Pullavanukas

Pulla on hyvää, ja minä vielä hiukan tarkentaisin määrettä: tuore pulla on hyvää. Muutaman päivän vanha pitko kaipaa kosteutta, eikä sylki enää riitä siihen. Lapsena tein töpöskää. Puoleen kupilliseen kahvia (kyllä, kahviurani on alkanut varmaan jo hitusen ennen koulun alkua) palasteltiin pullaa, joka imaisi kahvin ja lopputulos oli nimeltään töpöskä - samettisen pehmeä pullamössö. Usein kumosin sen lautaselle, koska siitä sai kauniin muotoisen kakkusen. Töpöskä-sanan alkuperää en tiedä, lieneekö suvussa kulkenut suloinen sana vai itse keksimäni termi. Joskus tulee mieleen topata pullasiivua kahviin, mutta töpöskää en ole tehnyt sitten lapsuuden.

Pullavanukasta sen sijaan olen joskus tehnyt. Harvoin meillä jää pullaa kuivahtamaan, mutta nyt oli semmoinen kummallinen tilanne. Köyhät ritarit ovat myös oivallinen kuivahtaneen pullan pelastaja, mutta nyt syntyi pullavanukas. Ihanaa! Annokset olisi kruunannut kylmä vaniljakastike, mutta eipä ollut nyt sitä.

PULLAVANUKAS (noin kuudelle herkuttelijalle)

12 viipaletta pullaa
hilloa (meillä oli raparperi-vaniljahilloa ja lettuhilloa)
n. 5 dl kermamaitoa (suunnilleen suhteessa 50 - 50, minulla kerma oli ruokakermaa)
3 pientä kananmunaa
2 tl vaniljasokeria

voita

Voitele uunivuoka kevyesti. Voitele pullasiivut hillolla, esim. vuorotellen toisella ja toisella hillolla, jos käytät kahta laatua. Lado viipaleet uunivuokaan hiukan limittäin. Sekoita kermamaito, munat ja vaniljasokeri hyvin ja kaada seos pullaviipaleiden päälle. Pullaviipaleita voi vähän painella liemeen, jotta ne imevät nestettä paremmin.

Paista 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia tai kunnes pullaviipaleet tuntuvat pehmenneen ja liemi on imeytynyt pullaan. Nauti lämpimänä esim. kylmän vaniljakastikkeen ja marjojen kera.