tiistai 6. lokakuuta 2020

Paahdettu juuressalaatti ja valkopapuhummus

Jos olet edes kerran elämässäsi paahtanut uunissa juureksia, olet todennäköisesti huomannut, miten hienot maut paahtaminen saa aikaan. Keittämällä saat kasvikset kypsiksi, mutta paahtamalla saat ne kypsiksi ja maukkaiksi. Olen lukemattomia kertoja paahtanut uunissa juureksia/kasviksia, ja mausteiksi riittävät oikeastaan vaikkapa vain öljy, suola ja mustapippuri. Tosin loraus hunajaa, muutama tippa balsamicoa, hippunen rosmariinia ja pari kynttä valkosipulia nostavat maut vähän eri tasolle. Kun löysin Etiketti-lehdestä ((3/2020) uunipaahdettujen juuresten ohjeen, johon liittyi jälkimarinointi, innostuin. Kastikkeen ainesosaluettelo sai veden kielelle, ja toden totta passasi kasvisten joukkoon täydellisesti!

Alkuperäisohjeessa oli käytetty vain juureksia. Minä en löytänyt ohjeessa ollutta juuripersiljaa kaupasta, joten se jäi pois. Olisi kyllä joskus mukava sitäkin maistella. Lisäsin joukkoon ruusukaalia (vai kaalta??? <-- Tästä taivutusmuodosta kävimme oulun ruokabloggariporukalla Pastanjauhajien 15-vuotiskemuissa mainiota keskustelua pitkin iltaa: kaali --> kaalta/kaalia?, kieli --> kieltä/kieliä? jne. Suomen kieli on niin ihanaa!) ...niin, siis ruusukaalia lisäsin, vaikka se ei juures olekaan. Onpahan vain niin herkkua, että sen lisääminen tähän ei ainakaan huonontanut ruokaa.

 

PAAHDETUT JA MARINOIDUT UUNIKASVIKSET

 

5 pientä porkkanaa

n. 500 g punajuuria

1 rasia ruusukaalta

250 g salottisipulia

3 valkosipulinkynttä

4-5 rkl oliiviöljyä

2 rkl vaahterasiirappia

1 tl kuivattua rosmariinia (tai oksa tuoretta)

3 rkl tuoretta timjamia hienonnettuna

(1 dl salvianlehtiä hienonnettuna <-- tätä oli ohjeessa, minulta puuttui)

1 tl suolaa


Kastike:

3 rkl oliiviöljyä

2 rkl sitruunamehua

2 rkl vaahterasiirappia

1 tl viinietikkaa

1 tl raastettua appelsiininkuorta

ripaus suolaa

1 dl hienonnettuja yrttejä (laitoin lehtipersiljaa ja minttua)


Laita uuni kuumenamaan 225 asteeseen. Pese ja kuori porkkanat ja punajuuret. Leikkaa porkkanat pätkiksi (paksuimmat pätkät kannattaa halkaista) ja punajuuret ohuehkoiksi siivuiksi (hanskat kädessä punajuuren kanssa värkkääminen on vähemmän sottaista). Leikkaa ruusukaalien kannasta siivu pois ja poista uloimmat lehdet, jos ne näyttävät huonokuntoisilta. Halkaise ruusukaalit pituussuunnassa kahtia. Kuori sipulit ja valkosipulinkynnet. Halkaise sipulit puoliksi (isot neljään osaan) ja viipaloi valkosipulinkynnet. Levitä kasvikset uunipellille leivinpaperin päälle. Sekoita joukkoon öljy, vaahterasiirappi, yrtit ja suola. Sekoita ja nosta pelti uuniin. Kypsennä kasviksia noin 25 minuuttia tai kunne ne ovat kypsyneet. Kypsennysaika riippuu siitä, miten isoiksi/pieniksi paloiksi olet ne pilkkonut.

Sekoita kastikeainekset kulhossa ja sekoita paahdettujen kasvisten joukkoon. Nauti salaatti lämpimänä tai kylmänä. Me söimme tätä nuotiomakkaroiden ja ihanan raikkaan kaalisalaatin kanssa.



VALKOPAPUHUMMUS (josta ei ole kuvaa, mutta uskokaa, hyvää tämä on!)

1 prk kypsiä valkopapuja

0,5 dl öljyä

2 valkosipulinkynttä

0,5 dl hienonnettua lehtipersiljaa

2 rkl sitruunamehua

1 rkl seesaminsiemenöljyä

1 tl juustokuminaa

0,5 tl suolaa

Valuta pavut siivilässä. Laita kaikki ainekset korkeaan kulhoon ja surauta sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Säädä makuja suolalla ja sitruunamehulla mieleiseksesi.

sunnuntai 4. lokakuuta 2020

Liekitetyt suklaakakut

Olimme syyskuun lopulla Pastanjauhantaa-blogin 15-vuotissynttärijuhlissa, joissa juhlamiljöö oli mitä tunnelmallisin. Vietimme ihanaa iltaa kodassa nuotion loimutessa ja hehkuessa, tietenkin herkutellen ja rupatellen.

Veimme kemuihin ennalta valmisteltuja ja kypsennettyjä uunijuureksia valkopapuhummuksen kera, mutta jälkiruoan valmistin nuotiolla. Melkoinen luolamiesnaisnmeininki! Olin näppärästi sekoittanut jo kotona kuivat aineet yhteen rasiaan ja pakannut voin ja sokerit toiseen rasiaan. Kananmunat kulkivat ehjinä perille omassa rasiassaan, eivätkä kokkaustohinoissa lopulta jääneet kenenkään alle illan mittaan. Kodassa sitten vain sekoitin voin ja sokerin puuhaarukalla ja kippasin muut ainekset sekaan. Hetki raivokasta sekoittamista, ja taikina oli valmis. Suklaakakkuset oli määrä paistaa epäsuoralla lämmöllä (ja voidelluissa vuoissa), mutta pikkuisen reilua liekkiä löi nuotio paistovaiheessa, ja osaan leivonnaisista tuli aavistuksen kitkerää makua kärvähtäneiden reunojen vuoksi. Paisto aloitettiin ihan ritilän reunamilla, mutta kun vuokia siirrettiin keskemmälle, alkoi tapahtua: Kakkutaikina alkoi hienosti kohota ja kypsyä. Tämän jälkeen siirtelin vuokia useasti vähän reunemmalle, keskemmälle, reunemmalle... ja toivoin parasta. Pimeässä kypsymisen tarkkailu oli vähän arpapeliä. Illan emäntä iloitsi täydellisestä leivonnaisesta, jossa palaneen makua ei ollut lainkaan. 1/6 siis onnistui - ei huono! Nautimme kuumat suklaamuffinit/-kakut vaniljajäätelön kera.

Suklaakakkusten ohjeen löysin täältä. Alkuperäisohjeessa oli tehty 12 kakkusta, minä tein 6 reilun kokoista. Muscovadosokerin vaihdoin kookossokeriin eli siihen, mitä taloudesta löytyi.


SUKLAAKAKUT NUOTIOLLA (6 kpl)

100 g voita

1 dl sokeria

1,5 dl kookossokeria

3 kananmunaa

1,5 dl vehnäjauhoja

ripaus vaniljajauhetta

0,5 dl tummaa kaakaojauhetta

0,5 tl leivinjauhetta

100 g tummaa leivontasuklaata veitsellä rouhittuna

- lisäksi 6 foliovuokaa


Sekoita/vatkaa huoneenlämpöinen voi sokereiden kanssa. Lisää kananmunat yksi kerrallaan vatkaten/voimakkaasti sekoittaen. Sekoita kuivat aineet keskenään sekä rouhittu suklaa. Lisää voi-sokeri-muna-seokseen ja sekoita nopeasti taikinaksi. Voitele vuoat ja jaa taikina vuokiin (leipurille jää yksi reilu lusikallinen taikinaa laadunvalvontaa varten). Paista nuotiolla (tai grillissä 190 asteessa) epäsuoralla tulella/lämmöllä (tai pistä pökköä pesään ja liekitä kakkuset). Hallitusti grillissä paistoajaksi riittänee noin 15 minuuttia (jos teet 12 kpl, niin 10 minuuttia), mutta avotulella paistoaika on vähän arvailua. Kun taikina alkaa kohota, kannattaa alkaa vahtia kakkusia tarkasti. Suklaakakkuset saavat hyvin mielellään jäädä sisältä vähän taikinaisiksi.

Rohkeasti kokkeilemaan leivontaa avotulella! (Nämä olivat niin hyvän makuisia, että taidan tehdä näitä myös ihan tavallisessa sähköuunissa.)

***

Kiitos isännälle ja emännälle sekä juhlaväelle voimaannuttavasta syysillasta! Ja herkuista, nams!