Viimeinkin raparperia kauppakassissa! Raparperipiiras mielessäni vinttasin pyörällä kotiin pikavauhtia, mutta tunnelma vähän lässähti, kun muistin, että uuni on miehitetty reiluksi viideksi tunniksi. Possunpala siellä muhiskelee. Ei siis päiväkahville piirakkaa, pahus. Geenit kuitenkin vaativat nyt kiivaasti jotain herkkua päiväkahvin kera (isäni on nimittäin tässä lajissa omaa luokkaansa: kahvia ei oikeastaan voi päivällä juoda ellei ole jotain leivonnaista). Hetken kuumeisen pähkäilyn jälkeen päädyin nopeaan ratkaisuun: raparperihilloketta ja lättyjä. Raparperia jäi, joten ehkä piiraskin vielä jonain päivänä valmistuu.
Että oli hyvää! Raparperihillokkeen tein ensin, jotta se ehtisi vähän jäähtyä. Laitoin kiehauttaessa kattilaan liian paljon vettä, kun lurautin sinne vähän vajaat puoli desiä sitä, ja sitten jupisin ääneen, että kun tuli semmoista lillinkiä. Hoksaavainen Armastus ehdotti, että sitä voisi kaataa lättytaikinaan, mikä olikin erinomainen idea. Laitan kuitenkin tuohon ohjeeseen nyt vähemmän vettä. Ei sitä oikeasti tarvita kuin tiraus, kyllä raparpereista ja sokerista irtoaa mehukkuutta. Lättytaikinan ohjetta en tähän nyt laita, kun en muita mittoja tiedä kuin kaksi kananmunaa. Muuten lorautin, kaadoin, tupsautin ja ripsautin sinne maitoa, ohrajauhoja, vehnäjauhoja, suolaa ja sokeria. Jonkinlainen lättyohje löytyy viime kesältä, kun tein omenalättyjä. Siinä on muuten postaus, joka sopii täydellisesti Hävikistä herkuksi -kampanjaan!
RAPARPERIHILLOKE (vajaa 2 dl valmista hilloketta)
n. 5 dl raparperikuutioita
1 dl sokeria
1/2 vaniljatankoa
2 mintun oksaa
n. 1 rkl vettä
Raparperia ei tarvitse kuutioida tasakokoisiksi paloiksi. Halkaise vaniljatangon puolikas pitkittäin. Kaada raparperikuutiot kattilaan sokerin ja mausteiden kanssa. Lirauta vettä kattilanpohjalle. Kuumenna ja kiehauta kymmenisen minuuttia tai kunnes raparperit pehmenevät. Jäähdytä. Poista vaniljatangon palat sekä mintunoksat.
Vinkki: Kermavaahdon sijasta voi sekoittaa rahkaan tuota raparperihilloketta (minä laitoin kaksi kukkurallista ruokalusikkaa rahkaa ja ehkä yhden raparperia) ja tarjoilla lättyjen ja hillokkeen kera. Hyvää!
Kotiharmi, saanko muuttaa teille? Ihanaa ruokaa joka päivä :)
VastaaPoistaRaparperihilloketta pitäisi kokeilla. Nyt vasta tajusin, etten ole koskaan tehnyt mitään raparperistä, vaikka sitä kasvais äitin ja isän pihamaalla (vai kasvaakohan enää...).
Hih, Heidi, kesäasukkaaksi parvekkeelle :)) Jos ne sun vanhemmat asuu likellä, niin kiidä hyvä ihminen joutuin tsekkaamaan raparperipuskan tilanne!
VastaaPoistaHyvää joustavuutta päämäärästä luopumatta :) Herkkua pitää saada ja sitähän saadaan!
VastaaPoistaHyvät herkkugeenit olet isältäsi kyllä saanut:)
VastaaPoistaCampasimpukka: Joustavuus ja kekseliäisyys näkyvät vyötäröllä :)
VastaaPoistaAnkerias: :))
Todellakin erinomaiset geenit. Kyllä sitä piirakkaa ennättää paistaa, tämä on vähintäänkin yhtä hyvää. Ihanaa, kun raparperisesonki on taas päällä.
VastaaPoistaJonna, raparperi on vuodesta toiseen hyvää ja mikä parasta, siitä voi tehdä niin monenlaista. Täällä on toivottu kiisseliäkin, sitä täytyy tehdä seuraavasta satsista.
VastaaPoistaLätyt on paljon parempia kuin piirakka. Heija uunissa olleelle possulle ja geeneille!
VastaaPoistaRaparperi on niin hyvää!
Hannele, lätyt maistuivat ainakin nyt paremmalle kuin piirakka, jota ei ollut :) Ja KIITOS raparpereista!!!!!!! Kunhan ehdin, niin käyn niiden kimppuun.
VastaaPoistajos raparperihilloke on kovin vetistä, kannattaa osa nesteestä valuttaa kannuun ja kivennäisvettä päälle, tulee ihanan raikasta raparperijuomaa!
VastaaPoistaKyllä, Anonyymi! Minä vain en ole kivennäisvettä käyttänyt, ihan tavallista kylmää vettä.
VastaaPoista