sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Paistettua vaniljakuhaa

Kenen mielestä vaniljatanko siemenineen kuuluu leivonnaisten ja jälkiruokien mausteeksi? Minä olen vakavasti ollut tuota mieltä - siihen asti, kun näin "Sekametelisoppaa" -kirjan (Vahtera & Nurmi) vaniljakuhaohjeen. Siinä kuhafileet oli maustettu vaniljatangon siemenillä, ja lisäkeperunatkin oli keitetty vaniljaisessa maidossa. Epäilin ja kummeksuin, mutta mieleen jäi silti kytemään ajatus tuosta ruuasta. Viime vuoden puolella Kaikki äitini reseptit -blogin Nanna oli toteuttanut reseptin ansiokkaasti ja myös todennut sen todella herkulliseksi, mutta en sittenkään vielä saanut tätä tehtyä. Nyt on vihdoin tehty ja syöty! Ja kyllä, vanilja sopii myös pääruokaan! Siitä tuli ruokaan mieto, lempeä ja hienostunut aromi.

Kirjan ohje on neljälle, ja kirjaan sen tähän sellaisena. Itse muokkasin sitä noin puolta pienemmäksi.


VANILJAKUHA (neljälle)

12 pientä perunaa
2 dl maitoa (+ vähän vettä)
2 dl kermaa
1 vaniljatanko
suolaa
mustapippuria
4 kuhafilettä
2 rkl voita

Kuori perunat ja puolita ne. Laita perunat kattilaan, kaada sinne myös maito ja lisää tarvittaessa vettä sen verran, että perunat juuri ja juuri peittyvät. Halkaise vaniljatanko pitkittäin ja kaaputa siementahna pois. Lisää vaniljatanko kattilaan (siementöhnä eli vaniljan malto tulee kalojen päälle). Ripsauta perunoiden joukkoon myös vähän suolaa. Keitä perunat lähes kypsiksi ja nosta ne sitten pois kattilasta. Keitä maito-vesiseosta vielä lisää, jotta se kiehuu kokoon. Nestettä on lopulta alle desi jäljellä. Lisää sitten kerma ja perunat ja kiehauta vielä. Mausta suolalla ja pippurilla.

Sipaise kuhafileistä pois pääpuolen keskusruoto. Mausta fileet suolalla ja pippurilla ja levitä pinnalle vaniljansiemenet. Paista fileet molemmin puolin pannulla voissa, kunnes ne ovat kullanruskeita ja rapeita. Tarjoile perunoiden kanssa.


4 kommenttia:

  1. Ei ole montaa päivää kun muistelin muutaman vuoden takaista minilomaamme Ranskassa - söin Avranchesissa ihan tajuttoman hyvän kala-annoksen. En edes muista, mitä vaaleaa merikalaa se oli, mutta kastikeessa oli vaniljaa ja laventelia. Aah. Meillä on muutama Vahtera-Nurmi-parin kirja, mutta ei Sekametelisoppaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laventeliakin! Luulenpa, etten ole päässyt maistamaan sen aromia missään yhteydessä... Sekametelisoppaa on hyvä!

      Poista
  2. No näinhän se just meni mullakin; en olisi uskonut, mutta onneksi kokeilin, sillä herkkuahan se oli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sait minutkin ihan vakuuttuneeksi siitä, onneksi!

      Poista