Herkullinen Hong Kong

 

Vietimme joulun ja vuodenvaihteen toisella puolella maapalloa, miljoonakaupungissa Hong Kongissa, ihan erilaisissa tunnelmissa kuin mihin olemme tottuneet. Öisellä paluulennolla torkahtelujen ja sikeiden unien välissä ennätin miettiä, miten tuota kaupunkia ja tunnelmia sieltä voisi luonnehtia. Mieleen tuli muun muassa sanoja eloisa, kiiltävä, vauhdikas, äreä, huikaiseva - ja herkullinen. Herkullinen tarkoittaa tässä tapauksessa myös muuta kuin ruokaa, vaikka tässä nyt keskitynkin lähinnä siihen puoleen. Herkullinen Hong Kong oli myös näkymiensä ja elämystensä ansiosta. Arvaatte jo varmaan - tykkäsin!

Päivän lounas?

Hong Kongin ruokatarjonta oli hengästyttävä. Tarjolla oli kiinalaisen ruuan lisäksi muitakin aasialaisia herkkuja sekä kaikkea mahdollista länsimaalaista pizzoista ja hampurilaisista argentiinalaisiin pihveihin ja italialaiseen pastaan. Me söimme pääasiassa aasialaista, enimmäkseen kiinalaista ruokaa - sitä, mitä paikallisetkin. Vaikka Hong Kongissa pärjäsi todella hyvin englanninkielellä, olimme kuitenkin monesti paikallisissa ruokapaikoissa sen pulman edessä, että yhteistä kieltä ei ollut. Usein ne paikat kuitenkin olivat sellaisia, että ruoka-annoksista oli joko kuva tai tarjonta oli silmien alla, jolloin osoittamalla ja sormilla lukumääriä näyttämällä saatiin ruuat tilattua.

Yllä olevassa kuvassa näkyvistä nyttyröistä emme lainkaan tienneet, mitä niiden sisällä oli. Ostimme ne kuitenkin rohkeasti välipalaksi kadun varrella olevasta ruokakojusta, koska ne näyttivät herkullisilta ja kuumilta. Kuuma ja höyryävä ruoka houkutteli, koska ajattelmille bakteerien ja pöpöjen pysyvän tuolloin parhaiten loitolla. Jokainen päivä ilman reissuripulia on voitto!

Välipalaksi paikalliset näyttivät usein popsivan kalapalleroita, joita mekin maistettiin (koska puiston kioskilla kaikki muutkin niitä ostivat, mutta mehän emme vielä lainkaan tienneet, mitä ne ovat). Ne olivat usein currykastikkeen kera tarjoiltuja taikinamaisia kalalle maistuvia palloja, eivätkä kohonneet minun herkkulistallani kovin kärkisijoille. Tulipahan maistettua.

Kaupungissa oli paljon kauppahalleja (food market), joiden yläkerrat oli viritetty valtaviksi ravintolakomplekseiksi (cooked food center). Isojen pöytien ääreen istahdettiin muovijakkaroille, ihan outoon ruokaseurueeseen, ja monet paikat mainostivat englanninkielistä ruokalistaa. Raaka-aineet ravintoloihin tulivat suoraan alakerrasta eli tarjolla oli todennäköisesti verrattain tuoretta tavaraa. Lounaskattauksen jälkeen oli siivouksen aika ja illalliskattaus tarjoili taas uusille ruokailijoille herkkuja. Kuvassa näkyvät pavut ja friteeratut mustekalat olivat älyttömän herkullisia! Useimmissa ruokapaikoissa kuuma tee kuului aterian hintaan ja sitä oli tarjolla kannuissa tai se tuotiin isossa lasissa pöytään. Toisinaan tee oli jasmiiniteetä, toisinaan pu-erh -teetä (joka edistää ruuansulatusta).

 

Erilaiset paistetut nuudelit ja nuudeli-/dumplingkeitot olivat tyypillistä syötävää, ja niitä tarjoilivat niin pienet kadunkulmakioskit kuin kaikki ravintolatkin. Aina oli hyvää! Maut eivät olleet tulisia ja vahvoja, mutta moniulotteisia ja herkullisia.

Myös keitettyjä, höyrytettyjä tai paistettuja dumplingeja oli tarjolla joka paikassa, vaihtuvin täyttein. Niitä sopi syödä muutama välipalaksi tai koota niistä vaikka koko illallinen. Joissain paikoissa niitä lastattiin kypsymään pakasteina, mutta usein näimme ravintolan nurkassa jonkun henkilökunnasta valmistavan nyttyröitä (kuten yllä olevassa kuvassakin taustalla tapahtuu).

Yhdessäkään "hienossa" ravintolassa emme reissulla käyneet. Hakeuduimme "muovituolipaikkoihin" eli ravintoloihin (ulkona tai sisällä), joissa istuttiin muovijakkaroilla ja syötiin muovisista astioista. Aina saatiin hyvää ruokaa. Erilaisia ravintolaketjuja Hong Kongissa oli paljon, ja me kokeilimme mm. Cafe de Coralia. Ruoka tilattiin heti sisään mentäessä kassalta, maksettiin ja mentiin sitten noutamaan sitä toiselta tiskiltä. Heti saatiin kulhot tarjottimelle. Ruoka oli kohtuullista. Lounasaikaan noissa paikoissa näytti olevan suorastaan tunkua, eikä ihme sillä vauhdilla, millä ruuan sai.

 

Yhtenä iltana pysähdyimme kotimatkalla japanilaiselle pop up -ravintolatorille. Se oli rakennettu Wan Chaissa olevan Star Ferry -lauttaterminaalin kupeeseen, ja tarjolla oli pääasiassa erilaisia mereneläviä. Siellä maistelimme esimerkiksi merietanoita (hankala suutuntuma minulle) ja mustekalaa/kalmaria (squid). Reissussa pitää pyrkiä syömään aina sellaista, jota ei täällä Perämeren perukoilla ole tarjolla. Jos ei tykkää, niin ei tykkää, mutta onpahan maistettu.

Paikallisiin makeisiin herkkuihin emme oikeastaan perehtyneet. Kerran syötiin jätskit, joista näin päältä päin arvelimme, että toinen on appelsiinia, ja toinen varmaan mansikkaa. Pieleen meni. Tuo oranssi oli suklaajätski (hyvää) ja toinen (maun nimi paketin päällä oli "favourite flavour") jäi tunnistamatta, mutta ei ollut mansikka. Yksi makea yllätys syötiin Buddha-patsaan liepeillä, jossa "snack"-lipulla sai pienen välipalan (kuva alla). Ei ollut mitään tietoa, mitä välipala sisältää, mutta ei muuta kuin tulta ruokaa päin ja evästä ääntä kohti. Lautasille kauhottiin nuudeleita ja vitriinistä sai osoittaa kahta itselleen mieluisaa (tai meidän tapauksessa jännittävimmän näköistä) suupalaa. Kukaan ei osannut kertoa, emmekä lähteneet tinkaamaan, mitä ne olivat.

Vasemmalla näkyvä musta rulla oli jotain makeaa, muut tarjottavat suolaisia.

Kaupungissa oli paljon pieniä ruokakauppoja, mutta vilkkainta kaupankäynti oli paikallisilla toreilla ja markkinoilla. Tarjolla oli laajat valikoimat vihanneksia, kasviksia, lihaa ja mereneläviä. Suomalaiseen hygieniaan tottuneelle paikalliset elintarvikeolosuhteet tuntuivat paikoin arveluttaville, mutta ostosten tekijöitä mikään ei näyttänyt hetkauttavan. Olipa hygienia mikä tahansa, olen kateellinen moisista toreista, erityisesti vihanneskojuista!

Yksi meitä hämmästyttänyt kaupankäynti oli kuivattujen raaka-aineiden kauppa. Monin paikoin oli katuja, joissa oli vieri vieressä putiikkeja, joissa myytiin yleensä ihan samoja aineksia: kuivattuja kaloja, simpukoita, merimakkaroita (tai mitä ikinä ne pötkylät olivatkaan), mustekaloja, ankanpäitä, ankankoipia, sieniä ja kaikkea mahdollista, haineviä myöten. Meidän neniimme näillä kaduilla leijaili löyhkä, paikallisille todennäköisesti ihastuttava tuoksu, kuka tietää. Kulttuurierot ovat herkullisia nekin!

Hotelliaamiainen oli suloinen sekoitus länsimaista ja aasialaista ruokaa. Meidän mittakaavallamme perinteisten munien ja pekonin ohella tarjolla oli nuudeleita, dumplingeja, soijapapupuuroa ja misokeittoa, ja pitihän niitäkin maistella. Niin ihanaa kuin hotelliaamiaisella onkin, oli tänä aamuna kotona kiva syödä sitä mitä useimmiten kotiaamiaisella - kaurapuuroa.

Kymmenen päivää Hong Kongissa vaatii toisen mokoman sulattelemista. Kaupunki oli kiinnostava ja ihastuttava monin eri tavoin. Matka-ajankohtamme eli vuodenvaihde oli meille sopiva. Lämpötila päiväsaikaan oli noin 18 - 22 astetta eikä illallakaan vaipunut alle viidentoista. Sadekausi oli ohi ja sää oli poutainen. Yhtenä yönä, heti reissun alussa heräsimme johonkin ujellukseen, ilmeisesti taifuunihätämerkkiin, jonka aiheutti Filippiineiltä Vietnamia kohti puhaltanut hirmumyrsky. Koska merkinanto ei toistunut, eivät kovat tuulet uhanneet.

Mukava reissu, ei mahatautia :)