Sokerit pohjalla -pannacotta

Pannacotta. Panna cotta. Kermavanukas. Ihan sama kirjoitusasulle ja kielelle, mutta sellainen oli meillä jälkiruoka viikonloppuna. "gAstronominen keittokirja" by Sami Garam ym. (alelaarin aarre!) tarjosi houkuttelevan kuvan ja reseptin lime-kookospannacotasta, ja annoin itseni olla vaikutukselle altis. Onneksi. Pannacotta maistui yhtä aikaa täyteläisen kermaiselle ja ihanan raikkaalle! Oiva jälkiruoka, mutta...

...kaikki ei mennyt niin kuin piti. Sitruunamelissan lehdillä maustettu liemi käsketään soseuttaa aivan sileäksi ja kauniin vihreäksi. Joo joo, mutta mitä jos sitruunamelissat vaan tönkköytyy bamixiin? Siitä mitään kauniinvihreää tullut. Minä siivilöin lehtimönjän lopulta pois, niin yksinkertaista se oli. Ohjeen mukaan vuokien pohjalle tulee sokerista ja limestä seos, joka sitten kumottaessa kauniisti koristaa pannacotan päällystä. Ei koristanut meillä. Jäi vuokiin.

Näistä pikku probleemista huolimatta lopputulos oli tosi hyvänmakuinen! Kuvassa lilluva ruskea liemi on sulanutta limesokeria, joka valahti vuoista lautaselle. Niin että päästiin sitäkin maistamaan :)

LIME-KOOKOSPANNACOTTA (neljälle)

3 dl kookosmaitoa
2 dl kermaa
2 dl sokeria
1 vaniljatanko
2 limeä
nippu sitruunamelissaa
5 liivatelehteä

Valmista vanukasmassa keittämällä kookosmaito, kerma ja puolet sokerimäärästä. Mausta halkaistulla vaniljatangolla. Lisää liotetut liivatteet kuumaan kermamaitoon.

Poista vaniljatanko ja lisää melissanlehdet ja limen mehu. Soseuta aivan sileäksi ja kauniin vihreäksi.

Raasta limen kuorten vihreä osa. Sulata sokeri limemehutilkan kanssa kattilan pohjalla ja lisää mukaan kuoriraaste. Lusikoi vanukasvuokien pohjalle näin saatua limesokeria ja kaada vanukasmassa päälle.

Hyydytä jääkaapissa ja kumoa vanukas laskeutumisalustalleen. Koristele muutamalla sitruunamelissan lehdellä.

---

Minä yritin sitä hennonvihreää vaikutelmaa saada lisäämällä vanukasseokseen vähän limenkuoriraastetta (kun olin ensin poistanut muut vihreät). Kai ne jotenkin toimivat... makuvaikutus ainakin mukava.

Loistavat maut!

Piti ryykätä koneelle raportoimaan päivän ateriasta, kun vielä viimeiset ruuanpalat ovat poskihampaiden välissä. Tajuttoman hyvää! Teki mieli nuolla lautanen. Ruoka oli niinkin tavallista (ja usein meillä tehtyä) kuin pastaa ja tomaatti-kasviskastiketta, mutta tällä kertaa siitä tuli ihan käsittämättömän herkullista. Olikohan salaisuus hunajassa? Olen ennen tasannut makuja ruokokidesokeria joukkoon sopivasti ripotellen, mutta näin oli parempaa.

HUNAJAISET KASVIKSET TOMAATTIKASTIKKEESSA

1-2 paprikaa
pari sipulia
3-5 valkosipulinkynttä
pätkä kesäkurpitsaa
kymmenkunta parsakaalin nuppua
1,5 rkl juoksevaa hunajaa
mustapippuria
suolaa
oliiviöljyä

Pilko kasvikset reilun suupalan kokoisiksi. Murjo valkosipulinkynnet ja leikkaa kukin pariin osaan. Laita kasvikset uunivuokaan ja lorauttele päälle oliiviöljyä. Suolaa, pippuroi ja hunajoi. Paista 225 asteessa, kunnes pehmenevät. Sekoita välillä kerran. Voit halutessasi laittaa lopuksi vielä uuningrillivastukset päälle ja ottaa vähän väriä kasviksiin, elleivät ole vielä yhtään ruskistuneet.

Tomaattisoosi:
1 tlk kirsikkatomaatteja / kokonaisia tomaatteja / tomaattifileitä (murskakin käy, jos on Muttia :) )
1 kasvisliemikuutio
1 rkl hunajaa
1 tl oreganoa (tai sopivasti tuoretta)
1 tl basilikaa (tai sopivasti tuoretta)
1/2 tl timjamia (tai sopivasti tuoretta)
1 -2 chiliä hienonnettuna tai maun mukaan chilijauhetta

Laita ainekset kattilaan ja anna kiehua hiljalleen. Kun kasvikset ovat valmiita, lisää ne tomaattisoosiin ja anna vielä hautua esim. niin kauan, kun pastasi on kiehunut.

Lautasen laidalle, sopivan chilistä makuelämystä tasapainottamaan, pääsi marinoitu mozzarella (jonka "resepti" tupsahti eräänä päivänä ystävältä tekstiviestinä). Se, oliko minulla aineita läheskään samassa suhteessa kuin kamulla, on ihan sama, sillä maut olivat tässä kohillaan.

MARINOITU MOZZARELLA

1 buffalomozzarella
n. 100 g ranskankermaa
pari puristusta sitruunamehua
jonkin verran chiliä silputtuna (kamulla chilijauhetta)
basilikaa
mustapippuria
tiraus oliiviöljyä

Viipaloi juusto. Sekoita marinadiainekset keskenään ja kaada juuston päälle. Anna maustua jonkin aikaa.

Kaalikääryleet

Ihan joka vuosi uuden kaalin aikaan alkaa tehdä mieli kaalikääryleitä. Ja ihan joka kerta niitä tehdessäni mietin, että miksi tähän ryhdyin. Ei ihan hermo lepää siinä puuhassa, mutta kärsivällisyyttä on aina hyvä vähän kasvattaa. Vaikka sitten kaalikääryleitä tehden. On ne ihania! Armastuskin syö, sillä armeijassa hän kuulemma on oppinut sietämään kaalta ja Kotiharmin kokkeilujen ansiosta tykkäämään siitä. Siedätyshoito kannattaa :)

Jättiläiskattilakin pääsee näissä hommissa hellalle!

KAALIKÄÄRYLEET KOTIHARMIN TAPAAN (uunipellillinen kääryleitä)

parin kilon kaali

n. 700 g jauhelihaa (esim. sika-nautaa)
1 sipuli
1 muna
1 tl maustepippuria
1 tl meiramia
2-3 tl suolaa
valkopippuria
2 rkl siirappia

1,5 dl puuroriisiä
n. 3,5 dl vettä
1 liemikuutio (kasvis- tai liha)

siirappia, voita, kaalinkeitinlientä

Koverra kaalista kanta pois. Laita kaali kiehumaan, lisää keitinveteen suolaa.

Keitä riisi kypsäksi ja jäähdytä sitä hieman. Pilko sipuli ja kuullota silppu pehmeäksi paistinpannulla. Sekoita jauheliha, mausteet, sipuli, muna, riisi ja siirappi. Halutessasi voit paistaa seoksesta pienen koepihvin, niin tiedät onko suolaa riittävästi. Seos saa olla tavallista jauhelihataikinaa suolaisempi.

Ota kaalista lehtiä irti sitä mukaa kun ne alkavat helposti irrota. Ohenna lehtiruotia paksuimmasta kohdasta, niin lehdet on helpompi rullata. Silppua poistetut palat ja lopuksi vielä jäljelle jäävästä kaalista (ihan pienimpiä lehtiä ei tarvitse rullailla enää kääryleiksi) ainakin osa pieneksi ja lisää jauhelihaseokseen. Jos seos tuntuu kovin tanakalta, lisää vähän kaalinkeitinvettä joukkoon. Nosta ihan reilu ruokalusikallinen (tai haluamasi määrä) jauhelihaa kaalinlehdelle ja kääri rullalle (laitojakin keskelle päin). Laita vuokaan tai uunipannulle. Ota vähän kaalinkeitinlientä pieneen kattilaan, lisää sinne nokare voita ja pari ruokalusikallista siirappia, kiehauta. Voitele kaalikääryleet seoksella ja laita uuniin. Paista ensin 225 asteessa, kunnes saavat väriä, käännä kääryleet, voitele ja anna ruskistua toiseltakin puolelta. Laske sitten lämpö n. 175 asteeseen ja paista reilu tunti. Jos kääryleet tuntuvat kuivahtavan paiston aikana, voi vuokaan lisätä hiukan kaalinkeitinvettä ja valella kääryleitä sillä.

Yrttilevite. Ja leipä.

Vielä on kesää jäljellä, vielä on ruukussa yrttejä... Tai onhan niitä läpi vuoden kaupastakin saatavilla, mutta nyt niitä voi käydä napsaisemassa ulkoa (tai parvekkeelta). Kannattaa siis tehdä leivän päälle yrttilevitettä. Sen lisäksi ei tarvitakaan leivän päälle muuta kuin ylähuuli! (Vaikka tomaatti kyllä sopii päälle ylähuulen lisäks.)

Minulle ohjeen on antanut Outi-ystävä hyyyyyyyyyvin kauan sitten. Ensiks tuli kauniissa astiassa tuliaisiksi yrttilevitettä ja kun kauniisti pyysin, myös levitteen ohje. Kiva kaveri tommonen!

2 dl maitorahkaa
2 dl raejuustoa
100 g pehmeää voita
2 valkosipulinkynttä murskattuna
kourallinen yrttisilppua (esim. basilikaa, oreganoa, ruohosipulia, persiljaa...)
ripaus suolaa (maun mukaan)

Sekoita ensin maitorahka ja voi (sähkövatkaimella saat tasaisimman tuloksen). Minä yleensä sekoitan voihin ensin vain puolet rahkasta, sekoitan kunnolla ja lisään sitten loputkin. Sekoita sitten joukkoon raejuusto, valkosipuli ja yrtit. Anna levitteen maustua jääkaapissa jonkin aikaa. Useamman tunnin jälkeen tai seuraavana päivänä se taitaa vasta olla parhaimmillaan.

----

Kuvassa levitteen kaverina on itse tehty durumleipä, joka syntyy helposti: illalla pyöräytetään taikina-ainekset kulhossa sekaisin (nimenomaan pyöräytetään - helpompaa leipätaikinan tekoa en ole kokenut) ja jätetään yöksi pöhisemään. Aamulla paistetaan aamiaiselle leipä. Ei parempaa ole! Ohjeen olen ottanut Me Naiset -lehdestä.

1 leipä

1/2 tl tuoretta hiivaa
3 dl kylmää vettä
1 1/2 dl durumvehnäjauhoja
5 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
1–1 1/2 tl suolaa
lisäksi 5 jääpalaa

Sekoita hiiva veteen. Lisää jauhot ja suola. Sekoita, mutta älä vaivaa. Peitä kulho kelmulla ja jätä huoneenlämpöön kohoamaan 8–10 tunniksi.

Levitä leivinliina työpöydälle, ripottele liinalle jauhoja ja kaada taikina päälle. Painele taikina tasaiseksi suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Käännä taikinalevyn ylä- ja alareuna keskustaan niin, että niiden saumat kohtaavat. Käännä taikina saumapuoli alaspäin. Ripottele taikinan päälle jauhoja ja taittele liina löyhästi taikinan ympärille. Anna taikinan kohota liinaan käärittynä noin 40 minuuttia.

(Kotiharmin vinkki: Jos omistat leivänkohotuskorin, niin voit nostaa taitellun leivän koriin nousemaan. Kun uuni ja pelti ovat kuumat, kipataan vain leipä koristaan leivinpaperin päälle ja laitetaan pellille. Näin leipään saa kauniin kuvioinnin.)

Laita yksi tyhjä pelti uunin keskitasolle ja toinen pelti alatasolle (jos käytät jääkuutioita). Kuumenna uuni 250 asteeseen. Nosta taikina liinakääreestään leivinpaperilla päällystetyn tarjottimen tai pellin päälle. Liu’uta leipä ja paperi uuniin keskitasolla olevalle pellille. Nosta jääpalat alemmalle pellille. Jääpaloista syntyvä höyry tekee kuoresta rapean.

Avaa uunin luukku hetkiseksi 15 minuutin kuluttua, jotta uuni tuulettuu. Tuuleta uunia luukkua avaten 5 minuutin välein, kunnes leipä on paistunut 30–35 minuuttia. Laske uunin lämpö 200–225 asteeseen, jos leipä ruskistuu liikaa. Jäähdytä kypsä leipä ritilän päällä.

Voit tehdä leivän myös pelkistä puolikarkeista vehnäjauhoista tai hiivaleipäjauhoista. (Spelttijauhojakin olen käyttänyt osana jauhoja.)
Leipä onnistuu myös ilman jääkuutioita ja tuulettamista. Silloin kuoresta tulee pehmeämpi. (Minä en ole käyttänyt jääkuutioita ikinä. Rapeaa on tullut ilmankin. Olen tuulettanut, jos olen muistanut.)

Luonnon ihmeitä...

...parvekkeella. Chilien kasvatus se on kuulkaa mielenkiintoista puuhaa. Jännitysmomentteja riittää: itääkö siemenet, tuleeko vahingossa tapettua hennot taimet, kasvaako ne aikuisiksi, kukkiiko kasvit, tuleeko hetelmiä, mille ne maistuu ja niin eespäin. Kastelu ja lannoitus tapahtuvat täydellisen asiantuntemattomasti eli silloin tällöin. Kirva-armeija tuhottiin Puu-Tolulla - lähtivät viheliäiset!

(tässä huonossa kuvassa Bolivian Rainbow)

Tilanne on nyt aloittelevan chiliharrastajan mielestä hyvä. Osa kukkii ja osa tuottaa hedelmää, yksikään ei ole kuukahtanut. Valikoimassa on Bhut x Bell Pepper, Inca Red Drop, Bolivian Rainbow, Naga Morich, Belize Red sekä Aji Amarillo.

Muutoksen tuulissa on yksi Hannelelta (kiitos!) saaduista yksilöistä,  pitkänhuiskea chili numero 8. Bhut x Bell Pepper, kaiketi. (Pihalta lähtiessäni vielä muistin, kuka kukin kassissa olevista chilikomistuksista oli, mutta viiden minuutin pyöräily vaati veronsa ja vei muistin.) Puskassa roikkuu hassuja viher-oranssseja puikuloita, osa pulskia sormen pituisia, osa pienempiä. Yksi koko-oranssi on jo maisteltu, hyvä oli ja pieni potkukin kielellä tuntui. Ei maltettu ootella, että muuttuuko vielä punaiseksi... Siis chili, ei kieli.

Tämä se vasta hupaisa veikko on! Vasemmalla olevan chilin kannasta kasvaa siis kaksi paukuraa - tai toinen suikero, toinen paukura. Kyseessä on sama chili numero 8, jossa osa chileistä on jo väriä vaihtamassa. Eli kypsymässä, kuten jotkut ammattilaiset sanoisivat :)

Harrastus jatkuu. Ihanaa poltetta siis luvassa pitkin syksyä!

Pienet, pyöreät, sitruunaiset, herkulliset

Näyttää olevan meneillään pikkuleivoskausi. Ovat jotenkin niin söpöjä.

Sunnuntaina vaeltelin kotona ja mietin mitä tekemistä itselleni keksisin. Armastus oli muuttoapuna sukulaispojalla ja minä podin vähän huonoa omaatuntoa siitä, että löhöilin kotona. Löysin siinä haahuillessani keittiöstä nipun tulostettuja reseptejä ja päätin aktivoitua. Ajattelin, että olisin kovin puuhakkaan näköinen, kun siippa kotiutuu. Ahkeran puuhailun uuvuttamana taisin kuitenkin lopulta röhnöttää sohvalla ja haukata sitruunaleivosta, kun ovi kävi...

Reseptikasasta löytyi Belle Baien sivuilta tulostettu sitruunapiiraan ohje. Belle Baie oli tehnyt siitä pieniä herttaisia sydänleivoksia, joten minäkin rohkenin pienentää kokonaisen piirakan annosvuokiin. Pienet piiraset ovat sitäpaitsi helpompia pakastaa kuin isompi piirakka. Pohjataikina riitti juuri sopivasti muffinssipellin 12 koloon, mutta täytettä meni vain osa ohjeen määrästä. Jos tekee ison piiraan, täytemäärä on varmastikin sopiva. Pikkasen jouduin täytteessä muuttamaan koostumusta, kun muisti otti ja petti. Olin ihan varma, että jääkaapissa on kuohukermapurkki, vaan harhaluulo oli se. Laitoin sitten täytteeseen purkillisen ranskankermaa enkä kermaa ollenkaan, ja lopputulos oli hyvä. Tehkää te kuten haluatte. Leivonnainen vie lopulta kielen mennessään.

SITRUUNAPIIRAS (24 cm:n vuokaan)

Taikina:
125 g voita
2 rkl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 keltuainen
1 rlk kylmää vettä

Sekoita vatkaimella hieman pehmennyt voi, sokeri ja jauhot ryynimäiseksi seokseksi. Lisää keltuainen ja vesi ja vaivaa käsin taikinaksi. Painele taikina vuokaan, lyö haarukalla pohjaan muutama reikä ja nosta kylmään täytteen teon ajaksi.

Täyte:
3 munaa
2 dl sokeria
2 rkl jauhoja
2 tl vaniljasokeria
2 dl kermaa
1/2 dl ranskankermaa
2 sitruunan mehu ja kuoriraaste

Pese sitruunat huolellisesti ja raasta kuori ja purista mehu. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää sekaan jauhot, vaniljasokeri, nesteet ja sitruunoiden mehu sekä kuoriraaste. Sekoita tasaiseksi. Kaada täyte vuokaan taikinan päälle, paista uunissa alatasolla 200 asteessa n. 30 minuuttia.

(Minä paistoin pikkukakkusia parikymmentä minuuttia.)

Sunday roast

Minun kotona oli silloin ennen aikaan (ihan niin kuin olisin ihan ikäloppu... not!) tapana syödä sunnuntaina vähän paremmin. Se tarkoitti usein esim. kokonaista broileria tai jotain paistia. Omassa taloudessa ns. paremmat ruokailut ajoittuvat useimmiten perjantai- tai lauantai-iltaan ja sunnuntaina syödään jämiä. Männä viikonloppuna pääsimme nauttimaan sunnuntaipaistista paristakin eri syystä. Ensinnäkin näin marja-aikaan pakastin huutaa apua, kun se alkaa pullistella liitoksistaan. Mustikat puuttuvat vielä ja niille pyritään tekemään tilaa. Näin ollen hirvi hivautettiin pois pakastimesta. Kilon köntin sulaminen otti aikansa ja niinpä sen valmistus siirtyi sunnuntaille. Olemme aiemmin herkutelleet hirvenlihalla mm. routapaistin muodossa (esim. Pastanjauhajilla on tähän erinomainen resepti, suosittelen kokeilemaan), mutta nyt halutti jotain eri lailla mehevää, lähes ylikypsää tuotosta.

En yhtään ajatellut postata tätä, mutta yleisön (1 kpl) pyynnöstä ohje esiin. En siis paljon ajatellut määriä tai aikoja, sori vaan.

SUNNUNTAIPAISTI HIRVESTÄ

n. 1 kg:n kokoinen hirvenpaisti
suolaa
pari porkkanaa
pari sipulia
puolen sipulin kokoinen pala juuriselleriä
n. 10 katajanmarjaa
lihaliemikuutio / lihafondia
vettä

Hiero paistin pintaan suolaa. Paista paistiin hyvä ruskea pinta pannulla ja siirrä se uunivuokaan. Lisää reiluiksi paloiksi pilkotut porkkanat, sipulit ja selleri, sekä katajanmarjat (joita voi esim. veitsensyrjällä vähän murjoa). Kiehauta vettä ja kaada pataan sen verran, että sitä ylettyy noin paistin puoliväliin tai vähän yli. Lisää lihaliemikuutio tai fondi. Ripottele vielä suolaa paistin pinnalle. Minä kypsensin paistia uunissa ensin 175 asteessa n. 1,5 tuntia ja sitten 150 asteessa toisen mokoman (taisin kääntää köntsän puolivälissä). Olisi saanut olla kauemminkin, vaikka mureaa oli nytkin.
Jos haluat tehdä kastikkeen, ota lopuksi padasta lientä ja siivilöi se. Suurusta esim. valmiilla ruskean kastikkeen suuruksella tai veteen sekoitetuilla vehnäjauhoilla (jolloin kastiketta pitää vielä viitisen minuuttia keitellä). Mausta reilusti mustapippurilla, jos haluat pippurikastikkeen, joka sopi tähän hyvin.

---

Ja lopuksi vielä suuret kiitokset ja syvä kumarrus mettämiehelle eli Armastuksen velipojalle! Sitä kautta hirvi on loikannut meidänkin pakastimeen asti. Kilon paloina :)