tiistai 30. joulukuuta 2014

Skottilaiset minimunat

Jo viime keväästä saakka ovat mielessäni kaihertaneet skottilaiset munat. Siis sellaiset keitetyt kananmunat, joiden ympärillä on lihaisa kerros ja jotka on uppopaistettu. Yritin Edinburghin reissullamme pariinkin otteeseen tilata niitä, mutta olivat molemmilla kerroilla loppuslut. Turistitko olivat kaikki syöneet? Jäi siis skottilainen muna nauttimatta. Kuukausien kypsyttelyn jälkeen sain kuitenkin munani, kun tein ne vihdoin itse. Innoittajana toimi resepti, jossa oli käytetty viiriäisen munia. Ne ovat söpöjä, maukkaita ja melko harvoin meillä syötyjä, joten päädyin testaamaan ohjeen.

Pienensin vähän alkuperäisen ohjeen määrää, koska meidän kaupassamme viiriäisenmunat myytiin 10 kappaleen paketissa. Jauhelihana käytin pelkkää porsaan jauhelihaa. Lisäsin hippusen mausteita jauhelihataikinaan. 400 g jauhelihaa oli kymmenelle munalle vähän reilu määrä, joten pieni nökkönen taikinaa jäi paistettavaksi sellaisenaan.

Söimme skottilaisia munia lounaaksi salaatin kera. Ne sopisivat kivasti myös esimerkiksi vuodenvaihteen juhlien noutopöytään.


SKOTTILAISET MUNAT (10 kpl)

400 g porsaan jauhelihaa
2 pientä kananmunaa
1 dl korppujauhoja
1 rkl lehtipersiljasilppua
1 tl kuivattua oreganoa
ripaus chilijauhetta
ripaus cayennepippuria
ripaus valkopippuria
1 tl Pan-suolaa (jos käytät tavallista, älä laita näin paljoa)

10 viiriäisen munaa

1 dl vehnäjauhoja
1 kananmuna
n. 2 dl pankojauhoja (=japanilaisia korppujauhoja) tai tavallisia korppujauhoja (ehkä niitä riittää vähemmän)

(rypsi)öljyä paistamiseen


Valmista jauhelihataikina sekoittamalla kaikki ainekset hyvin yhteen.

Keitä viiriäisen munat. Keitä kattilassa vettä ja lisää sinne hiukan suolaa (estänee kuorien rikkoutumista, luulen). Laita varovasti veteen viiriäisen munat ja anna kiehua kaksi minuuttia (minulla olivat hiukan reilun kaksi minuuttia). Nosta kattila levyltä ja kaada kuuma vesi pois ja laita kylmää vettä tilalle. Anna munien jäähtyä kylmässä vedessä hetken aikaa ennen kuorimista.

Kuori viiriäisen munat. Ota kolme lautasta / kulhoa ja laita yhteen vehnäjauhoja, toiseen muna (vatkaa munan rakenne rikki haarukalla) ja kolmanteen korppujauhot.

Jaa jauhelihataikina kymmeneen osaan ja pyöritä ne palloiksi. Paina jokaiseen taikinapalloon peukalolla kuoppa. Ota viiriäisen muna ja pyöräytä se nopeasti vehnäjauhoissa, kopauta ylimääräiset jauhot pois. Laita kevyesti jauhotettu muna taikinakuoppaan ja sulje pallukan reunat. Tässä vaiheessa voi olla tarpeen ottaa vähän ylimääräistä taikinaa pois (minä tein sen molemmista päistä), ellei halua paksumpaa jauhelihakerrosta munan ympärille. Makuasia.

Kun kaikki pallerot ovat valmiit eli munat piilossa, pyöritä pallerot ensin vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi korppujauhoissa. Kuumenna kattilassa öljyä (170 asteeseen) ja paista skottilaiset munat kauniin kullanruskeiksi. Meillä tähän meni 4-5 minuuttia.


8 kommenttia:

  1. Onpa kivoja. :) Minä en muista koskaan nähneeni viiriäisenmunia kaupassa, mistä niitä oikein löytyy?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välivainion supermarketissa on usein viiriäisenmunia, mutta harvoin tulee ostettua. Ovat vähän sitkeitä kuoria, kun niissä on melko paksu kalvo kuoren alla, mutta ei mahdottomia.

      Poista
  2. Ovatpa kertakaikkisen söpöjä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Virpi! Eivät onneksi liian söpöjä syötäviksi ;) Helposti haukattavia.

      Poista
  3. Minua ovat kaihertaneet samat pallukat viime kesästä asti. Sain aika täydellisiä Borough Marketilla viime kesänä ja vielä minä ne naulaan. En tosin tiedä milloin :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinullahan on jo valmis suunnitelma tehdä niitä, joten olet puolivälissä valmiita palleroita :) Nyt on taas ihan koko vuosi aikaa niitä tehdä!

      Poista
  4. Herttaisia miniversioita! Sama kaiherrus on vaivannut täälläkin jo varmaan vuoden, mutta vieläkin pallerot vaan roikkuvat to do -listalla. Lontoossa asustaessa naapurin Bull & Last -gastropubin versiot olivat niiiiiiin hyviä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmisten "to do" -listat taitavat olla aina niin pitkiä, että on vuosien projekti saada sieltä kaikki hyvät kokeiltua. Ja vielä minäkin joskus maistan tällaisia ihan oikeasti pubissa, lupaan itselleni.

      Poista