maanantai 30. huhtikuuta 2012

Vappuaaton valinta: kuohuvaa!

Elämä on valintoja. Tänään oli vaihtoehtona joko siivota tai lähteä Koiteliin. Koiteli voitti satanolla.

Koiteli on Kiiminkijoessa kuohuva koski, joka näin jäidenlähtöaikaan on vaikuttava näky. Komeita kuohuja kelpaa tulla ihailemaan kauempaakin. Kesäaikanakin Koitelissa on kaunista! Sinne on laitettu lukuisia nuotiopaikkoja, ja reitit on tehty sellaisiksi, että pyörätuolillakin liikkuva pääsee ihailemaan pieniä saaria. Me emme tällä kertaa olleet varustautuneet makkaroin ja kahvein, vaan toiveikkaina suunnistimme kahvilalle. Kiinni. Mälsää. Onneksi seuralaisemme eli isäpappa lupasi meille kahvit kotonaan. Kakun kera :)





Kevät on ihana!

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Kahden parsan patee

Kevään parsat ovat niin ihania, että niitä söisi vaikka kuinka paljon ihan simppelisti keitettynä. Minä olen toistaiseksi nähnyt kaupan vihannesosastolla vain vihreää parsaa, mutta tänään bongasin ensimmäistä kertaa valkoiset parsat. Tarrasin niihin kiinni hanakasti, sillä jo syksyllä merkkasin parin vuoden takaisesta Glorian Ruoka&Viini -lehdestä (3/2010) kahden parsan pateen, jonka massaan tarvitaan valkoista parsaa. Nippu vihreääkin parsaa pääsi mukaan. Muistelin, että tarvitaan myös ranskankermaa, mutta huomasin kotona ohjeen äärellä, että smetanaa pitikin olla. Hyvä tuli ranskankermallakin.
Alkuperäisessä ohjeessa vuoka oli ensiksi vuorattu pekonilla, jonka reunat oli massan vuokaan lisäämisen jälkeen käännetty massan päälle. Minun suuni ei oikein kovasti tykkää semmoisesta pehmeästä pekonista, jollaiseksi vesihauteessa kypsytetyn pateen pekoni jää. Ranttu mikä ranttu... Niinpä pekoni jäi laittamatta.

Pateen maku oli pehmeä ja mukavan parsainen. Mukana ollut vuohenjuusto (minulla oli Chavroux-merkkistä) ei lyönyt makuaan yli parsan, mutta antoi mukavan vivahteen pateen makuun. Myös parmesaani maistui hennosti.

Huomenna vien pateeta syntymäpäivälounaan alkuruuaksi, toivottavasti se maistuu ruokailijoille yhtä hyvin kuin meille esimaistelijoille. Parmankinkku on herkkua parsan kanssa, siksipä laitoin sitä maistiaisannostemme laidalle. Rapsakaksi paistetut pekoninmurutkin kävisivät lautaselle hyvin.
KAHDEN PARSAN PATEE (n. 10 annospalaa)

6 vihreää parsaa
1 kg valkoista parsaa
120 g smetanaa (tai ranskankermaa kuten minulla)
7 kananmunaa
3 rkl perunajauhoja
3 rkl raastettua parmesaanijuustoa
100 g vuohenjuustoa (esim. Chavroux)
1 rkl juoksevaa hunajaa
1 tl suolaa
n. 1 tl mustapippuria myllystä

(n. 350 g pekonia)

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Pese parsat. Poista niistä puumainen tyviosa. Kuori valkoiset parsat (vihreitä ei tarvitse kuoria). Keitä vihreät parsat, mutta älä päästä niitä liian pehmeiksi. Keitä valkoisia parsoja hiukan pidempään. Ne saavat kypsyä vihreitä pehmeämmiksi, koska ne soseutetaan. Leikkaa parsoista nuput ja siirrä ne syrjään koristelua varten.

Nosta valkoiset parsanvarret kulhoon ja lisää joukkoon smetana / ranskankerma. Soseuta parsat sileäksi sauvasekoittimella. Lisää soseeseen perunajauhot, parmesaaniraaste ja vuohenjuusto, ja sekoita hyvin. Vatkaa kananmunien rakenne rikki toisessa kulhossa ja lisää ne soseen joukkoon hyvin sekoittaen. Mausta hunajalla, suolalla ja pippurilla.

Voitele pitkä vuoka (vetoisuus n. 1,7 l) voilla tai öljyllä. Jos haluat käyttää pekonia, asettele viipaleet tiiviisti limittäin vuokaan niin että niiden päät roikkuvat kunnolla vuoan reunojen yli. Ellet halua käyttää pekonia, kaada puolet seoksesta suoraan vuokaan, asettele vihreät parsat massan päälle ja kaada varovasti loppu massa vuokaan. Jos pekonisiivuja roikkuu vuoan reunojen yli, niin kääntele ne tässä vaiheessa parsamassan päälle siististi.
  


Keitä vedenkeittimellä vettä ja ota esille parsapateevuokaa suurempi uunivuoka. Nosta pateevuoka uunivuokaan ja kaada isoon vuokaan kuumaa vettä niin että vesi ulottuu noin 2/3 korkeudelle parsapateevuoan reunasta. Peitä vuoka foliolla (tämä vaihe minulta jäi tyystin huomaamatta). Paista pateeta uunin alatasolla 175 asteessa 1,5 tuntia.

Kypsä patee irtoaa hieman vuoan reunoista eikä hölsky, kun vuokaa heilauttaa kevyesti.

Anna pateen jäähtyä vähintään 15 minuuttia ennen kuin kumoat sen. Pateen voi tarjota haaleana tai kylmänä. Koristeluun voi käyttää parsannuppuja, yrttejä, oliiviöljypirskauksia, mustapippuria, parmankinkkua, rapsakoita pekonimuruja...
Ja hei, terävä veitsi takaa siistin leikkuupinnan!

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Hummeri mönki keittoon

 

...ja tulipa herrrrrrrrrkullista!


Olen oppinut Stokkan hulluilta päiviltä bongaamaan alehummeria. Nytkin kipitin hummerilaarille ja ostin kaksi valmiiksi keitettyä, pakastettua komistusta. Toinen hummeri on vielä pakasteessa, mutta toinen päätyi vuorokauden sulatuksen (jääkaapissa) jälkeen keittoon. Pakasteessa olevalle aion miettiä jotain muuta ruokalajia.

Minun hummerikeittoreseptini on löytynyt Keittotaito-sivustolta. Keitto on todella maukasta, enkä ole muihin resepteihin sortunut. Tein nytkin keiton lähestulkoon tuon reseptin mukaan, paria viilausta/oikomista lukuunottamatta.

KERMAINEN HUMMERIKEITTO

1 hummeri
1 sipuli
1porkkana
n. 10 cm:n pätkä purjosipulia
pieni palanen juuriselleriä
3 rkl öljyä
3 rkl konjakkia
2 dl valkoviiniä
2 kalaliemikuutiota
1 l vettä
1 rkl tomaattipyrettä
2 tl kuivattua tilliä
3 dl kuohukermaa
ripaus valkopippuria
1-2 rkl voita + saman verran vehnäjauhoja

Kuori porkkana, sipuli ja juurisellerinpalanen ja kuutioi ne pieniksi kuutioiksi. Leikkaa purjonpätkä renkaiksi.
Irrota hummerin pyrstö ja sakset (pähkinänsärkijällä saat rusautettua sakset halki, mutta myös ison veitsen hamarapuolella voi kopautella), ja ota niistä lihat talteen. Hummerihaarukka on tässä oiva apuväline, jos sellainen taloudesta löytyy. Kaavi pois pään sisus (jonka voi heittää roskiin). Irrottele jalat. Jos olet jaksavainen ja sinnikäs, voit löytää myös jaloista lihapaloja. Kerää lihat yhteen kulhoon ja kuoret toiseen kulhoon. Muista poistaa pyrstöpalasta tumma peräsuoli!

Kuumenna kattilassa öljyä ja paista kasviksia ja hummerinkuoria jonkin aikaa. Kasviksiin saa tulla vähän väriäkin. Lisää tomaattipyre ja paista vielä pari minuuttia sekoitellen. Lisää tilliä, konjakki, valkoviini ja vesi sekä liemikuutiot. Anna keittopohjan kiehua hiljakseen ilman kantta noin tunnin verran.

Siivilöi liemi. Voit vähän painella siivilässä olevia kasviksia ja kuoria, jotta kaikki herkullinen liemi irtoaa niistä. Lisää keittoliemeen kerma ja kuumenna keitto. Tee voista ja vehnäjauhoista tahna ja muotoile pariksi palloksi. Minä laitoin 2 rkl voita + 2 rkl vehnäjauhoja ja tein kolme palloa.
 
Vatkaa yksi pallo kerrallaan keittoon ja tarkkaile saostumista. Kun keitossa on mieleisesi koostumus, anna sen kiehua vielä viitisen minuuttia (niin vehnäjauho kypsyy). Mausta keittoa vielä suolalla, jos haluat.

Pilko aiemmin talteen ottamiasi lihapaloja pienemmäksi ja jaa ne keittolautasille. Annostele kuumaa keittoa päälle ja hemmottele itseäsi hummerilla!

Välineurheilua :)

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Maa-artisokkapyre

Minä en erityisemmin pidä keitetyistä perunoista. Muulla tavoin valmistetut perunat maistuvat kyllä (muusi, erilaiset uuniversiot...). Uudet potut keitettyinä ovat asia erikseen, eli ihania, mutta niitä pitää vielä odotella kotvanen (ja sitten niiden syöminen pitää aloittaa varovasti, kun massu säikähtää niitä ihan kauheasti). Lisäkkeeksi voi kuitenkin kehitellä muutakin kuin perunaa, esimerkiksi maa-artisokkapyrettä. Se on virkistävää vaihtelua lisäkerintamalla. Laitoin kyllä tähänkin pari potaattia, kun ajattelin, että se tasaa makua. Pyreestä (=sose tahi muussintapainen) tuli ihan älyttömän hyvää. Onneksi sitä riitti syötäväksi vielä toisenakin päivänä lounaalla. Tein siis tietämättäni noin neljän hengen annoksen.
Maa-artisokkapyre etuoikealla, porkkanoiden kainalossa.

MAA-ARTISOKKAPYRE

500 g maa-artisokkaa
2 perunaa
1 pieni valkosipulinkynsi
tiraus sitruunamehua
n. 1,5 dl kuohukermaa
n. 2 rkl voita
suolaa

Pese ja kuori perunat ja maa-artisokat huolella.  Kuori valkosipulinkynsi. Kuutioi perunat ja maa-artisokat (ei tarvitse mitään silppua tehdä, riittää kun noin neljään osaan halkoo). Nosta kuoritut juurekset ja valkosipulinkynsi kiehuvaan, suolalla ja sitruunamehulla (estää tummumista) maustettuun veteen ja keitä kunnes ovat kypsiä.

Kun perunat ja maa-artisokat ovat kypsiä, kaada kattilasta vesi pois. Lisää kattilaan desin verran kermaa ja soseuta kuutiot sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää voi ja kermaa vielä vähän. Surraa sauvasekoittimella vielä jonkin aikaa, jotta saat pehmeän ja kuohkean rakenteen. Maista ja mausta suolalla, jos sitä makuaistisi vielä vaatii.
Söimme maa-artisokkapyrettä naudan entrecoteen kera, ja lautasella makuhermoja kutkuttelivat myös keitetyt parsat ja hunajoidut ja sokeroidut porkkanakuutiot. Jälkimmäiset muodostivat maa-artisokkapyreen kanssa taivaallisen liiton.

Maa-artisokka näyttää tällaiselta kuori päällä ja kuorittuna. Nämä olivat ranskalaisia, ja vallan yksinkertaisia yksilöitä. Ennen on ollut tarjolla suomalaisia maa-artisokkia ja niiden kuorimisessa on ollut työmaata. Ovat nimittäin olleet melkoisen röpelöisiä ja monimutkaisia muodoltaan.
Ja parsa. Aina ihana!

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Kivat munkit


Kerran vuodessa kaivelen munkkireseptit esille. Viime vuonna munkkisouvi lähti alkuun siitä, kun Armastus haaveili hillomunkeista, ja minä menin kaupassa laukomaan, että johan nuo osaa tehdä ite. Onnistui se! Tänään ei tullut hillomunkkeja, vaan reseptiksi valikoitui Maku-lehdestä 2/2012 jogurttimunkkien ohje. Vappu lähestyy, olen valmis! Eikäkö puolivalmis. Sima on tekemättä.


JOGURTTIMUNKIT (32 kpl)

3 dl vaniljajogurttia (ei kevyttä, koska niiden makeutusaineet häviävät kuumennettaessa)
25 g hiivaa
1 muna
3/4 dl sokeria
1 tl kardemummaa
1/2 tl suolaa
n. 7 dl vehnäjauhoja
1/2 dl rypsiöljyä

paistamiseen 4-5 dl (tai kattilasi mukaan) rypsiöljyä

Kuumenna jogurtti kädenlämpöiseksi ja liuota joukkoon hiiva. Lisää muna, sokeri, suola, kardemumma ja puolet vehnäjauhoista. Alusta taikinaan loput vehnäjauhot ja loppuvaiheessa öljy. Anna kohota liinalla peitettynä lämpimässä paikassa noin puoli tuntia.

Leivo taikinasta tanko ja jaa se 32 palaan. Pyöritä palat pikkupulliksi. Anna pullien kohota liinalla peitettynä.

Kuumenna rasva 170 - 180 -asteiseksi. Kypsennä kohonneet munkit öljyssä, 1-2 minuuttia per puoli. Nosta munkit reikäkauhalla talouspaperin päälle (esim. pellille). Pyörittele munkit lämpiminä vaniljasokerilla maustetussa sokerissa.
Taikinasta on todellakin syytä tehdä nuo 32 munkkia. Jos laiskistelee ja tekee vähemmän, tulee munkkipalleroista liian suuria ja niiden kypsyminen on ongelma. Tai voihan sitä laiskistella ja tehdä isommat pallerot. Niihin pitää vaan tuikata keskelle reikä eli tehdäkin palleroiden sijaan munkkirinkuloita. Ongelma ratkaistu!

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Suklaatiikerin kakku

Kerrankin olen ihan trendien aallonharjalla, ehkä jopa vähän etukäteen. Luin Glorian Ruoka&viini -lehden uusimmasta numerosta kondiittori Mira Joutsenen haastattelun, ja hän kertoi että Keski-Euroopassa perinteiset kuivakakut tekevät tuloaan pieneksi trendiksi. Kun hän vielä mainitsi mielellään valitsevansa kahvipöydästä esimerkiksi tiikerikakkua, iski minuun hyvin voimakas tiikerikakun himo. Niin sitten ryhdyin trendikkääksi leipuriksi.

Minulla on mukava tiikerikakun ohje (alkuperästä ei tietoa), jota yleensä käytän. Nyt lisäsin kaakaojauhotettuun taikinaosaan rouhittua tummaa suklaata, ja nimesin kakun suklaatiikerin kakuksi.


SUKLAATIIKERIN KAKKU

200 g margariinia
2,5 dl sokeria
3 munaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 dl appelsiinimehua
2 rkl kaakaojauhetta
vajaa desilitra rouhittua tummaa suklaata

Vatkaa vaahdoksi huoneenlämpöinen rasva ja sokeri. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe ja vanlijasokeri keskenään ja lisää vaahtoon. Sekoita hyvin ja lisää 3/4 dl appelsiinimehusta.

Ota taikinasta 1/3 toiseen astiaan ja sekoita siihen kaakaojauhe, suklaarouhe ja 1/4 dl appelsiinimehua. Sekoita hyvin.

Voitele ja jauhota pyöreä kakkuvuoka. Nostele vuokaan vaaleaa kakkutaikinaa ja tasoita vähän, seuraavaksi tummaa taikinaa, sitten vaaleaa, tummaa ja lopuksi vielä vaaleaa. Jokaista kerrosta voit lusikan avulla vähän siloitella.

Paista kakkua 175 asteessa noin 1 h. Esim. puisella varrastikulla voi kokeilla kypsyyttä: jos kakkuun tuikattuun tikkuun jää taikinaa, on kakku vielä raaka.
Odota kakun jäähtymistä ennen kuin leikkaat kakkua. Näin saat siistimpiä viipaleita. Ei tule tällaisia murustelevia ahneen ja hätäisen kakkuhimostelijan viipaleita.

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Pyrypäivän salaatti

Kiva kevät, pyryttää.

Koska näkymä on silkkaa valkoista, pitää ruuassa olla vihreyttä. Siispä salaattia lautaselle! Savusiika ja Luostarijuusto toivat ruokaisuutta, ja mangokastike eksoottista makua. Lykkäsin sekaan muutaman parsankin, kun ne motkottivat jääkaapissa, etteivät jaksa siellä enää venyä.

SAVUSIIKA-JUUSTOSALAATTI

salaattia (paria, kolmea erilaista laatua, jos tahdot)
kurkkua
tomaattia
kevätsipulia
keitettyä parsaa pätkittynä
savusiikaa
Luostarijuustoa (tai jotain muuta ei-kumimaista juustoa)

Mangoinen salaatinkastike koostui suunnileen näistä:
2 rkl mangososetta (vauvanruokapurkista)
1 tl valkoista balsamicoa
1 tl hunajaa
2 tl sitruunamehua
4 tl oliiviöljyä
mustapippuria

Sekoita ainekset kahvikupposessa hyvin. Luiruttele salaatin päälle.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Lindströmin pihvit ja lyttypotut

Jauheliha taipuu moneksi. Yksi parhaimpia jauheliharuokia ovat Lindströmin pihvit, joita tulee tehtyä aivan iian harvoin. Meheville Lindströmin pihveille on olemassa monen monituisia ohjeita. Joissain niistä käytetään säilykepunajuurta, joissain tuoretta/keitettyä punajuurta. Useimmissa ohjeissa käytetään keitettyä perunaa, mutta kapriksista haetaan makua vain joissain ohjeissa. Minun pihveihini pääsi kookas ja komea tuore punajuuri jääkaapista ja kapriksiakin käytin.
Ensimmäistä kertaa elämässäni tuli mieleen kysymys, että mistähän nämäkin pihvit ovat saanut nimensä. Se on kuulemma alkujaan ruotsalainen ruokalaji, ja toisen tarinan mukaan ruokakaupan pitäjä Lindström olisi luonut sen, toisen tarinan mukaan suomalainen luutnantti Lindström olisi keksinyt yhdistää punajuurta jauhelihataikinaan. Oli miten oli, oivallus oli hyvä.

Ai niin, ohje - Kotiharmi teki näin:

LINDSTRÖMIN PIHVIT

1 iso punajuuri
2 pientä perunaa
1 sipuli
1/2 tl tuoretta rosmariinia silputtuna
1 tl meiramia
450 g naudan jauhelihaa (luomu)
100 g maustamatonta tuorejuustoa
1,5 tl suolaa
4 tl kapriksia
1 kananmuna

Pese punajuuri hyvin ja halkaise se (jos punajuurta alkaa keittämään kokonaisena, menee ikä ja terveys). Keitä puolikkaita kunnes ne ovat puolikypsiä. Pese myös perunat ja keitä ne kypsiksi. Perunaa ja punajuurta saa olla suunnilleen saman verran. Jäähdytä juurekset. Kuori punajuurenpuolikkaat ja raasta ne. Kuori perunat ja soseuta ne esim. haarukalla. Kuori ja silppua sipuli juuresten keittämisen aikana ja paista silppua pienessä öljymäärässä lempeällä lämmöllä, kunnes se on pehmeää. Anna jäähtyä. Sekoita kaikki taikinan ainekset hyvin sekaisin, muotoile pihveiksi ja paista joko uunissa tai pannulla kypsiksi.

Lindströmin pihvien kanssa nautimme ihan mahtavan hyviä lyttypottuja, joiden reseptiin törmäsin Suolaa ja hunajaa -blogissa. Tässä vielä resepti, sillä haluan patistaa lukijoita tekemään näitä:
Kamala, pikaisesti liesituulettimen lampun alla otettu kuva ei anna oikeutta tälle maukkaalle lisukkeelle.

LYTTYPOTUT

n. 600 g pieniä perunoita
2 valkosipulin kynttä murskattuna
kourallinen timjamin oksia ja rosmariinin lehtiä hienonnettuna
1 tl dijonsinappia
puolikkaan sitruunan mehu
4 rkl oliiviöljyä (+ vähän lisää päälle valutteluun)
suolaa
mustapippuria

Keitä perunat kuorineen melkein kypsiksi (15-20 minuuttia). Sekoita sillä välin muut aineet morttelissa tai sauvasekoittimella. Nostele perunat uunivuokaan, valuta päälle oliiviöljyä, pyörittele perunoita öljyssä. Riko kaikkien perunoiden pinta perunanuijalla tai haarukalla. Jaa maustekastike perunoiden päälle. Rouhi päälle reilusti suolaa ja pippuria, ja lorauta pinnalle vielä oliiviöljyä.

Paista perunoita 200 asteessa puolisen tuntia.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Parsaa kvinoassa

Päivänä muutamana luin Ripaus pippuria -blogia, ja hymyilin leveästi parsakvinoapostauksen alkusanoille "Ostin kuukausia sitten kvinoaa... en ole käyttänyt sitä koskaan...". Täsmälleen niin kuin minä!

Luin paketista, että kvinoa (tai quinoa) on punajuuren ja pinaatin sukuinen yrtti, jonka siemenistä on tässä kyse. Olen usein tehnyt parsarisottoa, joten Ripaus pippuria -blogin parsakvinoa oli houkutteleva uutuus minulle. Arvelin, että se sopisi kalan kanssa tarjoiltavaksi, joten lohta tehtiin oheen. Herkullista!

Pari muutosta tein omaan versiooni: Lisäsuolaa ei tarvittu, sen vuoksi merkkasin ohjeeseen suolan sulkeisiin. Sitruunamehua tuli vain puolen sitruunan verran, eikä kuorta ollenkaan (kun sitruunavaranto on parempi, kokeilen enemmällä sitruunalla sekä kuorella). Meidän kvinoapakettimme neuvoi huuhtelemaan kvinoan kuumalla vedellä, joten se vaihe tulee mukaan ohjeeseen. Pikkuisen liian pitkään kvinoamme joutui odottelemaan syöntiä, joten se meni vähän liian mössöksi. Olkaa te tarkempia.

PARSAA JA KVINOAA

2 dl kvinoaa
5 dl kanalientä
(1 tl suolaa)
6 vihreää parsaa
3 valkosipulinkynttä
1 dl oliiviöljyä
tuoretta tilliä
sitruunan kuori ja mehua
mustapippuria

Huuhtele kvinoa kuumalla vedellä ja lisää se sitten kiehuvaan kanaliemeen. Anna kvinoan kiehua hiljakseen noin 15 minuuttia. Huuhtele parsat. Leikkaa nuput pois. Leikkaa parsanvarret noin sentin - puolentoista mittaisiksi paloiksi. Jos varret ovat paksuja, voit halkaista ne. Minä lisäsin parsat kvinoan joukkoon muutama minuutti ennen viidentoista minuutin määräajan täyttymistä. Vartin kiehumisen kohdalla sammutin levyn ja annoin kvinoan ja parsojen hautua vielä viitisen minuuttia. Parsaan jäi mukavaa rapsakkuutta tällä tavoin.

Valkosipuliöljyn ehdit valmistaa kvinoan kiehumisen aikana. Kuori valkosipulinkynnet. Kaada pienen kattilan pohjalle desilitra oliiviöljyä ja kuumenna se. Laita valkosipulinkynnet paistumaan ja paistele kunnes ne saavat kauniin ruskean pinnan. Nosta kattila pois levyltä ja valkosipulit pois kattilasta. Anna niiden jäähtyä ja silppua ne sitten. Hienonna valkosipulisilppu tahnaksi veitsen sivulla ja lisää öljyyn. Sekoita.

Lisää parsojen ja kvinoan joukkoon sitruunamehu ja -kuoriraaste sekä valkosipuliöljyä haluamasi määrä. Meillä laitettiin kaikki (ja tämä todella antoi mielettömän hyvän maun ruokaan). Lisää vielä lopuksi silputtua tilliä (minä laitoin noin pari ruokalusikallista).



Maistoin kypsymässä olevaa kvinoaa ennen kuin lisäsin sekaan parsankappaleet. Ensimmäinen ajatukseni oli, että se maistuu jollain lailla parsalle! Ilmankos se sopikin parsan kanssa hyvin yhteen. Kvinoa on mukava uusi lisä riisi-, pasta- ja kuskusrepertuaariin. Olisiko teillä hyviä kvinoavinkkejä aloittelevalle kvinoistille?

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Uusi ihastus - artisokkatahna

Olen ihastunut ja näin rouvaihmisenä kehtaan kuuluttaa sen julkisesti. Ihastuksen kohde on artisokkatahna, jota tein crostinien eli paahdettujen leipästen päälle. Mahottoman hyvää! Kun lisäksi tahnan tekeminen oli helppoa, yksinkertaista ja nopeaa, niin siihen oli helppo tykästyä.

Ohje tuikkasi silmiini BBC Good Food -sivustolta. Siinä oli lisätty joukkoon ruohosipuliakin, mutta meillä sitä ei ollut. Varmasti hyvä lisä, mutta en jäänyt itkemään ruohosipulin perään. Tein nyt noin puolikkaan annoksen, mutta kirjaan sen tähän isompana, sillä tahna oli niin hyvää, että pikku määrästä tulee vain paha mieli.


ARTISOKKATAHNA

n. 400 g artisokansydämiä (lasipurkissa säilöttynä)
n. 1 sitruunan mehu
1 valkosipulinkynsi murskattuna
3 rkl oliiviöljyä (voit myös käyttää osaksi artisokkapurkin öljyä, jos se on hyvää)
suolaa
mustapippuria
25 g raastettua parmensaania

Valuta artisokansydämet (ja säästä öljy, jos se on hyvää). Laita artisokansydämet sekä murskattu valkosipulinkynsi sekoitusastiaan (tai johonkin härrävärkkiin). Lisää sitruunamehua (aluksi vain noin puolet määrästä), öljy, parmesaaniraaste,  suola ja mustapippuria myllystä. Surraa tahnaksi sauvasekoittimella (tai sillä härrävärkillä). Maista välillä ja raikasta sitruunamehulla mieleiseksesi. Anna tahnan olla hetki jääkaapissa ennen tarjoilua.


Meillä tahnaa syötiin siis paahdettujen patonkiviipaleiden päällä (patonkia siivuiksi, hieman oliiviöljyä jokaisen viipaleen päälle, viipaleet uuniin grillivastusten alle kunnes ovat saaneet väriä), joita oli sipaistu halkaistulla valkosipulinkynnellä. Mainio alkupala!

maanantai 9. huhtikuuta 2012

"Ompa hyvvää" eli appelsiinisuklaarahkavaahto

Rahka on hyvää aina (paitsi kiivin kanssa, siitä on kokemusta). Päivän jälkiruokana oli mehevän makealla appelsiinilla ja suklaahippusilla maustettu rahkavaahto. Taivaallista!


APPELSIINISUKLAARAHKAVAAHTO

2 dl kuohukermaa
1 prk rahkaa
sokeria maun (ja appelsiinin kirpeyden) mukaan
2 tl vaniljasokeria
2 appelsiinia (meillä yksi tavallinen ja yksi puoliveriappelsiini)
tummaa suklaata rouhittuna / vuoleskeltuna

Vatkaa kerma napakaksi vaahdoksi. Lisää rahka ja sokerit, vatkaa hyvin sekaisin. Kuori appelsiini veitsellä niin että saat kalvot pois. Leikkaa sitten appelsiinilohkot irti terävällä veitsellä, jotta saat siistejä fileitä (mukavampi suutuntuma jälkkärissä). Paloittele palat kolmeen - neljään osaan ja lisää vaahtoon. Voit myös puristaa jäljelle jääneistä appelsiininraadoista vähän mehua seokseen. Älä lisää mehua kovin paljoa, ettei vaahdosta tule turhan löysää. Rouhi suklaa tai vuole siitä perunankuorimaveitsellä silppua vaahdon joukkoon. Sekoita ja tarjoile.

Appelsiini käsittelyssä:

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Ensitreffit mustajuuren kanssa

Kotimaiset kasvikset -sivusto kertoo muun muassa sen, että mustajuuri on sukua voikukalle ja maultaan parsan kaltainen. Minulle tämä kaikki oli ihan uutta, sillä en tähän päivään mennessä ollut mustajuurta maistanut, eikä sitä ole tainnut kaupassakaan silmiin sattua. En muista ravintoloiden ruokalistoillakaan törmänneeni mustajuurikeittoon - tai sitten sen ohi on aina kiilannut joku mielestäni mahtavampi herkku.


Vaan nyt on mustat juurikkaat tavattu, käsitelty ja maistettu. Tein sosekeittoa. Uusintatreffejä toivotaan, oli nimittäin harvinaisen maukasta sosekeittoa! Maku oli pehmeän aromaattinen ja miellyttävä, todellakin jollain lailla valkoiseen parsaan viittaava.

Katsastelin netissä erilaisia mustajuurikeiton ohjeita, eivätkä ne lopulta olleet kovinkaan erilaisia. Osassa oli käytetty purjosipulin valkoiset osat, osaan salottisipulia, osaan tavallista sipulia. Minä valitsin salottisipulin, kun ajattelin että normisipuli olisi liian hyökkäävä ja saattaisi peittää mustajuuren maun alleen. Purjosipulinpätkä oli jääkaapissa niin hyvin piilossa, ettei sitä keitontekovaiheessa löytynyt. Siinäpä olisi ollut päivän kiperin paikka - valita salotin ja purjon välillä...huh, onneksi en joutunut valintatilanteeseen.


MUSTAJUURIKEITTO (kahdelle pääruuaksi)

n. 350 g mustajuuria
2 pientä perunaa
1 pieni salottisipuli
n. 5 dl vettä
kasvisliemikuutio
1 dl kuohukermaa
1 tl sitruunamehua
suolaa, valkopippuria
tilkka öljyä

Kuori mustajuuret perunankuorimaveitsellä juoksevan veden alla. Laita kuoritut juuret kylmään veteen, johon on puristettu sitruunamehua. Näin estetään mustajuurien tummuminen. Kuori perunat ja paloittele ne noin peukalonpään kokoisiksi kuutoiksi. Kuori ja silppua salottisipuli.

Kuumenna kattilassa tilkka öljyä ja heitä sipuli- ja perunakuutiot kuullottumaan hetkeksi. Paloittele mustajuuret noin perunakuutoiden kokoisiksi tai vähän suuremmiksi ja laita kattilaan. Kaada perään vettä, n. 5 dl tai sen verran, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät. Lisää kasvisliemikuutio. Keitä, kunnes perunakuutiot ja mustajuuret ovat kypsiä. Soseuta keitto ja lisää kerma. Voit vielä surauttaa keittoa sauvasekoittimella, niin saat kuohkean keiton. Kuumenna keitto ja mausta sitruunamehulla, ripauksella valkopippuria ja tarvittaessa suolalla.

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Urbaani rosvopaisti


Meillä on tehty vuosien varrella pääsiäisen lammasateria pääosin karitsasta ja mitä erilaisemmissa mudoissaan. On ollut filettä ja paistia ja potkaa ja paahtopaistia ja mitä kaikkea... Tällä kertaa ostimme karitsanviulun. Aina on ollut hyvää, mutta nyt tuli jättipotti ja napakymppi yhtä aikaa: Kerrostalokodin urbaani rosvopaisti Meri-Lapin Karitsan karitsanviulusta. Ihan mahtavaa! Ohje oli Hesarin ruokasivuilta, ja noudatimme sitä muuten, mutta rosmariini määrä oli vähäisempi ja yrtteihin lisättiin vielä minttua ja salviaa. Liha oli älyttömän mehevää, ja yrttien maku ja sopiva suolaisuus löytyi kautta lihan. Sekä vieraat että isäntäväki söivät itsensä tainnoksiin! (0hessa syötiin mm. porkkana-perunaröstejä ja tsatsikia).

URBAANI ROSVOPAISTI

1 karitsan viulu (meillä se oli n. 1,3 kg painava)
1 kokonainen valkosipuli
3 rosmariinin oksaa
1/2 punttia timjamia
10 salvian lehteä
10 mintun lehteä (vahva minttu)
1 sitruuna
3 rkl jauhettua merisuolaa

leivinpaperia
pari sanomalehden aukeamaa
foliota
(paistinarua)

Kuori valkosipulinkynnet ja pilko ne pieniksi. Pese sitruuna huolelle, kuori siitä kuorimaveitsellä kuoret ja silppua niitä vähän veitsellä. Sekoita suolan kanssa kulhossa hienonnettu valkosipuli, sitruunankuoret ja nypityt/silputut yrtit. Tee viulun keskiosaan viilto pituussuunnassa, jotta saat maustetuksi lihaa myös sisältä (me teimme yhden viillon kumpaankin sivuun). Hiero yrttisuola kauttaaltaan lihan pintaan ja sisään. Nosta liha kylmään ja anna marinoitua vähintään kolme tuntia (meillä oli yön yli).

Kääri viulu ensin leivinpaperiin, sitten sanomalehteen. (Sido paperi kunnolla kiinni paistinarulla, sanoo Hesarin ohje, mutta minun aivoni eivät aamulla kello kuusi tuota tietoa pystyneet käsittelemään, joten paketti jäi sitomatta). Kastele sanomalehti vedellä märäksi. Kääri koko paketti kaksinkertaiseen folioon ja nosta vuokaan tai pellille. Kypsennä viulua 150 asteessa ensin kaksi tuntia, minkä jälkeen laske lämpötila 100 asteeseen ja jatka kypsennystä vielä kuusi tuntia.


Liha irtosi luusta ajatuksen voimalla. Kuvassa näkyvät eri pakkauskerrokset, jotka pitivät huolen siitä, että liha pysyi mehevänä.
 
Siistien ja kauniiden siivujen leikkaaminen lihasta oli hupsu yritys, joka päättyi epämääräisiin lihamurusiin. Maussa ei ollut mitään hupsua, vaan pelkkää ihanuutta!