perjantai 8. maaliskuuta 2013

(Poltto)uunista ulos: janssoninkiusaus

Viitisentoista vuotta sitten en tiennyt tykkääväni janssoninkiusauksesta, mutta sittemmin olen kehittänyt ymmärrystäni työpaikkaruokalan erinomaisen janssonin ansiosta. Armastukseni on ollut janssonivastainen pidempäänkin, mutta sitten koitti päivä, jolloin hän ehdotti, että valmistaisimme janssoninkiusausta! Tähän (epätoivoiseen?) ehdotukseen hänet ajoi taannoinen myönteinen janssoninkiusauskokemus äitinsä luona, sekä meidän jääkaapissamme lymyävät anjovisfileenjämät ja vanheneva kermapurkki.

Olimme päiväkävelleet pari pitkää lenkkiä ja niiden välissä kyläilleet, ja nälkä oli jo kova, kun ruuanlaitto alkoi. Tarkoituksena ei ollut nopeuttaa ruuanvalmistusta paistamalla kiusausta reilussa 250 asteessa, mutta niin sattui käymään :) Kolmen vartin päästä hiippailin katsomaan, miltä näyttää... Reilusti oli ruskistunut osa pinnasta ja koko vuoan reunat. Näppärä kotikokki taivasteli tilannetta hetken (ja mietti, miten ihmeessä hanikka oli lipsahtanut noille lukemille), pienensi lämpöä ja möyhi kauhalla tummat kohdat piiloon paistokseen. Ja jatkoi kypsennystä. Ei tarvinnut otsikoida reseptiä "hiiltynyt janssoninkiusaus" :)


JANSSONINKIUSAUS (kaikesta huolimatta oikein hyvä)

perunoita (meillä ehkä 6-7 pottua)
1 iso sipuli
noin puolikas rasiallinen anjovisfileitä liemineen
vajaa 2 dl kuohukermaa
(suolaa ei lisätty, arveltiin sitä olevan riittävästi anjoviksissa ja liemessä)

Puolison voi laittaa kuorimaan pottuja, niin itse voi sitten suikaloida ne. Laitetaan perunasuikaleet uunivuokaan. Sipuli silputaan ja lisätään perunasuikaleiden joukkoon. Anjovisfileet saksitaan pienemmiksi ja ne kaadetaan liemineen päivineen peruna-sipulisekoituksen joukkoon (tai voi myös asetella nätisti, kuten esimerkiksi täällä on tehty). Rouhitaan mustapippuria mukaan ja kaadetaan kerma vuokaan. Sekoitetaan ja työnnetään vuoka uuniin. Paistetaan 200 - 225 asteessa tunnin verran tai kunnes potut ovat kypsiä. Tarkistetaan välillä, että uunin hanikat eivät osoita ihan mitä sattuu.

6 kommenttia:

  1. Emme ole koskaan tehneet Janssonia vaikka se on tosi hyvää jos se on hyvää. Pitäisi. Ruskistunut pinta on monesti parasta laatikoissa ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä janssoni kannattaa ottaa tekolistalle, ehdottomasti! Se on vaivaton valmistaa ja maistuu tietysti hyvälle (ruskeammalla tai vähemmän ruskealla pinnalla).

      Poista
  2. No jo. Itselläni oli ainakin 20 vuoden tauko, koskien juuri tuota kiusausta. Ja äsken sitä tein ja jopa perheen tyttärelle maistui.
    Voin kuvitella keittiösi aromit tuollaisesta ärmäkästä uunin tuotoksesta... Itse tyrkkäsin janssorin uuniin ja läksin lenkille. Ainakin sen puolitoista tuntia sai (hiukkasen miedommalla lämmöllä) klassikko kypsyä. Mutta onhan noita mokia sattunut itselläkin. Ja sellainen, johon uuni itse oli syyllinen. Laitoin marjapiirakan uuniin, ja sen piti ohjeen mukaan paistua 30 minuuttia. No. Ja 10 minuutin jälkeen keittiössä leijui vahvasti paistetun piiraan haju. Uunista otettiin ulos mustaksi kärtsähtänyt lätty. Isäntä oli seuraavana päivänä, mun töissä ollessa ostanut uuden hellan. Ja tämä siksi, kun uhkasin, etten enää leivo, enkä paista mitään kyseisessä uunissa. Terv. Sanni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, ensin oli hyvät aromit, sitten alkoi tuoksahdella jo vähän erikoisemmalle :) Kerkesin kuitenkin pelastaa laatikon ja siitä siis tuli erinomaista.

      Eipä ihme, että sait pikapikaa uuden hellan :) Meilläkin moinen uhkaus saisi vipinää kinttuihin!

      Poista