sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Tilliliha uudella tavalla

Tilliliha = peruskoulu, punainen muovilautanen, hitaat haarukan liikkeet, neljän hengen pöytä ja välitunnilta sisään kutsuvan kellon pimputus. En suinkaan jäänyt nautiskelemaan tillilihasta viimeiseen hetkeen saakka ennen tunnille paluuta, vaan yritin saada jauhettua vähäistä annostani seurueessa, jossa oli muitakin samanhenkisiä. Peruskoulun ruokainhokeista on sittemmin keskusteltu kerran jos toisenkin ja hyvänä kakkosena listalla on ollut maksakeitto.

Työpaikalla järkytyin kerran, kun ruokalistalla oli tillilihaa. Sattuneesta syystä sitä oli otettava, mutta varovaisuus mielessä eli hyyyyyyvin vähän. Yllätykseni oli valtaisa, kun totesin, että hyvää on. Siitä saakka on mielessä kytenyt ajatus, että teen tillilihaa joskus itse. Stokkan lihatiskiltä löysin sitten vasikanpaistia ja ruokalaji oli siltä seisomalta päätetty. Vähän meinasi töketsiä siinä vaiheessa, kun lihamestari sanoi nätillä äänellä, että "eipä oo iso eläin ollu tuo". Just. Näin sieluni silmäin edessä vanhan valokuvan Armastuksesta ja vasikasta, joka oli ollut hänellä ikiomana mummola-aikoina. Piti sanoa, että nyt seis nuo puheet tai jää vasikka ostamatta! Sain ohjeeksi valmistaa tillilihan hiukan tavanomaisesta poiketen eli lihapalat ensin paistaen ja sitten hetken kastikkeessa keittäen. Perinteisestihän tillilihan liha keitetään kokonaisena kypsäksi ja kuutioidaan vasta sitten. Aloittelevalle tillilihan syöjälle tämä oli oivallinen versio ja herätti halun kokkeilla ihan sitä perinteisintäkin valmistustapaa.

TILLILIHA UUDELLA TAVALLA

n. 500 g vasikanpaistia
voita, öljyä
suolaa
valkopippuria

purjon valkoinen osa
1 porkkana
pieni pala juuriselleriä
3 rkl vehnäjauhoja
n. 4 dl vettä
1 rkl vasikanfondia
1 tl vaaleaa balsamiviinietikkaa
ruukku tuoretta tilliä
1 dl kuohukermaa

Leikkaa vasikanpaistista noin puolen kämmenen kokoisia pihvejä ja paista niihin pannulla voin ja öljyn seoksessa vähän pintaa. Ripottele päälle suolaa ja valkopippuria ja siirrä kattilaan odottamaan. Älä huuhtele pannua, vaan paista samalla pannulla suikaloitu purjo, pariin-kolmeen osaan paloiteltu porkkana ja juurisellerin palanen. Lisää vehnäjauhot, sekoita vähän ja lisää vesi. Kiehauta ja sekoita, jotta vehnäjauhot liukenevat kunnolla. Mausta vasikanfondilla, etikalla ja tillisilpulla. Suolaa voit lisätä makusi mukaan. Kaada kiehuva liemi lihapalojen päälle ja nosta kattila hellalle. Keitä kastiketta n. 20 minuuttia ja lisää kerma. Kiehauta vielä hetken ajan ja rouhaise sekaan vähän valkopippuria.

Minua varoitettiin keittämään lihaa liian pitkään, sillä se vain turhaan sitkistyisi. Meillä liha oli tällaisilla kypsennyksillä pehmeää ja hyvää.

Lautaselle tillilihan kanssa päätyivät keitetyt perunat ja Kulinaarimurulan salviavoissa paistetut lanttukuutiot. Ne olivat aivan ihania!

9 kommenttia:

  1. Sen vielä jotenkin ymmärrän, että tillilihaa lähtee kokeilemaan kotikeittiössä, mutta maksakeittoa tuskin teet? Tai mistäpä sinustakaan koskaa tietää mihin innostut :D Mun inhokkia ala-asteella oli kuutiovatkuli. Nimikin jo niin luotaantyöntävä. Ketkuista lihaa ja kaikkea muuta kuin pehmeää, hyh.

    Outi

    VastaaPoista
  2. On varmasti kielitoimistossakin tuttu tuo töketsiä-verbi...

    Outi-Anonyymi uumoilee oikein, maksakeiton tekoon en ryhdy missään olosuhteissa. Enkä kuutiovatkulin, mitä ikinä se sitten sisällään pitääkään! Vatkuli on jo sanana vastenmielinen.

    VastaaPoista
  3. Maksakeitosta en ole koskaan kuullutkaan. Jotenkin en usko, että sillä nimellä onnistutaan herättämään yhtään kenenkään ruokahalua, varsinkaan nirsojen koululaisten. Enkä ole kuutiovatkulistakaan kuullut, mutta tillilihan kokkaaminen on ollut useamman kerran mielessä.

    VastaaPoista
  4. Maksakeitto oli kuin lihakeitto: kirkkaassa liemessä lilluvia potun-, porkkanan- ja maksanpaloja. Kuivia koppuroita olivat muistini mukaan ne maksakokkareet. Ei hyvä.

    VastaaPoista
  5. Tilliliha on yksi eniten väärinymmärretyistä ruokalajeista! En ymmärrä, kuinka herkkusuisetkin ihmiset jaksavat vihata sitä. Vienosti hapanimelä, kermainen kastike, jossa on juuri ennen tarjoilua lisätty anteliaasti tilliä - voiko parempaa olla? Olen muuten itse valmistanut tillilihan lampaasta tai tarkemmin karitsasta. Kannattaa kokeilla, ainakin jos vasikkaa ei ole saatavilla.

    VastaaPoista
  6. Rouva Raadelmasta, ne tillilihavihaajat eivät luultavasti ole maistaneet tillilihaa kouluaikojensa jälkeen. Kuten minä. Ja sitten kun ne maistavat tillilihaa uudelleen niin ah, hyvää on! Lammasta olen nähnytkin joissain ohjeissa käytettävän, ja sitäkin täytyy kokeilla. Tillilihaa syödään siis meillä toistekin :)

    VastaaPoista
  7. Liekö se tillilihan suunnittelu saanut armaan kotiharmin ihan runolliseksi, kun lausui että "syöhän nyt pullaa, teen ruokaa sitten myöhemmin." En muista, milloin olen kuulut edellisen kerran jotain yhtä kaunista:-)

    VastaaPoista
  8. Joskus minunkin suustani jotain kaunista... :)

    VastaaPoista