sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Omena-helmipuuro ja inkiväärisiirappi

Helmipuuro kuuluu minun lapsuuteeni. Aikuisiällä en muista sitä syöneeni enkä tehneeni, vaikka Armastus kyllä väittää että olisin sitä tehnyt. On tainnut olla joku toinen vaimo, joka on sitä valmistanut...Hmph.

En muistanutkaan, millaista kypsentämätön helmisuurimo on. Kuin styroksia! Hauskaa!

Mutta siihen puuroon. Meillä on keittokirjakaapissa K-marketin "Ruokaideat joka päivälle" -kansio, jossa toden totta on jokaiselle vuoden päivälle jokin ruoka. On alkuruokaa, pääruokaa, juhlaruokaa, pikkuruokaa, leivonnaista, jälkiruokaa....ja kaikkea. Tämä omena-helmipuuroresepti osuu lokakuun 10. päivälle eli pikkasen nyt ollaan myöhässä. Minen oo kyllä ihan varma, että toimittaako puuro jälkiruuan virkaa vai onko se joku välipalaviritelmä vai iltapala vai mikä. Me söimme sitä myöhäisenä jälkiruokana ja varhaisena iltapalana. Minä tein puolikkaan ohjeen määrästä.


OMENA-HELMIPUURO (4-6:lle)

300 g omenaa pieninä kuutioina (minulla oli Red Delicious -omenaa)
1 dl sokeria
2 dl helmisuurimoita
8 dl maitoa
1/2 tl suolaa

Kiehauta omenakuutiot sokerin kanssa läpikuultaviksi. Älä kuitenkaan päästä niitä kiehumaan soseeksi. Kuumenna maito kiehuvaksi, lisää suurimot vatkaten ja keitä kypsäksi (paketin ohjeen mukaan). Mausta suolalla. Lisää kypsennetyt omenakuutiot puuron joukkoon.

INKIVÄÄRISIIRAPPI

1 dl vettä
1/2 dl sitruunamehua
1,5 dl sokeria
1 tl jauhettua inkivääriä

Laita ainekset pieneen kattilaan ja keitä ohueksi siirapiksi. Keittäminen kestää aikansa, ehkä noin parikymmentä minuuttia.

---

Tarjoile puuro lämpimänä tai haaleana inkiväärisiirapin kera. Siirappi oli mukavan kirpakkaa ja inkivääristä, ja ilman sitä puuro olisi ollut ehkä hitusen vaimea kokemus. Tai siis hyvää se oli, mutta inkiväärisiirapin kera vielä parempaa.

Vaan mihin tuota jäljelle jäänyttä inkiväärisiirappia käyttäisi.......?

3 kommenttia:

  1. Onko tämä joku oululainen juttu ;-) Äitini on sieltä suunnilta ja minäkin muistan elävästi tämän lapsuudesta. En muista edes nähneeni viime aikoina suurimoita (tai miksi niitä kutsuisi) kaupasta, mutta pitäneekin katsoa tarkemmalla silmällä jatkossa.

    VastaaPoista
  2. Kylläpä tuli lapsuus mieleen!
    Kalansilmäpuuroksi tuota meillä (Hämeessä) kutsuttiin, se oli suurta herkkua. Puuron keitossa on tärkeää, että suurimot ripotellaan kiehuvaan maitoon niinkuin ohjeessa onkin. Jos maito on liian kylmää, niin suurimot liukenevat ja tuloksena on puuron sijaan kiisseliä...

    Se inkiväärisiirappi sopii varmaan vaniljajätskin kaveriksi.

    VastaaPoista
  3. Suolaajahunajaa, emminä vaan tiedä helmipuuron oululaisuudesta. Paketissa seisoo, että valmistuspaikka on Kokemäki. Ja kun Luimupupukin on Hämeessä sitä syönyt, niin taitaa levinneisyys olla laajempikin :) Kalansilmäpuuro on osuva nimi! Ja ne pallurat tuntuvat niin jännältä suussa!

    Vaniljajätski! Tietenkin!

    VastaaPoista