sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Merimiespihvi

Viimeinkin meillä oululaisilla on ilo asioida Viskaalin tilan kivijalkakaupassa melkein keskellä Oulua. Lähellä tuotettua ruokaa - kyllä kiitos! Kauppa avattiin viime viikon lopulla, ja ilmeisen suosittu se on heti alkuunsa ollut. Me kävimme kaupassa lauantaina yhden jälkeen ja tarjouksessa ollut Limousine-karjan jauheliha oli jo päässyt loppumaan. Muuta lihaa toki vielä oli tarjolla ja päädyimme ostamaan köntin kulmapaistia. Siitä valmistettiin viileänä syyspäivänä sisintä lämmittävää merimiespihviä. Hyvä liha ja maukkaat ystäviltä saadut potut takasivat hienot maut ateriallemme.

Sanon vielä, että kaupassa otettiin asiakkaat mukavalla tavalla vastaan ja pyydettiin myös esittämään toiveita kaupan tarjontaan!


MERIMIESPIHVI
(suunnilleen näin olen merimiespihviä tehnyt, en tiedä mistä otin alunperin mallia)

700 g naudan kulmapaistia
2 isoa sipulia
perunoita (meillä oli ehkä vajaa 1 kg)
mustapippuria
suolaa
2 laakerilehteä
7 maustepippuria
n. 3 dl kiehuvaa vettä + 1 lihaliemikuutio
n. 1dl (ruis)olutta

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Leikkaa paistista poikkisyin ohuita viipaleita, sopivia suupalan kokoisia siivuja. Kuori ja siivuta perunat. Kuori ja leikkaa sipulit ohuiksi suikaleiksi.

Ruskista lihaviipaleet pannulla öljyssä tai nestemäisessä margariinissa kahdessa tai kolmessa erässä. Jos lyöt kaikki lihat pannulle kerrallaan, saat aikaan kiehuvan lihaköntin. Mausta paistuvia lihoja suolalla ja pippurilla. Paista lihojen jälkeen sipulit samalla pannulla (sitä ei tarvitse puhdistaa välillä). Lado uunivuokaan ensin puolet perunaviipaleista, sitten puolet sipuleista. Tuikkaa tähän väliin laakerinlehdet ja maustepippurit. Sipulien päälle tulevat lihat, joiden päälle vielä loput sipulit. Päällimmäiseksi ladotaan loput perunasiivut.

Anna lihaliemikuution liota kuumaan veteen ja kaada sitten joukkoon olut. Kaada liemi vuokaan. Ainesten ei pidä peittyä kokonaan, mutta jos näyttää, että nestettä on vuokaan nähden liian vähän, lisää sinne vähän kiehuvaa vettä. Laita vuoka uuniin 200 asteeseen noin 1,5 tunniksi tai kunnes liha on mureaa ja perunat kypsiä.


* * *

Ai niin... Jos et ole vielä tehnyt uuniomenahilloa, joka on taas tänä syksynä saavuttanut suursuosion monessa blogissa, niin tartu kauhaan. Niin on hyvää!

7 kommenttia:

  1. Pitäkää ihmeessä se paikka hengissä. Tällä hetkellä tuntuu, että pääkaupunkiseudulla monikin lähiruokaan panostanut liike on tullut tiensä päähän.

    Mistäköhän merimiespihvi on saanut nimensä? Mitään kovin merellistä en siitä keksi ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti kaupassa käyvät muutkin kuin me :) Hinnoittelevatkohan tuollaiset kivijalkakaupat joskus itsensä kiinni...?

      Tuota nimiasiaa olen minäkin joskus miettinyt...

      Poista
  2. Nam, merimiespihviä! Miten mä olen tuon klassikon ihan unohtanut.. Täytyy korjata tilanne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Klassikoita on kiva tehdä... kun ne vain muistaa!

      Poista
  3. Villi veikkaus merimiespihvin nimestä Jonnalle: ennen vanhaan laivat keikkuivat hilpasen verran enemmän kuin nykyajan risteilijät, joten ruoka kuin ruoka oli turvallisinta tehdä tuollaiseen uunivuokamuotoon. Ja kun merellä on lauantaisin aina pihvipäivä, on tämä mahdollisesti kehitetty myrskypäiviä varten jolloin muutoin olisi aika haastavaa paistella pihvejä erikseen. Oluttahan laivoilla oli aina, ennenvanhaan olisi naureskeltu nykyajan nollatoleransseille... Tämä ei siis ollut faktatietoa, mutta näin olen vähän pienessä päässäni funtsinut, sillä esim. raumalaisten perinneruoka lapskoussi on syntynyt juurikin näin.

    Ja vielä tuosta uuniomenahillosta: Tein sitä ensin sähköuunissa, siitä tuli hyvää, mutten erottanut sitä mitenkään tavallisesta keitetystä hillosta. Lauantaina olimme mökillä, jossa on puuhella ja siinä uuniosio. Lykkäsinpä omput sinne, vaikken yhtään tiennyt lämpötilaa eikä sitä pystynyt edes pitämään tasaisena kun muiden hommien ohella välillä heitettiin klapi pesään, ja välillä saatiin sytytellä uudelleenkin. Ne unohtuivat uuniin varmaan kolmeksi tunniksi, kun välillä savusaunottiinkin, mutta voe tokkiinsa kun oli älyttömän hyvää, omenat oli ennemminkin nahistuneet kuin hilloontuneet, ja neste oli pohjalla ihan mehuna. Sauvasekoittelun jälkeen hillo oli tosi tanttua, ja siinä oli tosi hyvä omenan maku. Mausteeksi olin laittanut kanelia ja vaniljasokeria, eikä tavallistakaan sokeria ollut mutu-tuntumalla ihan ohjeen mukaista kolmasosaa. Jos vaan puuhella jostain löytyy, suosittelen kokeilemaan, onnistuttiin muissakin haudutusruuissa erinomaisesti (karjalanpaistia ja nyhtöpossua, nam!) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa hyvä tuo perustelusi merimiespihvin alkuperälle!

      Minä tein tälle syksylle uuniomenahilloa pitämällä sitä uunissa paljon kauemmin kuin viimeksi, ja väristä tuli tummempi ja mausta toffeisempi, ihan sähköuunissa. Puu-uuni antaa varmasti oman ihanan makunsa hilloon (ja kaikkeen muuhun, tavalliseen pullaankin).

      Poista
  4. Täytyy itsekin kokeilla pitää kauemmin hilloa sähköuunissa, vaikka aina vähän kirpaisee pitää uunia päällä tuntitolkulla pelkän hillon takia... No, sähköyhtiö kiittää ;D

    VastaaPoista