tiistai 6. joulukuuta 2011

Valamiille ruualle

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Meillä oli tänään ilo nauttia 83-vuotiaan kokkipojan valmistamasta itsenäisyyspäiväateriasta. Syyskauden erilaisten vaiheiden jälkeen pirteys on palannut ja ruuanlaitto alkanut häntä taas kiinnostaa. Ihan mahtavaa! Kun tämän kokin lihapatojen ääreen on mahdollisuus päästä, niin tietää saavansa loistavat maut suuhun. Siellä ei kikkailla raaka-aineilla tai mausteilla, ja siksi ja siitä huolimatta tulee hyvää. Kastike on aina niin hyvää, etten edes kuvittele pääseväni samalle tasolle kastikkeen teossa. En tajua, miten se sen tekee!! Tai siis olen kuullut ja yrittänyt, mutta ei tule samanlaista. Kaikessa yksinkertaisuudessaan liha oli paistettu pinnasta ja pantu pataan. Sitten oli tehty se jumalainen kastike ja liha oli muhinut padassa hällällä aika tovin. Jossain vaiheessa isoa paistia oli leikattu vähän pienemmiksi paloiksi. Ihanaa, ihanaa!

6 kommenttia:

  1. Mahtaakohan sitä itse olla tuossa vaiheessa (sikäli kun on edes elossa) yhtä taitava kauhan varressa vai meneekö miettiessä, että ehkä söin ehkä en ja mikä se näistä oli se haarukka...

    VastaaPoista
  2. Ei mietitä! On tässä mielenkiintoisempaakin pohdiskeltavaa elämässä. Kuten että moneksiko laittais aamulla kellon soimaan :) 6.15 vai 6.30...?

    VastaaPoista
  3. Eikö se ookki kumma, että vaikka vieressä kattoo ko äiti tai isä tekee jonku ruuan ja sitten koitat tehä sitä ite, ei siitä tule lähellekkään niin maukasta? Emmää saa lihapullista tai lohikeitosta yhtä hyvää ko äiti. Enkä monesta muustakaan. Ihime hommaa. Joku taika niillä on.

    Ihanaa, että kokkailu on taas kivaa ja muutenkin elämä valoisampaa siellä kokkipojalla!

    Outi

    VastaaPoista
  4. On se kumma kyllä... Emme kuitenkaan lakkaa yrittämästä!

    VastaaPoista