lauantai 24. tammikuuta 2015

Shik...shak... tomaattinen makkarapannu

Tiedättehän sen pannuruuan, jossa mausteisessa tomaattikastikkeessa kypsennetään munia? Vaikea nimi, miten se kirjoitettiinkaan? Shakshouka? Trendiruuan nimi on keikkunut jo pitkään lehtien palstoilla erilaisilla resepteillä. Minä tein jotain sellaista, ja siitä tuli hirveän hyvää. Koska käytin ruokaan makkaraa, nimeän sen suloisen suomalaisittain tomaattiseksi makkarapannuksi.

Laitoin sekaan mitä mieleen juolahti ja varastoista löytyi, tietysti niin, että kuvittelin niiden sopivan toisiinsa. Ja sopivathan ne! Tomaatti + hunaja + chili = nams. Paprika + valkosipuli + sipuli = mums. Siispä nams + mums + muutamia muita aineita = Ooh-la-laa! Silkkaa matematiikkaa tämä ruuanlaitto :)

Laitan tämän ohjeen myös kasvisruoka-otsikon alle, sillä vaihtamalla makkaran esimerkiksi kikherneisiin saa tästä erinomaisen kasvisruuan.


TOMAATTINEN MAKKARAPANNU (2 annosta)

puolikas isosta paprikasta
5 reilun kokoista (ruskeaa) herkkusientä
puolikas sipuli
pari valkosipulinkynttä
100 g makkaraa (itsellesi mieluisaa; meillä oli nyt krakovan makkaraa) / vaihtoehtona makkaralle voisivat hyvin olla esim. kikherneet
kourallinen tuoreita pinaatinlehtiä
1 tlk tomaattimurskaa
1/2 - 1 tl chilihiutaleita (oman maun mukaan)
1-2 tl hunajaa
n. 1 tl balsamiviinietikkaa
1 tl kuivattua oreganoa
suolaa + mustapippuria
muutama basilikanlehti silputtuna
2 kananmunaa

Siivuta herkkusienet ohuiksi siivuiksi ja suikaloi paprikanpuolikas. Aloita paistaminen niistä. Käytä paistamiseen itsellesi mieluisaa öljyä. Silppua sipulinpuolikas ja valkosipulinkynnet, ja siivuta makkarat. Lisää ne pannulle, kun paprikat ja sienet ovat muutaman minuutin paistuneet. Paista melko kuumalla, jotta makkarasiivut vähän ruskistuisivat, mutta varo polttamasta ettei valkosipuli pala. (Jos käytät kikherneitä, niille riittää pikainen pyöräytys pannulla.) Suikaloi pinaatinlehtiä rouheasti ja lisää ne pannulle. Sekoita, ja lisää tomaattimurska. Mausta chilillä, hunajalla, balsamicolla, oreganolla sekä ripauksella suolaa ja mustapippuria. Makkaroista tulee suolaa, joten älä lisää kerralla liikaa suolaa, vaan tarkista maku vielä ennen kuin lisäät kananmunat. Juuri ennen kananmunien lisäämistä sekoita tomaattiseokseen basilika, jota olet vähän silpunnut. Nosta tomaattikastikkeen lämpöä kunnolla kiehuvaksi ja tee sitten kastikkeeseen vähän koloa ja riko kananmuna sinne. Tee toista kananmunaa varten samanmoinen tila. Laita kansi päälle ja anna kypsyä. Tomaattikastike saa tässä vaiheessa kiehua melko reippaasti, muttei täydellä teholla.  Kypsennä kananmunat haluamaasi kypsyysasteeseen. Minä annoin niiden kypsyä 4-5 minuuttia kannen alla, jonka jälkeen  (tai oikeastaan vielä lisäksi ruuan kuvaamisenkin jälkeen) niiden keltuaiset olivat vielä aavistuksen pehmeitä. Olisi saanut olla pehmeämpääkin minun makuuni.


keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Inkivääriset uunipäärynät

Uuniomenat ovat saaneet kilpailijan: inkivääriset uunipäärynät!


Koruttoman näköinen jälkiruoka (kirjasta "Ranskalainen keittiö") oli herkullista. Kermasta ja ruskeasta sokerista kiehui ihana kinuskinen liemi päärynöille, ja tuore inkivääri toi makuun uutta sävyä. Kaneliakin osasi ripsauttaa juuri sopivan määrän, eikä sen maku hyökkinyt päälle. Kirjassa tätä jälkiruokaa suositeltiin sunnuntailounaan tai perheaterian lopuksi. Voisin häpeilemättä kuitenkin tarjota sitä myös esimerkiksi lauantai-iltana ystäville ja vähän oudommillekin. Oli niin hyvää!

Kaupan päärynävalikoiman äärellä pähkäilin hetkisen. Neljälle hengelle suunnitellussa ohjeessa luki "4 suurta päärynää". Otin suuria. Ruokaa laittaessani huomasin, että ovat suuria. Syödessä huomasin, että ovat todellakin suuria! Olivat kyllä sitten lopputuotoksessa myöskin niin hyviä, että menivät alas humpsista vain... Toiset puolikkaat söimme ikään kuin jälkiruuan jälkiruokana :) Opastan: Tuhdin aterian päätteeksi riittäisi yksi suuren päärynän puolikas.


INKIVÄÄRISET UUNIPÄÄRYNÄT (2 annosta)

2 päärynää
1 dl kuohukermaa (ohjeessa oli hiukan enemmän)
2 rkl tummaa sokeria (laitoin ihanaa paahteisen makuista hienoa luomuruokosokeria)
ripaus vaniljaa myllystä (tai 1/2 tl vaniljasokeria)
hyppysellinen kanelia
hyppysellinen (vastaraastettua) muskottipähkinää
vajaa 1 tl raastettua tuoretta inkivääriä (ohjeessa oli hiukan vähemmän)

Laita uuni kuumenemaan 200-asteiseksi. Voitele ohuelti uunivuoka.

Kuori päärynät ja leikkaa ne pitkittäin kahtia. Koverra pois siemenkodat. Laita päärynät uunivuokaan vierekkäin leikkauspinta alaspäin. Sekoita kulhossa kerma, sokeri ja mausteet, ja kaada seos päärynöiden päälle.

Paista päärynöitä 200-asteisessa uunissa vähintään 30 minuuttia tai kunnes päärynät ovat pehmenneet ja kerma on kiehunut paksuksi ja kuplivaksi. Valele päärynöitä liemellä pari kertaa paiston aikana. Meillä päärynät olivat uunissa 40 minuuttia, ja olivat makeimmillaan.

maanantai 19. tammikuuta 2015

Mustatorvisienikastike - ja oivallus

Odottavan aika on pitkä. Arkena, nälkäisenä työpäivän jälkeen, se tuntuu joskus erityisen pitkältä. Silloin ei tule mieleen haudutella rauhassa pataruokia, vaan toiveena olisi saada lautaselle nopeasti herkullista ruokaa. Laadusta ja mausta ei nimittäin aleta hopun takia tinkimään.

Kun tänään laitoin kuivattuja sieniä likoamaan, mietin ruuanlaittoruokaa. Sienien kun piti liota vähintään tunti. Nälkäiselle ruokaa odottavalle siis hyyyyyvin piiiiitkään. Ruuanlaittoruuan sijaan sonnustauduin toppavaatteisiin ja lähdin happihypylle. Ihana ilma! Unohdin sienet, työasiat ja olohuoneen villakoirat, ja nautin hapesta tunnin verran. Eikä se ollut pitkä tunti.

Ruokaa valmistaessani (virkeillä aivoilla) sain sitten sen varsinaisen älynväläyksen: sienethän olisi voinut laittaa likoamaan jo aamulla!


MUSTATORVISIENIKASTIKE (pastalle)
(2-3 annosta)

1 sipuli
1 pieni valkosipulinkynsi
(oliivi)öljyä
30 g kuivattuja mustatorvisieniä
2 dl kermaa tai ruokakermaa
tuoreita yrttejä (esim. salviaa, timjamia ja lehtipersiljaa)
suolaa, mustapippuria
(pastan keitinvettä)

Aloita laittamalla sienet likoon. Liota vähintään tunti (sienipussissa neuvottu aika). Tunnin liottamisen jälkeen sienet vaativat vielä pehmittämistä kastikeliemessään, pidemmän liottamisen jälkeen sienet ovat valmiiksi pehmeämpiä.

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipulinkynsi. Kuullota (siis älä ruskista) sipuleita öljyssä hetken aikaa, kunnes ne alkavat pehmentyä. Huuhtele ja valuta sienet ja lisää ne paistinpannulle sipulien joukkoon. Halutessasi voit silputa sieniäkin pienemmäksi. Paista sieni-sipulisekoitusta muutaman minuutin ajan ja lisää sitten kerma, yrtit, suolaa ja pippuria. Anna kastikkeen kiehua 10-20 minuuttia, kunnes sienet ovat pehmenneet. Jos tarjoat kastiketta pastan kera, voi kastikkeeseen lisätä pastakattilasta vähän keitinvettä, jos liemi näyttää käyvän vähäiseksi.

lauantai 17. tammikuuta 2015

Suklaakohokas ja valkosuklaa-appelsiinikastike

Talvi-illan mehevä ja suklainen jälkiruoka on tässä! Suosittelen suorastaan käpertymään sohvannurkkaan kohokkaan kera ja nauttimaan hiljaa hyräillen. Ja muista: ruokailija odottaa kohokasta, mutta kohokas ei odota ruokailijaa.

Me söimme kohokasta melko makean lämpimän valkosuklaa-appelsiinikastikkeen kera. Kastike oli kyllä erittäin hyvää, mutta jäin kuitenkin haihattelemaan vaniljajäätelön perään. Joutuu varmaan tekemään tätä uudelleen ja maistamaan jätskin kanssa. Miten kamalaa...

Tämä suklaakohokas sopii hyvin gluteenittomaan ruokavalioon, samoin kuin mansikkakohokas. Hassua muuten, että olen tehnyt mansikkakohokasta melko tarkalleen kaksi vuotta sitten. Tammikuu - kohokaskuu!

Ohje löytyi "Ranskalainen keittiö" -kirjasta (C. Clements & E. Wolf-Cohen / Gummerus).

SUKLAAKOHOKAS (6 annosta)

175 g tummaa suklaata (minulla oli 70 %:sta)
150 g voita
4 keltuaista
2 rkl appelsiinilikööriä (ei pakollista, mutta antaa viehkeää aromia)
4 valkuaista
3 rkl sokeria

Voitele kohokasvuoat (n. 1,5 dl vetoiset) huolellisesti voilla ja sokeroi ne sitten sekä reunoilta että pohjalta (samalla tavalla kuten jauhotat kakkuvuoan).

Laita rouhittu suklaa ja pieniksi kuutioiksi leikattu voi kattilaan ja sulata lempeällä lämmöllä, välillä sekoitellen. Kun seos on tasaista ja sileää, nosta kattila pois liedeltä. Anna suklaaseoksen jäähtyä hiukan. Lisää sitten mukaan keltuaiset hyvin sekoittaen. Jos käytät likööriä, lisää sekin tässä vaiheessa.

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen.

Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää vaahdottamisen loppuvaiheessa joukkoon sokeri, ruokalusikallinen kerrallaan ja koko ajan vatkaten. Ota kolmasosa vaahdosta ja sekoita se jäähtyneeseen suklaaseokseen. Kaada sitten suklaaseos valkuaisvaahtokulhoon ja sekoita hyvin varovasti pohjia myöten lusikalla tai nuolijalla. Älä missään nimessä vatkaa, sillä vaahto laskeutuu. Ei haittaa, vaikka seoksessa näkyisi lopulta vielä joitain valkoisia viiruja.

Jaa seos kohokasvuokiin ja nosta vuoat uuniin. Paista kohokkaita 10-12 minuuttia, kunnes ne ovat kohonneet ja kypsyneet, mutta hytkyvät vielä. Älä paista liian pitkään.


Jos haluat tarjoilla suklaakohokkaan kanssa kastiketta, valmistuu se nopeasti sillä välin kun kohokas on uunissa.

VALKOSUKLAA-APPELSIINIKASTIKE

1 dl kermaa
75 g valkosuklaata
1-2 rkl appelsiinilikööriä (jos haluat)
puolikkaan appelsiinin kuori raastettuna

Laita kerma ja rouhittu suklaa kattilaan ja kuumenna lempeällä lämmöllä, kunnes suklaa sulaa ja kastike on tasaista. Lisää joukkoon likööri, jos haluat, sekä hienoksi raastettua appelsiinin kuorta (vain oranssia osaa, ei valkoista). Tarjoile lämpimänä.

Tämä kastike muuten sopisi hyvin hieman kohmeisten marjojen kaveriksi...

tiistai 6. tammikuuta 2015

Kuhaa sitruuna-minttukastikkeessa

Varoitan heti: Ruoka on sitruunaista, nimensä mukaisesti. Erääseen kanaohjeeseen en erikseen maininnut, että lopputulos on todellakin sitruunainen - nyt tämän ruuan kohdalla mainitsen. Monissa ohjeissa sitruunaa on vain sen verran, että se tuo hienostunutta aromia ja ihanaa raikkautta, mutta tämä kalaohje ja tuo mainittu kanaohje julistavat sitruunaa niin että tuntuu. Minulle se sopii, olen sitruunafani. Sattumoisin molemmat ohjeet ovat italialaisia ja ilmeisesti sielläkin sitruuna maistuu.

Helpon ja nopean kalaruuan ohje löytyi Cucina povera -kirjasta (Marja Lindfors). Siinä oli käytetty ahvenfileitä, mutta minä ostin kuhaa, kun sitä oli saatavilla. Minttua lisäsin, sillä ohjeessa sitä oli käytetty vain viisi lehteä. Säädin makuja myös lisäämällä kastikkeeseen hippusen suolaa ja vähän hunajaa. Lopputulokseen olin tyytyväinen. Vaikka ehkä sittenkin vielä pari mintunlehteä olisi voinut laittaa...


KALAA SITRUUNA-MINTTUKASTIKKEESSA (3-4 annosta)

n. 600 g (vaaleaa) kalaa fileinä
suolaa ja mustapippuria
voita

Kastike:
12-15 tuoretta mintun lehteä
puolikas valkosipulinkynsi (tai yksi kokonainen pieni)
yhden sitruunan mehu
1/2 dl oliiviöljyä
ripaus suolaa
n. 1/2 tl hunajaa

Sekoita kastike joko tehosekoittimessa surauttaen tai morttelissa hieroen (minä käytin jälkimmäistä). Säädä maut kohdalleen. Lopputulos on voimakkaan sitruunainen.

Suolaa ja pippuroi kevyesti kalafileet ja paista ne voissa pannulla. Asettele fileet tarjolle ja kaada kastike päälle.

perjantai 2. tammikuuta 2015

Aleksanterin cappucinoleivokset


HYVÄÄ ALKANUTTA VUOTTA!

Uusi vuosi on hyvä aloittaa uudistuneella leivoksella.

En ole koskaan tainnut valita kahvilassa lautaselleni aleksanterinleivosta, tuota vaaleanpunaisella kuorrutettua murotaikinaleivonnaista, mutta olen jossain (jonkun lautaselta) sitä maistellut. Joitain vuosia sitten löysin naistenlehdestä ohjeen uudistetusta aleksanterinleivoksesta, jota päätin silloin kokeilla. Olipa hyvää! Siinä päällyksen valmistamisessa oli käytetty cappucinojauhetta, josta tuli mukavaa lisämakua leivokseen. Täytteenä leivoksessa on vadelmamarmeladia, mutta olen tehnyt leivoksen myös aprikoosimarmeladilla. Huono variaatio ei ollut sekään.

Koristelu ei ole vahvimpia puoliani, mutta aina sitkeästi yritän. Nytkin tuli vähän kummallista söheröä, mutta jos leivoksen syö joutuisasti, niin ei ehdi arvostelemaan ryppyjä.


CAPPUCINO-ALEKSANTERILEIVOKSET (20-24 palaa)

250 g voita
1,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 keltuaista (jäljelle jääneistä valkuaisista voit tehdä vaikka pavlovaa)
6 dl vehnäjauhoja

1,5 dl paistonkestävää vadelmamarmeladia

Kuorrutus:
1 annospussi cappucinojauhetta
n. 2 rkl vettä
3,5 dl tomusokeria

Koristelu:
5-6 palaa tummaa suklaata

Vaahdota huoneenlämpöinen voi sokerin ja vaniljasokerin kanssa. Lisää keltuaiset ja vaahdota hetki. Lisää jauhot ja sekoita nopeasti kiinteäksi taikinaksi. Kääräise taikina kelmuun ja nosta kylmään tunniksi.

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Jaa taikina kahteen osaan. Kauli molemmat palat leivinpaperin päällä ohuiksi 20 x 30 cm:n levyiksi. Yritä tehdä levyistä mahdollisimman suorakaiteen muotoiset, jotta saat valmiin leivonnaisen leikattua tehokkaammasti paloiksi (eikä jää epämääräisen muotoisia ylijäämäpaloja). Siirrä toinen levy uunipellille ja levitä sen päälle marmeladi. Kumoa toinen levy varovasti päälle ja poista leivinpaperi. (Olen joskus leikannut kaulimani levyt vielä kahtia, jolloin niiden siirtely ja kumoaminen on ollut helpompaa. On siis tullut kaksi aleksanterinleivospohjaa yhdelle pellille.) Nosta pelti uuniin ja paista leivonnaista 200 asteessa noin 30 minuuttia. Anna leivospohjan jäähtyä ennen kuin levität sille täytteen.

Kuorrutusta varten sekoita ensin vesi ja cappucinojauhe keskenään. Sekoita ja anna jauheen liuota kunnolla veteen, kunnes seos on tasaisen ruskeaa. Lisää joukkoon tomusokeri ja sekoita hyvin. Lisää ihan vähän vettä, jos seos tuntuu liian paksulta. Sen tulee olla helposti levitettävää, muttei liian vetistä, jolloin se valuu pois päältä. Jos haluat, voit sulattaa koristelua varten muutaman suklaapalan. Tee sulaneesta suklaasta raitoja vielä jähmettymättömän kuorrutteen päälle ja vedä kastellulla veitsellä koristeviiltoja kuorrutukseen (toiseen suuntaan kuin vedit suklaaviivat). Voit myös jättää suklaaviirut tekemättä, ja sen sijaan ripotella päälle vaikkapa suklaarouhetta, tai jättää koristelematta kokonaan. Anna kuorrutteen jähmettyä ennen kuin leikkaat leivokset annospaloiksi.


* * *

Lopuksi muutama sananen kuorrutteesta. Cappucinojauheita tuntuu olevan erilaisia. Jonkun voi sekoittaa yhdessä tomusokerin kanssa veteen yhdellä kertaa, mutta joku ei liukene silloin millään. Tässä hyvä esimerkki, miten voi käydä:
Sekoitin raivokkaasti ja pitkään, mutta kuorrutteeseen jäi mustia kahvitäpliä. En halunnut pantterikuosia leivoksiin, joten valmistin uuden kuorrutteen sekoittamalla kahvijauheen ensin veteen. Toimi!