tiistai 27. syyskuuta 2016

Liian kypsät riisit sekä lysähtänyt taikina (ja kokki)

Viime aikoina innostus keittiö- (ja blogi)hommiin on ollut hyvin laimeaa. Kuin ihmeen kaupalla olemme kuitenkin saaneet murua rinnan alle, ja välillä ihan hyvääkin ruokaa. Enimmäkseen vanhoja tuttuja ruokalajeja, vaikka ruokalehdissä ja -kirjoissa on useita to do -merkintöjä ja netissä lukematon määrä reseptejä on tähtimerkitty.

Kun sitten jostain olen oikein innostunut, ei ole tullut ihan priimaa. Yhdet sämpylät saivat hermon hirveän kireälle, kun ohjeen jauhomäärä ei tuntunut olevan ollenkaan kohdallaan ja taikinasta tuli jauhojen itsepäisestä lisäämisestä huolimatta lysähtänyttä lössöä. "Pyörittele palloiksi" -kohta ohjeessa raivostutti ja nauratti, koska lusikoin siitä lutrakkeesta kasoja uunipellille. Tuli epämääräisiä ja rumia sämpyläklönttejä, mutta maku oli kohtuullisen hyvä. Ei kannata kuitenkaan tehdä niitä uudelleen - kaksi viimeistä kohtuullisen hyvää mutta rumaa homehtui pussiin.

Eräs takaisku oli intialainen riisiruoka biryani. Tyrin riisin keittämisen. Ohjeessa käskettiin keittämään riisiä kuusi minuuttia. Olisi pitänyt uskoa ja olla tarkkana, eikä tyhjentää ja täyttää tiskikonetta ajatuksella "äkkiä tämän tässä hoidan ja sitten valuttelen riisikattilasta vedet pois". Ei ollut enää mitä valuttaa, koska riisit olivat kattilassa yhtenä möykkynä. Tönkköriisistä huolimatta ruuasta tuli erittäin hyvän makuista, mutta seuraavan päivän lämmityksessä se oli koostumukseltaan niin hirveää, että vain vaivoin sain annokseni nieltyä.


Tässä kuitenkin teille karitsa-biryanin ohje, sillä siitä tuli oikeasti hyvää. Mutta keittäkää riisiä vain kuusi minuuttia! Toistan: kuusi minuuttia!

Ruoan valmistus on aikaavievää, sillä lihan marinoitumiseen tarvitaan vähintään kaksi tuntia, ja paloista riippuen kypsennykseen melkein toinen mokoma. Maku kuitenkin palkitsee (ja koostumuskin oikein keitetyllä riisillä...).


Ohje löytyi englanninkielisestä Olive-lehdestä (July 2016).


Minä aion ottaa tämän ruuan kanssa vielä uusintaottelun:

KARITSA-BIRYANI (4-5 annosta)

1 kg karitsan niskaa (...sanoi ohje, mutta minulla oli n. 1 kg luullisia patalihoja)

1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
5 cm:n pätkä tuoretta inkivääriä
2 reilun kokoista vihreää chiliä
6 rkl luonnonjugurttia (laitoin turkkilaista)
2 tl suolaa

2 tl chilijauhetta
1/2 tl kardemummaa
1 kanelitanko
6 neilikkaa jauhettuna (= noin 1/2 tl)
2 tl garam masala -mausteseosta

4 dl basmatiriisiä
1 ruukku tilliä
1 ruukku korianteria (tai lehtipersiljaa)

Aloita valmistamalla marinadi karitsanlihalle. Pilko sipuli, valkosipuli, inkivääri ja chilit hieman pienemmiksi paloiksi, ja surauta ne sauvasekoittimella tai blenderillä tahnaksi yhdessä jugurtin kanssa. Minä lisäsin seokseen myös suolaa, vaikkei sitä ohjeessa ollutkaan. (Ohjeessa ei ollut missään kohtaa mainittu suolaa.) Sekoita marinadi kulhossa lihapaloihin ja nosta jääkaappiin maustumaan vähintään kahdeksi tunniksi.

Keitä riisi. Huuhtele riisi ensin kylmässä vedessä 1-2 kertaa ja kaada huuhteluvesi pois. Kuumenna sitten kattilassa vettä kiehuvaksi, lisää veteen vähän suolaa ja heitä riisit sekaan. Keitä KUUSI minuuttia. Valuta ylimääräine vesi pois ja lisää riisin sekaan silputtua tilliä ja korianteria / lehtipersiljaa.

Kuumenna paistinpannulla öljyä (intialaiset käyttävät gheetä eli kirkastettua voita, käytä sinäkin jos tahdot) ja paista siinä chilijauhetta, kardemummaa, neilikkaa ja kanelitankoa muutaman minuutin ajan. Lisää pannulle karitsanlihat ja paista niihin väriä. Lisää pannulle sitten loraus vettä (ja loppu marinadi) sekä garam masala -mauste, laita kansi päälle ja anna lihojen muhia hiljalleen kiehuvassa liemessä, kunnes liha on pehmeää ja mureaa. Ohjeessa ajaksi oli määritelty tunti, meillä muhivat yli puolitoista tuntia. Kypsymisaika riippuu siitä, mitä osaa ruhoa lihat ovat ja kuinka suuria paloja.

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Annostele uunivuokaan kerroksittain riisi - lampaanliha - riisi. Valuta pinnalle kirkastettua voita, jos haluat.

Peitä vuoka foliolla ja laita se uuniin 30 minuutiksi. Tarjoile ruoka esimerkiksi luonnonjugurtin, naanleivän ja mangochutneyn kanssa.

Meillä ei ollut mangochutneytä, mutta tein mangosta ruuan kylkeen pienen raikkaan salaatin.

12 kommenttia:

  1. Näitä kausia tulee, kun ei oikein onnistu ja tympäisee. Olikohan nuo sämpylät joku minun postaamani, käytän välillä epämääräisiä sanontoja ja mitatkin on välillä sinne päin, sorry jos oli. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakas kanssabloggari, ei ollut sinun ohjeesi :) Ihan jostain lehdestä bongasin! Taikinan kanssa taistellessani mietin minäkin, että toivottavasti kovin moni minun ohjeeni ei aiheuta samanlaista tunnemyrskyä :D

      Poista
  2. Laitan ohjeen talteen ja testaan, kun seuraavan kerran laitetaan karitsaa. Olen huomannut, että jos ei huvita ei kannata edes ryhtyä. Sunnuntaina poltin sipulit kattilan pohjaan kun niitä kevyesti kuullottelin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevyesti olen minäkin joskus kuullotellut :)

      Joskus on myös niin, että vaikkei huvittaisi, niin jostain se innostus sitten kuitenkin löytyy!

      Poista
  3. Kuulostaa ihan toiminnalta, joka voisi tapahtua mun keittiössä! Siis epähuvitus ja vastoinkäymiset. Jaksamista!

    En oo muuten koskaan tehnyt biryania. Ehkä pitäisi kokeilla. Ja sämpylöiksi teen nykyään melkein aina vaan "sikkesumareita", siis niitä yön yli jääkaapissa kohotettavia sämpylöitä. Ovat niin helppoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä saa niin ihanaa vertaistukea :)

      Minunkin pitäisi tehdä joskus sikkesumareita. Vaivatonta leipää teen aina silloin tällöin, sitä joka työpöydällä kohoaa ja kerää makua ihan itsekseen.

      Poista
  4. Kyllä se vaan jaettu harmi on moninkertainen ilo! Ja sitäpaitsi, eikös kaikesta tullut enemmän tai vieläkin enemmän hyvää, vaikkei priimaa pukannukkaan :)

    VastaaPoista
  5. Voi joo! Välillä on kausia, että hyvä jos kaurapuuron osaa keittää. Mutta sitten taas kun sinne väliin saa jonkun onnistumisen niin se on ihan mahtava tunne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on onnistumisiakin. Ilman niitä saattaisi lurahtaa koko kokkausinnostus viemäristä alas :)

      Poista
  6. Kuulostaa niin tutulta. Just nyt on kausi, etten edes keksi, mitä kokkaisi, saatika, että jaksaisin kokata sen :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja sitten on näköjään niitä kausia, ettei saa kommentoitua kommentteihin, vaikka päivittäin asiaa ajattelee :)

      Poista