Indonesialaista sitruunabroileria salaatissa

Suuri aasialainen keittokirja on runsaudensarvi, josta haluaisi tehdä tuota ja tuota ja tuota... ja sitten vielä tuota... ja tuotakin! Valitettavasti jääkaapin sisältö asetti rajoituksensa ruokalajille, eikä kauppaan tarennut lähteä. Niin syntyi iloinen aasialainen sekamelska: Indonesia, Kiina ja jotain sinnepäin. Sekamelskan päällimmäiseksi pääsivät mainiot indonesialaiset sitruunabroilerisuikaleet, jotka sovelsin salaattiin sopivaksi. Alkuperäisessä ohjeessa oli käytetty pieniä kokonaisia broilereita, jotka halkaistaan, marinoidaan ja sitten paistetaan uunissa. Minä käytin pieniä broilerinfileitä, halkaisin ne pituussuunnassa ja paistoin marinoinnin jälkeen pannulla. Marinadi oli niin onnistunut, että mikäpä ettei kokonaistakin broileria voisi tällä ohjeella valmistaa. Pikkuisen muutin marinadin ohjetta, enkä ole enää ollenkaan varma tuosta indonesialaisuudesta :)

INDONESIALAINEN SITRUUNABROILERI

n. 500 g ohuita broilerinfileitä

Marinadi:
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 pientä punaista chiliä
1 cm:n pätkä inkivääriä
1/2 dl öljyä
1/2 tl seesamiöljyä
1/2 dl sitruunamehua
1 tl hunajaa

öljyä
suolaa

Leikkaa broilerinfileet pitkittäin kahtia. Soseuta marinadin ainekset ja levitä sose broilerinfileiden päälle. Anna fileiden puolikkaiden marinoitua vähintään tunnin ajan, nostele fileitä välillä, jotta marinadi leviää joka puolelle. Paista fileitä öljyssä, kunnes ne saavat väriä ja kypsyvät. Ripottele pinnalle suolaa.

Salaatinlehtien päällä oli basmatiriisiä, johon oli sekoitettu raastettua raakaa porkkanaa (mistähän tämäkin idea tuli...???). Porkkanariisi oli maustettu riisiviinietikalla, soijalla, parilla tipalla seesamiöljyä ja ripauksella tuoretta inkivääriä. Lautasella on myös kiinalaista kurkkusalaattia.

Erilainen, mutta valtavan maukas kokoonpano!

Kiinalainen kurkkusalaatti

Jiangua shala. Semmoinen nimi on kiinalaisella kurkkusalaatilla, jonka ohje löytyy Viisi aasialaista keittiötä -kirjasta. Kirjassa haastateltu "Julia" kertoo, että kun hän on vilustumassa, syö hän tätä salaattia. Nyt kun tuntuu olevan taas yhtä sun toista röhää, köhää ja kuumetautia lähipiirissä, niin pitänee syödä tätä ennaltaehkäisymielessä. Kurkkusalaatti oli meillä lisukkeena aasiahenkisessä salaatissa, ja nyt kun suusta pelmahtaa ilmoille valkosipulin ja inkiväärin sulotuoksut, ei pöpö uskalla ujuttautua kehoon.

KIINALAINEN KURKKUSALAATTI

1 kurkku
1-2 valkosipulinkynttä
2 rkl seesamiöljyä
2 rkl riisiviini- tai valkoviinietikkaa
1/2 tl suolaa
1/2 tl sokeria
n. 2 rkl seesaminsiemeniä (paahdettuna)

Leikkaa kurkku ohuiksi suikaleiksi. Kuori ja hienonna valkosipuli. Sekoita se kurkun joukkoon. Lisää seesamiöljy, viinietikka, suola ja sokeri. Anna maustua vähintään kymmenisen minuuttia. Lisää juuri ennen tarjoilua seesaminsiemenet.

Pähkinöitä purtavaksi

Jos elosi on ollut vauhdikasta ja jopa stressaavaa ja uuvuttavaa, niin rentoudu leipomalla. Taikinaterapia toimii!

Siitä hetkestä lähtien, kun iskin silmäni Rouva Raadelmasta -blogin pähkinäkuorrutteiseen kaakkuun, on tehnyt mieli tehdä sitä itse. Vihdoin tänä aamuna pääsin taikinaterapiaan ja kakku on valmiina. Vaikka Rouva R opastaa, että kakku olisi parhaimmillaan vasta seuraavana päivänä, on täällä jo lohkaistu siitä aimo palanen ja viety sairaalaan potilaallekin herkuteltavaksi. Maku oli hyvä tänään, mitähän se mahtaa olla huomenna? Siis jos sitä jää huomiselle...

SUOLAPÄHKINÄ-KINUSKI-SUKLAAKAKKU

3 kananmunaa
1,25 dl fariinisokeria
1/2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
3 rkl siirappia
25 g voita
100 g margariinia
100 g suklaata (minulla Fazerin sinistä)
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

2 dl kuohukermaa
2 dl fariinisokeria
3 dl suolapähkinöitä

Sulata suklaa ja rasvat vesihauteessa (minä sulatin margariinia vähän erikseen mikrossa ja suklaan ja voipalan vesihauteessa, sitten yhdistin nämä). Vaahdota munat fariinisokerin ja sokerin kanssa. Lisää vaahtoon vaniljasokeri ja siirappi ja sekoita hyvin. Lisää sulatettu suklaa-rasvaseos sekoittaen ja lopuksi jauhot, johon on sekoitettu leivinjauhe.

Paista kakkua 175-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Kakku saa jäädä meheväksi sisältä eli ei kannata paistaa liian kauaa.

Keittele kinuski: Laita kerma ja fariinisokeri kattilaan ja kiehuttele hiljalleen 15-20 minuuttia. Minulla meni varmaan hieman yli tuon 20 minuutinkin, ennen kuin kinuski oli sen paksuista että se pysyi kakun pinnalla. Sekoita sitten kinuskiin suolapähkinät ja valuttele kuorrutus kakun pinnalle lämpimänä / kuumana.

Iltapalapiiras

Tässä on kinkkupiirakka. Lisäsin siihen vähän parsakaalta, että olisi jotenkin tervehenkisempi. Maku oli hyvä ja piirakan jäähdyttyä haaleaksi vielä parempi. Peston sijasta pohjan päälle kannattaa joskus kokeilla pientä määrää dijonsinappia (älä laita sitä läheskään niin paljon kuin tässä ohjeessa pestoa). Pohjaan saa uutta makua vaihtamalla tuorejuuston makua.

KINKKUPIIRAKKA

100 g margariinia
100 g tuorejuustoa (esim. valkosipuli-)
2 dl vehnäjauhoja
1 dl spelttijauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
2 kananmunaa
1 prk kermaviiliä
pätkä purjoa
n. 200 g savukinkkua
n. 1 dl juustoraastetta
1 rkl kuivattua persiljaa
mustapippuria

Lisäksi: 2 rkl punaista pestoa, juustoraastetta, reilu kourallinen parsakaalin nuppuja, minitomaatteja

Keitä parsakaalin nuppuja muutaman minuutin ajan. Kaada vesi pois kattilasta ja jätä pallerot odottamaan.

Tee taikina: Sekoita rasva ja tuorejuusto keskenään (jos et käytä mitään masiinaa, niin haarukka on tässä hyvä apuri). Lisää jauhot ja leivinjauhe ja sekoita taikina tasaiseksi massaksi. Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Pistele pohja haarukalla. Levitä pohjalle punaista pestoa.

Sekoita täytteen ainekset keskenään ja kaada seos taikinapohjalle. Ripottele päälle vielä vähän juustoraastetta. Nostele päälle parsakaalta ja painele niitä kevyesti täytteeseen. Halkaise tomaatit ja nostele niitäkin pinnalle.

Paista piirasta 225 asteessa puolisen tuntia tai kunnes pinta on saanut hiukan väriä.

Tilliliha uudella tavalla

Tilliliha = peruskoulu, punainen muovilautanen, hitaat haarukan liikkeet, neljän hengen pöytä ja välitunnilta sisään kutsuvan kellon pimputus. En suinkaan jäänyt nautiskelemaan tillilihasta viimeiseen hetkeen saakka ennen tunnille paluuta, vaan yritin saada jauhettua vähäistä annostani seurueessa, jossa oli muitakin samanhenkisiä. Peruskoulun ruokainhokeista on sittemmin keskusteltu kerran jos toisenkin ja hyvänä kakkosena listalla on ollut maksakeitto.

Työpaikalla järkytyin kerran, kun ruokalistalla oli tillilihaa. Sattuneesta syystä sitä oli otettava, mutta varovaisuus mielessä eli hyyyyyyvin vähän. Yllätykseni oli valtaisa, kun totesin, että hyvää on. Siitä saakka on mielessä kytenyt ajatus, että teen tillilihaa joskus itse. Stokkan lihatiskiltä löysin sitten vasikanpaistia ja ruokalaji oli siltä seisomalta päätetty. Vähän meinasi töketsiä siinä vaiheessa, kun lihamestari sanoi nätillä äänellä, että "eipä oo iso eläin ollu tuo". Just. Näin sieluni silmäin edessä vanhan valokuvan Armastuksesta ja vasikasta, joka oli ollut hänellä ikiomana mummola-aikoina. Piti sanoa, että nyt seis nuo puheet tai jää vasikka ostamatta! Sain ohjeeksi valmistaa tillilihan hiukan tavanomaisesta poiketen eli lihapalat ensin paistaen ja sitten hetken kastikkeessa keittäen. Perinteisestihän tillilihan liha keitetään kokonaisena kypsäksi ja kuutioidaan vasta sitten. Aloittelevalle tillilihan syöjälle tämä oli oivallinen versio ja herätti halun kokkeilla ihan sitä perinteisintäkin valmistustapaa.

TILLILIHA UUDELLA TAVALLA

n. 500 g vasikanpaistia
voita, öljyä
suolaa
valkopippuria

purjon valkoinen osa
1 porkkana
pieni pala juuriselleriä
3 rkl vehnäjauhoja
n. 4 dl vettä
1 rkl vasikanfondia
1 tl vaaleaa balsamiviinietikkaa
ruukku tuoretta tilliä
1 dl kuohukermaa

Leikkaa vasikanpaistista noin puolen kämmenen kokoisia pihvejä ja paista niihin pannulla voin ja öljyn seoksessa vähän pintaa. Ripottele päälle suolaa ja valkopippuria ja siirrä kattilaan odottamaan. Älä huuhtele pannua, vaan paista samalla pannulla suikaloitu purjo, pariin-kolmeen osaan paloiteltu porkkana ja juurisellerin palanen. Lisää vehnäjauhot, sekoita vähän ja lisää vesi. Kiehauta ja sekoita, jotta vehnäjauhot liukenevat kunnolla. Mausta vasikanfondilla, etikalla ja tillisilpulla. Suolaa voit lisätä makusi mukaan. Kaada kiehuva liemi lihapalojen päälle ja nosta kattila hellalle. Keitä kastiketta n. 20 minuuttia ja lisää kerma. Kiehauta vielä hetken ajan ja rouhaise sekaan vähän valkopippuria.

Minua varoitettiin keittämään lihaa liian pitkään, sillä se vain turhaan sitkistyisi. Meillä liha oli tällaisilla kypsennyksillä pehmeää ja hyvää.

Lautaselle tillilihan kanssa päätyivät keitetyt perunat ja Kulinaarimurulan salviavoissa paistetut lanttukuutiot. Ne olivat aivan ihania!

Appelsiinisyrnikit

Syrnikki on hassu sana. Tulee ensinnä mieleen myrkky, niin kuin joku arsenikki vaikkapa, ei suinkaan herkku. En ole tullut tehneeksi syrnikkejä eli rahkalettuja koskaan aiemmin, mutta kun nyt jääkaapissa oli parhaat päivänsä nähnyt rahkapurkki, niin se antoi aihetta syrnikkeihin. Ohjeen otin Pirkan nettisivuilta ja lisäsin siihen yhden appelsiinin kuoren. Sitrukset ovat niin ihania ja niiden kuoriraaste sopii hyvinkin moneen ruokaan ja taikinaan. Monissa syrnikkiohjeissa taikina on niin paksua, että sitä muotoillaan käsin. Minun taikinani oli paksua kyllä, mutta se oli lusikoitava pannulle.

Appelsiini maistui syrnikeissä sopivasti, muttei hyökkinyt päälle. Appelsiinisyrnikkien kanssa sopi hyvin mustikkahillo. Emme lähteneet kokeilemaan mitään muita hilloja tai hunajaa, sillä mustikkais-appelsiiniset lettuset veivät kielen mennessään. Kuvat ovat karseita, mutta olin jo päässyt kuvausvaiheessa maistamaan syrnikkiä, enkä kyennyt tekemään kuvausjärjestelyitä paremmissa valo-olosuhteissa, vaan säntäsin syömään näitä.

APPELSIINISYRNIKIT (n. 12 kpl)

1 prk maitorahkaa
3 kananmunaa
1 dl vehnäjauhoja
1/2 dl sokeria
ripaus suolaa
1 appelsiinin kuori raastettuna

Sekoita rahka ja munat hyvin, lisää muut aineet taikinaan. Anna taikinan levätä hetki. Nostele taikinaa lusikalla tai pienellä kauhalla lettupannun koloihin. Paista syrnikit kohtuullisen miedolla lämmöllä, sillä ne palavat helposti.

Uuniomenoiden lumo

Siskokulta oli saanut käsiinsä köntin hirvenlihaa ja kokiksi herra Kasi Kolmosen eli isämme. Onneksemme meidätkin kutsuttiin hirvelle. Jälkiruuaksi nuori kokkipoika oli keksinyt uuniomenat ja ne oli valmistettu yksinkertaisella reseptillä. Lopputulos oli taivaallisen hyvä.

UUNIOMENAT

1 omena per ruokailija
siirappia
kanelia

Kuori omenat ja poraa niistä siemenkodat pois. Laita omenat uunivuokaan ja kaada jokaisen päälle hiukan siirappia. Ripottele päälle kanelia. Työnnä vuoka n. 200-asteiseen uuniin ja anna omenoiden muhia, kunnes ne ovat pehmeitä. Pehmeysaste on makuasia - toiset tykkäävät, että omenoissa on vielä vähän purutuntumaa, toiset tykkäävät ihan pehmeistä yksilöistä. Meidän omenamme olivat täydellisiä: hyvin pehmeitä, mutta ihan kuosissaan eli omenan näköisiä.

Omenat nautittiin vaniljajäätelön kera. Lämmin omena ja kylmä jäde  - ah nam!

Ja se hirvisoosi...

...oli erinomaista!

Kiitos emännälle ja kokille!!!