torstai 12. tammikuuta 2012

Hyvä keitto ja tosiruma leipä

Jos kokilla on enemmän intoa kuin taitoa, ja keskittymiskykyä vähemmän kuin vauhtia, niin 50 prosentin onnistumiset keittiöpuuhissa ovat hyvä saavutus. Tänään meni just fifti fifti. Tein purjo-perunakeittoa (jota fiinimmät vichyssoiseksi kutsuvat ja kylmänä tarjoilevat) ja siitä tuli erinomaista. Tämä oli se onnistunut 50 %.
PURJO-PERUNAKEITTO (kahdelle)

1 purjo
3-4 perunaa
1 valkosipulinkynsi
1/2 l kiehuvaa vettä
1/2 tl timjamia
1 pieni laakerinlehti
mustapippuria
1/2 kasvis- tai kanaliemikuutio
1/2 - 1 dl kuohukermaa
oliiviöljyä
(suolaa)

Halkaise, huuhtele ja suikaloi purjo. Silppua valkosipulinkynsi. Kuori ja pilko perunat. Kuumenna öljyä kattilan pohjalla ja lisää sipulit ja perunakuutiot sinne kuullottumaan. Paista hetki ja lisää kuuma vesi, liemikuution puolikas ja mausteet. Anna kiehua, kunnes perunakuutiot ovat kypsiä. Poista laakerinlehti ja soseuta keitto. Lisää kerma ja kiehauta keitto nopeasti. Keiton pinnalle voi ripotella esim. basilikaöljyä koristeeksi.

Toinen puolikas - epäonnekas - oli nimeltään tosiruma leipä. Se näyttää vähän siltä, että sillä on joku tauti. Leivontametodina oli hiivan leipominen taikinaan. Ai miten se tehdään? No sillä tavalla, että kun taikina on ollut hetkisen liinan alla kohoamassa, niin huomataan, että kuivahiivapussi on avaamattomana pöydällä. Sitten ei suinkaan heivata taikinaa roskiin, vaan liuotetaan hiivajauhe lämpimään veteen ja kaadetaan seos taikinan päälle (hädissään kaadettaessa kupin pohjalle jää noin 1/3 hiivalientä, minkä huomaa siinä vaiheessa, kun leipä on uunissa). Tämän jälkeen raivokkaasti vaivataan taikinaa 5-10 minuuttia. Samalla pidetään jalat ristissä, koska tässä vaiheessa leipuria luultavasti naurattaa niin, että on lirahtamisvaara. Kun tulee tunne, että hiiva on sekoittunut taikinaan, lyödään liina kulhon päälle ja toivotaan parasta. Puolen tunnin kuluttua kurkistetaan liinan alle. On kohonnut vähän. Kumotaan taikina uunipellille leivinpaperin päälle, taputellaan se tasaiseksi levyksi ja yritetään pelastaa leipä tekemällä siitä focaccia (huono leipä, hyvä nimi) eli ripotellaan sen päälle chorizomakkarasilppua ja rosmariinia. Paistetaan 225 asteessa, kunnes vaisto sanoo, että kypsä on. Otetaan uunista ja todetaan, että chorizon punainen rasva on levinnyt epämääräisesti leivän päälle. Maistetaan. Todetaan, että ihan on syötävää, mutta vieraille en tarjoaisi. Parempi onni ensi kerralla.

Ai niin, taikinassa oli suunnilleen puoli litraa vettä, vähän suolaa, pari lusikallista tummaa sokeria, 3 dl grahamjauhoja, 1 dl durumvehnäjauhoja, ehkä 6-7 dl vehnäjauhoja sekä pari ruokalusikallista oliiviöljyä. Ja lopulta sitä hiivaakin :)

6 kommenttia:

  1. Ei aina vaan onnistu! Minä onnistuin polttamaan wingsit viime lauantaina, kun metsästin rapeaa pintaa... tuli vähän turhankin rapeaa ja mustanpuhuvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö oon kumma, ettei onnistu?!? Vaikka näin huippuja ollaan :)

      Poista
  2. Onneksi meni kuitenkin fify-fifty. Ajatteles, mitä olisi voinut tapahtua, jos olisikin ollut fifty-sixty? :)

    Voisin ihan hyvin tehdä tuon saman unohduksen. Tuttu tunne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä!!! En tohi ajatella tuota fiftisixti-tilannetta... Olis biojäteastiassa ollut täyttä.

      Poista
  3. Ah niin myötäelin tätä lukiessani! Tästä syystä nimeän yleensä ruokani vasta siinä vaiheessa kun ne on kannettu pöytään! Ruokailijat onneksi harvemmin tietävät mitä ruoan alkuperäisen suunnitelman mukaan olisi pitänyt olla! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohan onkin erinomainen toimintatapa! :)

      Poista