiutaleita)
2 tl raastettua sitruunankuorta (keltaista osaa)
2 rkl omenaviinietikkaa (koska ei ollut punaviinietikkaa)
3 rkl oliiviöljyä
n. 1 tl suolaa
ripaus mustapippuria

Sekoita marinadin ainekset kulhossa. Paloittele broilerinfileet noin suupalan kokoisiksi kuutioiksi ja heitä ne marinadin sekaan. Sekoita hyvin ja anna palojen maustua 15 minuuttia.

Valmista marinoitumisen aikana kastike.


Minttu-persiljasalsa:

vajaa 1 dl silputtua tuoretta lehtipersiljaa (en mittaillut ihan tarkasti, semmoinen about kourallinen...)
vajaa 1 dl silputtua tuoretta minttua
1 vihreä chili hienonnettuna (poista vaaleat siemenkiinnikkeet ja siemenet)
1 tl raastettua sitruunankuorta
1 rkl sitruunamehua
4-5 rkl oliiviöljyä (sen verran, ettei salsa jää ihan jankiksi)

Sekoita salsan ainekset keskenään kulhossa ja jätä odottamaan valmiita vartaita.

Kun broilerpalat ovat marinoituneet, pujottele ne varrastikkuihin. Kuvassa näkyvät metalliset tikut ovat peräti kätevät. Jos käytät puisia tikkuja, liota niitä ennen grillaamista vedessä, jotta ne eivät grillauksen aikana ala kärventyä. Grillaa lihoja välillä käännellen, kunnes ne ovat kypsyneet, mutta eivät kuivuneet. Tekisi mieli sanoa, että kypsymisaika riippuu palojen koosta ja grillin kuumuudesta, mutta tunnustan sen sijaan, että en muistanut katsoa kellosta, kauanko noiden kypsymiseen meni meillä aikaa. Luiruttele minttu-persiljasalsaa kypsien broilervartaiden päälle. Se muuten sopi erinomaisesti myös salaatinkastikkeeksi!