Aamun pikkusuolainen

Jonain päivänä sairastuvalla aikaa kuluttaakseni vahtasin telkkarista Rachael Rayn kokkiohjelmaa. Siinä valmistui hauskoja pinaattitäytteisiä uunimunia kinkkukupeissa, ja niiden kuva piirtyi mieleeni myöhempää valmistusta varten. Mikäpä sen parempi aika värkätä tällaista mukamonimutkaisempaa aamiaista kuin loma-aamu! Näitä olisi helppo valmistaa muffinivuoassa isommankin porukan brunssille.

Laitoin kumpaankin vuokaan kaksi parmankinkkusiivua, mikä aiheutti kyllä melkoisen suolaisuuden lopputulokselle. Toisaalta täytteessä ei ollut lisättyä suolaa, joten se vähän tasapainotti. Kananmunan paistakoon kukin mieleisekseen. Uuniin kurkistelemalla näkee, milloin keltuainen alkaa hyytyä, ja missä vaiheessa kannattaa napata munat pois.

PINAATTISET AAMIAISMUNAT KINKKUKUPISSA (kahdelle)

tilkka öljyä
1 pkt tuoretta pinaattia
1/4 sipuli
muutama sieni (herkku- tai siitakesieniä)
mustapippuria
vähän parmesaania raastettuna
2 kananmunaa
2-4 siivua parmankinkkua

Hienonna sipuli ja silppua pinaatinlehtiä vähän pienemmiksi. Viipaloi sienet. Paista sieniä, pinaattia ja sipulia öljyssä pannulla jonkin aikaa. Mausta seos ripauksella mustapippuria.

Voitele pienet vuoat (tai kahvikupit tai muffinipellin kolot) ihan kevyesti öljyllä. Vuoraa ne parmankinkkusiivuilla ja jaa pinaattitäyte vuokiin. Ripottele päälle hiukan juustoraastetta ja riko päällimmäiseksi kananmuna. Minä ripautin vielä sen päälle ihan hitusen suolaa, ei olisi tarvinnut.

Paista 225 asteessa, kunnes kananmunassa on itsellesi mieluisa kypsyys.

Kikherne-fetasalaatti

Tekaisin yhtenä iltana pikapikasalaatin, joka kuulemma oli niin maukasta, että ansaitsisi tulla julki blogissa. Olkoon sitten niin.

Marinadiainesten määrät ovat tässä villinä arvailuna, kun en tekovaiheessa mittaillut mitään.

KIKHERNE-FETASALAATTI

1 pkt kikherneitä (käyttövalmiita)
1/2 tl hunajaa
1 rkl valkoista balsamicoa
2-3 rkl oliiviöljyä
puolikas valkosipulinkynsi raastettuna
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

2 tomaattia
1/2 pientä puna- tai salottisipulia
n. 150 g fetajuustoa
hiukan vihreää salaattia (meillä oli Mizunoa, jääsalaattikin käy)

Valuta kikherneet siivilässä. Tee niille marinadi hunajasta, balsamiviinietikasta, oliiviöljystä, valkosipulista ja mausteista sekoittamalla kaikki aineet keskenään. Marinoi kikherneitä sen aikaa, kun saat pilkottua tomaatit, sipulinpuolikkaan ja fetajuuston ja riivittyä salaattia vähän pienemmiksi paloiksi. Sekoita lopuksi kaikki ainekset varovasti keskenään, jottei feta muussaannu kokonaan.

Pikkukokin pastakastike

Kiskot kuljettivat meille mukavia hiihtolomavieraita, ja päivämme on ollut puuhakas ja riemukas! Tiedekeskus Tietomaassa vierähti tunti jos toinenkin, hampurilaisista saimme energiaa ja poikien käynti pilailupuodissa (hups, saakohan tätä paljastaa...) veti suupielet salamyhkäiseen hymyyn.

Pelailujen jälkeen olimme taas nälkäisiä, mutta eipä hätiä mitiä, pikkukokin avustuksella syntyi mainio jauhelihakastike spagetille. Hetken keskustelimme sipulin käytöstä ja sen merkityksestä kastikkeen maulle, mutta pian jo Apukokki myöntyi, että "saa laittaa, sitä oikeaa" (ehdotin ensin pikkiriikkistä salottisipulia ikään kuin kompromissiksi). Valkosipulille ei kastikkeessa ollut sijaa, mutta salaisen ainesosani (=oregano) Apukokki hyväksyi, kun sai itse sitä kastikkeeseen ripotella. Apukokki pohti jo vakavissaan, että aikoo perustaa ravintolan. Hieno idea! Minä alan vakiasiakkaaksi.

Jauhelihan paistamisessa on syytä olla järeät otteet :)

Jalostuneen maun omaava Apukokki siunasi valmiin kastikkeen luonnehdinnalla "tosi hyvää", joten uskallan suositella tätä nirsommillekin ruokailijoille.

JAUHELIHAKASTIKE (iso satsi)

700 g naudan paistijauhelihaa
1 pieni sipuli
2 dl paseerattua tomaattia (+ vähän vettä)
1 lihaliemikuutio
sopivasti oreganoa
ripaus mustapippuria
1 tl hunajaa
(suolaa)

Silppua sipuli niin pieneksi kuin mahdollista. Paista sipulisilppua öljytilkassa pannulla hetkisen verran, lisää sitten jauheliha ja ruskista se. Kaada sekaan paseerattu tomaatti (ja halutessasi liraus vettä). Lisää lihaliemikuutio, mausteet ja hunaja, ja kiehahtamisen jälkeen vielä suolaa, jos makusi sitä kaipaa.

Suonet tukkoon

Kun ryhtyy tekemään kotona roskaruokaa, kannattaa tehdä se kunnolla. Meillä tehdään noin kerran vuodessa (useammin ei uskalla) renua, joka on jonkinlainen legenda omalla alallaan. Ranskanleivän (ei siis sämpylän) väliin tungetaan jauhelihapihvejä, makkarasiivuja ja paistettuja munia. Renua katsoessa meinaavat mennä verisuonet tukkoon, mutta eihän se sitten lopultaan niin kauhea rasvapommi ole, eihän? Paistijauhelihasta kun tekee itse pihvit, ja paistaa kaiken öljytilkassa, niin pysytään kohtuudessa. Oikeasti hulluinta tuossa renussa on sen koko. Eihän nyt kokonaista ranskanleipää noilla täytteillä jaksa kukaan syödä! Meillä pyritään renun tunnelmaan jakamalla ranskanleipä tytön ja pojan osuuteen. Näin:

RENU eli HAMPURILAINEN RANSKANLEIVÄSTÄ

- ranskanleipä
- jauhelihapihvejä
- makkarasiivuja (esim. lauantaimakkara)
- paistettuja munia
- sipulia
- suolakurkkua

...ja valinnaisesti höysteitä: majoneesia, sinappia, ketsuppia, hampurilaiskastiketta, juustoa, salaattia...

Kasaa näin:

...ja laita leivän kansiosa päälle:

Ainoa oikea ruokajuoma on maito.

Renusta kuuluu tulla ähky. Minä onnistuin saamaan sen tästä kääpiörenustani, enkä jaksanut edes kokonaan sitä syödä. Mutta aina kannattaa yrittää.

Tänään lepytellään verisuonia pottumuusilla ja silakoilla.

---

P.S.: Hyvä vaihtoehto syntiselle herkuttelulle on myös Elviksen sydänkohtausvoileipä, jota on Kulinaarimuruja-blogin Jaana tehnyt. Käykääpä katsomassa.

Isoäidin kahvikiisseli

Mielikuvilla on merkitystä. Itse ruokalajin edessä seisovalla sanalla on iso merkitys sille, mikä on ensiajatuksemme ruuasta. Miettikääpä vaikka: Isoäidin kahvikiisseli - turvallinen, pehmeänmakuinen, helppotekoinen? Entäpä tämä: Pikantit broilerpyörykät - hienostunut, ehkä hiukan erilainen maku, ihan toista kuin saarioispallerot? Voimavärikeitto - selvästikin superterveellinen, perätikin flunssahuuruiselle sopiva. Prinsessakakku - kaunis, juhlava, makea, tiedämme sen.

Kannattaa siis miettiä tarkoin, miten postauksensa otsikoi :)

Isoäidin kahvikiisseli -nimeä en ole suinkaan keksinyt itse, vaan ohje oli Valion Kodin ruokavuosi 2/2003 -lehtisessä. Kahvin ystävälle tämä on taivaallinen jälkiruoka! Koristukseksi voi töpsäyttää kermavaahtoa, ja kesällä tuoreita mansikoita. Edellä mainittujen puutteessa suklaahippusetkin käyvät koristelusta.

ISOÄIDIN KAHVIKIISSELI (kuudelle)

5 dl maitoa
1 dl kuohukermaa
4 dl (vahvaa) kahvia
1 dl sokeria
1 dl (Maizenaa)
1/2 tl vaniljasokeria

Keitä kahvi. Jos haluat oikein vahvaa, mittaa esim. 2 kahvimitallista kahvia yhtä kupillista kohden. Mittaa kattilaan maito, kerma, kahvi, sokeri ja maissitärkkelys. Kuumenna koko ajan sekoittaen. Anna kiehua hiljalleen 2-3 minuuttia. Nosta kattila liedeltä. Mausta kiisseli vaniljasokerilla. Kaada kiisseli annoskulhoihin tai isoon tarjoilumaljaan. Ripota pinnalle hiukan sokeria kuorettumisen estämiseksi (tai laita kelmua kiisselin päälle).

Makeat marjapiilot

Nämä ne ovat hyviä!

Marjapiilojen aika alkoi meillä joitakin vuosia sitten, kun anoppirakas tarjosi niitä kahvilla. Ohje oli löytynyt lehdestä Sunnuntai-tuotteiden mainoksesta. Nämä sopivat mielestäni paitsi kahvipöytään, myös jälkiruuaksi. Tällä kertaa lautasella oli ihan jauheesta sekoitettua vaniljakastiketta, kun en muka jaksanut itse sitä alusta asti tehdä. Hyh, osta mieluumin valmista vaniljakastiketta, älä jauhetta.

Taikinaa tehdessäni vähän pähkäilin, että tekisinkö pikkuisen ohjetta reilumman satsin (125 g margariinia jne). Yleensä olen niin tehnyt, nyt en. Omituista. Tiedänhän varsin hyvin, että ohjeen mukaisesta määrästä on melkoista taiteilua saada aikaan koossa pysyvät leivokset. Kirjaan tähän nyt ohjeen kuitenkin alkuperäisessä muodossaan, kun kuitenkin moni on minua käsistään näppärämpi ja askartelee marjapiilot kätevästi.

MAKEAT MARJAPIILOT (12 kpl)

150 g margariinia
1 dl sokeria
1 muna
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

n. 8 dl marjoja (esim. mustikoita ja vadelmia)
2 dl sokeria
2-3 rkl perunajuhoja (kolme kukkurallista, jos käytät pakastemarjoja)

Voitele muffinipellin kolot kevyesti. Nostovaihetta helpottamaan voit leikata leivinpaperista pitkähköjä suikaleita, jotka voi laittaa koloihin. Niiden päistä nostamalla leivonnaiset saa ehkä helpommin pois.

Vatkaa pehmennyt margariini ja sokeri vaahdoksi, lisää muna vatkaten. Lisää vehnäjauho-leivinjauheseos ja sekoita. Laita taikina tunniksi jääkaappiin.

Sekoita osin sulaneiden marjojen joukkoon sokeri ja perunajauhot.

Ota pohjataikinasta 1/3 erilleen ja jaa loppu taikina 12 osaan ja painele vuokiin. Lusikoi marjat syvennyksiin. Kauli lopputaikina levyksi ja ota siitä pyöreällä muotilla (esim. sopivan kokoinen juomalasi) kansipalat tai jaa taikinaköntti 12 osaan ja pyöritä palloiksi, jonka jälkeen taputtele ne jauhotetun leivinpaperin päällä sopivankokoisiksi kansiksi. Nosta kannet leivosten päälle ja painele reunoja vähän kiinni.

Paista 200 asteessa 15 - 20 minuuttia.

Toim. huom.: Anna marjapiilojen jäähtyä ennen kuin nostat ne pois. Yllä oleva kuva havainnollistaa miten käy, kun häsyää.

Hotkis! Tiedättehän ne Fazerin marjapiiraat? Nämä eivät ehkä ole yhtä kauniita, mutta maussa pärjäävät kyllä.

---

Sivuhuomiona haluan jakaa iloni kevään kasvustosta. Jotakin chiliä tässä pukkaa tulemaan!

Rääväsuun spätzle ja kanastroganoff

Jos en paljastaisi, ketä julkkiskokkia luonnehdin otsikossa, arvaisitko henkilön?

Koska olen lörppä, en jää odottelemaan arvailuja, vaan sanon, että se on tietenkin Gordon Ramsay. Taisi olla viime vuoden puolella, kun näin töllössä Ramsayn laittamassa kanastroganoffia spätzlen kera. Kiinnostuksen herättyä surffailin hetken netissä ja löysin ohjeen. Ihan pienillä sovelluksilla syntyi Kotiharmin ruoka. Samaisessa ohjelmassa taidettiin tehdä jälkkäriksi no-bake berry cheesecake -nimistä herkkua, jota söimme viime vuonna ystävien kanssa rapujuhlissa. Hyvää!

No mutta tämä spätzle sitten. Ihan uusi tuttavuus minulle. Tiesin kyllä, että sitä syödään Saksassa, siinä kaikki. Rohkeasti ryhdyin puuhaan. Olin vähän pulassa siinä vaiheessa, kun taikina oli valmis ja vesi kiehui kattilassa. Siivilämme (4 kpl) olivat kaikki varustettu niin pienillä rei'illä, että hommasta ei olisi tullut mitään (G.R. siis teki spätzlensä isoreikäisellä siivilällä). Minä olin ajatellut hoitaa homman reikäkauhalla, mutta huomasin, ettei siitä tullut mitään. Ei edes neljän käden voimin. Keksin sitten, että minigrip-pussi, johon tehdään pieni reikä kulmaan, saa luvan toimia välineenä. Mitä opimme tästä? Ajattele loppuun asti välinevalikoimasi, ENNEN kuin ryhdyt ruuanlaittoon. Tai... anna palaa, sählää ja sovella. Täällä on tietoa spätzlestä ja kivat vinkit sen tekemiseen. Niihin voi perehtyä esim. ennen kuin tekee spätzleä.

Pussin nurkasta tuleva ruikelo katkaistaan näppärästi etusormella (joka kuumaa höyryä uhmaten työskentelee ahkerasti).

SPÄTZLE (kahdelle tai kolmelle)

150 g  vehnäjauhoja
1 muna + 1 keltuainen
1 tl suolaa
1/2 - 1 tl muskottipähkinää jauhettuna (ohjeessa oli 1 tl, se oli ehkä liikaa minun makuuni)
45 ml vettä
45 ml maitoa

voita ja tilkka oliiviöljyä paistamiseen
mustapippuria

Sekoita muna ja keltuainen keskenään. Lisää ne vehnäjauhojen, suolan ja muskottipähkinän joukkoon ja sekoita tahnaksi. Sekoita keskenään vesi ja maito ja lisää seosta vähitellen tahnaan, sekoita koko ajan.

Keitä kattilassa vettä ja tee spätzlet (siivilän läpi, pussin nurkasta, perunapuristimella tms.) suoraan kiehuvaan veteen. Minuutti - pari riittää niiden kypsymiseen. Nostele spätzlet reikäkauhalla pois kattilasta. Juuri ennen tarjoilua paista spätzlet voissa (ja tilkassa öljyä) kullanruskeiksi. Mausta mustapippurilla (ja suolalla, sanoi G.R. mutta minusta ne eivät enää suolaa tarvinneet)

Keitetty...

...ja paistumassa.

Kanastroganoff oli hyvää, ja siinä oli sen verran potkua, että nenänpäähän meinasi kihota pieniä hikipisaroita. Meidän savupaprikajauheemme oli mallia "hot", siitä vauhti kastikkeeseen. Ruoka toiminee tavallisellakin paprikajauheella, mikäli taloudessa on herkkäsuisia lapsia tai vanhuksia. Minä muutin aineita hitusen ja oioin vähän valmistusvaiheessa, Gordon ohjeen löydät täältä.

KANASTROGANOFF (neljälle)

n. 450 g broilerinfileitä
2 tl savustettua paprikajauhetta
suolaa
oliiviöljyä
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 punainen paprika
1 pkt siitakesieniä
150 ml kanalientä
liraus valkoviiniä
n. 1/2 dl smetanaa
1/2 pss sokeriherneitä
1 rkl kuivattua persiljaa

Suikaloi broilerinfileet ja ripottele niille suolaa ja paprikajauhetta. Suikaloi sipuli, hienonna valkosipulinkynnet, suikaloi paprika, puolita siitakesienet (ja kiehauta nopeasti herneet, jos käytät tuoreita). Paista broilersuikaleet öljyssä kahdessa erässä ja nosta ne sivuun odottamaan. Paista sipulia ja valkosipulia hetki, lisää paprikat ja sienet ja paista vähän aikaa. Roiskauta sekaan pieni tilkka valkoviiniä ja kiehauta. Lisää persilja, kanaliemi ja smetana sekä paistetut broilersuikaleet. Anna kiehahtaa ja lisää (halutessasi puolitetut) sokeriherneet juuri ennen tarjoilua. Kuumenna kastike vielä herneiden kanssa.

Paistettu spätzle oli sopivaa seuraa stroganoffille.