Letitetty sitruunasika

Taikinaterapiassa ehtii ihminen ajatella yhtä sun toista. Pullataikinaa kun vaivasin, niin kerkesin miettiä mm. yhtä työasiaa, sukulaisia, huomista vierasta, pyöräilyä, chilejä, siivousta ja sikaa. Viimeksi mainittu pötkötteli jääkaapin hyllyllä sisäfileen muodossa ja siitä piti kehittää ruokaa. Koska pullataikinan oli tarkoitus päätyä pitkoksi eli leetaksi eli letitettäväksi, niin päätin soveltaa samaa toimintoa myös sikaan. Juuttumistaipumusta minulla :)

Makuakin piti sikalettiin saada. Sitruuna, valkosipuli ja rosmariini toimivat aina, ja niiden voimalla marinoin lihaa jonkin aikaa. Siis todellakin vain jonkin aikaa, sillä pääsin tähän ruuanlaittovaiheeseen niin myöhään illalla, ettei pidempään marinointiin jäänyt aikaa. Taidan joskus pitää useamman tunnin, yönkin yli, niin makua tulee vielä enemmän. Ei kyllä huono ollut nytkään. Kaikki maut löysivät tiensä makureseptoreille helposti.

LETITETTY SITRUUNA-ROSMARIINI-VALKOSIPULIPOSSU

n. 600 g porsaan sisäfilettä

1 sitruunan kuori raastettuna
3 valkosipulinkynttä murskattuna
2 rosmariinin oksaa
1 tl hunajaa
n. 3 rkl oliiviöljyä
ripaus suolaa
mustapippuria

Siisti file eli poista kalvot ja jänteet. Leikkaa file pitkittäissuunnassa kolmeen osaan niin että lihasuikaleet jäävät toisesta päästä kiinni toisiinsa. Ripottele lihaan suolaa.

Riivi rosmariinin oksista lehdet pois ja hienonna niitä vähän. Laita mortteliin muut marinadin ainekset paitsi hunaja ja öljy. Survo niitä vähän ennen hunajan ja öljyn lisäämistä. Lisää ne lopuksi ja sekoita hyvin. Levitä ainakin puolet marinadista lihasuikaleille ja letitä liha. Kiinnitä pää parilla cocktailtikulla ja sivele loppumarinadi joka puolelle lihaa.

Paista lettiä pannulla voin ja öljyn (molempia n. 2 rkl) seoksessa molemmin puolin ensin aika kuumalla, jotta pintaan tulee väriä. Valele välillä lihaa rasvaseoksella. Vähennä sitten lämpöä ja lisää pannulle esim. lihalientä. Minä laitoin vajaan desin sipulilientä. Anna lihan muhia noin 40 - 45 minuuttia pannulla kannen alla. Käännä välillä lihaa ylösalaisin ja valele liemellä, jotta se pysyy mehevänä. Uuniinkin lihan voi varmaan laittaa.

Lihan leikkaaminen ja lautaselle siirtäminen on varovaista puuhaa, jos aikoo säilyttää palat jotenkuten kuosissaan. Kainista lettiä ei tässä vaiheessa siis enää huomannut, mutta tärkein eli hyvä maku ujuttautui lettimuotoisessa fileessä hyvin lihan joka kolkkaan.