tiistai 15. lokakuuta 2013

Ankanrintaa ja omenaista kastiketta

Ankanrintaa tulee syötyä useammin ravintolassa kuin kotona. Ajatus sen valmistamisesta tuntuu jotenkin työläältä, vaikka ei se oikeastaan ole ollenkaan vaikeaa. Paistetaan ja uunitetaan, ja sillä selvä. Niinhän tehdään monen muunkin lihan kanssa. Ankankin kanssa saa olla tosi tarkkana, ettei paista sitä liian kuivaksi eli kypsäksi. Parhaimmillaan ankanrinta on rosee, mehevä ja pehmeä. Sellaista onnistuimme mekin viikonloppuna tekemään. Kastikkeeksi ankalle sopii jokin hiukan makeahko kastike, ja päädyin tekemään omenaisen kastikkeen. Ajatuksena oli kaapata hedelmäkulhosta pari nahkean näköistä omppua ja kuutioida se kastikkeeseen, mutta omenien halkaisu paljasti karun totuuden ja omenat päätyivät biopussiin. Tuli kuutioton kastike, mutta maultaan hyvä.



ANKANRINTAA JA OMENAISTA KASTIKETTA

1 ankan rintapala per syöjä (jos ovat isoja, niin kahdesta fileestä riittää kolmelle)
suolaa ja mustapippuria

Siisti ankanfileet (eli leikkaa mahdolliset kalvot ja ylimääräisiä rasvojakin reunoilta pois). Tee nahkaan ja rasvaan ristikkoviillot, mutta varo viiltämästä lihaan saakka. Nosta fileet paistinpannulle nahkapuoli alaspäin ja käännä levy päälle. Ripottele lihojen päälle suolaa ja pippuria. Paista pannulla noin 6 minuuttia tai kunnes pinta on saanut kauniin värin. Sulanutta rasvaa voit halutessasi kaataa välillä pois. Käännä fileet ja paista vielä pari minuuttia. Kääräise sitten kumpikin file folioon ja nosta 175-asteiseen uuniin noin kymmeneksi minuutiksi (joidenkin ohjeiden mukaan 15 minuuttia, mutta aika riippuu ihan fileiden koosta. (Parasta lienee tuikata lihaan lämpömittari ja tarkkailla kypsyyttä sen avulla. Meillä mittari piippasi 56 asteen kohdalla ja otimme lihat silloin pois uunista.) Anna lihojen vetäytyä kääröissään vielä kymmenisen minuuttia ennen kuin leikkaat ne siivuiksi.
 

Omenainen kastike:
2 salottisipulia
1 rkl calvadosta
1 rkl omenahilloa
2 dl omenamehua
1 tl kanaliemijauhetta
mustapippuria
3 salvianlehteä
tilkka vettä + 1 tl Maizenaa

Silppua sipulit ja kuullota niitä (avokado)öljyssä pehmeäksi. Lisää calvados ja kiehauta. Lisää mehu, omenahillo, kanaliemijauhe ja salvianlehdet ja sekoita ainekset hyvin. Anna kiehua reippaasti hetken ajan. Suurusta kastike sekoittamalla kupissa ensin 1 tl Maizenaa pieneen määrään kylmää vettä, ja kaatamalla sitten seos ohuena nauhana koko ajan sekoittaen kastikkeen joukkoon. Anna kastikkeen kiehua vielä muutaman minuutin ajan. Lisää mustapippuria ja tarkista suola. Poista salvianlehdet ennen tarjoilua.


Me söimme lisukkeena juureskuutioita:
- perunaa
- maa-artisokkaa
- porkkanaa
- suolaa ja pippuria
- oliiviöljyä
Suunnilleen tasakokoiset kuutiot maustettiin öljyllä, suolalla ja pippurilla ja paahdettiin 175-asteisessa uunissa, kunnes olivat sopivan pehmeitä.

9 kommenttia:

  1. Mekin syötiin joku viikko takaperin ankkaa ja parsaa :) Tosin se minun ankka meni kypsäksi, kun pidin jonkun 13min uunissa. Olisi pitänyt laittaa se mittari! Sun ankka näyttää kivan mehevälle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, onhan meillä ennenkin mennyt ruokailut yksiin :) Mittari on pop!

      Poista
  2. Käärit siis ankanrinnat folioon kun laitoit ne uuniin? Minulla on aina ollut semmoinen käsitys että ankanrinnan nahan pitäisi olla mahdollisimman rapeaa? Eikö tuommoinen folio tee nahasta pehmeää ja sitkeää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, syökö joku sitä nahkaa? Siinähän on puoli senttiä läskiä mukana, vaikka osa onkin jo sulanut pannulle.

      Poista
    2. Anonyymi 1, folioonpa hyvinkin! Aiemmin en tainnut sitä tehdä, mutta nyt joissain paikoin netissäkin niin ohjeistettiin tekemään, joten paketoin. En sitten tiedä nahan pehmeydestä tahi sitkeydestä, koska jätin (kuteen yleensäkin) syömättä sen rasva-/nahkaosuuden :)

      Ja toinen Anonyymi: Tuhti oli rasvakerros tosiaan, vaikka paiston aikana osa liukeni pannulle :)

      Poista
    3. Jos ankka on valmistettu oikein niin liha on roosaa, rasvaa ei ole juuri ollenkaan ja nahka on syötävän rapea. Valitettavasti suomessa semmoista ei osata tehdä edes ravintolassa vaan aina ankassa on aina inhottavan vetelä nahka ja rasvaa niin penteleesti vaikka liha sattuisikin vahingossa osumaan roseenväriseksi. Jos joskus matka käy Ranskan suuntaan niin siellä se osataan tehdä niinkun kuuluukin. Jos ankan nahka on pehmeä ja rasvainen niin siellä asiakas kuin asiakas palauttaa annoksen takaisin keittiöön.

      Poista
  3. Omena ja ankka kuullostavat taivaalliselta yhdistelmältä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokin makea toimii ankan kanssa hyvin, jos ei omena, niin vaikkapa appelsiini. Kannattaa kokeilla!

      Poista