Minä en erityisemmin pidä keitetyistä perunoista. Muulla tavoin valmistetut perunat maistuvat kyllä (muusi, erilaiset uuniversiot...). Uudet potut keitettyinä ovat asia erikseen, eli ihania, mutta niitä pitää vielä odotella kotvanen (ja sitten niiden syöminen pitää aloittaa varovasti, kun massu säikähtää niitä ihan kauheasti). Lisäkkeeksi voi kuitenkin kehitellä muutakin kuin perunaa, esimerkiksi maa-artisokkapyrettä. Se on virkistävää vaihtelua lisäkerintamalla. Laitoin kyllä tähänkin pari potaattia, kun ajattelin, että se tasaa makua. Pyreestä (=sose tahi muussintapainen) tuli ihan älyttömän hyvää. Onneksi sitä riitti syötäväksi vielä toisenakin päivänä lounaalla. Tein siis tietämättäni noin neljän hengen annoksen.
 |
| Maa-artisokkapyre etuoikealla, porkkanoiden kainalossa. |
MAA-ARTISOKKAPYRE
500 g maa-artisokkaa
2 perunaa
1 pieni valkosipulinkynsi
tiraus sitruunamehua
n. 1,5 dl kuohukermaa
n. 2 rkl voita
suolaa
Pese ja kuori perunat ja maa-artisokat huolella. Kuori valkosipulinkynsi. Kuutioi perunat ja maa-artisokat (ei tarvitse mitään silppua tehdä, riittää kun noin neljään osaan halkoo). Nosta kuoritut juurekset ja valkosipulinkynsi kiehuvaan, suolalla ja sitruunamehulla (estää tummumista) maustettuun veteen ja keitä kunnes ovat kypsiä.
Kun perunat ja maa-artisokat ovat kypsiä, kaada kattilasta vesi pois. Lisää kattilaan desin verran kermaa ja soseuta kuutiot sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää voi ja kermaa vielä vähän. Surraa sauvasekoittimella vielä jonkin aikaa, jotta saat pehmeän ja kuohkean rakenteen. Maista ja mausta suolalla, jos sitä makuaistisi vielä vaatii.
Söimme maa-artisokkapyrettä naudan entrecoteen kera, ja lautasella makuhermoja kutkuttelivat myös keitetyt parsat ja hunajoidut ja sokeroidut porkkanakuutiot. Jälkimmäiset muodostivat maa-artisokkapyreen kanssa taivaallisen liiton.
Maa-artisokka näyttää tällaiselta kuori päällä ja kuorittuna. Nämä olivat ranskalaisia, ja vallan yksinkertaisia yksilöitä. Ennen on ollut tarjolla suomalaisia maa-artisokkia ja niiden kuorimisessa on ollut työmaata. Ovat nimittäin olleet melkoisen röpelöisiä ja monimutkaisia muodoltaan.
Ja parsa. Aina ihana!
Heti katoin tuota kuvaa, ennenkuin ehdin lukea tekstiä, että onpa sulla siloiset maa-artisokat, mutta sehän olikin lajike kysymys. Heitin syksyllä perunamaani päähän mukuloita, jännä nähdä tuleeko mitään...
VastaaPoistaToinen keitetettyjen vanhojen pottujen ieniinystävä ilmoittautuu.
VastaaPoistaMaa-artisokasta pidän minäkin, monimutkaisten yksilöiden kuorimisesta en ;). Bataatista saa myös kivaa lisäkettä lihalle joko uunitettuna tai soseena.
Teen tunnustuksen: En oikein tiedä mikä tekee soseesta pyreen :)
VastaaPoistaNanna: Kyllä minäkin pyörittelin niitä hetken ja mietin, että onko nämä maa-artisokkia ollenkaan. Raportoi, mitä pottumaan päästä löytyy! Ja kuinka muhkuraista sorttia ovat :)
VastaaPoistaLuimupupu, meitä on monia! Bataatti on minunkin mielestäni mainio lisäke, erityisesti pidän siitä uunissa paahdettuna. Palsternakka on toinen paahdettu suosikki, ja sehän taipuu myös pyreeksi.
Campasimpukka: Sitä minäkin eilen täällä ääneen pähkäilin - sose vai pyre vai mikä? Oisko se tämmönen viijen tähen kotiravintola, jossa sose muuttuu pyreeksi :)) En tiiä, mutta hyvvää oli!
VastaaPoistaMinulla oli aikoinaan kasvimaalla kasvamassa sekä niitä muhkuraisia että noita siloisia ranskalaisia maa-artisokkia. Maussa ei ollut suurempaa eroa, joten ihmettelin, mikseivät nuo ranskalaiset ole yleistyneet - ovat niin helpompia käsitellä! Muhkuraisten kanssa olen ottanut reippaat otteet käyttöön ja veistelen ne terävällä veitsellä siloisiksi ;)
VastaaPoistaMinäkin tunnustaudun keitettyjen pottujen epäystäväksi - muulla tavoin valmistettuna menevät kyllä.
Pinea, tosiaan kummallista, ettei siloisempi lajike ole täällä yleistynyt. Minulla on kotoisten muhkuroitten kanssa sama metodi kuin sulla :) Ei niihin perunankuorimaveitsi pure. Eikä kuorijan hermo kestä.
VastaaPoista