Sugo pastalle

Sugo - mikä suloinen sana! Vähän niinkuin suukko, mutta ei kuitenkaan. Tarkoittaa oikeasti kastiketta.

Koska meillä syödään aika paljon pastaa, kiinnostaa sen kanssa kokkeilla erilaisia kastikkeita. "Tagliatelle with quick lamb sugo" -niminen karitsanjauhelihakastike löytyi Fine Cooking -lehdestä. Pienillä muokkauksilla (=mitä kaupasta muisti ostaa + mitä kotona oli) syntyi herkullinen arkiruoka.

KARITSANJAUHELIHAKASTIKE PASTALLE

1 iso valkosipulinkynsi
1 sipuli
1/2 pieni fenkoli
oliiviöljyä
350 g (luomu-)karitsanjauhelihaa
1 tlk tomaattipyrettä
1 dl punaviiniä
2 dl paseerattua tomaattia tai tosi muhjuista tomaattimurskaa (eli Muttia)
2 tl oreganoa
1 tl timjamia
1 tl (tummaa) sokeria
suolaa, mustapippurirouhetta
(tiraus sitruunamehua)

Silppua valkosipulinkynsi ja sipuli, leikkaa myös fenkolinpuolikas jotenkin sipulin lailla. Paista edellä mainittuja tilkassa oliiviöljyä, kunnes sipuli pehmenee. Lisää sitten pannulle jauheliha, lisää hönkää ja ruskista liha. Kun liha on paistunut, tarkastele rasvan määrää pannulla. Ylimääräisen rasvan voi lappaa pois. Lisää kuumalle pannulle tomaattipyre ja paista seosta hetki ennen kuin lisäät punaviinin. Kiehauta sen aikaa että neste lähes haihtuu. Lisää suolaa, pippuria ja yrtit sekä tomaattituote ja sokeria. Kuumenna ja hauduttele kastiketta vähän aikaa (vaikkapa sen ajan, kun pastavesi kiehuu ja pasta kypsyy). Pitkää haudutusaikaa tämä ei vaadi, vaan hyvää ja täyteläistä tulee nopeasti.

Kastike oli aika paksua, mikä oli hyvä, sillä se tarttui hyvin penneen. Minä muuten lisäsin kastikkeeseen lopuksi pari pientä puristusta sitruunamehua, sillä maku tuntui jotenkin tunkkaiselta. Auttoi! Lisäsin myös tuoretta basilikaa.

Beef Wellington

Taas on selätetty yksi ruokahaaste: taikinakuoressa kypsennetty filee eli Beef Wellington. Ei se ollut vaikea, pelkästään monivaiheinen! Maut olivat ihastuttavat ja liha erittäin mehevää ja pehmeää.

Oululaisessa Ravintola Hellassa (jossa myös Campasimpukka oli nautiskellut hyvän aterian) olen joskus syönyt älyttömän hyvää poro Wellingtonia, muutoin ei wellingtonkokemuksia olekaan eli ei ole vertailukohtia hyvään annokseen. Uskaltaisinkin näin ensikertalaisena, ilman vertailukohtaa, arvioida lopputuloksen lähes kympin arvoiseksi, ja se on paljon se. Ainoana miinuksena pidin päätyjen hiukan liiallista taikinamäärää, mutta seuraavalla kerralla siihenkin kiinnitetään huomiota.

Me surffailimme netissä aikamme ja kokosimme oman versiomme tästä klassikkoruuasta.

BEEF WELLINGTON eli filee taikinakuoressa (kahdelle)

n. 300 g voi- tai lehtitaikinaa (pakaste)

n. 200 g naudan sisäfilettä (meillä oli tarkalleen ottaen 220 g painava pätkä)
suolaa ja mustapippuria
dijonsinappia

1 pieni salottisipuli
100 g siitakesieniä (tai herkkusieniä)
hiukan persiljaa ja timjamia (meillä oli tuoreita)
oliiviöljyä

3-4 siivua parmankinkkua

kananmunaa voiteluun

Sulata taikina. Meillä oli voitaikinalevyjä, jotka sulatuksen jälkeen litisteltiin yhteen ja taitettiin ja litisteltiin vielä uudemman kerran kaulintaa varten. Nosta myös file huoneenlämpöön.

Silppua sienet veitsellä hyvin pieneksi silpuksi, silppua myös sipuli. Paista niitä hetken aikaa pannulla oliiviöljytilkassa, lisää sitten joukkoon persilja- ja timjamisilppu, sekoita ja nosta jäähtymään.

Suolaa ja pippuroi file ja paista sen pinnat kiinni kuumalla pannulla (esim. voi-öljyseoksessa). Nosta file jäähtymään. Kun liha on jäähtynyt, levitä sen päälle joka puolelle ohuelti dijonsinappia.

Kauli taikinasta sen kokoinen levy, että saat lihan kääräistyä siihen. Asettele taikinalevyn keskelle parmankinkkuviipaleita ja levitä niiden päälle sieni-sipulisilppu. Nosta päälle lihapala. Riko kananmuna kulhoon, riko sen rakenne vaikka haarukalla hiukan vatkaten, ja voitele taikinalevyn reunoja kananmunalla. Kääräise taikinalevy lihan päälle. Taikinaa ei kannata olla monta kerrosta päällekkäin.

Vaihtoehtoisesti (mekin kokeilemme tätä seuraavalla kerralla): Levitä pöydälle kunnon pala kelmua ja lado sen päälle parmankinkkuviipaleet. Levitä kinkkusiivujen päälle sieni-sipulisilppu ja nosta file päälle. Kietaise kelmu kinkkusiivuineen päivineen fileen ympärille ja nosta jäähtymään jääkaappiin. Ota jäähtynyt kimpale jääkaapista ja poista kelmu. Nosta koko komeus kaulitun taikinalevyn päälle, voitele reunat ja kääri taikina ympärille.

Nosta taikinoitu file saumapuoli alaspäin pellille leivinpaperin päälle (jotkut paistavat kai ritilällä), tuikkaa lihaan lihalämpömittari ja laita pelti 200-asteiseen uuniin. Meidän fileemme oli uunissa puolisen tuntia ja mittari näytti pois otettaessa 56 astetta. Anna paketin ässettyä noin 10 minuuttia ennen annospaloiksi leikkaamista.

- - -

Lisäkkeeksi tein juureskuutioita uunissa: perunaa, porkkanaa ja juuriselleriä kuutioina + mausteliemi hunajasta, tilkasta tummaa balsamiviinietikkaa ja lorauksesta oliiviöljyä, mausteena suolaa ja mustapippuria sekä kuivattua persiljaa ja tuoretta timjamia. Juureskuutiot kypsyivät uunissa 200 asteessa lihan valmisteluajan. Hyviä!

Simpukka-chorizopasta

Neljäsataa kilometriä ja yhdet kivat synttärikemut saavat ihmisen illalla nälkäiseksi. Siihen auttaa esimerkiksi simpukka-chorizopasta. Kun tulee kotiin, voi laittaa pastaveden kiehumaan, kuoriutua läningistä ja vaihtaa verkkareihin. Tässä vaiheessa pastavesi kiehuu ja spagetin voi nakata kattilaan. Pastan keittoaikana valmistetaan kastike, ja kohta on höyryävä makoisa annos nenän edessä.

SIMPUKKA-CHORIZOPASTA (kahdelle)

spagettia

oliiviöljyä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
50 g chorizomakkaraa (meillä oli ohuita siivuja)
pari ruokalusikallista aurinkokuivattuja kirsikkatomaatteja
2 tl kuivattua persiljaa
rouhittua mustapippuria
n. 1 dl kermaa
1 tlk (200 g) säilykesimpukoita (suolaliemessä)

Pilko sipuli ja hienonna valkosipulinkynnet. Leikkaa makkara paloiksi. Kuumenna paistinpannulla vähän oliiviöljyä ja lisää sinne sipulit, valkosipulit ja makkarapalat paistumaan. Paista reilulla lämmöllä, jotta makkarat ruskistuvat rapsakoiksi. Lisää aurinkokuivattuja tomaatteja, persiljaa ja mustapippuria sekä kerma. Kiehauta nopeasti. Lisää simpukat vasta ihan lopussa, ne lämpiävät kastikkeessa äkkiä. Minä en lisännyt sekaan yhtään suolaa, sillä makkara ja simpukat toivat kylliksi suolaisuutta ruokaan. Sekoita spagetti ja soosi.

- - -

Automatkalla vänkäri ehtii tehdä kaikenlaista, esimerkiksi ikuistaa kameraansa lumen ja kuuran uuvuttamat puut. Tällaista maisemaa löytyi väliltä Puolanka-Hyrynsalmi.

Dijon-ruusukaalit (ja frankfurter-nakit)

Erään arki-illan nälkä talttui paketilla ruusukaalta ja parilla nakilla. Valmistin vaihteeksi ruusukaalit hiukan eri tavalla kuin ennen. Tuon herkkuruusukaalin voittanutta ei uudesta versiosta tullut, mutta ihan kelpoa popsittavaa se oli ja sopi erinomaisesti makkaratuotteen kanssa syötäväksi.

DIJON-SINAPILLA RYYDITETUT RUUSUKAALIT (kahdelle)

1 pkt (300 g) ruusukaalta (vielä löytyi suomalaisia!)
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
öljyä paistamiseen
n. 1 dl vettä
1 (reilu) tl hunajaa
n. 1 tl Dijon-sinappia
suolaa, mustapippuria

Huuhtele ruusukaalit ja leikkaa niistä kanta pois. Poista myös uloimmat lehdet, jos ne näyttävät kulahtaneilta. Halkaise kaalit neljään osaan, niin kypsyminen nopeutuu. Kuumenna pannulla öljyä ja paista ruusukaalilohkoja hetki kuumalla pannulla. Silppua sipuli ja valkosipulinkynsi ja lisää ne pannulle. Paista hetki ja lisää vesi, sinappi, hunaja ja suolaa sekä pippuria. Anna hautua hetken ajan pienemmällä lämmöllä, mutta älä pehmitä liikaa. Purutuntumaa saa olla.

Jos nautit ruusukaalit nakkien kera, nosta nakit ruusukaalipaistoksen päälle hetkeä ennen kuin kaalit ovat valmiit, ja laita kansi päälle. Nakkipötköt kypsyvät höyryssä nopsakasti.

Kohokaskokkeilu

Tehty!

Kohokas nimittäin. Olen lykännyt ja lykännyt kohokkaan tekoa, koska olen pitänyt sitä kovin vaikeana valmistaa. Epäonnistumisen uhka on leijunut kohokasmietelmieni yllä niin uhkaavana, että en ole koskaan ryhtynyt sellaista valmistamaan. Nyt kaikki tapahtui vähän vahingossa. Otin pakasteesta rasiallisen mansikoita sulamaan, ja mietiskelin mihin ne käyttäisin. Kiisseli on aina hyvä vaihtoehto, mutta nyt teki mieli jotain muuta. Jostain mieleen hiipi sana "mansikkakohokas", ja yhdistin siihen heti bloggarikollegani Campasimpukan,kun hämärä muistikuva kertoi hänen sellaista tehneen. Ja niinpä olikin! Blogista löytyi mansikkakohokkaan ohje, josta virittelin kahdelle hengelle sopivan version. Lisäsin sekaan noin teelusikallisen raastettua limetin (haa! Hannelen oppi on mennyt perille) kuorta, josta tuli mukava säväys makeahkoon kohokkaaseen.

Kohokkaat onnistuivat yllättävän hyvin, mutta olisin silti toivonut vielä reilumpaa kohoilua. Sentin verran nousivat, ja pikkuisen laskivat sitten kuvausvaiheessa. Maku oli erinomainen!

MANSIKKAKOHOKAS (kaksi reiluhkoa annosta eli Kokki-annosuunivuokaa)

n. 1/2 dl mansikkasosetta (pakastemansikoista)
1 tl raastettua limetin kuorta
2 valkuaista (pieniä munia)
vajaa 1/2 dl sokeria (tai varttidesi, jos mansikkasoseesi on sokerista)
nokare voita vuokien voiteluun + vähän sokeria

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.

Sulata mansikat ja kaada niistä irronnut mehu pois (siis juot sen pois nyt tai heti). Soseuta mansikat sauvasekoittimella, lisää joukkoon limetinkuoriraaste.

Voitele vuoat voilla ja ripottele niiden pohjalle ja reunoille sokeria (kuin voitelisit ja korppujauhottaisit kakkuvuoat).

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää sokeria sekaan vähän kerrallaan, koko ajan vatkaten. Lisää joukkoon mansikkasose ja sekoita se valkuaisvaahtoon hyvin varovasti vaikkapa nuolijalla sekoittaen kunnes seos on kohtuullisen tasaisen vaaleanpunaista.

Nostele vaahtoa vuokiin ja tasoita pinta. Pyyhkäise reunat puhtaiksi. Nosta vuoat esim. uunipellille ja sillä uunin alatasolle. Paista kohokkaita 200 asteessa noin kymmenen minuuttia (minulla olivat melkein 12 minuuttia, sillä vuoat olivat aika isot). Kyttää vieressä etenkin loppuminuuteilla.

Punainen (kala)keitto

Pimpom, täällä ruokabloggari, jonka aterioinnit kuluneen viikon aikana ovat olleet sitä sun tätä, eikä kaikkea syömäänsä edes muista. Jotain hyvää (esim. kauhian hyviä uunilanttuja töissä), tosiherkkujakin (synttärijuhlissa notkuvan pöydän ääressä), arkimössöjä, leipää ja sen semmoista on mennyt kurkusta alas. Eilen tein kalaisaa keittoa, joka maistuisi myös ilman kalaa. Laitoin sekaan fenkolia, jonka käyttöä ja syömistä edelleen vähän opettelen. Keitossa se oli niin maukasta, että sitä olisi voinut olla seassa enemmänkin. Olin mamari, ja laitoin vain puolikkaan fenkolin.

PUNAINEN (KALA)KEITTO (eli hyvää kalan kanssa tai ilman, suunnilleen neljä reilua annosta)

4-5 perunaa
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1/2 - 1 fenkoli
parsakaalin nuppuja (voit silputa varttakin sekaan, minä säästelin sen tätä varten)
1 tölkki tomaattifileitä tai -murskaa
noin 2 tölkillistä kasvislientä
1 tl hunajaa
mustapippuria rouhittuna (+suolaa jos tuntuu tarvitsevan)
pari ruokalusikallista kapriksia
+ vaaleaa kalaa, esim. kuhaa

Kuori potut ja leikkaa ne pieniksi kuutioiksi. Kuori ja silppua sipuli ja valkosipulinkynsi. Suikaloi fenkoli. Pätki parsakaalin nuput irti kaalista ja lieni niitäkin vähän. Kuumenna kattilan pohjalla vähän öljyä ja freesaa pottukuutioita, sipuleita ja fenkolia hetken ajan. Lisää tomaattisäilyke ja kasvisliemi ja hunaja. Anna kiehua sen aikaa, että perunat alkavat hiukan kypsyä. Lisää vasta sitten parsakaalin nuput, jotta ne eivät muhjaannu ihan muusiksi. Tai lisää muiden mukana, jos ei ole niin tarkkaa. Maistele lientä, lisää mustapippurirouhetta ja suolaakin, jos tarvetta on. Jos haluat kalakeittoa, lisää kalapalat vasta silloin kun perunakuutiot ovat kypsät. Reilun suupalan kokoiset kalapalat kypsyvät keitossa parissa-kolmessa minuutissa, ja säilyttävät muotonsa, kokonsa ja mehevyytensä. Lisää lopuksi valutetut kaprikset.

I-ha-na! mustikka-talkkunahyve

Yhtenä päivänä nenäni eteen kiikutettiin mainoslehtinen, jossa oli tyrkyllä mustikka-talkkunahyvettä. Samalla esitettiin toive, että sellaista olisi mukava joskus saada. Ohjeen perään yritin kysellä, mutta kyseisessä brosyyrissä oli vain hinta. Sen perustella ei paljon aineksista päätellä. Onneksi on tämä netti, josta luurata vinkkiä. Löysin mustikkahyveen nimellä erilaisia tuotoksia, joista päädyin tekemään Kotiharmin version. Käytin mm. muhoslaista Mimmin jugurttia (maustamatonta), jota saa nykyään mukavasti lähikaupastakin.

Mutta onko tämä jälkiruoka, välipala, aamupala vai iltapala? Minun puolestani vaikka kaikkea tuota, sillä maku on ihan mahtava!!!

MUSTIKKA-TALKKUNAHYVE

n. 3 dl pakastemustikoita
1/2 - 1 dl sokeria (maun mukaan)
1 prk maitorahkaa
n. 2 dl maustamatonta jugurttia
tirskaus sitruunamehua
n. 1 dl talkkunajauhoja

Anna mustikoiden sulaa vähän ja sössää niitä sitten sokerin kera lusikalla. Minä en murskannut kaikkia mustikoita, sillä halusi joukkoon jäävän kokonaisiakin. Voit myös soseuttaa kaikki kunnolla. Sekoita kaikki ainekset ja makustele. Onko sokeria tarpeeksi? Lisättäisiinkö sitruunamehua? Tarvitaanko lisää talkkunan makua? Anna ässettyä hetki, ja lusikoi sitten ääntä kohti.