sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Bloggaajien herkkuiltamat


Kiitos Kokit ja potit - Hannele, kun otit bloggarijoukon kauniiseen kotiisi herkkuiltamia viettämään!!! Saimme aikaan mielettömiä herkkuja, räjähtäneen näköisen keittiön ja moninaisia pulinoita - ja melkoisesti metakkaa :) Illan teemana oli chili ja sitä herkkuahan riitti yhteen jos toiseenkin ruokalajiin, niin makeaan kuin suolaiseenkin. Iloiseen ja nälkäiseen bloggarijoukkoon kuuluivat Hannelen ja Kotiharmin lisäksi Pastanjauhantaa-blogin Rosmariini, Peruspöperölän Virpi  ja "pojat", Soppaa ja silmukoita -Marja, Diplomi-insinööri, Makuja kotoa -Heidi, Campasimpukka, Sokerikukkasia,sekä uusi oululainen Ghetto Gourmet -pariskunta.

Illan emäntä tarjoili tujakat chilidrinkit ja väkersi maukkaat aasialaiset kääryleet (joiden tekemisessä Kotiharmi oli enemmän harmiksi kuin hyödyksi, ja vetäytyi hyvin pian kameran taakse). Kääryleet olivat sikamaisen hyviä kastikkeineen - olihan täytteenä ylikypsää possunniskaa.


Virpiltä ja seurueeltaan saatiin sekä suolaista että makeaa: fetajuustoleipäsiä, fudgea ja suklaatia. Chili maistui!


Illan muhkean ja maukkaan salaatin tarjosi Soppaa ja silmukoita -blogin Marja, joka oli löytänyt idean salaattiin Pioneer Womanin sivuilta.

Entäs lihaosasto?! Kyllä kelpasi mutustella suussa sulavia ja sydämessä palavia (no, chilin ansiosta osin suussakin palavia) lihatuotteita. Pekka Diplomi-insinöörin keittiöstä oli tehnyt korealaista lihaa, jota syötiin salaatinlehteen käärittynä (korealaiset maut ovat erinomaisia)...
...ja Ghettogurmeelaiset täräyttivät esille mehevimmät ribsit, mitä olen eläissäni syönyt.

Sushin makuun päästiin Makuja kotoa -blogin Heidin ansiosta. Sushi maistuu aina. Söin monta, tunnustan.

Jälkiruokavaiheessa oltiin, yllätys yllätys, jo melkoisessa ähkyssä, mutta koska makiamaha on ihmisellä erikseen, niin Diplomi-insinöörin omatekoinen jätski suklaisen kakkupalan kera upposi kuin kuuma veitsi voihin.

Ja missä vaiheessa näitä syötiin? Campasimpukan mantelit ja keksit vilahtivat kurkusta alas kuin itsestään, en tajua mihin mahaan ne menivät. Hyvää on helppo syödä :)

Niin kuin näitä Sokerikukkasia-blogistin tuomia macaronseja. Ihan täydellisiä!

Ja mää ite vein näitä (soppaa ja suupaloja):


Antakee armoa, jos nuo herkut ja tekijät menivät suloisesti sekaisin. Pöytien ääressä oli sen verran vipinää ja käläkätystä, etten ole ihan varma että kuka toi mitäkin. Ja Rosmariinin tuotoksista ei kamerasta edes kuvaa löydy!

Sen muistan kuitenkin, että herkkuiltamissamme oli hengessä mukana chilikauppa.fi, joka oli ystävällisesti lähettänyt iltaa varten erilaisia maistiaisia. Minulle maistui erityisesti appelsiini-habanero-suklaa (etualalla), mutta tummempikin suklaati oli hyvää. Myös Höökipulveri (salmiakkijauhe) oli hyvää tavaraa ja sai hien nenänpäähän.
Illan arpajaisissa (sponsored by chilikauppa.fi) Kotiharmia lykästi: Voitin Löyly-chilikastikepullon, jota on jo testattu. Kyllä, hyvin tuntuu :)

---

P.S.: Hupsis, muuan illan olennaisista oli unohtua. Tämä kiltti karvapallero! Joka vain ihan pikkuisen kerjäsi ruokaa, mutta sitäkin enemmän rapsutusta.

Alkupaloja: soppashotti ja vuohenjuustomousse


Joskus tekee ruuanlaitossa mieli söpöstellä, joskus (useimmiten) on ronskit otteet ja rouhea meininki. Mietiskelin alkupaloja bloggareiden tapaamiseen ja päätin lähteä söpöstelylinjalle. Löytyikin melko hyvä yhdistelmä - keittoa ja lusikkaherkku. En ollut missään moista maistellut, joten ilahduin kovasti, kun ne toimivat yhdessä niin hyvin.

KEITTO PAAHDETUISTA KASVIKSISTA

oliiviöljyä
3 isoa paprikaa
1 valkosipuli
4 tomaattia
1 sipuli
1 ohut sellerinvarsi
1-3 tuoretta chiliä
vettä
hunajaa
suolaa
mustapippuria
Pese paprikat ja tomaatit ja halkaise ne. Poista paprikoista kannat ja siemenet ja tomaateista kannat. Leikkaa valkosipulista hattu pois (eli vähän siitä yläosasta). Kuori ja lohko sipuli. Nosta paprikanpuolikkaat vuokaan niin että kuoripuoli on ylöspäin ja tomaatit niin että leikkuupinta on ylöspäin. Laita vuokaan myös valkosipuli ja sipulilohkot. Minä laitoin toiseen vuokaan paprikat ja valkosipulin, ja toiseen tomaatit ja sipulin. Lorottele kasvisten päälle vähän oliiviöljyä. Nosta vuoat 225-250 -asteiseen uuniin ja paahda kunnes paprikat alkavat mustua ja tomaatit pehmetä. Tomaatit saa varmaan ottaa aiemmin pois, ellet paista niitä omassa erässään eri kerralla. Nosta paprikat kuumuutta kestävään kulhoon ja laita kelmua kanneksi. Anna paprikoiden jäähtyä kelmun alla jonkin aikaa. Riivi paprikoista kuoret pois, kun näppisi kestävät käsitellä kuumia/lämpimiä paprikoita. Myös tomaateista voit halutessasi poistaa kuoren, se käy helposti kypsennyksen jälkeen (minä siis poistin). Puristele valkosipulinkynnet pois kuoristaan. Ne ovat pehmeitä ja lähtevät pois vaivattomasti.

Pilko sellerinvarsi ja paista sitä kattilassa öljytilkassa hetken ajan. Lisää paahdetut sipulit ja sekoittele. Silppua chilit (poista niistä halutessasi siemenet ja siemenkiinnikkeet). Lisää paprikat, tomaatit, valkosipulinkynnet, chilisilppu ja suolaa sekä kuumaa vettä (5-6 dl). Anna hautua hetken ajan. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Keiton paksuutta voit säädellä lisäämällä kuumaa vettä. Säädä maku mieleiseksesi tässä vaiheessa: lisää keittoon hunajaa (minä laitoin n. 2-3 rkl) sekä suolaa jos tarvitsee. Ripauta joukkoon myös mustapippuria. Jos haluat oikein sileää ja tasaista keittoa, voit siivilöidä sen ennen tarjoilua.

Tarjoile keitto alkupalana pienistä laseista vuohenjuustomousseleipästen kera. Tällainen tarjoilu sopii tilaisuuksiin, joissa on useammanlaisia herkkupaloja tarjolla. Keitto maistuu kyllä hyvälle myös isommilta lautasilta tai kulhoista :)

VUOHENJUUSTOMOUSSEA JA CHIPI-PAPRIKAHILLOA HAPANKORPULLA

Mousse:
1 prk pehmeää vuohenjuustoa
1/2 dl kuohukermaa
ripaus raastettua valkosipulia
ruohosipulia
mustapippuria

chili-paprikahilloa
hapankorppuja

Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää siihen vuohenjuusto, hiukan valkosipulia, vähän mustapippuria sekä silputtua ruohosipulia. Vatkaa sekaisin.

Kokoa annokset: Laita lusikkaan suupalan kokoinen palanen hapankorppua ja sen päälle puoli teelusikallista chili-paprikahilloa tai muuta lempeänvoimakasta hilloketta (esim. paholaisenhilloa). Tee päällimmäiseksi kahden pikkulusikan avulla vuohenjuustomoussepallero.

Jos teet nämä hapankorppupalojen päälle, kannattaa annokset kasata joidenkin lusikoiden päälle (tavallisetkin käyvät, ellei omista näitä kiemuraisia). Hapankorppu nimittäin ehtii vähän vettyä hillon alla. Se ei vaikuta makuun, mutta käsittelyyn kylläkin.

Voit myös käyttää jotain muuta leipää kuin hapankorppuja. Silloin pienet leipäpalaset (esim. paahtoleipäneliöt) voi asetella tarjottimelle ja ne on helppo syödä käsin.

lauantai 25. helmikuuta 2012

Chili-iltaa kohti

Tästä se lähtee, illan alkupala:
Emäntä ohjeisti, että tuomisen tulee sisältä chiliä. No sehän passaa!! Tästä seuraa ohje myöhemmin, jos lopputulos on jotenkuten maukas. Nyt keittiöstä tulee sen kaltaiset tuoksut, että on parempi sännätä avaamaan uunin luukkua...

torstai 23. helmikuuta 2012

Retroherkku - voileipäkakku meren antimista

Ennen aikaan ei ollut juhla eikä mikään, ellei siellä tarjottu voileipäkakkua. Ne olivat niitä majoneesipläjäyksiä, ja kun ei paremmasta tiedetty, niin hyvinhän ne maistuivat. Nykyvoileipäkakun voi tehdä varsin kevyinkin aineksin, kun tarjolla on kevytjuustoja ja -kermoja, ja lopputuloksesta saa raikkaan ja maistuvan. Ja laktoosittoman!

Minä innostuin tekemään lohi-rapuvoileipäkakkua, kun pitelin Stokkalla näpeissäni jokiravunpyrstöpurkkia. Ajattelin ensin tehdä niistä Maalahden limppuviipaleiden päälle semmoista hyvää mönjää (ranskankermaa, limenkuoriraastetta, limen mehua ja mustapippuria), mutta jalostinkin ajatuksen kakuksi asti. Ostin lisäksi kylmäsavulohta ja tein siitä toisenlaisen mönjän...öh, siis seoksen.

Pyrin ulkonäössä huolettomaan vaikutelmaan = en viitsinyt alkaa pursottelemaan nättiä reunusta tuohon kalan ja juustokuorrutteen yhtymäkohtaan. Maku siitä ei onneksi kärsinyt :)


LOHI-RAPUVOILEIPÄKAKKU (pitkään leipävuokaan sopiva)

tummaa paahtoleipää siivuina (reilut kymmenen siivua)
2-3 siivua kylmäsavukirjolohta
50 - 100 g maustamatonta tuorejuustoa
kalalientä kostutukseen

Lohitäyte:
n. 150 g kylmäsavukirjolohta siivutettuna
2 kovaksi keitettyä kananmunaa
1/2 pienestä punasipulista
200 g maustamatonta tuorejuustoa (tai ruohosipulijuustoa)
3 rkl ranskankermaa
2 rkl tillisilppua
mustapippuria

Jokiravunpyrstötäyte:
1 prk jokiravunpyrstöjä
1/2 pienestä punasipulista
100 g tuorejuustoa
n. 1 dl ranskankermaa
1 rkl tillisilppua
limen kuorta raastettuna
tiraus limen mehua
mustapippuria

Keitä kananmunat koviksi. Tee kupillinen kalalientä ja anna sen jäähtyä. Leikkaa leipäviipaleista kuoria ohuelti pois. Pese lime huolella ja raasta sen kuorta valmiiksi.
Vuoraa leipävuoka tuorekelmulla niin, että kelmu valuu reilusti yli laitojen. Asettele kelmun päälle pohjalle 2-3 lohisiivua sillä tavalla, että pohja peittyy nätisti.

Valmista täytteet. Silppua sipuli, lohi, tilliä ja ravunpyrstöt sekä keitetty jäähtynyt kananmuna. Sekoita kummankin täytteen ainekset omiksi seoksikseen, tarkista maut mieleiseksesi.

Kokoa kakku. Nosta vuoan pohjalla olevien kalasiivujen päälle leipäviipaleet ja kostuta niitä. Tunnustele sormilla kostutuksen tarvetta - ihan tuoretta leipää ei tarvitse kostuttaa kauhean paljon. Laita päälle lohitäytettä ja tasoita. Lisää leipäkerros ja kostuta, jonka jäkeen lisää ravunpyrstötäytettä. Sitten taas leipää ja lohitäytettä, leipää ja raputäytettä. Näistä määristä kumpaakin täytettä tuli kahteen väliin.

Käännä ylimääräiset kelmunrippeet napakasti kakun päälle ja nosta vuoka jääkaappin. Kuorruta ja koristele kakku seuraavana päivänä. Kumoa kakku tarjoiluvadille ja poista kelmu. Notkista tuorejuustoa sekoittamalla sitä reippaasti ja levitä sitä sitten kakun reunoille. Voit halutessasi pursottaakin juustosta jotain kiemuraa ja koristetta. Koristele kakku mieleiseksesi.

tiistai 21. helmikuuta 2012

Pikainen currywurst

Kaupassa Savupoikien lammasbratwurstipaketin nähdessäni muistin Pastanjauhajat -blogin currywurstin (Pastanjauhajille ohje oli löytynyt Unelias kokki -blogista) ja paketti siirtyi nopeasti ostoskoriin. Mitään muita aineita ei reseptistä sitten mieleen muistunutkaan, joten pienellä jännityksellä palasin ohjeeseen kotosalla. Kaikkea oli!

Kiitos Rosmariinille currywurstipostauksesta! Arki-illan ruoka valmistui nopsakasti ja oli hyvin maukasta. Curryn määrä tuntui sopivalta, vaikka vähän arastelin laittaa ruokalusikallista. Meillä nyt sattui sitä lammasbratwurstia olemaan, mutta mikä tahansa bratwursti tietysti käy. Kerkesin yhden siivun makkaraa maistaa ennen makkarapalojen lisäämistä tomaattiseen kastikkeeseensa, ja kivan makuista se oli.

Milloinkahan tämmöistä pääsisi maistamaan aitoon wurstiympäristöön...?

CURRYWURST (2-3:lle)

4 bratwurstia
tilkka öljyä

1 sipuli
1 tlk (70g) tomaattipyreetä
1/2 dl ketsuppia (hyvää ketsuppia! siis Heinzia tai Felixiä)
1-1 1/2 dl vettä
1 rkl vaaleaa balsamicoa
1 tl hunajaa
1 tl soijakastiketta
1 rkl curryjauhetta

pinnalle curryjauhetta

Viipaloi bratwurstit ohuiksi viipaleiksi. Paista viipaleisiin ruskea väri kuumalla pannulla tilkassa öljyä, ja siirrä makkaraviipaleet sitten sivuun odottamaan.
Hienonna sipuli ihan pieneksi silpuksi ja kuullota hetki. Lisää tomaattipyree ja anna paistua vähän aikaa. Lisää sitten ketsuppi, vesi ja mausteet, anna kiehua hiljalleen hetken aikaa. Lisää lopuksi kastikkeeseen makkaraviipaleet.

Tarjoile ranskanperunoiden kanssa. Ripottele annoksen päälle curryjauhetta.

maanantai 20. helmikuuta 2012

Palsternakkasipsit

Viikonloppuna ostin uunijuureskimaraa varten palsternakan. Se on minulle kovasti mieleinen juures ja sopii uunissa paahdettavaksi. Jostakin kuitenkin sain idean (luultavasti blogiavaruudessa seikkaillessani olen jossain nähnyt vastaavaa) tehdä palsternakasta sipsejä. Oo-lalaa, mitä herkkua!

Yksi huono puoli näissä oli: vähäinen määrä. Kun paiston aikana testimaistaminenkin vei osansa...

PALSTERNAKKASIPSIT

palsternakkaa
öljyä

Kuori palsternakka ja siivuta se hyvin ohuelti (paksut siivut jäävät liian pehmeiksi). Kaada paistinpannulle noin sentin kerros öljyä ja kuumenna se. Paista palsternakkasiivuja öljyssä, kunnes ne alkavat saada hiukan väriä. Voit käännellä sipsejä välillä. Sipsit voi paistaa toki myös kattilassa, mutta laajaan paistinpannuun vain mahtui enemmän, joten laiskana emäntänä valitsin sen. Nostele sipsejä lautaselle talouspaperin päälle sitä mukaa kun ne kypsyvät ja anna niiden jäähtyä.

Minä ripottelin sipseihin ihan himpun verran suolaa paistamisen jälkeen. Minkäänlaista dippikastiketta en jaksanut tehdä ja sipsit oli kyllä jo syötykin ennen kuin kerkesin dippailua ihan kunnolla ajatellakaan.

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Pekingin broileri

Harvinaisen maukasta broileria! Hyvä niin, sillä alun perin oli tarkoitus ottaa tähän ankanrintaa, mutta broileriin oli tyytyminen, kun vain sitä kauppa tarjosi. Aion ehdottomasti kokeilla ruokalajia myös ankkaversiona.

Herkun salaisuutena olivat hyvä marinadi ja paiston aikana päälle siveltävä sokerisiirappi. Lihasta tuli mehevää ja älyttömän hyvän makuista. Ohje on kirjasta "Lupa nauttia - keittiömestarin villit maut" (Timo Melto), ja muokkasin sitä parin aineen osalta (tai siis kolmenkin, jos otetaan huomioon broileriksi vaihtunut ankka). Keltaista papukastiketta en ole ikinä nähnytkään, enkä bongannut sitä kaupasta nytkään, joten laitoin tilalle ketjap manis -kastiketta. Ei ole mitään hajua, että vastaako se millään tavalla tuota keltaista papukastiketta. Jos jollekin tämä on tuttu aines, niin otan mielelläni vastaan luonnehdintaa mausta ja koostumuksesta. Kevätsipulin sijasta käytin pätkän purjoa.

Ohje neuvoi kastamaan ankanrinnat kiehuvaan veteen minuutiksi ennen marinadin lisäämistä, mutta minä jätin tämän vaiheen broilerinraintapaloiltani väliin. Saatan ankkojen kanssa sitä kokeillakin, sillä lienee joku merkitys tässä (?).

Tällä tavalla toimien tuli hyvää:

PEKINGIN BROILERI

4 broilerin rintapalaa (luullista)

Marinadi:
2 rkl öljyä
3 hienonnettua valkosipulinkynttä
1 rkl hienonnettua inkivääriä
2 pientä hienonnettua punaista chiliä
n. 5 cm pala purjosipulia silputtuna
2 rkl sichuaninpippuria
2 rkl ketjap manis -kastiketta
2 rkl soijakastiketta
2 rkl hienonnettua tuoretta korianteria

Sokerisiirappi:
1 dl tummaa siirappia
1 dl tummaa kidesokeria
1/2 dl vettä

Valmista marinadi. Murskaa pippurit ja paahda ne kuivalla ja kuumalla pannulla nopeasti. Kumoa pippurit toiseen astiaan jäähtymään ja murskaa ne sitten morttelissa. Kuumenna öljy pannulla ja lisää hienonnetut valkosipulinkynnet, inkivääri, chilit ja purjosilppu. Kuullota niitä kevyesti 2-3 minuuttia, mutta älä ruskista niitä. Lisää pannulle murskatut pippurit, ketjap manis ja soijakastike. Sekoita ainekset hyvin ja kiehauta seos. Lisää korianteri ja siirrä jäähtymään.

Viillä kuhunkin broilerinrintaan kolme viiltoa poikittain, jotta mausteseos pääsee kunnolla imeytymään lihaan. Nosta lihat sopivaan astiaan ja kaada jäähtynyt marinadi päälle. Levittele marinadia tasaisesti joka puolelle. Anna marinoitua vähintään kuusi tuntia. Meillä marinointi kesti 10 tuntia, ja makua oli lihassa mukavasti. Pidempään marinointi ei olisi ollut ollenkaan haitaksi.

Paistoa ennen ota broilerit huoneenlämpöön ja tee siirappi. Sekoita kattilassa siirappi, sokeri ja vesi. Keitä seosta kunnes sokeri on liuennut ja vesi haihtunut (n. 15 minuuttia). Mausta broilerinrinnat kevyesti suolalla ja nosta ne uunivuokaan. Nostele lusikalla jonkin verran sokerisiirappia niiden päälle ja laita vuoka 200-asteiseen uuniin noin tunniksi (aika riippuu broiskujen koosta, meillä ne olivat aika muhkeita ja aikaa kului 55 minuuttia). Sivele lihojen pintaan sokerisiirapppia 2-3 kertaa paistamisen aikana. Voit myös valella lihoja vuokaan kertyneellä nesteellä pari kertaa.

Olin ajatellut lisätä sokerisiirappiin keittämisvaiheessa yhden tähtianiksen, mutta unohdin. Se toisi varmaan pikantin lisän makuun.
Riisin lisäksi broilerin kanssa maistuivat valkosipulin kanssa pikaisesti paistetut pavut, joita lopuksi pari minuuttia kiehautettiin osterikastikkeen ja soijakastikkeen seoksessa.

Jos jotakuta kiinnostaa se sichuanpippuri, niin sillä nimellä meidän maustekaapistemme löytyy tämännäköisiä pippurimarjoja. Niiden maku on aromaattinen ja paahdettuna se näköjään tuli uudella tavalla esille.

lauantai 18. helmikuuta 2012

Uunin sotkijat, osa 2 - sitruunavanukas

Pari tuntia edellisestä sotkennasta uunin pohjalla tirisi taas. Jippii.

Tällä kertaa tuoksu oli mukavan sitruunainen ja tunnelma jännittyneempi. Onko jo valmista? Otanko jo pois? Saako se vielä hytkyä ja hyllyä? Uunissa oli nimittäin "Baked whole lemon pudding" Donna Hayn Fast, fresh, simple -kirjan ohjeen mukaan, eikä uuden jälkkärin koostumuksesta ollut mitään tietoa. Ohjeessa neuvottiin pitämään vanukasta uunissa 22-24 minuuttia, mutta siinä vaiheessa, kun omani olivat olleet uunissa 25 minuuttia, olivat ne nestemäisen oloisia ja vaaleita. Annoin olla varmaan 35 minuuttia ja otin pois, kun alkoi olla sitä tirinää uunin pohjallakin. Paistamisen jälkeen vanukkaat lepäsivät hällän päällä vartin verran, jotta liika kuumuus kaikkoaisi.

Kiva ohje, kiva vanukas! Hauskaa tässä oli se, että sitruunan hedelmäliha on menossa mukana, ei pelkästään mehu. Lämpimän sitruunaisen annoksen täydensi vaniljajäätelö, meillä se oli pyörryttävän ihanaa Sortolan jäätelön vanilja madagaskar -jätskiä.


Tässä on ohje vapaasti suomennettuna ja desilitroiksi sovellettuna:

SITRUUNAVANUKAS (4 annosta)

1 sitruuna
2,5 dl sokeria
n. 2 rkl voita sulatettuna
3 munankeltuaista
hiukan vajaat 2 dl kuohukermaa
2 rkl Maizenaa (maissitärkkelystä)

vaniljajäätelöä

Kuumenna uuni 160 asteeseen. Kuori sitruuna veitsellä niin ettei valkoista osaa jää juurikaan jäljelle. Paloittele sitruuna kahdeksaan osaan, poista siemenet. Soseuta sitruuna ja sokeri sauvasekoittimella (tai blenderissä) tasaiseksi seokseksi. Lisää sulatettu voi, keltuaiset, kerma ja Maizena ja surraa jälleen, kunnes seos on tasaista. Kaada seos neljään voideltuun vuokaan ja nosta uuniin. Paista reilut parikymmentä minuuttia tai pidempäänkin. Vanukkaiden pintaan saa tulla vähän väriäkin. Anna vanukkaiden jäähtyä hetken ajan, mutta tarjoile kuitenkin lämpimänä vaniljajäätelön kera.

Eikö ne näytä aika samanlaisilta? Minun ja Donnan vanukkaat. Tuo kupissa oleva vaniljajäätelön määrä ei riittänyt alkuunkaan, tarvittiin vielä toinen, entistä muhkeampi pallo.

Uunin sotkijat, osa 1 - lempeä punajuuripaistos

Tänään olen sotkenut uunia oikein urakalla. Olen paistanut suolaista ja makeaa pikku kupposissa, eikä kummallakaan kerralla (ensimmäisistä uuninpohjatirinöistä en siis oppinut) niiden alla ollut mitään suojana. Olisi helpompi pestä vuoka tai lautanen kuin uuni.

Minulla on selitys tälle ajattelemattomuudelle ja piittaamattomuudelle: Ruuanlaiton alkuhetkillä apukokkini Armastus (kyllä, hyvin moni asia on lopulta jonkun toisen...siis miehen syytä) ehdotti ihan äkkiarvaamatta, että jääkaapissa olevista punajuurista voisi tehdä jotain lisuketta kuhalle. Kun ei ole mikään punajuuri-intoilija hän, niin hämmästyin, eikä ajatus sitten enää oikein toiminutkaan. Punajuurilisuke kuitenkin onnistui ja toimi oikein hyvin paistetun kuhan ja uunijuuresten seurana.

LEMPEÄ PUNAJUURIPAISTOS VALKOHOMEJUUSTOLLA (kahdelle)

1 iso punajuuri
pätkä purjoa
suolaa
mustapippuria
meiramia
valkohomejuustoa
n. 1 dl kuohukermaa

Kuori punajuuri ja raasta se melko hienoksi raasteeksi. Silppua purjosipuli ja yhdistä se mausteiden kanssa punajuuriraasteeseen. Laita vähän punajuuriraasteseosta kumpaankin kuppiin ja leikkaa valkohomejuustosta pari ohuehkoa siivua päälle. Nostele loppu raasteseos kuppeihin ja kaada kermaa päälle. Leikkaa pinnalle vielä siivu juustoa.

Paista 225-asteisessa uunissa 45 min - 1 tunti, tai kunnes punajuuri alkaa olla pehmennyt.

Kerman ansiosta paistos kiehui ja kuohui mukavasti, jopa yli reunojen.


Paistos oli pinnaltaan tumma ja rapsakka, sisältä upean värinen ja mehevä. Maku oli samettinen, ah nam!

torstai 16. helmikuuta 2012

Spagettia lisukkeilla - ja nopeasti!

Tämä lähtee nyt samalla tavalla kuin kaapinperukkapasta - oliiviöljystä, kuivatusta chilistä ja valkosipuliviipaleista. Chorizo ja oliivit vaihtuivat katkarapuihin ja purjosipuliin, enkä voinut vastustaa sitruunamehutiraustakaan. Niin se on helppoa arkiruoan teko!

Valmista kastike, kun olet laittanut pastan kiehumaan. Kastike valmistuu nopeasti, ihan pastan kypsymisen loppumetreillä.

KATKARAPUJA, PURJOA JA HÄIVÄHDYS SITRUUNAA

0,5 - 1 dl oliiviöljyä (sen verran, että sitä on paistinpannun pohjalla 3-4 mm)
1-3 valkosipulinkynttä ohuelti siivutettuna
(1-2 kuivattua tai tuoretta chiliä pilkottuna tai n. 1/2 tl chilinsiemeniä)
pätkä purjoa
n. 150 g kuorittuja katkarapuja sulatettuna
2 rkl sitruunamehua
suolaa, sokeria (tai hunajaa), mustapippuria ja persiljaa

Kuori ja viipaloi valkosipulit. Halkaise, huuhtele ja suikaloi purjo. Kuumenna öljy pannulla ja lisää sipulit (ja halutessasi chilit). Paista hetki, varo etteivät pala. Lisää katkaravut ja sitruunamehu sekä hippunen suolaa ja sokeria + mustapippuria ja persiljaa. Kuumenna hyvin nopeasti. Lisää joukkoon pasta ja sekoita hyvin. Syö äkkiä, että saat oman osasi!

tiistai 14. helmikuuta 2012

Vitamiinipommi

Luulisi olevan terveellistä!

KELTAINEN HEDELMÄJUOMA

1 appelsiini
1 banaani
1/2-1 päärynää
pala tuoretta inkivääriä
puolikkaan sitruunan mehu
n. 2 dl appelsiinimehua purkista
1-2 tl hunajaa

Kuori hedelmät ja inkivääripalanen ja paloittele niitä vähän. Jos päärynä on mehukas, et malta olla syömättä siitä puolikasta tässä vaiheessa. Nosta kuutiot blenderiin tai sauvasekoittimen kannuun. Lisää mehut ja hunaja. Surraa tasaiseksi.
Mausta en osaa sanoa mitään, sillä olen kadottanut sekä haju- että makuaistini. Saattoi olla hyvääkin, tai sitten oikein pahaa. Ainekset ainakin kaikki ovat tietojeni mukaan hyviä, joten todennäköisesti juoma ei ihan hirveää ollut. Jatkossa lupaan olla laittamatta tänne tuotteita otsikolla "kokeile ite ja kerro, mille maistui".

maanantai 13. helmikuuta 2012

"Vuode leposijana" ja muita tarinoita

Snif. Kuvassa päivän puuhat:

Tänään on aikaa lueskella, jos nessuttelulta ennättää ja kirvelevät silmät antavat myöten. Kirjani on Katri Laineen "Kotitalouteni - Oppikirja kansakouluille", kahdeksas painos vuodelta 1935. Painavaa asiaa siivouksesta, keittiöstä, vaatteista, ruoasta jne.
Näin sängynpohjalla ollessa kiinnostaa vuodeosio. Taudin ohi mentyä tekisi mieli keittää tyyny muuripadassa, kuten kirja opastaa tyynyt puhdistamaan. Pitää kuitenkin luottaa upoon ja kuuteenkymppiin. Pelkällä tuulettamisella nämä pöpöt ei höyhenten välistä kaikkoa. Mutta kyllä tämä tästä.

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Sitruunamarenkipiiras


Kevät lähestyy ja valoisuus ihanasti lisääntyy. Tähän yhdistelmään kuuluu sitruunamarenkipiiras, jota olen yhdellä ja samalla ohjeella jo liki 20 vuotta tehnyt (en muista mistä ohje on peräisin). Piiraan maku on aina hiukan erilainen, riippuen sitruunoiden ja appelsiinin mehukkuudesta. Tällä kertaa kiisseli oli pehmeän makuinen, eikä kovinkaan kirpeä, sillä käyttämäni appelsiini oli todella mehukas ja makea. Sitruunat sen sijaan olivat pienehköjä, eivätkä riittäneet antamaan kovinkaan kipakkaa makua. Sitruksien mehua saa kiisselissä olla noin 2 dl ja kirpakkuutta on helppo säätää mielihalujensa mukaiseksi lisäämällä tai vähentämällä appelsiinimehun määrää. Aina on tullut hyvää, oli suhdeluku mikä hyvänsä.

Olen tehnyt piirasta n. 23 cm:n piirakkavuokaan, jolloin pohjataikinaa saa kasvattaa hitusen, ehkä noin neljäsosalla. 20 cm:n irtopohjavuokaan tehtäessä pohja on sopivan kokoinen, mutta marenkipäällisen sen sijaan saa typistää 2/3:aan ohjeen määrästä. Kiisselin määrä on aina sopiva!

SITRUUNAMARENKIPIIRAS

Pohja:
100 g margariinia
2 rkl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 rkl kylmää vettä

Kiisseli:
1,5 dl vettä
2 sitruunan mehu
1 appelsiinin mehu
1,5 dl sokeria
2 rkl perunajauhoja
3 keltuaista
1 rkl margariinia

Marenki:
3 valkuaista
1 dl sokeria

Tee ensin pohja: Nypi margariini ja kuivat aineet sekaisin. Lisää vesi ja puristele seos taikinaksi. Painele taikina vuokaan (tai kauli se levyksi ja nosta vuokaan). Pistele pohja haarukalla ja paista 200 asteessa 15 minuuttia.

Tee kiisseli sillä välin, kun taikina paistuu: Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Sekoita kattilassa vesi, mehut, sokeri ja perunajauhot. Kun perunajauhot ovat liuenneet, lisää keltuaiset. Kuumenna kiisseliä ja lisää margariini, kun neste alkaa kuumentua. Sekoita kiisseliä koko ajan hiljalleen ja nosta kattila pois levyltä heti kun kiisseli pulpahtaa kerran. Kiisselistä tulee verrattain sakeaa.

Vatkaa valkuaiset. Lisää loppuvaiheessa sokeri hiljakseen valutellen ja koko ajan vatkaten.

Pienennä uunin lämpöä 150 asteeseen. Kaada kiisseli piiraspohjan päälle ja levitä huolettomin huiskaisuin päälle marenki. Paista piirasta vielä noin 15 minuuttia. Anna piiraan jäähtyä kunnolla ennen tarjoilua.


lauantai 11. helmikuuta 2012

Kuuminta hottia - chili kokolihasta


Joskus talvella tuntuu, että vaikka on verhoutunut päästä varpaisiin villavaatteisiin, ei meinaa tareta millään. Silloin tarvitaan ruokaa, joka lämmittää ruumiin ja sielun. Chili toimii tällaisina hetkinä ihan parhaiten. Minä olen aiemmin tehnyt chiliä Prinsessakeittiön ihanalla chiliohjeella, jossa käytetään jauhelihaa. Armastus esitti viikolla, että eikö sitä chiliä voisi tehdä kokolihasta. Niin, miksipä ei. Nytkin avasin Prinsessakeittiön chiliohjeen ja soveltelin oman versioni siitä.

Valitsimme lihaksi naudan keittolihaa. Ajattelimme, että turhaan mitään filettä käyttää, kun pitkään haudutettavaan chiliin sopii edullisempikin liha.

SIELUN LÄMMITTÄJÄ - CHILI KOKOLIHASTA

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 tl korianterinsiemeniä jauhettuna
1 kukkurallinen tl juustokuminaa
1 tl paprikajauhetta
2 tl oreganoa
n. 500 g naudan keittolihaa
1 paprika
3-5 chiliä
1 rkl kaakaojauhetta (tummaa)
1 rkl balsamiviinietikkaa (tai punaviinietikkaa)
1 rkl worchesterkastiketta
1 prk tomaattimurskaa
1 rkl lihafondia
1 dl vettä
1 prk kidneypapuja
suolaa, sokeria, mustapippuria

Suikaloi liha ohuiksi suikaleiksi. Silppua sipuli ja valkosipulinkynnet ja kuullota niitä pannulla öljyssä, kunnes ne alkavat pehmetä. Lisää pannulle korianteri (voit käyttää korianterinsiemeniä, jotka rouhit morttelissa, tai valmista jauhettua korianteria), juustokumina, paprikajauhe ja oregano. Sekoita, anna paistua minuutin verran ja lisää sitten puolet lihasuikaleista. Anna paistua reippaalla lämmöllä vähän aikaa ja lisää sitten loput lihat. Jos laitat kaikki kerralla, saat aikaan kiehumista, eivätkä lihat ala paistua.

Jos pannusi on pieni, siirrä liha-sipuliseos tässä vaiheessa kattilaan. Kuutioi paprika pieniksi kuutioiksi ja lisää lihojen joukkoon. Silppua chilit - siemenineen, kiinnikkeineen päivineen, jos haluat kunnolla potkua, mutta voit myös poistaa siemenet ja siemenkiinnikkeet). Lisää chilit pataan. Lisää myös kaakaojauhe, etikka, worchesterkastike, tomaattimurska, lihafondi ja vettä. Kun soosi on kiehunut hetken, maista sitä. Sokeria kannattaa lisätä himpun verran ja suolaa voit lisätä mielesi mukaan. Pyöräytä mustapippuria mukaan vasta loppuvaiheessa, kun lisään kidneypavut. Anna chilipadan muhia ainakin kaksi tuntia (kunnes liha on mehevän mureaa) hiljalleen kiehuen. Lisää pavut loppupuolella, mikäli et halua niiden muhiutuvan padassa sohjoksi. Kiehauta papujen lisäämisen jälkeen vielä hetken ajan.

Jos haluat pikachiliä, käytä jauhelihaa. Meillä kokolihasta tehty pata hautui kaksi ja puoli tuntia, joten nälkä ehti kasvaa melkoiseksi.

perjantai 10. helmikuuta 2012

Vuohenjuustolla aateloitu lohi-pinaattilasagne

Söin viikolla aivan hirviän kauhiaa lasagnea eräässä kansanlääkintäkeskuksessa. Siinä oli semmoisia vetisenlötkyröitä lasagnelevyjä ja läpikuultavaa ruskeaa kastiketta, ja joitain jauhelihamuruja. Lasagnea tarjottiin noutopöydässä, jonka antimia emme tajunneet etukäteen käydä katsomassa silmästä silmään.

Jotta lasagnesta ei jäisi ikikammoa, piti sitä tehdä kotona pikimmiten. Jauhelihan sijasta piilotin levyjen väliin lohi-pinaattikastiketta. Päälle laitetut vuohenjuustosiivut kruunasivat lasagnen, ja ilman niitä se olisi saattanut olla ehkä jopa aavistuksen tylsä.


Tein lasagnen 20 x 20 cm -kokoiseen vuokaan. Tähän kirjatussa ohjeessa valkokastikkeen määrää on lisätty, sillä minun hitusen vähäisemmällä valkokastikemäärällä lasagne ei nyt suorastaan kuivaksi jäänyt, mutta olisi saanut olla vähän kosteampi.

VUOHENJUUSTOLLA KUORRUTETTU PINAATTI-LOHILASAGNE

1 dl vehnäjauhoja
1 l maitoa
2 dl parmesaaniraastetta
suolaa, pippuria

1 iso sipuli
2 isoa valkosipulinkynttä
n. 200 g lohta
1 rasia tuoretta pinaattia tai 1 pss pakastepinaattia
2 tl sitruunamehua
suolaa, mustapippuria

lasagnelevyjä
9 siivua vuohenjuustoa

Valmista valkokastike: Mittaa jauhot kattilaan ja kaada päälle pari desiä maitoa. Sekoita hyvin vispilällä ja lisää loppu maito hyvin sekoittaen. Kuumenna seosta hitaasti ja anna kuplia miedolla lämmöllä hetkisen. Lisää juustoraaste, suolaa ja pippuria, ja sekoita. Ota reilu 3 dl kastiketta toiseen astiaan odottamaan.

Silppua sipulit. Silppua vähän myös pinaattia, jos käytät tuoretta. Paksuimmat lehtiruodit kannattaa ensin poistaa. Poista lohipalasta ruodot ja nahka ja viipaloi lohi. Paista sipuleita pannulla, kunnes ne pehmenevät. Lisää lohisiivut ja paista hetki. Lisää pinaatit ja sekoittele. Lohi saa hajota tässä pieneksi silpuksi. Lisää sitruunanmehu. Kaada kattilaan jäänyt valkokastike lohi-pinaattiseokseen, suolaa ja pippuroi ja tarkista maku. Suolaa saa olla tavallista kastiketta hiukan reilummin, jotta myös lasagnelevyihin tulee suolaisuutta.

Nosta vähän kastiketta vuoan pohjalle. Laita päälle lasagnelevyt (meidän vuokaan meni kaksi levyä per kerros) ja niiden päälle taas kastiketta. Lasagnelevykerroksia tuli kaikkiaan neljä. Kaada päällimmäiseksi toiseen astiaan siirtämäsi valkokastike, jossa ei siis ole lohta eikä pinaattia.

Paista lasagnea 200-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia ja laita sitten päälle vuohenjuustoviipaleet. Laita paistos vielä uuniin ja anna sen paistua kunnes vuohenjuustoihin tulee aavistus väriä.

Salaatissa oli erilaisia vihreitä sekä tuoretta päärynää, salaatinkastikkeessa hunajaa, balsamicoa, oliiviöljyä ja hippunen suolaa. Täydellistä tämän lasagnen kanssa!

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Karjalanpaisti

Pakkaspäivän pataruoka lämmitti kehoa ja sielua. Ainekset olivat yksinkertaiset, mutta monen tunnin haudutus toi pataan täyteläisen ja herkullisen maun. Eipä ihme, että karjalanpaistia pidetään Suomessa usein juhlaruokana. Suuriin pitoihin ruoka on helppo valmistaa, sillä sen voi huoletta jättää uuniin muhimaan ja puuhastella muuta. Kerran tarjoilimme karjalanpaistia ruotsalaiselle vieraallemme, joka kotvan katseli pataan - ehkä jopa hiukan epäluuloisen näköisenä. Toinen vieraamme ihasteli ruokavalintaamme hyvin tyytyväisenä ja selitti naapurimaan herralle, että nyt olemme suomalaisen juhlaruuan äärellä. Makukokemus karkotti epäluulon ja ruoka maistui molemmille vieraille erinomaisesti.

Minun kotonani karjalanpaisti on aina kuulunut joulun ruokapöytään ja jouluiset laatikot sopivat samalle lautaselle oikein hyvin. Karjalanpaistiin voi käyttää porsaanlihan lisäksi naudan- tai hirvenlihaa (meillä nyt jälkimmäistä), tai miksei lammastakin (sitä en ole itse koskaan kokeillut).


KARJALANPAISTI HIRVEN- JA POSSUNLIHASTA

- hirven- tai naudanlihaa (esim. jotain paistipalaa) + porsaanlihaa (meillä suhde oli nyt ehkä jotain 60 : 40 hirvenlihan voitoksi) yhteensä noin 1,5 kg
- pari sipulia
- pari porkkanaa
- n. 15 maustepippuria
- 3 laakerinlehteä
- suolaa
- vettä

Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen. Paloittele lihat reiluiksi suupaloiksi, jos ne ovat isoina köntteinä. Nosta lihakuutiot pataan ja ripottele päälle suolaa. Kuori ja paloittele sipulit ja porkkanat suurehkoiksi paloiksi ja lisää ne pataan. Lisää mausteet. Lisää kylmää vettä sen verran, että lihat juuri ja juuri peittyvät. Nosta pata uuniin ilman kantta ja anna lihojen paistua kuumassa hetken ajan, kunnes päällimmäiset lihapalat alkavat saada vähän väriä. Laske sitten lämpöä 150 - 175 asteeseen ja laita kansi padan päälle. Anna hautua kolmisen tuntia tai pidempäänkin. Maista lientä välillä ja lisää suolaa tarvittaessa. Karjalanpaisti on valmista, kun liha on mureaa ja pehmeää.

lauantai 4. helmikuuta 2012

Runoilijan paakkelssit

On ollut vähän harkinnassa, että tuottaisin Runebergin torttuja huomista runoilijan päivää ajatellen. Luovuin sitten kuitenkin ajatuksesta, sillä vaikka tortut hyviä ovatkin, ei niitä enempäänsä tule syötyä. Eikä viitsi ihan kahta torttua alkaa väsäämään. Junaradan länsipuolelta tuli kyllä tilaus, joten olisin voinut tehdä perätikin neljä torttua! Mutta ei.


Vääntelin sen sijaan paakkelssit Runebergin hengessä eli hyvin vähän sinnepäin. Oikeissa tortuissa on jossain muodossa sekä mantelia että vadelmaa ja ne otin mukaan omiin leivoksiini. Lisäksi laitoin rahkaa, sillä olen Hyvä Vaimo ja haluan joskus hemmotella Armastustani (ja hänen toiveleivonnaisensa aina ja iäti on rahkapiirakka).

Tein paistovaiheessa hyvin tieteellisen ja tarkoin kontrolloidun testin: Miten asetellaan vadelmat leivoksiin vai asetellaanko ollenkaan?
Testin lopputulos on hyvin selkeä: Ei kolmea vattua yhteen leivokseen. Tuskin yhtäkään kannattaa laittaa. Minun esteettinen silmäni nautti vatuttomista versioista ja pistelin sulatetut vatut suuhuni leivoksen ohessa. Pitääköhän syödä silmät kiinni nuo, joissa on vattuja?

Kiva pohjaohje löytyi täältä. Muutin sokerin fariinisokeriksi.

PIENET RAHKALEIVOKSET (12 kpl)

2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl mantelijauhetta
2 rkl fariinisokeria
80 g margariinia
2 rkl kylmää vettä

Sekoita vehnäjauhot, mantelijauhe ja fariinisokeri hyvin keskenään. Lisää kuutioitu margariini ja murustele taikina tasaiseksi muruksi. Lisää kylmä vesi ja sekoita nopeasti taikinaksi. Nosta kelmuun kääritty taikinapallo kylmään noin puoleksi tunniksi. Tee taikinasta pötkö ja jaa se kahteentoista osaan. Painele taikinapalat joko muffinipellin koloihin ja reunoille (tulee aika matalat) tai matalampikoloisen leivospellin koloihin.

Lisää jokaisen taikinapohjan päälle
n. 1/2 tl paistonkestävää vadelma- tai mansikkamarmeladia

Tee rahkaseos sekoittamalla keskenään
1 prk maitorahkaa
1/2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 muna

Jaa rahkaseos taikinapohjien päälle. Jokaiseen riittää noin ruokalusikallinen täytettä. Lisää päälle vadelmia, jos haluat. Voit myös laittaa vadelmat tarjolle vasta kun tarjoilet leivokset.

Paista leivoksia 225 asteessa noin 15-20 minuuttia, kunnes rahkatäyte on hyytynyt.