Urbaani rosvopaisti

Meillä on tehty vuosien varrella pääsiäisen lammasateria pääosin karitsasta ja mitä erilaisemmissa mudoissaan. On ollut filettä ja paistia ja potkaa ja paahtopaistia ja mitä kaikkea... Tällä kertaa ostimme karitsanviulun. Aina on ollut hyvää, mutta nyt tuli jättipotti ja napakymppi yhtä aikaa: Kerrostalokodin urbaani rosvopaisti Meri-Lapin Karitsan karitsanviulusta. Ihan mahtavaa! Ohje oli Hesarin ruokasivuilta, ja noudatimme sitä muuten, mutta rosmariini määrä oli vähäisempi ja yrtteihin lisättiin vielä minttua ja salviaa. Liha oli älyttömän mehevää, ja yrttien maku ja sopiva suolaisuus löytyi kautta lihan. Sekä vieraat että isäntäväki söivät itsensä tainnoksiin! (0hessa syötiin mm. porkkana-perunaröstejä ja tsatsikia).

URBAANI ROSVOPAISTI

1 karitsan viulu (meillä se oli n. 1,3 kg painava)
1 kokonainen valkosipuli
3 rosmariinin oksaa
1/2 punttia timjamia
10 salvian lehteä
10 mintun lehteä (vahva minttu)
1 sitruuna
3 rkl jauhettua merisuolaa

leivinpaperia
pari sanomalehden aukeamaa
foliota
(paistinarua)

Kuori valkosipulinkynnet ja pilko ne pieniksi. Pese sitruuna huolelle, kuori siitä kuorimaveitsellä kuoret ja silppua niitä vähän veitsellä. Sekoita suolan kanssa kulhossa hienonnettu valkosipuli, sitruunankuoret ja nypityt/silputut yrtit. Tee viulun keskiosaan viilto pituussuunnassa, jotta saat maustetuksi lihaa myös sisältä (me teimme yhden viillon kumpaankin sivuun). Hiero yrttisuola kauttaaltaan lihan pintaan ja sisään. Nosta liha kylmään ja anna marinoitua vähintään kolme tuntia (meillä oli yön yli).

Kääri viulu ensin leivinpaperiin, sitten sanomalehteen. (Sido paperi kunnolla kiinni paistinarulla, sanoo Hesarin ohje, mutta minun aivoni eivät aamulla kello kuusi tuota tietoa pystyneet käsittelemään, joten paketti jäi sitomatta). Kastele sanomalehti vedellä märäksi. Kääri koko paketti kaksinkertaiseen folioon ja nosta vuokaan tai pellille. Kypsennä viulua 150 asteessa ensin kaksi tuntia, minkä jälkeen laske lämpötila 100 asteeseen ja jatka kypsennystä vielä kuusi tuntia.

Liha irtosi luusta ajatuksen voimalla. Kuvassa näkyvät eri pakkauskerrokset, jotka pitivät huolen siitä, että liha pysyi mehevänä.

 

Siistien ja kauniiden siivujen leikkaaminen lihasta oli hupsu yritys, joka päättyi epämääräisiin lihamurusiin. Maussa ei ollut mitään hupsua, vaan pelkkää ihanuutta!