sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Makeat marjapiilot

Nämä ne ovat hyviä!
Marjapiilojen aika alkoi meillä joitakin vuosia sitten, kun anoppirakas tarjosi niitä kahvilla. Ohje oli löytynyt lehdestä Sunnuntai-tuotteiden mainoksesta. Nämä sopivat mielestäni paitsi kahvipöytään, myös jälkiruuaksi. Tällä kertaa lautasella oli ihan jauheesta sekoitettua vaniljakastiketta, kun en muka jaksanut itse sitä alusta asti tehdä. Hyh, osta mieluumin valmista vaniljakastiketta, älä jauhetta.

Taikinaa tehdessäni vähän pähkäilin, että tekisinkö pikkuisen ohjetta reilumman satsin (125 g margariinia jne). Yleensä olen niin tehnyt, nyt en. Omituista. Tiedänhän varsin hyvin, että ohjeen mukaisesta määrästä on melkoista taiteilua saada aikaan koossa pysyvät leivokset. Kirjaan tähän nyt ohjeen kuitenkin alkuperäisessä muodossaan, kun kuitenkin moni on minua käsistään näppärämpi ja askartelee marjapiilot kätevästi.

MAKEAT MARJAPIILOT (12 kpl)

150 g margariinia
1 dl sokeria
1 muna
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

n. 8 dl marjoja (esim. mustikoita ja vadelmia)
2 dl sokeria
2-3 rkl perunajuhoja (kolme kukkurallista, jos käytät pakastemarjoja)

Voitele muffinipellin kolot kevyesti. Nostovaihetta helpottamaan voit leikata leivinpaperista pitkähköjä suikaleita, jotka voi laittaa koloihin. Niiden päistä nostamalla leivonnaiset saa ehkä helpommin pois.

Vatkaa pehmennyt margariini ja sokeri vaahdoksi, lisää muna vatkaten. Lisää vehnäjauho-leivinjauheseos ja sekoita. Laita taikina tunniksi jääkaappiin.

Sekoita osin sulaneiden marjojen joukkoon sokeri ja perunajauhot.

Ota pohjataikinasta 1/3 erilleen ja jaa loppu taikina 12 osaan ja painele vuokiin. Lusikoi marjat syvennyksiin. Kauli lopputaikina levyksi ja ota siitä pyöreällä muotilla (esim. sopivan kokoinen juomalasi) kansipalat tai jaa taikinaköntti 12 osaan ja pyöritä palloiksi, jonka jälkeen taputtele ne jauhotetun leivinpaperin päällä sopivankokoisiksi kansiksi. Nosta kannet leivosten päälle ja painele reunoja vähän kiinni.

Paista 200 asteessa 15 - 20 minuuttia.
Toim. huom.: Anna marjapiilojen jäähtyä ennen kuin nostat ne pois. Yllä oleva kuva havainnollistaa miten käy, kun häsyää.

Hotkis! Tiedättehän ne Fazerin marjapiiraat? Nämä eivät ehkä ole yhtä kauniita, mutta maussa pärjäävät kyllä.

---

Sivuhuomiona haluan jakaa iloni kevään kasvustosta. Jotakin chiliä tässä pukkaa tulemaan!

8 kommenttia:

  1. Kaikilla alkaa näemmä olla nyt vähän kevättä rinnassa. Meneekö nuo chilit tuosta kasvihuoneeseen vai mikä on niiden päämäärä? Siis ennen lautasta:)

    VastaaPoista
  2. Mulle tuli heti tuosta otsikosta mieleen jo ne Fazun marjapiiraat. Nämä näyttää itse asiassa paljonpaljon ihanammilta!

    VastaaPoista
  3. Ne on Ankerias menossa lasitetulle parvekkeelle sitten joskus kun lämpötila siellä alkaa olla suotuisa. Parina kesänä ollaan jo siellä chilejä kasvatettu. Meillä on länsiparveke, joten valoa ja lämpöä riittää.

    Tusla: Ei näissä oo sitä södeä reunusta, mikä fazerilaisilla on, mutta onhan näissä jotain persoonallista lookia :)

    VastaaPoista
  4. Jos tuo on sama resepti kuin anopilla, niin ne ovat ihan tajuttoman hyviä, lurps!

    VastaaPoista
  5. Onko tämä resepti joku anoppien salainen ase??????

    VastaaPoista
  6. Näitä on ihan pakko kokeilla. Lapsena ne Fazerin marjapiirat olivat SUURTA herkkua, kun harvoin saatiin mitään "kaupan hyvää". Juuri yhtenä päivänä mietin että pitäisikin saada niitä taas pitkästä aikaa.

    VastaaPoista
  7. Minäkin ilmoittaudun Fazerin marjapiirakoiden fanikerhoon. Ja koska kaikki kotitekoinen on aina vielä herkumpaa, näiden on pakko olla iiiiihania! Kiitos sulle ja sun anopilles!

    VastaaPoista
  8. Sauvajyvänen ja Nanna: Minäkin tykkäsin lapsena niistä ja mietin, miten ihmeessä on osattu tehdä niin mahtavaa herkkua :) Ite tehdyt ovat kuin ovatkin vielä mahtavampia!

    VastaaPoista