sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Pähkinöitä purtavaksi

Jos elosi on ollut vauhdikasta ja jopa stressaavaa ja uuvuttavaa, niin rentoudu leipomalla. Taikinaterapia toimii!

Siitä hetkestä lähtien, kun iskin silmäni Rouva Raadelmasta -blogin pähkinäkuorrutteiseen kaakkuun, on tehnyt mieli tehdä sitä itse. Vihdoin tänä aamuna pääsin taikinaterapiaan ja kakku on valmiina. Vaikka Rouva R opastaa, että kakku olisi parhaimmillaan vasta seuraavana päivänä, on täällä jo lohkaistu siitä aimo palanen ja viety sairaalaan potilaallekin herkuteltavaksi. Maku oli hyvä tänään, mitähän se mahtaa olla huomenna? Siis jos sitä jää huomiselle...


SUOLAPÄHKINÄ-KINUSKI-SUKLAAKAKKU

3 kananmunaa
1,25 dl fariinisokeria
1/2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
3 rkl siirappia
25 g voita
100 g margariinia
100 g suklaata (minulla Fazerin sinistä)
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

2 dl kuohukermaa
2 dl fariinisokeria
3 dl suolapähkinöitä

Sulata suklaa ja rasvat vesihauteessa (minä sulatin margariinia vähän erikseen mikrossa ja suklaan ja voipalan vesihauteessa, sitten yhdistin nämä). Vaahdota munat fariinisokerin ja sokerin kanssa. Lisää vaahtoon vaniljasokeri ja siirappi ja sekoita hyvin. Lisää sulatettu suklaa-rasvaseos sekoittaen ja lopuksi jauhot, johon on sekoitettu leivinjauhe.

Paista kakkua 175-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Kakku saa jäädä meheväksi sisältä eli ei kannata paistaa liian kauaa.

Keittele kinuski: Laita kerma ja fariinisokeri kattilaan ja kiehuttele hiljalleen 15-20 minuuttia. Minulla meni varmaan hieman yli tuon 20 minuutinkin, ennen kuin kinuski oli sen paksuista että se pysyi kakun pinnalla. Sekoita sitten kinuskiin suolapähkinät ja valuttele kuorrutus kakun pinnalle lämpimänä / kuumana.

tiistai 24. tammikuuta 2012

Iltapalapiiras

Tässä on kinkkupiirakka. Lisäsin siihen vähän parsakaalta, että olisi jotenkin tervehenkisempi. Maku oli hyvä ja piirakan jäähdyttyä haaleaksi vielä parempi. Peston sijasta pohjan päälle kannattaa joskus kokeilla pientä määrää dijonsinappia (älä laita sitä läheskään niin paljon kuin tässä ohjeessa pestoa). Pohjaan saa uutta makua vaihtamalla tuorejuuston makua.

KINKKUPIIRAKKA

100 g margariinia
100 g tuorejuustoa (esim. valkosipuli-)
2 dl vehnäjauhoja
1 dl spelttijauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
2 kananmunaa
1 prk kermaviiliä
pätkä purjoa
n. 200 g savukinkkua
n. 1 dl juustoraastetta
1 rkl kuivattua persiljaa
mustapippuria

Lisäksi: 2 rkl punaista pestoa, juustoraastetta, reilu kourallinen parsakaalin nuppuja, minitomaatteja

Keitä parsakaalin nuppuja muutaman minuutin ajan. Kaada vesi pois kattilasta ja jätä pallerot odottamaan.

Tee taikina: Sekoita rasva ja tuorejuusto keskenään (jos et käytä mitään masiinaa, niin haarukka on tässä hyvä apuri). Lisää jauhot ja leivinjauhe ja sekoita taikina tasaiseksi massaksi. Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Pistele pohja haarukalla. Levitä pohjalle punaista pestoa.

Sekoita täytteen ainekset keskenään ja kaada seos taikinapohjalle. Ripottele päälle vielä vähän juustoraastetta. Nostele päälle parsakaalta ja painele niitä kevyesti täytteeseen. Halkaise tomaatit ja nostele niitäkin pinnalle.

Paista piirasta 225 asteessa puolisen tuntia tai kunnes pinta on saanut hiukan väriä.

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Tilliliha uudella tavalla

Tilliliha = peruskoulu, punainen muovilautanen, hitaat haarukan liikkeet, neljän hengen pöytä ja välitunnilta sisään kutsuvan kellon pimputus. En suinkaan jäänyt nautiskelemaan tillilihasta viimeiseen hetkeen saakka ennen tunnille paluuta, vaan yritin saada jauhettua vähäistä annostani seurueessa, jossa oli muitakin samanhenkisiä. Peruskoulun ruokainhokeista on sittemmin keskusteltu kerran jos toisenkin ja hyvänä kakkosena listalla on ollut maksakeitto.

Työpaikalla järkytyin kerran, kun ruokalistalla oli tillilihaa. Sattuneesta syystä sitä oli otettava, mutta varovaisuus mielessä eli hyyyyyyvin vähän. Yllätykseni oli valtaisa, kun totesin, että hyvää on. Siitä saakka on mielessä kytenyt ajatus, että teen tillilihaa joskus itse. Stokkan lihatiskiltä löysin sitten vasikanpaistia ja ruokalaji oli siltä seisomalta päätetty. Vähän meinasi töketsiä siinä vaiheessa, kun lihamestari sanoi nätillä äänellä, että "eipä oo iso eläin ollu tuo". Just. Näin sieluni silmäin edessä vanhan valokuvan Armastuksesta ja vasikasta, joka oli ollut hänellä ikiomana mummola-aikoina. Piti sanoa, että nyt seis nuo puheet tai jää vasikka ostamatta! Sain ohjeeksi valmistaa tillilihan hiukan tavanomaisesta poiketen eli lihapalat ensin paistaen ja sitten hetken kastikkeessa keittäen. Perinteisestihän tillilihan liha keitetään kokonaisena kypsäksi ja kuutioidaan vasta sitten. Aloittelevalle tillilihan syöjälle tämä oli oivallinen versio ja herätti halun kokkeilla ihan sitä perinteisintäkin valmistustapaa.

TILLILIHA UUDELLA TAVALLA

n. 500 g vasikanpaistia
voita, öljyä
suolaa
valkopippuria

purjon valkoinen osa
1 porkkana
pieni pala juuriselleriä
3 rkl vehnäjauhoja
n. 4 dl vettä
1 rkl vasikanfondia
1 tl vaaleaa balsamiviinietikkaa
ruukku tuoretta tilliä
1 dl kuohukermaa

Leikkaa vasikanpaistista noin puolen kämmenen kokoisia pihvejä ja paista niihin pannulla voin ja öljyn seoksessa vähän pintaa. Ripottele päälle suolaa ja valkopippuria ja siirrä kattilaan odottamaan. Älä huuhtele pannua, vaan paista samalla pannulla suikaloitu purjo, pariin-kolmeen osaan paloiteltu porkkana ja juurisellerin palanen. Lisää vehnäjauhot, sekoita vähän ja lisää vesi. Kiehauta ja sekoita, jotta vehnäjauhot liukenevat kunnolla. Mausta vasikanfondilla, etikalla ja tillisilpulla. Suolaa voit lisätä makusi mukaan. Kaada kiehuva liemi lihapalojen päälle ja nosta kattila hellalle. Keitä kastiketta n. 20 minuuttia ja lisää kerma. Kiehauta vielä hetken ajan ja rouhaise sekaan vähän valkopippuria.

Minua varoitettiin keittämään lihaa liian pitkään, sillä se vain turhaan sitkistyisi. Meillä liha oli tällaisilla kypsennyksillä pehmeää ja hyvää.

Lautaselle tillilihan kanssa päätyivät keitetyt perunat ja Kulinaarimurulan salviavoissa paistetut lanttukuutiot. Ne olivat aivan ihania!

Appelsiinisyrnikit

Syrnikki on hassu sana. Tulee ensinnä mieleen myrkky, niin kuin joku arsenikki vaikkapa, ei suinkaan herkku. En ole tullut tehneeksi syrnikkejä eli rahkalettuja koskaan aiemmin, mutta kun nyt jääkaapissa oli parhaat päivänsä nähnyt rahkapurkki, niin se antoi aihetta syrnikkeihin. Ohjeen otin Pirkan nettisivuilta ja lisäsin siihen yhden appelsiinin kuoren. Sitrukset ovat niin ihania ja niiden kuoriraaste sopii hyvinkin moneen ruokaan ja taikinaan. Monissa syrnikkiohjeissa taikina on niin paksua, että sitä muotoillaan käsin. Minun taikinani oli paksua kyllä, mutta se oli lusikoitava pannulle.

Appelsiini maistui syrnikeissä sopivasti, muttei hyökkinyt päälle. Appelsiinisyrnikkien kanssa sopi hyvin mustikkahillo. Emme lähteneet kokeilemaan mitään muita hilloja tai hunajaa, sillä mustikkais-appelsiiniset lettuset veivät kielen mennessään. Kuvat ovat karseita, mutta olin jo päässyt kuvausvaiheessa maistamaan syrnikkiä, enkä kyennyt tekemään kuvausjärjestelyitä paremmissa valo-olosuhteissa, vaan säntäsin syömään näitä.

APPELSIINISYRNIKIT (n. 12 kpl)

1 prk maitorahkaa
3 kananmunaa
1 dl vehnäjauhoja
1/2 dl sokeria
ripaus suolaa
1 appelsiinin kuori raastettuna

Sekoita rahka ja munat hyvin, lisää muut aineet taikinaan. Anna taikinan levätä hetki. Nostele taikinaa lusikalla tai pienellä kauhalla lettupannun koloihin. Paista syrnikit kohtuullisen miedolla lämmöllä, sillä ne palavat helposti.

lauantai 21. tammikuuta 2012

Uuniomenoiden lumo

Siskokulta oli saanut käsiinsä köntin hirvenlihaa ja kokiksi herra Kasi Kolmosen eli isämme. Onneksemme meidätkin kutsuttiin hirvelle. Jälkiruuaksi nuori kokkipoika oli keksinyt uuniomenat ja ne oli valmistettu yksinkertaisella reseptillä. Lopputulos oli taivaallisen hyvä.

UUNIOMENAT

1 omena per ruokailija
siirappia
kanelia

Kuori omenat ja poraa niistä siemenkodat pois. Laita omenat uunivuokaan ja kaada jokaisen päälle hiukan siirappia. Ripottele päälle kanelia. Työnnä vuoka n. 200-asteiseen uuniin ja anna omenoiden muhia, kunnes ne ovat pehmeitä. Pehmeysaste on makuasia - toiset tykkäävät, että omenoissa on vielä vähän purutuntumaa, toiset tykkäävät ihan pehmeistä yksilöistä. Meidän omenamme olivat täydellisiä: hyvin pehmeitä, mutta ihan kuosissaan eli omenan näköisiä.
Omenat nautittiin vaniljajäätelön kera. Lämmin omena ja kylmä jäde  - ah nam!

Ja se hirvisoosi...
...oli erinomaista!

Kiitos emännälle ja kokille!!!

perjantai 20. tammikuuta 2012

Sinisimpukat


Nyt on sinisimpukkakausi! Monessa paikassa sanotaan, että belgialainen tai ranskalainen syö simpukkansa niinä kuukausina, joiden nimissä on r-kirjain, eli suomeksi syyskuun ja huhtikuun välillä. Sinisimpukoista on myös kausitarjouksia - nyt ne irtosivat alle viidellä eurolla kilo. Illallisemme oli siis verrattain edullinen. Stokkan liha-/kalatiskin...hmmm...poika...setä... no, Antti-niminen henkilö (joka sivumennen sanoen oli niin asiantunteva ja idearikas ja innostava, että olisin helposti voinut ostaa tiskin tyhjäksi) tsekkasi simpukat ennen puntarointia, mikä kuuluu asiantuntevaan palveluun. Näin ei tule haalattua kotiin kuollutta painoa. Paitsi että aina on meilläkin joku reppana heittänyt veivinsä matkalla. Sinisimpukat pitää säilyttää jääkaapissa pussin suu raollaan. Muuten niiltä loppuu happi ja... no tiedätte, mitä sitten tapahtuu.

Sinisimpukat ovat vähän samanlaista askartelu- ja seurusteluruokaa kuin ravut. Siis vähän. Kun ei simpukoiden kanssa päädy ihan niin kyynärpäitään myöten liemeen, eikä tule tökittyä sormiinsa. Vähemmän haavoja, mutta yhtä paljon makua. Sormensa saa simpukoitakin syödessä kuitenkin sotkettua. Simpukkansa voi syödä esim. käyttämällä tyhjää simpukankuorta pihtinä, jolla nappaa toisesta simpukankuoresta lihan. Haarukkaa ei tarvita lainkaan, sillä yleensä kulhossa on jo valmiina jokin tyhjyyttään ammottava kuori, jonka voi napata ruokailuvälineeksi.

Me olemme tehneet simpukoihin kermaisenliemen sen jälkeen, kun ne on höyrystetty. Tähän erittäin maukkaaseen liemeen on ihana dippailla hyvää leipää ja lopuksi sen voisi lusikoida keiton tapaan. Ensimmäistä kertaa laitoin mukaan aurinkokuivattua tomaattia (sitä lievästi kuivattua versiota eli "sun-kissed tomatoes"... mikä ihana nimi, auringon suutelema!) ja chilihiutaleita, ja suosittelen todella tekemään näin.


Sinisimpukkamme valmistuivat tällä tapaa:

HÖYRYTETYT SINISIMPUKAT (kahdelle ateriaksi tai neljälle alkupalaksi)

n. 1 kg sinisimpukoita

oliiviöljyä
1 pieni sipuli
2 valkosipulinkynttä
1/2 dl aurinkokuivattuja tomaatteja silputtuna
1/2 tl chilihiutaleita
1 rkl kuivattua persiljaa
n. 1,5 dl valkoviiniä

1-2 dl kuohukermaa
ripaus suolaa ja mustapippuria

Silppua sipulit ja tomaatit. Huuhtele / pese simpukat. Tarvittaessa voit harjata niitä vähän. Jos simpukoissa on partaa eli jotain semmoista rihmastoa, pitää se poistaa. Kiinni olevat simpukat ovat eläviä eli syötäväksi kelpaavia. Raollaan tai auki olevia simpukoita pitää kopauttaa tai painaa kevyesti kiinni. Jos ne tämän jälkeen sulkeutuvat itsekseen, ovat ne eläväisiä eli kelpaavat kokille. Kaikki, jotka eivät koputtelusta huolimatta sulkeudu, tulee laittaa roskiin.

Kun simpukat on tsekattu, kuumenna kattilan pohjalla oliiviöljyä ja freesaa sipuleita hetken ajan. Lisää tomaattisilppu ja niistä irronnut öljy sekä persiljasilppu ja chili. Sekoittele. Kaada sekaan valkoviini. Kun viini alkaa kiehua voimakkaasti lisää kaikki simpukat nopeasti kattilaan ja nosta kansi päälle. Anna kiehua kovalla lämmöllä muutaman minuutin (4-6 tai sinnepäin) ajan, tai kunnes simpukat ovat avautuneet. Kattilaa voi välillä vähän ravistaa tai simpukoita varovaisesti liikautella kauhalla. Älä keitä / höyrytä liian kauaa, sillä simpukoiden liha sitkistyy helposti.

Nostele simpukat tarjoiluastioihin ja kaada kattilaan kerma. Kuumenna nopeasti kiehuvaksi ja kiehauta parin minuutin ajan. Lisää ripaus suolaa ja mustapippuria. Kaada kiehuvan kuuma liemi simpukoiden päälle.

 Loppu.

Blogitunnustus

Ahmijalle hymyilevät kiitokset tunnustuksesta! 

Olen antanut itseni huomata, että blogimaailmassa jaetaan blogitunnustuksia. Nyt sellainen tuli minullekin, ihan äkkiarvaamatta! Olen sivistänyt itseäni sen verran, että tiedän blogitunnustukseen kuuluvan muutamia kysymyksiä, joihin nyt minäkin vastaan:

1. Koska aloitit blogin?
Heinäkuussa 2011. Uusi ja opetteleva tulokas siis olen.

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä se käsittelee?
Ruoka on pääosassa, välillä mukaan pääsee leivonnaisiakin. En peittele erheitä enkä virheitä eli paljastan suoraan ja kaartelematta, kun jos töpeksin. Olkoon se opiksi muille. Ja eikö vahingonilo ole paras ilo :))

3. Mikä tekee blogistasi erilaisen muihin blogeihin nähden?
Jaa... en oikein osaa sanoa. Kirjoitustyyli on jokaisella omanlaisensa, kai se persoona näkyy siinä.

4. Mikä sai sinut aloittamaan kirjoittamisen?
Kahden vuoden pähkäilyn aikana ihailin ja lueskelin muiden mahtavia blogeja ja kokkailin niiden ruokia. Itsellänikin halutti koota ruokia ja tarinoita yhden otsikon alle, mutta olin vähän arka aloittamaan. Lopulta keksin nimen blogille ja pääsin vauhtiin.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Oikeastaan en tällä hetkellä mitään. Tämä on vielä niin uutta kaikki. Kuvien laatu ei pokkarilla otettuna ole paras mahdollinen, mutta tällä nyt mennään. Luultavasti lompsin kameraostoksille jossain vaiheessa. Nälkä kasvaa syödessä (etteipä osuva lausahdus näin ruokabloggaajalta!).

Kauniiksi lopuksi haluan laittaa tämän blogitunnustuksen eteenpäin (kuten tapana on). Voisin lykätä tunnustuksen ihan mille tahansa oman blogilistani mahtavista ja innostavista blogeista, mutta se menee nyt kuitenkin Rouva Raadelmasta -blogille. Tätä blogia olen seurannut syksystä asti silloin tällöin, nykyään kiihtyvällä tahdilla. Blogissa on ihania ruokia, kauniita kuvia ja Rouva R:n mukavia kirjoituksia. Tutustukaa tekin!

maanantai 16. tammikuuta 2012

Kahavia, pullaa ja kotitöiden jako

Minä olen joskus siivouspäivänä pistänyt pystyyn kotityöarpajaiset. Siivoukseen liittyvät hommat on kirjoitettu neljälle lapulle, hyvin tasapuolisesti ryhmitellen tietenkin (ei niin että yhdessä lukee pölyjen pyyhkiminen ja toisessa mattojen tamppaus). Sitten on nostettu kaksi lappua kumpainenkin ja voitto on ollut varma: molemmille jättipotti eli siivoushommia!

Viikonloppuna ei pidetty arpajaisia, vaan hyvin sopuisasti teimme keittiötyönjaon: minä leivon pullaa, jos Armastus keittää kahavit. Tasapuolista? Tiedä häntä... mutta mukavaa oli. Armastus osallistui kyllä pullanleivontaan tarkkailemalla pariin otteeseen taikinan laatua :) ja toivomalla, että tekisin "oikiaa pullaa".

Arvatkaapa, mitkä seuraavista pullamalleista ovat niitä "oikeita pullia"?

Pullataikinan ohje löytyy vehnäjauhopussin kyljestä. Ja varmasti tuhansien ja taas tuhansien suomalaisten kotileipurien päästä.

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Lohikakut

Kalaa tulee ihmisen syödä monta kertaa viikossa, on terveydelle hyväksi. Lohen hyviä rasvoja nautiskelimme tänään kalakakkusten muodossa. Niiden valmistaminen ei ollut kovinkaan joutuisaa, mutta mihinpä se ihmisellä näin pyhäpäivänä kiire olisi. Ohje, joka on koostettu Jamie Oliverin ja Gordon Ramsayn resepteistä, on kirjassa "Pomminvarmat - kotiruokaa kotikokilta" (Mikko Takala). Tein melkein sen mukaan. Lisukkeeksi neuvottiin tarjoamaan samaisessa kirjassa reseptoitua chili-parsakaalta, ja niin sitten toimittiin. Tulikin ihan mainio ateria näistä kahdesta. Lohikakuissa on nimittäin perunaa, joten pottuja ei tarvinnut lähteä erikseen keittelemään. Kastiketta jäin vain miettimään... Tuossa ohessa olisi saattanut toimia jokin kylmä esim. kermaviilipohjainen yrtti-valkosipulisoosi.


LOHIKAKUT (8 kpl)

4 keskikokoista perunaa (ohjeessa 6)
suolaa
mustapippuria
500 g lohifile
oliiviöljyä
1 rkl kuivattua persiljaa (tai 4 rkl lehtipersiljaa)
1 rkl vehnäjauhoja
1 muna
1/2 sitruunan kuori

Kuori ja kuutioi perunat pieniksi. Laita kuutiot kiehuvaan suolalla maustettuun veteen. Poista lohifileestä ruodot ja leikkaa se kahteen osaan. Voitele lohifile kauttaaltaan oliiviöljyllä ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Nosta lohipalat siivilään ja aseta se perunoiden päälle kattilaan. Peitä foliolla. Pienennä lämpöä ja keittele perunoita reilut 10 minuuttia, kunnes ne ja kala ovat kypsiä.
Poista lohipalat siivilästä ja laita ne sivuun odottamaan. Valuta perunat hyvin. Muussaa perunat ja anna jäähtyä. Poista kalasta nahka. Murustele kala jäähtyneiden  ja muussattujen perunoiden joukkoon. Lisää vehnäjauhoja, muna ja persilja. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää hienoksi raastettu puolen sitruunan kuori. Sekoita massa huolella niin että kaikki ainekset sekoittuvat tasaisesti.
Jaa taikina kahdeksaan osaan. Muotoile siitä noin 2 cm:n paksuisia pihvejä ja jauhota ne muotoillessasi hyvin. Laita pihvit jauhotetulle lautaselle tai leikkuulaudalle ja laita ne jääkaappiin tunniksi ennen paistamista (meillä olivat kylmässä vajaat puoli tuntia). Kuumenna pannulla oliiviöljyä ja paista pihvejä siinä molemmilta puolilta muutaman minuutin ajan, kunnes ne ovat rapeita ja kullankeltaisia. Sekä lohi että perunahan ovat kypsiä, joten pitkiä paistoaikoja ei tarvita.

lauantai 14. tammikuuta 2012

Kerroskiisseli

Kerroskiisselistä saa varsin näyttävän ja raikkaan jälkiruuan. Kotiharmin emo teki tätä joskus aikoja ja vuosia sitten, kun kiisselit ja sopat olivat vielä muotia. Nyt on sufleet ja bruleet ja mitä kaikkea. Välillä on kuitenkin hyvä palata menneeseen ja pistellä poskeen lapsuuden herkkuja.

Puolukka on kerroskiisseliin mielestäni hyvä marja, samoin karviainen tai mustaherukka. Tai karpalo. Nyt käytin kahta ensiksi mainittua. Samettisen pehmeän vaniljakiisselin kanssa kirpeänraikkaanmakea kiisseli oli ihanaa. Monet kerrat olen onnistunut hyvin tällä Yhtä juhlaa -kirjan (Heli Bergius) ohjeella (joka on isolle jouluruokaseurueelle mitoitettu):

KERROSKIISSELI (n. 10 annosta)

Vaniljakiisseli:

1 l kulutusmaitoa
1 kananmuna
3/4 dl sokeria
3 rkl perunajauhoja
1-2 tl vaniljasokeria


Marjakiisseli:

1 l marjamehua
1/2 - 1 dl sokeria
5 rkl perunajauhoja

Tee ensin vaniljakiisseli. Sekoita kattilassa kastikkeen ainekset. Kuumenna sekoittaen, kunnes seos kiehahtaa. Nosta kattila pois hellalta ja kaada kiisseli jäähtymään isoon tarjoilukulhoon tai pienempiin annosmaljoihin.

Marjakiisseliä varten voit keitellä itse mehua pakastemarjoista tai ostaa mehun valmiina. Kuumenna mehu kiehuvaksi, säädä sokeri kohdilleen ja siirrä kattila pois liedeltä. Sekoita perunajauhot noin desiin kylmää vettä ja kaada seos ohuena nauhana mehu joukkoon koko ajan kiisseliä sekoittaen. Nosta kiisseli uudelleen hellalle ja kuumenna niin että kiisseli pulpahtaa pari kertaa. Ota kattila pois levyltä. Jäähdytä kiisseli - kaada se johonkin toiseen astiaan ja laita heti kelmu astian päälle. Näin vältyt kuorelta.

Kun molemmat kiisselit ovat jäähtyneet, nostele varovasti marjakiisseliä vaniljakiisselin päälle.

perjantai 13. tammikuuta 2012

Bolognese ja spaghetti chitarra


Jauhelihakastike on monen kodin perusruokien kingi. Kunnon aineksilla siitä saa mielettömän maistuvan pastakastikkeen. Maku on aina erilainen. Joskus olen tehnyt esimerkiksi näin, mutta useimmiten ohjeita ei vilkuilla vaan tehdään tuntumalla. Tällä kertaa soosi rakentui jotenkin näin:

1 sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
pala juuriselleriä
(6-8 anjovisfilettä)
2 rkl tomaattipyrettä
400 g naudan jauhelihaa (jota luomunakin saa jo monesta paikasta)
reilu 1 dl porkkanaraastetta
1 prk tomaattimurskaa (kannattaa investoida laatuun)
1-2 dl vettä
1 tl timjamia
1 tl basilikaa
2 tl oreganoa
1 tl chilijauhetta
1 tl hunajaa
tuoretta basilikaa
mustapippuria
suolaa

Freesaa silputtuja sipuleita ja selleriä (korkeareunaisella) pannulla öljyssä. Lisää jauheliha ja paistele hetki. Jos haluat käyttää anjoviksia, niin tee keskelle vähän tilaa ja laita anjovisfileet pannulle. Sekoittele niitä vähän, niin ne hajoavat atomeiksi ja liukenevat helposti jauhelihan joukkoon. Lisää tomaattipyre ja paista vielä hetki. Lisää porkkanaraaste ja tomaattimurska sekä mausteet (paitsi tuore basilika). Vettä voi lisätä sen verran, että tulee mieluisa vetelyys. Kiehauta ja tasaa maut suolalla ja hunajalla. Anna kastikkeen kiehua - kymmenisen minuuttiakin riittää, mutta pidempäänkin voi muhia. Lisää lopuksi basilikasilppua ja sekoita. Tarjoile haluamasi pastamallin kera.

Pastana oli tällä kertaa itse veivattua spaghetti chitarraa, joka on neliskanttista spagettia. Jo sitä pastaa onkin monenlaista! Kuhunkin on myös omat sopivat lisukkeensa, esim. linguinen kanssa mereneläviä, spagetin kanssa liha- ja/tai tomaattilisukkeita. Joulun alla selaillessani pastamankelin lisäosia hämmennyin valikoimasta. Ilokseni joulupukki toikin sitten Marcatoon sopivan chitarra-kappaleen, mutta näköjään tällainenkin askartelu on mahdollista.