tiistai 19. heinäkuuta 2011

Viikonlopun parhaat

Ei tarvitse lähteä aina merta edemmäksi kalaan, sillä rakkaasta kotimaastakin saa irti monenlaisia elämyksiä. Pitkään viikonloppuumme mahtui monenlaista äimisteltävää - tässä parhaat:

Viikonlopun suurin elämys:
Pori Jazz. Pikkasen olimme harrastelijameiningillä liikkeellä: Kuvan kolmijalka lähti mukaan kaupasta Porissa ja viltin hankimme vasta itse tapahtumapaikalta. Ravintoa haimme tapahtuman ruokakojuista. Ammattilaisilla näkyi olevan mukana pöytiä vaille kaikki muu: ruokaa, juomaa, selkä- ja käsinojalliset tuolit... No, ehkä moinen varustelu kävisi hiukan hankalaksi junalla satojen kilsojen päästä tuleville. Vai onko vain asennekysymys? :)

Viikonlopun autenttisin:
Mitäpä söisi ihminen Porin hiljalleen hämärtyvässä illassa, pienen suolaisen nälän hiipiessä suolenmutkaan? No tietysti Aidon Porilaisen! Tämän gurmeen tekemiseen saattaisi kotonakin kyetä. Emme älynneet kysyä, että onko paahtoleipä tässä Se Juttu. Vai kenties juurikin tietyntyyppinen makkara? Muutamalla tarkoin valvotulla kokeella asiaa voisi selvitellä...

Viikonlopun hupaisin:
Ilmaveivikengät! Tampereella Museokeskus Vapriikissa oli jos jonkinlaista museota ja näyttelyä, mielenkiintoisia kukin tavallaan. Hupaisinta nähtävää museokompleksissa olivat kuitenkin nämä kuuluisat kengät. Siellä ison aulan laidalla oli pikkuinen vitriini, jossa komeilivat Pasi Nurmisen komean keikauksen (osa)syylliset. Että on yhdestä ratkenneesta monosta tullut noin vain arvotavaraa :)

Viikonlopun suolaisin:
Nälkäkurjet saapastelivat yhtenä iltana Pizzeria Napoliin Tampereella. Mutta mitä ihmettä... ovella oli jono! Ilmeisen suosittuun paikkaan siis osuimme, mutta hetken jonotus palkittiin ikkunapaikalla :) Lieneekö pizzerian lumo ruokalistassa: valikoimassa oli yli sata erilaista pizzaa! Kotvasen pähkäiltyämme saimme valinnat tehtyä. Minulla oli pizzassani parmankinkkua, vuohenjuustoa ja pestoa sekä viikon tarpeisiin suolaa :) Armastuksen lätty oli ihan mainio ja sen kruunasi keskelle pläjäytetty kananmuna. Plussaa pöytään tuodusta valkosipulikupista!


Viikonlopun arvoitus:
Mikä on tämä piikkipyllyinen toukka, joka möngersi poispäin Näsinneulasta???

Viikonlopun pikaruoka:
Reissulla oli tavoitteena syödä paikoissa, joita ei kotikaupungista löydy. Välttelimme siis kirjainketjujen ruokaloita aika menestyksekkäästi. Wrong Noodle Bar lienee sekin kyllä ketju, mutta kelpo pikaruoat sieltä saimme. Maku hyvä, koko riittävä.

Viikonlopun aidoin maku:
Karjalanpiirakka ja munavoi. Tarkoituksenamme oli piipahtaa Amurin työläismuseokorttelissa, mutta sepä olikin monien museoiden tapaan maanantaina sulki. Onneksi kahvila oli auki! Moisessa paikassa ei mitään keskieurooppalaisia höpötyksiä hamuta (eipä tainnut olla tarjollakaan), vaan otetaan perisuomalainen herkku. Kahavi ja piirakka hivelivät makuhermoja sisäpihan suojassa.

Että tämmönen reissu. Käykäähän tekin!

2 kommenttia:

  1. Toukka on sireenikiitäjän toukka. Tai kai virallisesti syreenikiitäjän toukka, mutta minulle sireenit ovat sireenejä. Komea kiitäjä isona.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Sauvajyvänen!!! Komeahan tuo otus oli toukkanakin: iso kuin mikäkin (lähempänä kymmentä senttiä oli pituus) ja terhakkaan näköinen mönkijä. Nyt menen heti googlaamaan, miltä se näyttää aikuisena.

    VastaaPoista