Ravintola Puistola

Oulusta löytyy ihastuttava Ravintola Puistola, joka pitää sisällään Delin, Bistron ja alakerran Dining-puolen. Jos ette ole vielä jalallanne sinne astuneet, niin suosittelen sen tekemään. Atmösfääri vanhassa ja kauniissa rakennuksessa on mukava, joskin bistron puolella akustointi ei ole parhaimmasta päästä ja tuvan ollessa täynnä äänimaailma voi tuntua välillä epämiellyttävältä. Hyvä ruoka saa kuitenkin senkin unohtumaan :) Minä olen ravinnut itseäni Puistolan kaikilla osastoilla, viimemmäksi kaveriporukalla fiinillä puolella. Tämä postaus ei ole mikään viiltävä arvio ruuasta ja palvelusta - toteanpahan vain, että molemmat sijoittuivat kategoriaan erinomainen.

Ruokabloggarilla ei tietenkään ollut kameraa mukana, mutta onneksi yksi seurueesta oli varustautunut kameralla. Kiitämme siis lämpimästi kuvista Herraa-joka-silitti-itse-paitansa :))

Keittiömestarin tervehdyksellä pääsimme alkuun. Vielä kun muistaisi mitä siinä oli... jotain vaahtoa ja moussea ja rapsakoita muruja :) Suussa sulavaisen maukasta se ainakin oli ja havahdutti viimeisetkin ruokahalun jämät valtaisiin mittoihin. Alkuruuaksi suurin osa joukostamme valitsi kampasimpukoita, parsaa ja hollandaisea - kauden herkkuja mitä parhaimmin laitettuna. Yhdellä lautasella oli lintupateeta, jossa oli ainakin fasaania.

Kampasimpukoita kauniisti.

Pääruokatilanne oli 3-3, tytöt-pojat:tytöille viiriäistä, risottoa ja tummaa vaniljakastiketta ja pojille vasikanposkea, mustajuuri-perunapyrettä ja kirsikkakastiketta. Minulle molemmat pääraaka-aineet olivat uusia makututtavuuksia, joten ronkin Armastuksen lautaselta myös vasikanposkea maistiaisiksi. Poskettoman hyvää! Pidin kovasti myös lautasellani olleesta viiriäisestä, joka oli oikein mehevää. Tummassa vaniljakastikkeessa oli juuri sopivasti vaniljan makua ja se maistui jännittävältä (myönteisessä mielessä).

Viiriäinen risottopedillä.

Pikkuvasikan poskea ylikypsänä.

Jälkiruokatilauksissakin oli joukossamme yksi luopio, joka ei tilannut creme bruleeta, vaan mansikkapuuroa ja sitruunajäätelöä! Sitä maistettuani jäin melkein harmittelemaan kallistumistani creme bruleehen, joka kyllä sekin oli hyvää. Bruleen kylkeen oli pyöräytetty raikas sitruunasorbetti tai -jäätelö, joka raikkaudessaan sopi oheen hyvin. Mukana olleen suklaamoussen olisin sen sijaan voinut jättää pois. Eihän se pahaa ollut, herranen aika ei, vaan se nyt vaan oli vähän liikaa siinä.

Creme brulee palloineen.

Viiniasiantuntemusta minulla ei ole, mutta ruuat ja mukavan tarjoilijamme suosittelemat viinit seikkailivat makuaistini syövereissä oikein sopuisasti.

Kiitämme elämyksistä!