Kievin kana

Miksi en ole törmännyt Kievin kanaan aiemmin??? Saati että olisin sitä syönyt! Kuulemma siksi, että en ruokaile Armastuksen työpaikkaruokalassa. Vai niin.

Mietiskelin siis eilen, että mitä tehtäisiin broiskuista. Ettei aina niitä samoja vanhoja. Kannatti miettiä ääneen, sillä ruokaehdotus tuli nopeasti: Kievin kanaa. Oikein tietokonneelta minulle näytettiin, että millaisesta ruuasta on kyse. Hetken googlailtuani päädyin soveltamaan oman versioni (netistä siis löytyy useampia tapoja tehdä tämä). Meidän broiskut olivat ohuita fileitä, siispä vähän nuijin niitä ja täyttämisen jälkeen taitoin kahtia. Oikeaoppisesti (?) fileisiin (kaiketi niitä paksumpia) tehdään tasku, johon täyte laitetaan. Minä en totellut alkuperäisohjetta myöskään paistamisessa - oikeasti uppopaistetaan, mutta minä paistoin pannulla ja loppukypsennys tapahtui uunissa. Ja kas, makoisia tuli! Jopa niin makoisia, että taivastelin, että miksen minä oo näitä aikaisemmin saanut!! Liha oli mehevää, kaiketi maustevoin ansiosta. Kievin kanan kanssa syötiin sitruunarisottoa. Aika hyvä valinta oli se.

KIEVIN KANA Kotiharmin tapaan

1 pkt broilerin ohuita fileitä (nyt paketissa oli 5 reilua filettä)
suolaa, mustapippuria

25 g voita
3 tl sitruunamehua
vähän sitruunankuoriraastetta
1 tl persiljaa (kuivattua)
1 pieni valkosipulinkynsi

cocktailtikkuja

1 kananmuna
1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl korppujauhoja

Tee ensin maustevoi. Voin on syytä olla vähintäänkin huoneenlämpöistä, jotta muut aineet sekoittuvat siihen hyvin. Sekoita siis täytteen ainekset keskenään ja laita maustevoi sitten pakastimeen kovettumaan. Minä muotoilin siitä lautaselle "kuution", mutta kelmuunkin siitä voisi tehdä jonkinlaisen pötkön. Pakasteessa jäädyttäminen on tarpeen, sillä muuten voi sulaa liian äkkiä, eikä ehdi mehevöittää lihaa. Näin luulen minä.  Ota voi pakastimesta, kun se on jähmettynyt. Eli aika pian.

Nuiji fileitä hiukan, mutta varo rikkomasta niitä. Ripottele suolaa ja mustapippuria fileille, molemmin puolin. Leikkaa voista yhtä monta palaa kuin fileitäkin on. Laita jokaiselle fileelle voipalanen ja taita file kahtia. Kiinnitä cocktailtikuilla (minä laitoin molemmille puolille yhden ja hyvin pysyivät kiinni). Riko kananmuna syvälle lautaselle ja laita vehnä- ja korppujauhot omille lautasilleen. Kääntele kanat ensin vehnäjauhossa, sitten kananmunassa ja lopuksi korppujauhossa. Paista esim. nestemäisessä margariinissa pannulla, kunnes saavat kauniin värin. Meidän leikkeemme olivat tässä vaiheessa vielä punertavia, joten heitimme ne uunivuokaan ja paistoimme 200 asteessa n. 15 minuuttia.


SITRUUNARISOTTO (kahdelle)

oliiviöljyä
1 pieni sipuli
1 valkosipulinkynsi
n. 1/2 tl kurkumaa
1,5 dl risottoriisiä
1/2 dl valkoviiniä
4-5 dl vettä
1 kanaliemikuutio
muutama suikale sitruunankuorta
1 dl herneitä
puolikkaan sitruunan mehu

Keitä noin puoli litraa vettä esim. vedenkeittimellä. Pilko sipulit ja kuullota niitä hetken ajan. Lisää riisi ja kurkuma ja sekoittele. Kaada joukkoon valkoviini. Lisää kuumaa vettä sen verran, että riisit juuri ja juuri peittyvät. Sekoita ja anna kiehua hiljalleen. Lisää myös liemikuutio ja sitruunankuorisuikaleet. Lisää vettä aina aika ajoin, älä päästä kiehumaan liian kuivaksi. Risotto on valmista, kun riisit ovat pehmenneet, mutta niissä on vielä purutuntumaa. Oma risottoriisipakettisi antaa osviittaa keittoajasta. Ihan lopuksi lisää (pakaste)herneet ja puolikkaan sitruunan mehu. Sekoita, kuumenna, tarjoile!

Koti-ilta ja kolme ruokalajia

Usean päivän ulkoruokintajakson jälkeen ruuan laitto kotona kiinnostaa taas kovasti. Kauppareissulla mukaan lähti mm. kantarelleja, vattuja ja chorizoa, ja niitä sisällytettiin illan ruokalistaan.

Alkuruokana oli kampasimpukoita kera chorizokuutioiden. Pehmeät kampasimpukat ja rapsakat, mausteiset makkarakuutiot olivat hyvä yhdistelmä.

KAMPASIMPUKOITA JA CHORIZOKUUTIOITA (kahdelle)

6 kampasimpukkaa sulatettuna
n. 5 cm pätkä chorizomakkaraa
1 valkosipuli
1/4 sipuli
suolaa, mustapippuria
oliiviöljyä

Kuutio makkara, silppua valkosipuli ja sipulinpala. Paista makkarakuutioita öljyssä hetken aikaa, kunnes niistä alkaa tulla rapeita. Lisää pannulle sipulit ja anna paistua vielä hetki. Nosta chorizokuutiot ja sipulit pois pannulta, mutta jätä öljyä pannulle. Paista kampasimpukoita öljyssä 1-3 minuuttia per puoli (riippuen simpukoiden paksuudesta). Simpukan liha saa siis jäädä hyvinkin "mediumiksi". Mausta kampasimpukat lopuksi suolalla ja pippurilla. Nosta simpukat lautasille esim. rucolan päälle ja nostele päälle chorizo-sipulikuutioita.

Pääruokaa ryhdyttiin tekemään, kun alkuruoka oli popsittu ja pahin nälkä selätetty. Naudan sisäfilepihvi sai kaverikseen uutta pottua, kanttarellikastiketta (tahi -muhennosta) ja tomaatteja. Sataprosenttisen suomalainen annos!!! Ei mitään ulkomaan kotkotuksia, kuten alkuruoka lähes kokonaisuudessaan.

Pihvit paistettiin ensin parilapannulla ja laitettiin sitten vielä hetkeksi uuniin. Lämpötiloja tai minuutteja ei kukaan muista. Hyviä tuli.

KANTTARELLIKASTIKE (-MUHENNOS) (kahdelle, koska oli niin järettömän hyvää, että tuli syötyä kaikki)

1 rasiallinen kanttarelleja (250 g)
1 sipuli
n. 2 dl ruokakermaa (tai muuta kermatuotetta)
suolaa, valkopippuria
sipulinvarsia
voita / öljyä paistamiseen

Puhdista kanttarellit ja halkaise suurimmat. Silppua sipuli ja kuullota sitä hetki pannulla. Lisää sienet ja paistele hetken aikaa. Mausta suolalla ja pippurilla. Kaada kerma pannuun ja anna hautua. Meillä soosi taisi perunoiden kypsymistä ootellessa muhia vartin verran hyvin hiljaisella tulella. Lisää joukkoon lopuksi silputtuja sipulinvarsia haluamasi määrä, tarkista maku (suola) ja sekoittele.

Makiamaha on erikseen. Eli jos vatsasi on täynnä alku- ja pääruokaa, niin ei huolta! Jälkiruoka menee sinne makiamahaan. Niin kävi meilläkin. Makoisa mokka täydensi kokonaisuuden.

LIME-RAHKAVAAHTOA JA VATTUJA (3-4:lle annoskoosta riippuen)

1 dl kuohukermaa
1 prk rahkaa
5 tl sokeria
1 limen raastettu kuori

n. 100 g vattuja eli vadelmia eli vaaraimia
3 tl sokeria

koristeeksi vattuja

Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää joukkoon rahka, sokeri ja limenkuoriraaste. Jos tykkäät makiammasta, niin lisää sokeria. Meidän makuun tämä oli juuri sopivan raikas.

Ota n. 100 g vattuja kulhoon, lisää päälle sokeri ja sössää marjat esim. haarukalla.

Kokoa annokset esim. näin: Laita jälkiruokakulhon pohjalle vattusurvosta, sitten limerahkavaahtoa, muutama kokonainen vattu, vaahtoa ja lopuksi vielä kokonaisia vattuja.

Ylijäämävaahto ja -vattusurvos liittyivät toisiinsa ja muodostivat hempeän vaaleanpunaisen annoksen. Se olkoon tämän päivän jälkiruoka.

Lissabonin leivokset

Heinäkuussa mieli palajaa (ja vähän ehkä halajaa) Lissaboniin. Muutaman vuoden takainen matka tuohon ihanaan kaupunkiin jätti kaipuun Pasteis de Belem -leivoksiin. Netissä leivoksiin törmää myös mm. nimillä "pastel de belem" ja "pastel de nata", mutta Lissabonissa ne aidot ja oikeat tuotteet myydään nimellä "pasteis de Belem". Resepti on 1800-luvun alusta ja tietenkin suuri valtiosalaisuus. Minä yritin päästä samaan lopputulokseen yhdistelemällä netistä löytämiäni reseptejä.Voitaikinan ajattelin tehdä itse - eipä onnistunut. Huono margariini. Tai jauhot. Vai voiko olla, että leipuri oli huono??? Oli miten oli, pohjaan en ollut tyytyväinen, joten jäipä vielä halu tehdä leivoksia uudelleen. Täyte sen sijaan onnistui mielestäni erinomaisesti.

LISSABONILAISET VANILJALEIVOKSET (n. 12 kpl)

1 pkt voi- tai lehtitaikinaa
tai itse tehty taikina esim. Kotikokki-sivuilta löytyvän ohjeen mukaan)

Täyte:

3 keltuaista
2 dl maitoa
2 dl kuohukermaa
1 dl sokeria
2 rkl perunajauhoja
1 rkl vaniljasokeria
2 pätkää sitruunankuorta
ripaus kanelia

Mittaa kaikki täytteen ainekset kattilaan ja sekoita hyvin. Kuumenna seosta koko ajan sekoittaen, kunnes se muuttuu paksuksi kiisseliksi. Kun sekoittelee koko ajan hiljalleen, ei tule möykkyjä. Jos niitä kuitenkin tulee, voit siivilöidä kiisselin lopuksi. Poista sitruunankuoret. Ripsauta kiisseliin ihan pikkiriikkinen ripaus kanelia (siis ihan hitunen, sillä muuten tulee liian voimakas kanelin maku). Sekoita hyvin. Jäähdytä kiisseli (voit kaataa sen toiseen astiaan jäähtymään).Pinnalle voi laittaa vaikka kelmun, ettei synny kuorta.

Tee taikinasta vuokien kokoisia ympyröitä esim. sopivankokoisella juomalasilla painamalla. Minulla on leivospelti, jossa on matalat syvennykset, mutta onnistuvat nämä tavallisessa muffinivuoassakin. Laita pyöreä taikinapohja vuokaan, lisää päälle paksua kiisseliä. Älä täytä kukkuraiseksi. Paista 225 asteessa 15 - 20 minuuttia, kunnes pinnalle syntyy ruskeita täpliä.

Anna leivosten jäähtyä jonkin aikaa ennen tarjoilua. Ripottele päälle hiukan kaneli(tomu)sokeria. Aavistuksen lämpiminä nämä ovat taivaallisia (kaksi leivosta peräjälkeen uppoaa kurkusta alas ihan hujauksessa, ei ehdi kahvi tippua pannuun), mutta hyviä myös kylminä.

Tässä siis minun versioni. Oiskos muilla onnistuneita kokkeiluja samasta aiheesta?

1269,3 km

Tulipahan ajeltua autolla! Noiden kilometrien sisään mahtui kaikenlaisia jänskiä, ihmeellisiä, erikoisia ja hassuja kokemuksia ja nähtävää. Ruokapolitiikka oli mm. seuraavanlaista:

Ravintola Gusto. Kiitos vinkistä, Hannele! Ihana Italia lautasella Kuopiolaisittain.

Ravintola Trapesa, Valamo. Vaikka siirryttiin fyysisesti kotimaassa 100 km, niin ruokamaailmassa liikahdettiin raketin kantomatka. Pottuja ja lihapullia, sekä jälkiruokasoppa - ei huono!

Loiskis, Saimaan rannalle solahdettiin eli Savonlinnaan saavuttiin. Panimoravintola Huvilaan teimme iltakävelyn, joka palkittiin oikein hyvällä kaksiosaisella aterialla. Selkeät ja hyvät maut upposivat helposti, mutta Armastuksen mielestä ruokaa olisi saanut olla enemmänkin :)

Mikkelin tori ja kukonpoika. Kalakukkoa teki mieli, mutta kuka sitä nyt kokonaista kukkoa välipalaksi popsisi. Hikihelteellä tähteeksi jäänyt eväs olisi hautunut käsilaukussa niin, että olisi lopulta liikahtanut sieltä itsekseen pois. 

Alkaa tämä matkailu jo tälle lomalle riittää, vaikka lystiä on ollutkin. :) Ja täytyy vissiin kohta työmaallekin palata. Mutta siihenhän on vielä piiiiiiiiiiiiiiitkä aika ja monta monituista päivää. Pois ajatuksista se! Hus!

Sydän kurkussa

Kun kutsu käy grillijuhliin, niin mars matkaan! Helteinen lauantai-ilta mennä vilahti joutuisasti maanmainion kaveripoppoon seurassa ja sen seittemän sortin herkkuja popsiessa. Isäntäväki oli tietysti pannut parastaan tarjoilussa, ja me vieraat täydensimme juhlapöytää:

Kuplajuoma ja makoisat mansikat viilensivät hikihattuisia.

Salaatit hivelivät niin silmiä kuin makuhermojakin.

Siika ja taimen uiskentelivat vielä viime viikolla Inarinjärvessä. Savustettuina nämä herkut katosivat lautasilta nopeammin kuin olivat eläessään uineet.

Entäs pestoperunat! Illan emäntä valotti niiden salaisuuden: Keitä potut tai paista ne uunissa. Kumpikin versio sopii. Kiedo ne sitten pestoon. Tähän käynee purkkipesto tai itse tehty pesto. Kätevä Emäntä oli toki eilen surauttanut peston itse ja onnistunut siinä loistavasti.

Kellontarkka grillimestari hääräsi lihojen parissa siihen malliin, että lopputulos oli todella mehevä. Grillimestarin kunniakirja on ansaittu!

Mitähän ne nämäkin keksi-/näkkäriviritelmät olivat? Hummus passasi niihin ko nenä päähän. Minä tein hummusta Pirkka-kikhernepaketin takana olevan ohjeen mukaan.

Kyllähän tästä jollain lailla maha täyttyi :) ...mutta sitten vielä kaiken huipennukseksi pöytään kannettiin tällainen pötikkä:

Lapin tuliaisina oli taloon tuotu kuivattu poron sydän, josta vuoronperään viilsimme maistiaiset. Aterian päätteeksi olimme siis koko porukka sydän kurkussa!

Kotiharmi ja Armastus kiittävät ja kumartavat! Nam!

Överikeskustelu Swingissä

Minä opin tänään uuden sanan: pintaöverit. Asia tuli esille, kun istuimme Tuirassa ilmeisen suuren suosion saaneessa Grilli Swingissä nauttimassa burgereita. Paikan "hampurilaiset" ovat val-ta-van hyvät! (Kuvassa etualalla espanjalainen burgeri ja taustalla kreikkalainen burgeri.)

Ei sinappia, ei ketsuppia, ei kurkkusalaattia, mutta rutkasti muita hyviä makuja. Ihan huippujuttu burgereissa on juuri tehty leipä, joka maistuu kovin erilaiselle kuin normihöttösämpylä. Päälle (tai väliin) saa halutessaan chilikastiketta, joka saa vähän vaativammankin chilihörhön suuta hymyyn.

Mutta ne pintaöverit. Swingin burgereissa on kokoa. Ei jää ihmiselle nälkä. Armastus ahmaisi omansa ennätysajassa (kuvasta huomaa, että minä olin hätinä maistanut omaani ja saanut sen kuvausta varten kahtia, kun toinen eväs oli jo puoliksi syöty), minä en jaksanut kokonaan omaani syödä. Ruokaseuralainen mietiskeli ääneen jotenkin näin: "Jos mie syön tuon lopun, niin tullee pintaöverit." Pintaöverit!!! Överithän on se tila, kun on syönyt itsensä aivan tupaten täyteen, eikä meinaa päästä liikkeelle. Pintaöverit (uusi termi) eivät kuulemma ole ihan näin pahat, mutta kovin täysi olo kuitenkin.

Tiedättepä nyt tämänkin.

Koukussa korianteriin

Korianteri on kiva sana ja kiva mauste. Meillä tykätään enemmän korianterin siemenistä kuin lehtimäisestä korianteriyrtistä. Siemenissä on vinkeä appelsiiniin tai sitrukseen vivahtava aromi, joka sopii itämaiseen ruokaan. Huushollissamme on tuoksunut korianteri viime viikkoina pariinkin otteeseen - tässä selitykset:

KANA SATAY (4 annosta)

Paras satay-kastike ikinä! Tämä julmetun hyvän makuinen ruoka ei ole mikkään uusi kokkeilu taloudessamme. Olen tehnyt sataykanaa ensimmäisen kerran varmaan kymmenen vuotta sitten. Ohje on ehkä vanhasta Glorian Ruoka & Viini -lehdestä.

n. 500 g broilerinfileitä
1 rkl korianterinsiemeniä (tai jauhettua korianteria)
2 valkosipulinkynttä
2 rkl sokeria
3 tl suolaa
öljyä

Satay-kastike:
1 pieni sipuli
(1 valkosipulinkynsi)
1 rkl öljyä
1,25 dl maapähkinävoita
2 rkl soijakastiketta
125 g kookoskermaa tai -maitoa
2 rkl (tai maun mukaan) makeaa chilikastiketta

Leikkaa broilerinfileet kuutioiksi (n. 2 x 2cm). Rouhi korianterinsiemenet morttelissa (näin saat parempaa ja maistuvampaa kuin valmis korianterijauhe), silppua valkosipuli ja sekoita ne yhteen suolan ja sokerin kanssa. Lisää broilerkuutiot mausteseokseen ja sekoita hyvin. Nosta astia jääkaappiin ja anna palojen maustua pari tuntia.

Tee satay-kastike: Kuullota silputtua sipulia (ja halutessasi myös murskattua valkosipulia) hetki öljyssä. Lisää maapähkinävoi, soijakastike, kookoskerma ja chilikastike. Keitä seosta, kunnes se on sileää ja kuumaa.

Broilerkuutiot kannattaa ottaa varttia ennen paistamista lämpimään. Ne voi paistaa pannulla kypsiksi ja kauniin värisiksi tai grillata vartaissa.

---

MAUSTEINEN KESÄKURPITSA-KATKARAPUCURRY (kahdelle)

Tämä ohje taas on tuoretta kokkeilua. BBC:n Good Food -lehdestä löytyi ohje, joka houkutteli: mukana olivat kauden kasvikset kesäkurpitsa ja tomaatti sekä rutkasti makuja, mm. ihana, ihana korianteri.

2 rkl auringonkukkaöljyä
500 g kesäkurpitsaa ohuesti viipaloituna (meillä oli kyllä vähemmän, ehkä 300 g ja oli riittävä)
1/2 tl kuminansiemeniä
2 rkl tuoretta inkivääriä hienonnettuna
6 valkosipulinkynttä (jee!)
1 punainen chili (siemenet poistettuna) pilkottuna
1 tl korianteria (kokonaisia siemeniä, morttelin kautta parasta)
1/4 tl kurkumaa
500 g tomaatteja pilkottuna (4-5 kpl)
150 ml kasvislientä
225 g raakoja, kuorittuja isoja katkarapuja (meillä oli tiikerirapuja)
1/2 puntti korianteria silputtuna --> jos et tästä yhtään tykkää, niin jätä kokonaan pois

Paista kesäkurpitsaviipaleita öljyssä (wokkipannulla) 5-6 minuuttia tai kunnes ovat pehmenneet sopivasti. Nosta viipalet pois pannulta, mutta jätä öljy. Heitä pannulle kuminansiemenet ja paista niitä muutama sekunti. Lisää sitten inkivääri, valkosipuli, chili ja mausteet. Paista 1-2 minuuttia ja lisää tomaatit. Kypsennä vielä muutama minuutti. Kaada joukkoon kasvisliemi ja anna kiehahtaa. Meidän kasvisliemi oli jotenkin tosi laimeaa, kun jouduimme lopuksi vielä lisäämään kunnolla suolaa. Maista siis tässä vaiheessa ruokaa ja lisää suolaa, jos haluat. (Sokeriakin voisi ehkä ripauksen laittaa, kun noita tomaatteja on mukana.) Lisää vielä joukkoon kesäkurpitsat ja ravut. Keitä kevyesti, kunnes ravut muuttavat väriä hennon vaaleanpunaisiksi. Liian pitkä keittäminen sitkistää ne. Nakkaa joukkoon suurin osa silputusta korianterista (loppu jää annosten koristeluun) ja sekoita. Tarjoile riisin kanssa. Lehden ohjeen mukaan mangochutney sopisi tähän myös.

Tosi hyviä ruokia molemmat, mutta kyllä kana satay vielä säilyy ykkösenä, ainakin Kotiharmin mielestä.