Nämä Pop-Tartsit sitten. Keksin sisällä möhnää, oliko lie jotain suklaatia ja vaahtokarkkia. Pop-Tartsit piti lämmittää leivänpaahtimessa tai mikrossa (3 sekuntia!). Leivänpaahtimeemme emme tohtineen sokerivesikuorrutteisia läpyröitä laittaa (paahdin on jotakuinkin vuosimallia 1970, ja pelkäsin että sen nelikymmenvuotinen taival toimivana kapineena päättyy mähmään), joten mikrotimme ne. Kolme sekuntia, no, voitte kuvitella mitä tapahtuu. Ei mitään. Kolmekymmentä sekuntia oli lähempänä totuutta. Sitten oli lämmintä keksiä ja kuumaa sisusta. Minä en syönyt kaikkea, rakas Pihi-Iikkani söi minunkin jämäni.
1) Emme osta näitä uudelleen.
2) Loppupaketin tarjoilemme karkkihimoisille lapsivieraille (ja saattaahan joku aikuinenkin tykätä mistäsentietää...)
Aika pönäkältä snackilta kuulostaa :D Minä aluksi innostuin niistä amerikkahyllyistä, mutta ei niissä sitten oikein mitään ostamista ole ollut, vaahtokarkkeja joskus ostan.
VastaaPoistaEn ymmärrä miten tuo sokerikuorrute tohon kakkusen päälle on tehty, mutta on niin stydiä ja kuivaa kamaa että se on ollu pakko hiekkapuhaltaa siihen. Ei puhettakaan että se paahtimessa mihinkään sulais, hyvä kun suussa muhjuuntuu ;)
VastaaPoistaVähän kun söis kasviksia, kun on niin terveellistä! Huh.
VastaaPoistaCampasimpukka: Pönäköitä olivat todellakin! Minä en osta edes vaahtokarkkeja, joten tästedes saa jenkkiosasto olla Kotiharmilta rauhassa.
VastaaPoistaMilla: Ettei paahtimessakaan muhjuunnu? Oho. Sementtiä ovat käyttäneet pohjana.
Hannele: Vähän kuin...tosi vähän :)